Ei pikavoittoja tai dieettejä, vaan urheilullinen elämäntapa – 2019 päivitys

Juhani Pitkänen postasi hauskasti Facebookissa: ”Nykyään fitness tarkoittaa sitä, että sulla on blogi missä on kuvia sun perseestä ja puurosta”. Täten ollakseni uskottava ”fitness-bloggeri” minun pitää siis kertoa jotain myös ruokailuistani ja mitä mieltä minä olen ruokatrendeistä. Tätä kirjoitusta on päivitetty melko paljon vuonna 2019, mutta päällisin puolin se vastaa edelleen kirjoituksen ensimmäistä versiota vuodelta 2013.

safkat

Kuva. Tyypillistä ravintoa omasta keittiöstä. Aamupalaksi kaurapuuroa heralla, mustikoilla ja maidolla. Kevyttä iltapalaa: kananmunia ja tomaattia. Lounasta tai päivällistä: possua lohkoperunoilla ja vihanneksilla.

Urheilullinen, mutta rento elämäntapa. Itse en ole urheilija, mutta urheilullisen näköiseksi voin varmaankin itseäni kutsua. Tähän ei läheskään aina tarvita extreme-elämää. Jotkut arvostelevat taloustieteilija Richard Kochin 80/20 -sääntöä, mutta itse kuitenkin tykkään tällaisesta rennosta ajattelusta. Se sallii vähemmän laadukkaan ravinnon syömisen esim. 20 % ajasta, kun 80 % ajasta yrittää panostaa terveelliseen syömiseen (tai tämän variaatiot eli Sporttaus-ruokavalio, josta olen kertonut melko perusteellisesti Lihastohtori-kirjoissa).

Esimerkiksi vaikkapa festareilla tai urheilukisoissa syön festari-/ kisaruokaa enkä purkista rahkaa ja vihanneksia. Omassa  ravintoajattelussani keskittyminen oleelliseen antaa mahdollisuuden ottaa hieman rennommin – myös ruokavalion suhteen. Minulla ei ole asennetta tiukempaan ruokavalioon. Siksi en olekaan (fitness-)urheilija. Pikavoittojakaan tällä minun strategiallani ei saa, mutta pitkän tähtäimen rennon urheilullinen elämäntapa sopii itselleni erinomaisesti. Tähän liittyen suosittelen lukemaan artikkelin, jossa Patrik Borg esitti kysymyksen voiko syödä liian hyvin?

Lisätyn sokerin välttäminen ja ”herkut” joista en pidä. Innostun usein monista asioista ja ruokavalioihinkin otan vaikutteita erilaisista suuntauksista. Yritän kuitenkin välttää ravitsemustrendien ylilyöntejä. Voin sallia itselleni rentoa syömistä, koska yritän panostaa kokonaisuuteen ja tällöin pienet herkuttelut eivät aiheuta mitään ongelmia. Yksi asia on itselläni kuitenkin selvästi vältettävien listalla. Kaikkein salakavalimpia lihomisen ongelmia mielestäni ovat sokeroidut limsat ja mehut. Vaikken kiellä, etteikö lisää tutkimusnäyttöä näiden haitallisuudesta kaivattaisiin lisää (katso myös myöhempi kirjoitus) ja että sokeria on demonisoitu liikaakin, itselläni esimerkiksi sokerijuomat olen aina jättänyt kaupan hyllyyn. Alla osuva kuva Pöperöproffa Patrik Borgin FB-päivityksestä (linkki ei enää toimi).

sokerijuoma

Kuva. Tämäkö terveellistä lapsille?

Olen itse joustanut tietyistä periaatteistani sokerin suhteen viimeisen 5-6 vuoden aikana (2013-2019) ja nykyään käytänkin jonkin verran esimerkiksi makeita kastikkeita (chili- ja barbeque-kastikkeet). En kuitenkaan edelleenkään syö esimerkiksi pullaa, munkkia ja kakkuja kuin juhlissa (jos sielläkään). Ei enää yksinkertaisesti tee mieli.

Itsellä auttanee kurinalaisuudessa se, että vältän kauppaan menoa nälkäisenä. Tällöin valinnat kaupassa ovat lähes poikkeuksetta terveellisempiä kun ei tavoitella pikaenergiaa.

