Anaboliset ja lihasmuisti. Me ollaan hävitty tää peli?

Terveisiä Norjasta mahtavasta voimaharjoittelukonferenssista, jonne minut kutsuttiin puhumaan lihaskasvun mekanismeista. Päätin raportoida heti konferenssin aloittaneesta Norjan anti-doping komitean sponsoroimasta doping-sessiosta. Nyt tulee kovaa uutta tietoa, joka aiheuttaa kohua ja sitä ei kannata missata! Tällaisia juttuja et voi lukea lehdistä.

Monet tietävät lihasmuisti-ilmiön. Olet treenaamatta jonkin aikaa, esimerkiksi muutaman kuukauden. Kun aloitat uudestaam, niin kehittymisesti on nopeaa. Tähän on hermostollisia ja motorisia (tekniikka jne.) syitä. Lihastason mekanismeja ei olla tiedetty varmaksi aiemmin kuin vasta muutama vuosi sitten (Bruusgaard ym. 2010). Kerroin tästä lihasmuistiefektistä liittyen lihastumien, eli ”lihasrakennustehtaiden” säilymiseen, jo aiemmin bulkkausartikkelin yhteydessä.

Uusi tutkimus Christian Gundersenin labrasta Oslosta on erittäin mielenkiintoinen. Se osoittaa, että lihasmuistiefekti jää jäljelle lyhyen tai pitkänkin tauon jälkeen anabolisisten steroidien, kuten testosteronin, käytöstä. Aiemmin anabolisia käyttäneet jyrsijät kasvattivat lihaksiaan erittäin nopeasti, kun niiden lihaksia kuormitettiin voimaharjoittelua ohuesti mallintaen. Tämä tapahtui ilman anabolisia ja mikä kiinnostavinta, paljon nopeammin kuin häntäheikeillä, jotka eivät olleet aiemmin käyttäneet testosteronia. Tulos havaittiin sekä 2 vk että 3 kk käyttämättömyyden jälkeen. Tätä ei olla vielä julkaistu. ”Ihmisten ajassa” tämä efekti saattaa kestää jopa vuosia eli etu saattaa säilyä.

Yllämainittu tutkimus oli erittäin vakuuttavasti tehty ja kuvantaminen tehtiin pääosin uudella in vivo mikroskopiatekniikalla, jolla voidaan seurata mm. lihassolukokoa, tumien määrää jne. livenä käytännössä non-invasiivisesti. Tutkimus tukee aiempia oletuksia lihasmuistin lihastason mekanismeista ja syynä lienee se, että lihassoluissa ei siis tapahtu ”lihaskasvutehtaiden” tumien katoamista treenaamisen tai anabolisten käytön lopettamisen jälkeen.

Löytyykö sama tulos ihmisillä? Todennäköisesti kyllä, Anders Eriksson on havainnut poikkileikkausasetelmassa jo kauan sitten, että aiemmin anabolisia käyttäneillä on käytön lopettamisen jälkeenkin enemmän lihaskasvutehtaita tumia kuin ei-anabolisia käyttäneillä vastaavan treenitaustan omaavilla urheilijoilla. Näitä tutkimuksia ei ole kaikkia valitettavasti julkaistu muuta kuin Andersin väitöskirjan yhteenvetona ja yhtenä julkaisuna. Syytä tälle en tiedä ja pitkittäistutkimuksia tarvitaan. Norjalaiset tutkimuskollegani ovat hakemassa eettistä lupaa ja rahoitusta tälle tärkeälle tutkimusaiheelle myös ihmisillä. On mahdollista, että steroidien käytön lopettamiseen liittyvät haittaefektit pienentävät toki tätä jyrsijöillä havaittua hyötyä. Lisää tutkimuksia siis tarvitaan.

