Lihastohtori haastattelee itse itseään

Päätin pakaratreenin jälkeisessä pain in the ass -lihaskrapulassa huvin ja penkkipunnerruksen vuoksi spämmätä lukijoita välikevennyksellä. Eikö blogeissa ole tapana jossain vaiheessa esitellä itsensä ja mennä ärsyttävän henkilökohtaisuuksiin? Allaoleva juttu saattaa olla lukemisen arvoinen jos on jostain syystä kiinnostunut a) siitä mikä nimeni on englanniksi, b) mikä on harjoittelu- ja tutkimusfilosofiani ja c) miltä näytän piirretyissä Borat-mankineissa. Kadun jo etukäteen tätä kirjoitusta ja se pitääkin varmaan poistaa ennen kuin sisäkieltoministerimme ehdottaa blogille täyskieltoa.

Taustaa. Amerikkalaisen edesmenneen pornotähden (John Holmes) suomennos Juha Hulmi on kotoisin kotimaamme palloilun mekasta ja Raamatun suomenkielisen käännöksen perusteella jumalten kaupungista (”Jumala Loimaan”). Oikeastaan tarkemmin sanoen olen Alastarolta (nykyään kuuluu Loimaaseen), joka on tunnettu kiihdytysajoista (eng. drag racing). Tämä ei englanninkielisestä nimestään huolimatta tarkoita naisiksi pukeutuneiden miesten kilpa-ajoja. Nykyään palloilen pääosin Jyväskylässä, mutta olen majoittanut itseni joskus myös mm. Turkuun (elämäni kaksi ensimmäistä vuotta), Espooseen (post doccausta Helsingissä) ja Säkylään (Porin Prikaati) ja Tampereellakin ja Kuopion seudullakin tulee oleiltua aika paljon.

Vaikka näytänkin hädin tuskin juuri yläasteelta päässeeltä, niin kolmenkympin rajapyykki on jo täyttynyt. Einstein oli siis oikeassa, aika on suhteellista. Väittelin muutama vuosi sitten liikuntatieteiden tohtoriksi. Palkanmaksajani on (2010-2013) Suomen Akatemia ja nimikkeeni ”tutkijatohtori”. Päätyökseni tutkin lihaskasvun, lihaskadon ja lihassairauksien saloja (1, 2), mutta olen mukana tosi monessa muussakin tutkimuskuviossa ympäri ämpäri maailmaa.  Silloin tällöin käyn vapaa-ajallani kouluttamassa mm. tulevia tai nykyisiä kuntosali- ja urheiluravintoalan ammattilaisia (esim. Terve Urheilija ja Ravintovalmentajakoulutus)  ja puhumassa tiedekonferensseissa. Jonkun verran konsultoin myös eri lajien urheilijoita, pääosin kuitenkin harrastusmielessä ja rakkaudesta urheiluun.  Tämän blogiharrastuksen lisäksi koen tällaisen lihaskaapista ulostulon velvollisuudekseni yhteiskuntaa kohtaan. Sähellän siis moneen suuntaan intohimoisesti (tutkimus- /työbiografia). Nobelia ei yleisön pyynnöistä huolimatta ole todennäköisesti tulossa.

Oma treenaus. Olen aloittanut kuntosalilla käynnin jo 14-vuotiaana, vaikka muut salillakävijät varmaan paheksuivatkin moisen pikkupojan painojen kolistelua. Harjoitteluni ei aina ole ollut kovinkaan tavoitteellista ja lihashuoltoakin on ollut liian vähän. Jäykkä kuin rautakanki -sanonta aliarvioi liikkuvuuteni puutetta enkä siksi käytä tällaista vertauskuvaa. Riittävään syömiseen ei ole myöskään tullut panostettua varsinkaan kovemmilla treenijaksoilla riittävästi. Olen siis edelleenkin kukkakeppi.

Parhaat teenisaavutukset. Kehonpainoon suhteutettuna parhaimmat salitulokseni ovat päälle parikumppisenä ja noin 68-kiloisena rimppakinttuna wannabe-voimanostaja-aikoina tehty 135 kg raakapenkki ja 230 kg maastaveto eli noin 2x omapaino pena ja reilu 3x mave. Mavea en ole koskaan erikseen harjoitellut, koska eikö se ollut joulupukki joka joskus sanoi, että lahjattomat treenaa? Yhden käden ristiriipuntaa en oikeasti ole tehnyt vaikka sellaisen kuvan epäilemättä tästä huonolaatuisesta videosta saakin.