Mutta kyllä, olen syönyt aikanaan paljon pullaa. Punttitreenin, yleisurheilutreenin tai lätkän jälkeen suosikkiravintoni oli maitokaakao parilla pullalla höystettynä kymmenisen vuotta. Tämä oli itselleni himoliikkujana tärkeä energianlähde. Ja olihan äidin tekemä pulla myös niin hyvää 🙂 Mutta enää ei sitäkään tee mieli. Poikkeuksena laskiaispulla kerran vuodessa ja Runebergin tortut. Miksei niitä saa kuin kerran vuodessa? Tuskin Runebergin vaimo pahastuisi vaikka niitä saisi vaikka kahdesti vuodessa.

Jäätelöä syön noin pari kertaa viikossa, koska se on edelleen omia makunautintojani hellivää. Perunalastuja en ostanut aiemmin koskaan, mutta nykyään ostan pari kertaa kuukaudessa yhden pussin ja syön sen usein iltana, jolloin minulla on haastetta syödä riittävästi. Toinen vaihtoehto ”roskaruoka”suosikki on grilliruoka silloin tällöin 😉 Tosin mielestäni jaottelu siistiin syömiseen ja ”roskaruokiin” on ihan roskaa.

Suurimmat herkut. Syön pääosin melko tavallista ruokaa ja herkkuani on mm. poronkäristys tai lihapullat perunamuusilla. Itse asiassa melkein mikä vain perunamuusilla menee.

Joskus myös kikkailua. Joitain vähemmän perinteisiäkin ruokia kokkailen tai syön muiden tekemänä. Kookoskanakeittoa olen esimerkiksi harrastellut. Keitossani on mm. chiliä, piri-piriä ja punacurryä ja paljon kasviksia.

kookoskana

Kuva. Kookoskanakeitto on uusi suosikki.

Hui, juon maitoa! Maidoton ruokavalioko avain tavoittelemisen arvoiseen kehonkoostumukseen ja terveyteen? Maituotteiden yliampuva nauttiminen on mm. rahkan suuren suosion kautta saanut varmaankin jo liian suuret mittasuhteet. Ongelma on kuitenkin se, että lihasten kannalta laadukkaampaa proteiininlähdettä on vaikea löytää. Tutkimuksissa palautusjuomana ihan vain maito kasvattaa lihasten kokoa ja voimaa naisilla (Josse ym. 2010)  ja miehillä (Haartman ym. 2007) sekä läskiä lähtee ja lihasten surkastuminen ja voiman lasku vähenee dieetillä (Josse ym. 2011) jne.

Niille, joille on maidosta (kaseiinista) diagnosoitu olevan ongelmia, suosittelen kokeilemaan heraa, se näyttäisi olevan kohtuullisesti nautittuna jossain määrin terveyttä edistävää (Pal ja Radavelli-Bagatini 2012). Ilman maitotuotteitakin toki pärjää mainiosti. Yleisesti ottaen kuitenkin myöskään maitotuotteista ei tutkimusten kokonaisnäyttö löydä juurikaan pahaa sanottavaa ja kohtuukäytössä kuten kotimaisissa ravitsemussuosituksissa suositellaan siitä on hyvin harvoille mitään haittaa, esimerkiksi hapanmaitotuotteiden suhteen jopa päinvastoin (Thorning ym. 2016).

Itse en enää nykyään juo ihan yhtä paljon maitoa kuin ennen, jolloin olin jonkin sortin maitokaakaoaddikti. Käytän tyypillisinä päivinä maitotuotteita suurinpiirtein ravitsemussuositusten mukaisesti, mutta välillä hieman enemmän riippuen päivästä (lue: jätskipäivät).

Muita omaan ruokailuun liittyviä tekijöitä?

Joitain selkeästi minun ruokavaliooni kuuluvia juttuja ylläesitettyjen asioiden lisäksi ovat mm.