Anti-doping -työn kannalta saadut tulokset ovat huolestuttavia. Tämä ainakin jos ja kun halutaan puhua puhtaasta urheilusta myös todella kovaa fysiikkaa vaativissa lajeissa, joissa anabolisista on kiistatta hyötyä. ADT:n lääketieteellinen johtaja Timo Seppälä ja kumppanit tekevät vaativaa työtä taistelussa roinamyllyjä vastaan. Liittyen dopingiin, joka on toki aina veteenpiirretty viiva, me koskaan aiemmin anabolisia käyttämättömät toki välillä koemme tilanteen epäreiluksi. Yli 15 vuotta treeniä ja edelleen isojen kaverien mielestä kukkakeppi tai kynäniska.

Tutkimuksen sovellus käytäntöön? Periaatteessa tiukasti tuloksia tulkiten esimerkiksi CBB-kehonrakennukseen, jossa urheilijoiden ajatellaan olevan puhtaita, ei pitäisi hyväksyä ketään aiemmin kärynnyttä, vaikka osoittaisi olevansa tällä hetkellä testien mukaan puhdas. Painorajat pitää ainakin pitää tässä kilpailumuodossa sillä tasolla, että lihasmassa on mahdollisuus saavuttaa myös elinikäisellä puhtaudella. Pitääkö muissakin lajeissa antaa tällainen mahdollinen elinikäinen kilpailukielto? Vaikea sanoa. Dopingin käytöstä kiinnijääneitä syyllistetään jo pahemmin kuin paljon pahoja rikoksia tehneitä ja lisäsyyllistäminen ja rankaisu on siksi ongelmallista. Suorituskykyä parantavien keinojen käyttö on ”name of the game” urheilussa joissain ns. superfyysisissä lajeissa. Niin naiivi ei voi kukaan vähänkään urheilua ja lihasbiologiaa ymmärtävä olla, ettei tätä myönnä. Toisaalta esimerkiksi palloiluissa ja monissa muissa lajeissa, joissa esimerkiksi taidolla on isompi rooli, huipputasollakin vaaditulle fyysiselle tasolle pääsee varmasti vuosien oikeanlaisen ravinnon ja treenin avulla. Jopa itsekin voin sen ainakin teoriassa omilla salituloksilla osoittaa, vaikka oma harjoitteluni ei edes ole ollutkaan aina niin tavoitteellista kuin se voisi olla.

Oli miten oli, lopettakaa selittelyt! Lihaskuntoharjoittelulla, hyvällä ravinnolla ja riittävällä levolla pääsee erittäin hyviin tuloksiin, kun omaa pitkäjänteisyyttä ja asettaa tavoitteet monen vuoden tähtäimellä.

Tietoja jhulmi

PhD in exercise physiology (LitT liikuntafysiologiassa ja liikuntafysiologian dosentti).
This entry was posted in fysiologia, kuntosali, Lihakset, lihaskasvu, voimaharjoittelu. Bookmark the permalink.

21 vastausta artikkeliin: Anaboliset ja lihasmuisti. Me ollaan hävitty tää peli?

  1. Sergei sanoo:

    Itse asiassa tässä ei ole mitään uutta, Juha. Tieto että hyödyt anabolisista aineista säilyvät vuosia tullut muutama vuosi sitten ruostalaisten tutkimuksissa (jos muistan oikein prof Kadyn ryhmä) ja prof Linqvistin ansiosta tämän perusteella WADAn muutti säännöstöä. Kilpailukiellon pituus kasvoi näissä anabolisten steroidien tapauksissa 2 mahdollisesta vuodesta 4:aan. Norjalaiset vain toivat lisäseikoja tähän aiheeseen.