Näkeekö lihastohtori nälkää kun on tuollainen aliravitun näköinen? Harrastelin aikanaan kaikenlaisia hyppyjä (syrjähyppyjä lukuunottamatta). Tästä syystä painoa tuli pidettyä aina pituuteeni (176 cm) nähden voimanostoon tai bodailuun ajateltuna liian alhaisena. Voimanostotyyppinen harjoittelunikaan ei ole ollut niin tavoitteellista ja voimanostoon suunnattua, että kisalavoille olisi kannattanut lähteä. Tällä hetkellä syksyllä 2012 aamun paastopainoni on n. 77 kiloa eli tämä puutarhatonttu pääsee edelleen lyhtypylvään taakse piiloon. Tarkoituksenani on kuitenkin hieman lisätä syömistä, jotta selviäisin talven kylmyydestä hieman helpommin kuin aiemmin. Tämä siitäkin huolimatta, että painoindeksin mukaan (n.25) olen kuitenkin jo nyt ”borderline overweight”, joten viikatemies ja THL:n lihavuusepidemiavirkamiehet kolkuttelevat oven takana. Sitä ei tietenkään oteta huomioon, että rasvaa on lihan päällä edelleen sen verran vähän, että jos pihviksi laittaisi, niin kärtsäisin varmasti pannulla ilman kiloa voita.

Treenini on pääosin kolmijakoista bodailua noudattaen monia, mutta ei kaikkia omia suosituksiamme lihasvoimaharjoitteluun. Treenikierto on yleensä 5-6 päivää. Osan vuodesta keskityn maksimi- ja nopeusvoiman hankintaan enemmän non-failuretreenin tyyliin (TH:n kirjoitus). Harrastan myös usein rentoa ”instinctive treenitapaa” tai ainakin siitä otettuja hyviä puolia. Osittain syynä tähän on mukavuudenhaluisuus, mutta kun ikää tulee joka juhannus vuosi lisää, niin omaa kehoa pitää oppia kuuntelemaan enemmän ja enemmän. Yritän kuitenkin vähintäänkin kolmasosan vuodesta treenata systemaattisemmalla otteella ja kiinnittää enemmän huomiota progressiiviseen kuormituksen eli treenikuormien ja/tai toistojen nostoon. Muutaman vuoden ylläpitotreenin jälkeen nyt on taas kova meno päällä kohti uusia tavoitteita. Anabolisten käyttöön ei edelleenkään ole tarvetta.

Mikä on Dr Abs nimityksen taustalla? Kiitos kysymästä, mutta tällä ei ole mitään tekemistä lukkiutumattomien jarrujen kanssa. Pakkotoisto-foorumin vatsalihastreenijutuilla sain Dr Abs (Abs=abdominals eli vatsalihakset) lempinimen Anssi Manniselta jo lähes kymmenen vuotta sitten. Suurempi vatsalihasvouhotus alkoi tästä yli 160 000 klikkausta saaneesta postausketjusta Pakkotoistolla. Ketju sai myöhemmin jatko-osia ja nyt myös blogikirjoituksia (osat 1, 2, 3). Osallistuin myös jonkin käsittämättömän aivokrampin seurauksena vatsalihaskisaan, jossa tietääkseni en jäänyt viimeiseksi. Tästä ei onneksi taida kuitenkaan olla enää missään todisteita. Eli unohtakaa koko juttu.

Ruokavalio. Karppaus on nykyään suosittua. Samoin larppaus eli mm. roolipelaajien sokeri+mikropitsadieetti. Itse harrastan jonkinlaista lievää protausta eli melko runsasta proteiinien saantia. En vältä hiilihydraatteja enkä rasvoja. Tähtään pääosin kotimaiseen ja luonnolliseen ruokaan. Keskimäärin kerran viikossa sorrun roskaruokapäivään. Tämä on yleensä jalkatreenin jälkeisenä päivänä ja/tai viikonloppuna. Alla olevassa videossa esiintyy kokkausidolini.

Muut harrastukset kuin painojen kolistelu ja punttihien hajun tavoittelu

Huumori. Blogissa olleista kirjoituksista on saattanut jo joku noheva päätellä, että pidän huonosta huumorista. Pahoittelen jo etukäteen allaolevia kuvia. Ne saattavat järkyttää perheen pienimpiä, isoimpia ja keskikokoisimpia. Kuvat osoittavat, että lihastutkimuksen ei tarvitse olla totista puuhaa. Tärkeintä on innostuminen ja omistautuminen asialle, välillä myös pilke silmäkulmassa. Tutkimustyössä vaaditaan uuden tiedon tuottamista, jonka mahdollistaa vain vanhoista jäykistä ajatuksista ja tavoista poispääsy. Vilkas mielikuvitus ja huumori vievät elämässä pitkälle.

Vasemmalla kuvassa olen mikroskoopin ääressä tutkimassa lihasnäytteitä eli normipäivä kyseessä. Huomaa vajaa kyykkysyvyys ja muodikas kyykkyvyö. Pukeutumiskoodi on casual. Oikealla maalaukseksi ”photosopattu” poseeraus piirretyissä Borat-mankineissa muutaman vuoden takaa, jolloin allekirjoittaneella vielä oli kuvassa nenän alle piirretyt viikset.

Liikunta ja höntsäpalloilu. Esimerkiksi rantalentis, tennis ja pöytätennis, joissa olen melkein yhtä hyvä kuin nykyisen kotikaupunkini vanha mäkihyppääjäylpeys on laulamaan. Höntsälätkä ja telinevoimistelu on viime vuosina jäänyt hieman vähemmälle.