  • Kotimaisuus aina kun se on mahdollista.
  • Syön viljatuotteita ja muutenkin hiilareita kohtuullisesti. Kotioloissa käytän pääosin kauraa, joka näyttäisi olevan koostumukseltaan hyvä ja vaikutuksiltaan terveyttä edistävää (Rasane ym. 2015). Ruisleipää syön parisen kertaa viikossa. Lounasravintoloissa tai illanvietoissa en juurikaan välttele mitään.
  • Runsasrasvaisesta ruoasta tulee minulle huono olo jos syön sitä liikaa. En kuitenkaan välttele rasvaa enkä pidä erityisen vähärasvaisista ruoista.
  • Proteiinia syön melko reilusti. Olen tosin viimeisen parin vuoden aikana hieman vähentänyt proteiininsaantia ja lisännyt vastaavasti hiilihydraattien saantia. Tämä vaikuttaa auttavan kovassa treenissä jaksamisessa ja siinä, että tällaisella kuikelolla ei lähde paino laskemaan liikkuessa paljon. Olen hieman myös yrittänyt lisätä papujen saantia, mutta vielä melko heikolla menestyksellä.
  • Yritän syödä runsaasti vihreää ja marjoja, erityisesti suosikkejani mustikoita. Kesällä mökkikaudella syön mansikoita lähes päivittäin. Talvisin olen hurahtanut banaaneihin. Onhan minulla pitkät kädet kuin apinalla ja osittai siksi maastaveto on helppoa ”marjanpoimintaa”.
  • Ajoitus. Yritän tietoisesti syödä paljon treenin jälkeisinä noin 24 tuntina, erityisesti ensimmäisen viiden tunnin aikana. Tämä on minulle välttämätöntä, koska muuten syöminen jää helposti vajaaksi ja näytän jäätyneelle pulkannarulle.
  • Jälkiruokia en syö oikeastaan koskaan, koska ei tee mieli. Ei ole mitään lokeroa mahassa erikseen niitä varten.

Millaiseen kondikseen tällaisella elämäntavalla sitten pääsee? Vaimoni mielestä olen usein liian tiukassa kunnossa varsinkin kesällä muutaman kilon talven jälkeisen kuihtumisen jälkeen, kun harrastelen enemmän liikuntaa ja lämpö saa minut syömään entistä vähemmän. Lisäksi kaverini on sanonut töissä, että jos et ala syömään lisää ja et vähennä (lue: lopeta) rantalentopallon ja muun ei-voimailun harrastelua, menetät Lihastohtori-nimen!

Heh. Makuasioista saa kiistellä, mutta kun kyseessä on all-time drug-free ja melko rento asenne treenaamiseen ja ravintoon, voin olla ihan tyytyväinen mitä olen saanut aikaan. Tosin siihen nähden kuinka kauan olen treenannut, voisi lihasmassaa olla enemmän.

Jostain syystä vaikka kyseessä olisi pitkälle koulutettu lihastutkija ja -kouluttaja, monelle ainut mikä merkkaa tuntuu olevan se mille kroppa näyttää. Tässä muutama tyhmän ilmeen sisältävä poseeraus vuodelta 2013 ja 2018. Minkäänlaista dieettiä en näitä varten ole harrastanut (koska en dieettaa).

kesäpose

Kuva. Lihastohtorin peruskondis 6.7.2013.

Kuva. Lihastohtorin peruskondis talven syöpöttelykauden keskellä helmikuussa 2018 kirjan kuvauksissa hieman ylipainoisena (painoindeksi reilu 25).  Kuva Marko Simonen. Kuvaa käytettiin myös muokattuna Lihastohtori 2-kirjassa.

 

Tsemppiä kaikille urheilulliseen elämäntapaan tai tavoittelussa sitä kohti!

 

Juha Hulmi

Tietoja jhulmi

PhD, docent and associate professor in exercise physiology (LitT liikuntafysiologiassa ja liikuntafysiologian dosentti ja apulaisprofessori). https://staff.jyu.fi/Members/jjhulmi/main
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

48 vastausta artikkeliin: Ei pikavoittoja tai dieettejä, vaan urheilullinen elämäntapa – 2019 päivitys

  1. Slind sanoo:

    Hyvä Juha. Itseäni ärsyttää niin tavattomasti tämä nykyinen ns. tervellisen syömisen syndrooma, missä kovasti treenaavat ihmiset valittavat miten eivät voi syödä esim. kakkua jossain kesäjuhlissa. Se kuulostaa niin syömishäiriöltä. Mukava nähdä ja lukea ihmisestä, joka on näiden terveys- ja kuntoiluintoilijoiden kriteereiden mukaan hyvässä kunnossa, eikä silti stressaa liikaa syömisestä.

    • jhulmi sanoo:

      Kiitos. Tämä on minun tapani toimia. Ei toimi kaikilla, mutta monella varmasti.

  2. Antti sanoo:

    Taas jälleen hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus. Olen kanssasi tästä samaa mieltä, että rennommalla asenteella pääsee hyviin tuloksiin. Löysin paljon yhtymäkohtia omaankin ajatteluun liittyen. Väitän jopa, että parempiinkin kuin, että eletään hampaat irvessä ja noudatetaan pilkulleen jotain macro ruokavaliota tarkkaan kellon lyömään. Siinä on rentous kaukana. Vaikka et itseäsi minään urheilijana pidä niin, kun kuviasi katsoo olet kyllä erityisen hyvässä kunnossa!