    Yt, Sergei
    Nimimerkki Viron Antidopingtoimikunnan lääketieteellinen johtaja 2007-2010

  2. Lontoon kisojen aikaan haastateltiin ruotsalaisia Bengt Saltinia ja Arne Ljunqvistia siitä, mitä mieltä he ovat monien nuorten kovasta menestyksestä urheilulajeissa, joissa teknisen taidon lisäksi vaaditaan voimaa ja/tai voimakestävyyttä. Moni mitalisti oli alle 18-vuotias ja sen ikäisenä ainakin osalla fyysinen kehitys on vielä kesken. He kertoivat, että heillä on omat aavistuksensa siitä kuinka tulokset ovat syntyneet, mutta pitävänsä mielipiteensä itsellään.
    Kymmenisen vuotta sitten sekä Saltin että Ljunqvist olivat mukana keskustelussa, jossa epäiltiin nuorena käytetyn dopingin antavan pysyvän kilpailuedun ikätovereihin nähden. Jos siis vaikka 15 -vuotias ”roinasi” ja lopetti parin vuoden jälkeen käytön, ei hän myöhemmin testattaessa jäänyt kiinni. Kuitenkin nuorena saadun hyödyn arveltiin säilyvän vielä ”puhtaana” urheillessa. Toinen tapa oli käyttää mikroannoksia, jotka eivät tarttuneet testeihin. Silloin Ruotsissa ehdotettiin mm. dopingin rinnastamista huumerikoksiin ja myös sen mukaiseen rankaisemiseen. Samalla haluttiin dopingista kärynneille myös elinikäinen kilpailukielto. Ehdotuksesta kuitenkin luovuttiin perustellen sitä sillä, että asian tekee pulmalliseksi mahdollisuus saada jonkun sabotoimana elinikäinen kilpailukielto syyttömänä.
    Kiitos hienoista artikkeleista

  3. jhulmi sanoo:

    Sergei, totta, mutta nuo olivat vain poikkileikkeitä ja itseasiassa viittasinkin niihin mm. yhtenä linkkinä jos luit tarkasti😉. Kadihan oli täällä ekana puhujana itse ja olen lukenut nuo tutkimukset jo itsekin monta vuotta sitten. Mutta nyt vasta ekaa kertaa osoitettiin oikeasti, että näin käy ilman epäselvyyttä, nuo ihmiskokeet ovat kaikki poikkileikkeitä ja ongelmallisia tulkita. Tässä in vivo mikroskoopilla ihan oikeasti näytettiin mekanismit ja osoitettiin pitkittäisasetelmassa että näin homma todella toimii ja efekti on valtaisa.

  4. jhulmi sanoo:

    Matti, hyvää asiaa, kiitos. Ja hienoa Sergei, että otit myös kovana eksperttinä osaa keskusteluun.

    Ongelmallinen aihe. Itse en halua tuomita ja ottaa liikaa kantaa, koska eettiset asiat eivät ole mun osaamisaluetta, ainoastaan lihasbiologia ja ihmisen suorituskyky. Mutta samaan aikaan haluan puhua puhtaan urheilun puolesta. Asioista pitää puhua oikeilla nimillä.

  5. Sergei sanoo:

    Matti, voisitko tarkentaa mistä lajeista oli kysymys Saltinin ja Lindqvistin puheissa? Ei tule äkkiseltä mieleen voimalajia, jossa nuoret voisivat päästä aineilla palkintopalleille. Voin olla väärässä. (Älköö vain puhukoon voimistelusta).

    Anabolisten aineiden käytöstä nuoremmassa iässä ja vaikutuksesta suorituskykyyn vanhempana, ei tietenkään ole mitään tieteellistä näyttöä, MUTTA empiirisen tietämyksen perusteella uskallan väittää että siitä on pidemmällä tähtäimellä vain haittaa. Muistaakseni Birgitte Berendonk omissa julkaisuissa 90-luvun loppupuolella tuonut esimerkin itä-saksalaisesta 800 metrin naisurheilijasta joka kilpaili kansainvälisellä tasolla ja pääsi omissa tuloksissa ns steady state vaiheeseen, eli saavutti oman biologisen potentiaalinsa. Sitten steroideillä hänen tulokset lähtivät uuteen nousuun. Kysymys oli jo kuitenkin kansainvälisen tason urheilista.