Penkkiurheilu. Erityisesti yleisurheilua ja jääkiekkoa (Ilves ja NHL) sekä Loimaalaisten palloilujoukkueiden Hurrikaanin ja Biisonien edesottamukset.

Voimaharjoittelukirjallisuus. Harrastan treenikirjallisuuden lukemista (netti, lehdet, kirjat). Omia juttujani on myös julkaistu mm. Muscular Development, ProBody ja Bodaus -lehdissä ja haastatteluita on tehty mm. Men’s ja Women’s Health -lehtiin (USA), Helsingin Sanomiin ja sen Nyt-Liitteeseen, Ylen Akuuttiin jne.

Metallimusiikki. Suosikkibändejä on kymmeniä, mutta muutamia levyhyllystäni löytyviä mainitakseni ilman paremmuusjärjestystä: Amon Amarth, Nightwish, Sabaton, Wintersun, Dimmu Borgir, Mokoma ja Amorphis. Metallisydänlihaksiani lämmittää myös se, että ainakin kahdesta ylläolevasta bändistä löytyy myös tämän blogin seuraajia.

Paheet ja heikkoudet. Grilli 21:n pekonihampurilainen silloin tällöin jalkatreenin jälkeen, jolloin ravinteiden otto lihaksiin on tehostunut. Tapanani on myös usein sanoa (tai kirjoittaa toim. huom.) ennen kuin ajattelen. Joskus saatan myös ottaa tutkimukset liian tosissaan, innostua ja siirtää käytäntöön…(tai postailla ”akateemiselle ihmiselle epäsopivia kuvia” blogiin).

Minulla on myös tapana photosoppailla milloin mitäkin kuvia ja spämmäillä niitä feisbuukkiin ja kaikille työkavereille ja Lihastohtoriblogin lukijoiden harmiksi.

Julkinen salaisuus viimeistään nyt. Pohjimmiltaan olen kaappi- tai vähintään wannabe-viikinki. Tai no, allaolevien kuvien perusteella olen jo tullut viikinkikaapista ulos.

Idolit. Raipe. Jätän tilanpuutteen takia mainitsematta muut idolini kuten Teemu Selänteen ja monet muut urheilijat, muusikot ja K-Mikot.

Seuraavaksi on luvassa jälleen asiapitoisia kirjoituksia. Tulossa on muun muassa ProBody-lehdestä tutun Jonas Nivalan kirjoitus treenin jaksotuksesta, kuinka nopeasti lihakset kasvavat, ravintolisä-artikkelisarjan osa III, karppaus ja lihaskasvu ja paljon muuta!

Muistakaahan spämmäillä blogia ja sen feisbuukkisivua kavereille ja kaverien kavereille! Lihasten ilosanoma kuuluu kaikille!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Juha Hulmi

Advertisements

Tietoja jhulmi

PhD in exercise physiology (LitT liikuntafysiologiassa ja liikuntafysiologian dosentti).
Kategoria(t): kuntosali, Lihakset Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta artikkeliin: Lihastohtori haastattelee itse itseään

  1. Ella sanoo:

    Nyt on kyllä pakko heittää jotain kommenttia. Jo pitkään blogiasi seuranneena (busted) sain lievän nauru kohtauksen sana ”Alastaro” kohdassa. Voi Suomi kun oletkin niin pieni maa. Pienen selvittelyn jälkeen tuli tietoon, että ilmeisesti isäukkosikin asuu samalla kadulla meikäläisen kanssa 😀

    Mutta ei mitään, hauskoja yllätyksiä tällaiset.
    Ei muuta kuin kiitoksia vain näistä mielenkiintoisista( ja vähemmän mielenkiintoisistakin) teksteistä. Jatkoa odotellessa! 😀

  2. jhulmi sanoo:

    Alastaro on suuri pitäjä ja Kiekkokuja sitäkin isompi ihmisrysä. Samassa osoitteessa asuu kyllä äitinikin ja itsekin silloin tällöin muutamia päiviä kun lähden Keski-Suomesta ihmisten ilmoille.

    Jäätäviä muutoskuvia, ne sopii esimerkiksi vaikka kenelle. Tsemppiä tavoitteisiin ja pidähän Alastaron/Loimaan lippua korkealla!

  3. Ville sanoo:

    ”Kehonpainoon suhteutettuna parhaimmat salitulokseni ovat päälle parikumppisenä ja noin 68-kiloisena rimppakinttuna wannabe-voimanostaja-aikoina tehty 135 kg raakapenkki”

    2x oma paino. Onhan toi nyt aivan älytön tulos!
    Hyvä tämä sun blogisi, kiitos.

    • jhulmi sanoo:

      Kiitos.

      Ei se sillä panostuksella ja silloisella intohimolla penkkiin ollut kovin kummoinen. Tai no ehkä vertaan itseäni liikaa muihin. Viimeksi edellispäivänä juttelin penkkipunnerruksen ME-miehen kanssa ja siinä kokee itsensä niin surkean heikoksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s