    Kiitos päivityksestäsi!
    T: Antti (kevyestikuntoon 😉

  3. Antti sanoo:

    KORJAUS EDELLISEEN:
    Äly lyö näköjään klo 23:30 tyhjää. Tarkoitin edellisessä kirjoituksessa: ..Löysin paljon yhtymäkohtia omaankin ajatteluun liittyen. Olen tästä samaa mieltä, että rennommalla asenteella pääsee hyvin tuloksiin ja jopa parempiin, kuin hampaat irvessä…

    Sanajärjestys edellisessä hieman väärin. Kiitos!

    • jhulmi sanoo:

      Kiitos kehuista. Joku saattaa erehdyksissään luulla minua urheilijaksi mutta minäpä vain puijaan, heh.

  4. Ex-Hifistelijä sanoo:

    Siisti kondis! Mitäs lihastohtori on mieltä semmoisesta, jos paastoilee IF tyyliin 16-18h, niin ennen treeniä(0-15min) otetaan joko a) Bcaa b) Eaa c) heraisolaattia/hydroa? Saavutetaanko sinun mielestä jotain erikoista noilla aminohapoilla vs. heraproteiiniin? Puhutaan, että paasto katkeaa, jos otetaan yli 50kcal ja insuliinivaste nousee, nousee myös aminoilla. Meneekö turhaksi hifistelyksi nuo aminot ennen treeniä? Hintaero on melkoinen hera vs. aminot. Heraproteiini sisältää kuitenkin kaikkia aminoita reilusti, olit itsekkin sitä mieltä, että EAA ei ole sen parempi kuin hera, mutta mites kun paastoilu kyseessä.

    Edellisestä sapuskasta on 16-18h ennen treeniä. Eikö tuossa tilanteessa Bcaa toimi huonosti, kun muut tärkeät aminohapot uupuu, eli vähintään EAA/BCAA sekoitus tulisi kyseeseen? Kuulin, että BCAA tutkimukset on tehty EAA:lla.

    • jhulmi sanoo:

      Kiitos. Itsekin olen julkaissug heran insuliinia kohottavan efektin. Mutta myös EAA ja BCAA kohottaa insuliinia. Ihan turha pelko insuliinista eli heraa tai EAA:ta koneeseen ja turha stressi pois, niin tulee tulosta.

  5. Nalle sanoo:

    Jee, muillakin rento asenne paitsi mulla… Tosin naispuolisena henkilönä minun makeahammastani kolottaa usein ja syönkin hiukan suklaata tai jäätelöä joka päivä. Toisaalta sipsejä ja rasvaisia juttuja en syö juuri koskaan enkä pidä mättöpäiviä. Mun mielestäni olisi hyvä että löytyisi sallivuus jossa ei tuomittaisi miten ihmiset syövät, toiselle sopii toisenlainen kuin toinen. Ja ai niin, pidän itseäni melko lihaksikkaana makeansyönnistä huolimatta, ja rasvaprosenttikin on (vähän liiankin) alhainen. Pyrin noudattamaan lautasmallia ja syön säännöllisesti.

    • jhulmi sanoo:

      Olen näemmä unohtanut vastata tähän. Sinulla on itsellesi toimiva systeemi. Hienoa!

  6. Anna sanoo:

    Niin. En ehkä näytä fitness-kissalta, mutta se ei oikeastaan ole edes tavoitteeni. Ja koska se ei ole tavoitteeni, saan tietynlaisia vapauksia ruokavalionkin osalta.

    Jos jotain olen kaikenmaailman ylikuntosekoilujeni perusteella oppinut, niin (mielen)terveys tulee ensin ja ulkonäön ja ongelmakohtien loputon viilailu tulee vasta kaukana kakkosena. Mutta tämä järjestys on minun henkilökohtainen mielipiteeni, muilla voi olla toisin.

    • jhulmi sanoo:

      Kaikille ei tietenkään riitä myöskään minun hidas tahtini. Tai tällainen rennompi meininki ei edes toimi monilla. Ihmiset ovat erilaisia. Halusin tuoda kuitenkin esille, että ainakin omasta mielestäni kovaan kondikseen voi moni päästä ilman dieettejä ja orjallista tietyn ruokavalion noudattamista. En ole mitenkään friikki tai erityisen lahjakas missään.

      Valitettavasti urheilussa myös silloin tällöin pilataan urheilija ja sen elämä liian lyhytjänteisellä tavoitteenasettelulla.