    Perustuen empiirisiin faktoihin uskallan kuitenkin väittää että nuoremmassa iässä käytetyt anaboliset steroidit jarruttavat kehitystä ja urheilija nopeammin pääsee ns tasannevaiheeseen, eli saavuttamatta omaa biologista potentiaalia. Siitä ei tietenkään ole mitään tutkimuksiin perustuvaa tietoa, eikä voi ollakaan, MUTTA sen arvellutaan olevan ongelmana Venäjällä. Venäjän Yleisurheiluliiton pääsihteeri Balahnitsev on useampaan otteeseen nostanut sen aiheen julkisesti esille ja RUSADA on entistä enemmän ruvennut testaamaan nuoria tulevaisuuden lupauksia. RUSADAn toiminta on muutenkin kehittynyt viime vuosina valtavasti, sitä on ilo seurata. Balahnitsev osittain spekuloi aineiden käytön selittävän heikon yleismiesurheilijoiden menestyksen kansainvälisellä tasolla, kun niiden biologinen potentiaali tuhotaan uran varhaisessa vaiheissa. Mulla näin äkkiseltä ei ole faktaa esitettävänä, mutta jossain alitajunnassa olivat tilastot, että junioritasolla Venäjä on monessa lajissa ylivoimainen, mitä ei kuitenkaan näy kansainvälisellä tasolla. Selityksenä on toki viime vuosina hurjasti kehittynyt antidopingtoiminta.

    • Hei Sergei,
      Saltin ja Ljunqvist eivät puhuneet voimalajeista vaan taidon lisäksi voimaa ja/tai voimakestävyyttä edellyttävistä lajeista. En itsekään halua olla osoittelemassa ketään urheilijaa tai lajia. Mikroannoksissa he tosiaan viittasivat EPO:on.
      Jos junioritasolla on maailman huipulla, muttei enää aikuisurheilussa, niin osaselityksenä dopingvalvonnan kehittymisen lisäksi voi myös olla se, etteivät juniorihuiput pysy ehjinä aikuisiksi asti. Tästä on esimerkkinä alppihiihdossa Slovenia ja monet pienet alppimaat, kuten Belgia, Hollanti ja Iso Britannia. Juniorikisoissa ne ovat maailman kärjessä, mutta aikuisina heitä ei siellä enää näy. Lajista riippuen vaikuttavia muuttujia on varmaan loputtomasti ja selitykset voi yhtä hyvin löytyä urheilusosiologiasta kuin dopingvalvonnasta.

  6. Sergei sanoo:

    ”Toinen tapa oli käyttää mikroannoksia, jotka eivät tarttuneet testeihin”.

    Tämä väite ei päde steroideihin. Parhaiten tähän kysymykseen voi tietenkin vastata Tiia Kuuranne. Peter Hmmersbach, ketä Juha kuunteli tänä aamuna, aikoinaan kuvasi labran tarkuuden seuraavalla esimerkillä: ”kun otatte tavallisen palan teesokeria ja panette sen olympiakokoiseen (25x50m) uimaaltaaseen, me pystymme 50 ml näytteestä analysoidaam sokerin pitoisuuden!”. Niin tällä tarkuudella suurin osa steroidesta (jotka pääsääntöisesti näkyvät testeissä suhteellisen pitkään) paljastuu kokeissa.

    Puhuen mikroannoksista ilmeisesti tarkoitettiin EPOn mikroannoksia. EPOlla on lyhyt puoliintumisaika ja se posituu nopeasti elimistöstä. Se on ikävä ongelma edelleen. Ärsyttävä. Uskon, että biologisen passin täydentäminen uudella Hb-mass määrityksen menetelmällä poistaa senkin väärinkäytön mahdollisuuden. Huhtikuussa kun kävin vierailulla Bayreuth Yliopistossa siitä oli puhetta prof Schimidtin kanssa. Toivottavasti testi otetaan lähitulevaisuudessa käyttöön ja se menee juriidisen byrokratian läpi.