  7. ruaar sanoo:

    Muutama kysymys lihastohtorille hiilareista.
    1. Mikä on suhteesi leipään? Mitä leipää syöt jos syöt ja paljonko?
    2. Kerroit syöväsi vapaasti hiilaria, onko käyttämäsi pasta/riisi täysjyvää vai välillä milloin mitä?

    • jhulmi sanoo:

      Itse käytän viljatuotteita lähinnä syömällä jonkin verran pastaa, nuudeleita, joskus harvemmin pitsaa, hampurilaisia jne., erityisesti työpaikkaruokalassa mitä nyt onkin tarjolla. Leipää syön aika vähän, koska olen enemmän kunnon lämpimän ruoan kuin välipalojen tai monissa maissa suosittujen kevyiden lounaiden ystävä. Täysjyvää useammin, mutta en stressaa tästä kovinkaan paljon.

  8. Mika sanoo:

    Erinomainen kirjoitus joka on hyvin lähellä omaa ajattelutapaani. Itselläni ei paino noussut yhtään edes sohvaperunana vaikka kuinka mussutin pullaa ja karkkia ja nykyään kun treenejä on tasaisesti 4-5 kertaa viikossa on kyllä yllättävän vaikea saada tarpeeksi polttoainetta koneeseen niin ettei siitä tule ahdistavaa suorittamista tai öljyn juomista suoraan pullosta. Vaikka vaaka kertoisi mitä niin olen pyrkinyt kohdistamaan ajatukset tuloksiin joista treenipäiväkirja kertoo vääjäämättä totuuden.

    Jokaisen olisi syytä oivaltaa se että kaikkein tärkeintä on löytää se itselle sopivin tapa, jokaisen kroppa (ja ennen kaikkea mieli) toimii eri tavalla, vaikka joku dieetti onnistuisikin jollain toisella tai itselläkin kuukauden tai pari niin tärkeämpää on olla kondiksessa 5 vuoden kuin 5 kuukauden päästä. Se onnistuu vain elämäntavalla jonka todella on sisäistänyt ja jonka kokee omakseen.

    • jhulmi sanoo:

      Jeps. Toki joitain yleisiä totuuksiakin on ja sitä varten tutkimuksia tehdään.

  9. Joonas sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Olisin kaivannut vielä jokusen lauseen alkoholista. Noin niinkuin yleisluontoisesti sen nauttimisesta ja Lihastohtorin omasta käytöstä, jos nyt saa udella.

    • jhulmi sanoo:

      En maininnut kovin montaa muutamaan asiaa. Kaljaa, viinejä ja siidereitä en juo. Joskus jotain teräviä, 1-5 annosta. Krapulassa olen ollut kerran. Se riitti. Olen toisin kuin monet muut suomalaiset sen verran ekstrovertti, että en tarvitse viinaa siihen, että avaisin suuni tai että voisin pitää hauskaa.

      • Joonas sanoo:

        Aivan, itsekin olen sen verran mukavuudenhaluinen, että humalakerrat ovat vähentyneet roimasti krapulan pelossa. Mutta onhan viineissä, siidereissä, lonkeroissa ja oluissa vaan sellaisia herkkuja, että pakkohan niitä on silloin tällöin maistella. Ruuan kera tai ilman. Terveysvaikutuksiahan noilla lienee olevan, jos silloin tällöin ottaa yhden annoksen. Paikallisen juoksusuoran seinällä lukee ohjeessa, että jos alkoholia otetaan, otetaan vain yksi annos. Tämä lienee aika hyvä ohjenuora.

        Alkoholista kiinnostaisi tietää tieteellisellä tasolla sen vaikutuksesta treeniin ja lihaskavuun Lihastohtorin letkeän asiapitoisena tekstinä. Ei nyt siis tarkoituksena ole hakea mitään ”oikeutusta” alkoholin nauttimiselle, vaan olisi kiva tietää tiukkaa faktaa aiheesta.

      • jhulmi sanoo:

        Katotaan jos jaksan selvitellä aihetta joskus enemmän vastaavasti kuin tupakoinnista aiemmin. Itse olen sellainen, että ei olut, viinit ja siiderit maistu hyvälle… eli ei ole mikään ongelma kieltäytyä niistä.

      • Harri sanoo:

        Itse luulen, että suurin haitta kohtuullisessa alkoholinkäytössä (1-3 annosta) eli ns. tissuttelussa on niiden sisältämät tyhjät kalorit (joiden kanssa usein ”tekee mieli jotain hyvää”).