  7. Sergei sanoo:

    Juha, saanko kysyä, mitä tarkoitit sanomalla: ”Me ollaan hävitty tää peli?”

  8. jhulmi sanoo:

    Kiitos Sergei hyvistä kommenteista.

    Heitin tuon lauseen liittyen Kummeliin vitsinä:

    Ja perässä on kysymysmerkki😉

  9. Arbiter sanoo:

    Onko lihastohtorilla mietteitä tästä artikkelista/tutkimuksesta:

    http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJM199607043350101

    Tuossa on neljän ryhmää joiden steroidien ja harjoittelun määrää varioidaan.

    • jhulmi sanoo:

      Tää on vanha legendaarinen tutkimus. Hvin tehty, mutta voimaharjoittelu kasvatti yllättävän vähän lihassolujen kokoa eli ei ehkä osattu treenata oikein. Siinä mielessä anabolisten teho yksinään vähän ehkä liian hyvä vs. treeni.

      • Arbiter sanoo:

        Wanha juttu siis (vuodelta 1996), mutta mulle ja nettikirjoituksista päätellen aika monelle muullekin uusi. Monasti näkee kirjoiteltavan, ettei steroidit yksinään kasvata lihaksia, mikä ei näyttäisi pitävän paikkaansa.

      • jhulmi sanoo:

        Jeps, olet oikeassa. Olen yrittänyt aiheesta infota aika monta vuotta ettei virheellinen informaatio leviä.

  10. jeppe sanoo:

    Puhuttaessa anabolisten steroidien käytöstä yleensä viitataan väärinkäyttöön, mutta olen pohtinut onko lääketieteellisistä syistä normaaliannoksella käyttäville aineista epäreilua etua. Testosteronilääkityshän voi olla käytössä synnynnäisen tai myöhemmin kehittyneen (sukurauhasten kasvaimet, traumat yms. ja niihin liittyvä operatiivinen hoito) vajaatoiminnan vuoksi. Jos siis potilas saavuttaa hormonikorvaushoidolla normaalin testosteronitason, eroaako suorituskyky/lihaskasvu verrattuna siihen jos hormoni olisi ns. sisäsyntyistä?

    • jhulmi sanoo:

      Hyvä kysymys, mutta toisaalta sitten heräisi kysymys, että pitäisikö kaikki kehossa korjata, missä ollaan saatu huonompi arpa? Testo on vain yksi osa kokonaisuutta. Urheilussa pitää hyväksyä se, että on monenlaista lahjakkuutta ja että ihmiset ovat erilaisia. Valitettavasti ei koskaan ponnisteta samalta viivalta.

  11. Sami sanoo:

    Valitettavasti luin vasta nyt tämän mielenkiintoisen artikkelin:

    ”Monet tietävät lihasmuisti-ilmiön. Olet treenaamatta jonkin aikaa, esimerkiksi muutaman kuukauden. Kun aloitat uudestaam, niin kehittymisesti on nopeaa.”

    No tämä on tuttua.

    ”Löytyykö sama tulos ihmisillä? Todennäköisesti kyllä, Anders Eriksson on havainnut poikkileikkausasetelmassa jo kauan sitten, että aiemmin anabolisia käyttäneillä on käytön lopettamisen jälkeenkin enemmän lihaskasvutehtaita tumia kuin ei-anabolisia käyttäneillä vastaavan treenitaustan omaavilla urheilijoilla”

    Tästä olen hieman yllättynyt. Olen nähnyt monta kaveria, jotka sulavat kuin lumiukko steroidien käytön lopetettuaan. On vaikea kuvitella, että he pääsisivät lähellekkään steroideilla hankittua voimatasoa, mikäli käytön lopetettuaan alkaisivat treenaamaan. Varmaan myös sillä, kuinka paljon steroideja on käyttänyt, on merkitystä. Ilmeisesti isommat määrät deletoivat oman hormonitoiminnan ja steroidien käytön loputtua oma hormonitoiminta ei pelitä ja siksi he sulavat.