        Mutta jos Lihastohtori päättää joskus tutustua tutkimustietoon paremmin, niin pystytkö selvittämään seuraavan ”salilegendan”, joka ilmeisesti perustuu kokemukseen. Eli jos rankempien treenien jälkeen ottaa alkoholia esim. (sauna)oluen, niin se alkoholi ”kulkeutuu lihaksiin” jonka takia ”paikat ovat pahemmin jumissa” ja ”yhdestäkin oluesta tulee krapula”? Onkohan syynä nestehukka, jota alkoholi lisää entisestään vai kenties jotain muuta (kuten alkoholin salakalava kulkeutuminen lihaksiin 🙂 )

      • jhulmi sanoo:

        Vähintään yhtä suuri ongelma on stressi, joka joillekin tulee jos ottaa yhden tai kaksi silloin tällöin ja ajattelee, että koko treeni meni pilalle… 😉

  10. Jenni sanoo:

    Jes, tähän pitäisi pyrkiä! En ole hyvä kieltäytymään herkuista, mutta ratkaisen ongelman olemalla ostamatta mitään ekstraa, etenkin kun opiskelijabudjettikin siinä samalla kiittää. Ehkä vielä joskus oma ruokavalio viilautuu tuommoiseksi, matka on jo aloitettu.

    Mutta sitä mun piti kysyä, että kuinkas hyvin lihakset kasvaa pienemmillä painoilla treenatessa? Toukokuun alkupuolella mulle iski lonkan limapussin tulehdus, mahdollisesti kyykkyjen seurauksena. Kokeilin silloin ekaa kertaa (syvä)kyykkyjä tangon kanssa 10 kg:lla, eikä ne silloin tuntunut omalta jutulta yhtään ja näemmä kroppakin oli jossain määrin samaa mieltä. Myöhemmin kokeilin käydä salilla tekemässä kyykkyjä, kipu palasi joka kerta. Nyt olen pari kertaa kotona tehnyt yhden jalan kyykkyjä (toinen jalka ollut takana penkillä) 4 kg:n käsipainoilla ja salilla eilen 5 kg:n käsipainoilla (eli 10 kilolla). Kotona tehdyt jalkatreenit eivät aiheuttaneet kipua missään vaiheessa jälkikäteen ja nyt kuulostelen eilistä salireissua, vielä ei ainakaan lonkka ole pukahtanut sanaakaan, mutta pehvan lihaksissa tuntuu tuokin treeni. Kysymys siis tosiaan on, että onko käsipainojen avulla tehdyillä kyykyillä mahdollista hankkia kunnon naisellinen peppu? Ajattelin kyllä jalkaa kuulostellen pikkuhiljaa ottaa painavampia käsipainoja, mutta se ei ole nyt ajankohtaista.

  11. Lennoni sanoo:

    Toivon todella että vastaat mieltäni askartaneeseen aiheeseen, johon en kunnon vastausta ole saanut. Mitä jauhoja ruuanlaitossa käyttää jos haluaa hitaita hiilareita? Sekä miten makaronien osalta, olen syönyt tummia vain ja yleensä torinon makaronia, mutta onko olemassa jotain missä ei olisi vehnää ollenkaan ? Kiitos!

    • jhulmi sanoo:

      Valitettavasti sun tarttis tässä kääntyä vaikkapa Kukka Laakson blogiin tms. Mä tiedän lähinnä protskujauhoista vain…

  12. Jaska sanoo:

    Rohkaiseva kirjoitus! Itsekin tiedän sokerin pahaksi ja olen sitä ”vältellyt” vuosia (siis etten lisää mihinkään) – mutta silti tulee kerran viikossa sorruttua makeisiin ja/tai leivonnaisiin, eikä mitään ”2 palaa tummaa suklaata” -pelleilyä vaan ihan kunnon mättöä kaksin käsin: pullavati tai karkkipussi pitää syödä tyhjäksi mainoskatkon aikana. 🙂

    Mutta minulla onkin syy: makeanhimon geeni, rs5400 (T/C), onneksi T vain toiselta vanhemmalta (Prometheasen mukaan). Jotkut eivät edes himoitse makeaa…

    Gluteeni on uusi perkele, esim. kirjan Vaaralliset viljat mukaan se sotkee elimistöä monella tavalla. Onkohan kukaan vielä tutkinut miten gluteeni vs. gluteeniton ruokavalio vaikuttaa kehittymiseen treenissä?

  13. Ile sanoo:

    Hei Lihastohtori!