    Koin 80-luvulla dopingin, lähinnä steroidit niin masentavina, että olin lähestulkoon seuraamatta huippu-urheilua melkein 20-vuotta. Heikot, lahjattomat sällit kehittyivät steroideilla muutamassa viikossa aivan hirmuisesti maksimivoimassaan. Vuonna -92 kuulantyönnön olympiavoittaja oli kärynnyt aiemmin steroideista, kärysi sitten vielä toisen kerran. Hopea- ja pronssimitalimiehet olivat myös kärynneet steroideista. Niin, ja ME-mies, seuraavien kisojen voittaja Randy Barnes ei päässyt kisoihin kun oli käry päällä ja hänkin kärähti sittemin toistamiseen.

    Etta semmosta. Moukarin- ja kiekonheiton ME:t ovat vuodelta -86 ja Barnesin kuulan ME vuodelta -90. Unelma puhtaasta urheilusta elää.

    Sami Uusitalo
    Dipl. ins. Espoo

    Lihavampi kuin kirjoittaja. Voima-arvot – puhtaat sellaiset – olivat poikasena 90-luvun alussa käsittääkseni samaa suuruusluokkaa kuin kirjoittajalla.

    • jhulmi sanoo:

      Toki oma koneisto voi mennä sekaisin ja sitten kompensoi tätä saavutettua etua. Neljän vuoden kilpailukieltojen mukaantulo johtui aikanaan osittain näistä Erikssonin ja kumppanien tutkimuksista.

      Mutta hyvä että testataan, nyt on fitneksessäkin käryjä alkanut tulemaan, ihan tunnetuimmasta päästä. Testit kehittyy ja kärähtää voi vuosia myöhemminkin ja sitten menettää mitaleja.

      http://www.ifbb.fi/ifbb/tiedotteet/

  12. Mika sanoo:

    Luin tätä viestiketjua vasta tänään solu- ja molekyylibiologian kurssia aloittaessani.
    Mielenkiintoinen kysymys on teini-ikäisten mahdollinen steroidien käyttö, ja miten se häiritsee ”luonnollista” hormoniakselin toimintaa. Teininähän mahdollisesti ”kannattaisi” käyttää anabolisia valmisteita, jos lihasmuisti on oikeasti olemassa. Tällöin tumien määrä lisääntyisi ja myös myöhempi harjoittelu johtaisi hypertrofiaan ja suorituskyvyn kasvuun. Juha, miten tästä on tietoa?

    • jhulmi sanoo:

      Moro,

      hyvä pointti, mutta isot riskitkin toki kuten sanoit. Olen kuullut huhua, että esim. Venäjällä on doupattu nuorena monia lätkänpelaajia ihan organisoidusti joskus kauan sitten ainakin. Treenihän siellä on usein ollut ihan retuperällä näillä boheemeilla kavereilla, mutta silti tulee hirveitä korstoja.

  13. Harri Saranen sanoo:

    Morjes!

    Kohta vuoden verran blogiasi lukeneena (ja tulevan kirjan tilannu..) täytyy ensin hattua nostaa. Omiin mietteisiin tulee vastauksia sitä mukaan kun vain oikean aiheen täältä löytää.

    Täytynee teiltä kuitenkin arvon Lihastohtori kysyä, onko dokumentti ”Bigger, stronger, faster”- tuttu? Siinä käsitellään steroideja, mutta itselle ei oikein auennut mikä se moraali oli mitä siinä haettiin. Teillä on kuitenkin ”parempi silmä” tällaisiin asioihin, niin olisi kiva tietää teikäläisen oma kuva tämän dokun perusteella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s