    Olet takuulla kirjoittanut aiheesta jo aiemmin blogiisi, mutta laiskuuttani en sitä nyt saanut käsiini. Kysymykseni koskee rasvoja ja niiden erottelua hyviin ja pahoihin. Joka terveysjutussa tyrkytetään ainoastaan kerta- ja monityydyttymättömiä rasvoja, koska syömme liikaa tyydyttyneitä. Kuitenkaan harvemmissa jutuissa sen paremmin kerrotaan, miten nuo rasvat tulisi jakaa. Hietalan Utti jossain artikkelissa mainitsi, että tasajako 1/3 kaikkia on hyvä ratkaisu. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä mieltä olet rasvojen jakamisesta.

    Tyydyttyneitä rasvojahan saa helposti mm. rasvaisesta lihasta, mutta kun oma ruokavalio koostuu pääasiallisesti broilerin fileestä, tonnikalasta, 5% jauhelihasta ja kananmunan valkuaisista, niin luulen, että on tarvetta käyttää esimerkiksi kylmäpuristettua kookosöljyä tuomaan myös niitä tyydyttyneitä rasvoja ruokavalioon.

    Suuresti kiitoksia vastauksesta.

    • jhulmi sanoo:

      Ei nyt oikein ole minun erikoisalaani. Helpointa olisi vaihtaa osa vähärasvaisista tuotteista normeiksi ja syödä kananmunista (ainakin osasta) myös keltuaiset. Löytyy sitten sopiva kultainen keskitie jossa ei rasvoja vältellä, mutta niillä ei myöskään läträtä.

      • Tero sanoo:

        Moro,

        onko tästä MCT öljystä mitään käsitystä, vai onko sekin turhaa hypetystä?
        Tai Bulletproof kahvista?

      • jhulmi sanoo:

        Keskipitkät rasvahapot MCT- öljystästä tai kookosöljystä on ihan hyvä energianlähde, koska pitkäketjuisiin ns. normirasvahappoihin verrattuna niiden imeytymisessä on tiettyjä etuja. Mutta ei tuo ihmeaine ole kuten oikein mikään muukaan.

  14. Jute sanoo:

    Hyvää tekstiä, itselllä hyvin samanlainen suhtautuminen ravintoasioihin. Jälkiruoasta olen kuitenkin eri mieltä. Ensinnäkin ne voivat olla hyvinkin terveellisiä sisältäen esim. marjoja, hedelmiä ja/tai maitotuotteita. Toisekseen, jos (ja suurimmalla osalla kun) makeasta ei halua kokonaan luopua, niin se kannattaa ajoittaa nimenomaan ruokailun jälkeiseksi, jotta vältyttäisiin ylimääräiseltä mässäilyltä ja ateriarytmin pilaamiselta – hampaista puhumattakaan. Kolmannekseen, jälkiruoka voi toimia hyvänä porkkanana syödä terveellinen ateria, jolloin on ansainnut pienen herkun.

    Itse näkisin sokerin alkoholin tapaisena nautintoaineena. Molempia valitettavan monet käyttävät väärin (liikaa). Jos ei tee yhtään mieli ja elää mieluummin ilman, niin hyvä juttu, Mutta myös pieni määrä silloin tällöin on ihan ok – jopa suotavaa, jos se sitä nautintoa tuottaa.

    • jhulmi sanoo:

      Terveellinen jälkiruoka on toki oma lukunsa. Mutta erittäin harvoin ne ovat terveellisiä, valitettavasti.

  15. Pepe sanoo:

    Mitä mieltä oot paleotyyppisestä ruokavaliosta, jos tavotteena lihasmassan kasvatus? Eli viljat ja maitotuotteet tyrmätään täysin ja lukuisin perusteluin, että eivät ole ihmisen safkaa. Itse ilmeisesti käytät edelleen vilja ja maitotuotteita? Olen yrittänyt useamman vuoden pohtia mistä omat ruoansulatusongelmat voisivat johtua ja vasta nyt löysin paleon, mikä tuntuu olevan pakko ottaa kokeiluun, kun alkaa olemaan jo hieman epätoivoinen. Mitään allergioita ei ole kuitenkaan viljoille ja maidolle tai laktoosille testien mukaan löytynyt. Tuntuu kuitenkin haastavalta syödä reilu 500g hiilareita päivässä täyteen bataatista,vihanneksista, marjoista ja hedelmistä.

  16. m sanoo:

    Hei,

    ei ainakaan pistänyt silmään herkullisen näköisen kookoskanakeittosi resepti. Voitko laittaa?

    Kiitos!

    ps. muokkasin jalka-pakaratreenini ohjeidesi mukaan eilen ja nyt tuntuu hyvältä! Muistan nyt myös supistaa pakaralihasta. Nyt kuulostaa niin itsestään selvältä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

    🙂

    • jhulmi sanoo:

      Kiitos ja hienoa, että alat oppimaan. Siitä se lähtee.

      En ole paras antamaan ruokaohjeita, mutta kookosmaitoa, kanaa, pakastevihanneksia näin talvisin (sesonkiaikana paremmin tuoretta) ja mausteita erittäin paljon. Jos ja kun laiska olen, niin jotain thai-ja /tai chilitahnaa, mutta joskus jaksan vääntää omaa komboa kaikenlaista tulista ja värikästä mitä kaapista löytyy. Joskus heitän joukkoon myös öljyä.

  17. make sanoo:

    Terve.
    Turha hifistely pois. Itse huomaan hyvin kun syö monipuolisesti ja tarpeeksi usein 3-4 tunnin välein niin kroppa voi hyvin ja näyttääkin paremmalta. Kuntosalilla teen ohjauksia ja monesti tulee kysymyksiä joihin tällä ravintotietomäärällä en osaa tarkkaan vastata. Kun moni syö parikolme kertaa päivässä eikä saa tarpeeksi energiaa, mutta ei myöskään laihdu tai kiinteydy. Ainoa minkä osaan sanoa on aineenvaihdunta. Kun se nyt vaan ei toimi liian vähällä. Mutta mitkä ne pienet mekanismit ovat jotka sen tekee. Verensokerin heilahtelut, insuliinitasot yms…
    Onko jotain artikkelia jossa olis hyvin simppelisti nuo asiat että voi ohjattaville hyvillä mielin kertoa.
    Näitä kirjoituksia on mukava lukea. Tänks.

  18. Ville sanoo:

    Hei, pahoittelen jos tämä on ollut jo esillä, mutta mikä oli tohtorin kanta 5/2 dieettiin harrastelijabodaajan rasvanvähentämiseen? Hajoaako lihaskudosta merkittävästi paastopäivien aikana? Koen hankalaksi laskea kaloreita, ja esim. työpaikkaruokailussa on vaikea tietää ruuan kalorit. Olisi helpompaa laskea kalorit vain paastopäiviltä.

    • jhulmi sanoo:

      Ei mulla oikein ole mitään kantaa tähän. Kaipaisi isompaa perehtymistä aiheeseen ja enemmän tutkimuksia.

  19. Ville sanoo:

    Olisin kiitollinen ihan näppituntumastasi ja valistuneesta arvauksesta, ei tarvitse olla tutkimuksiin perustuva tieto. Enkä nosta kannetta jos näytät vihreää valoa ja lihakset sitten katoaakin 😏.

    • jhulmi sanoo:

      Sanotaanko niin, että enemmänkin suosisin leangains tyyppisiä pätkäpaastoja kuin tuota kuntosali-ihmisille. Siis jos ei tasainen ateriarytmi miellytä.

  20. Timotee sanoo:

    Morjes! Liittyen tähä ja tuohon bulkkiartikkeliin jäi mietityttämään tuo sinun oma reenaamisesi. Periaatteessa ymmärsin artikkeleista sen, että bulkkaamalla todennäköisesti kehitys on huomattavasti suurempaa. Onko siis dieetillä lihaksen kehitys mahdollista, vai täytyykö tässä vaiheessa talvea ymmärtää, ettei seuraavalla viidellä- kuudella kuukaudella tule salilla tapahtumaan yhtään mitään, koska mennään lievästi miinuksella?

    • jhulmi sanoo:

      Pieni kilosta muutamaan kiloon lisäys painossa voi tulla sitä kautta, että syö varmuuden vuoksi hieman enemmän kuin kuluttaa. Tämä on joillekin tärkeää osan vuodesta palautumisen ja treenin sekä henkisen jaksamisen kannalta sen sijaan, että koko ajan elää jääpuikko takapuolessa.

      Monet ominaisuudet ja taito kyllä, mutta lihasmassa on nihkeää. Aloittelijat voivat hyvinkin kehittyä siinäkin.

  21. Ode sanoo:

    Kiitos hyvistä ajatuksista! Viimeaikoina olen kummastellut onko riisi suoliston ja lihaskasvun tai ravitsemuksen puolesta oivallinen päivittäinen hiilareiden lähde, kun ajattelee siinä asuvaa ”nukkuvaa ja lämmössä aktivoituvaa” bakteerikantaa. Kana, riisi ja parsa jokapäiväisenä ravintona (mikäli se ei ole juuri tehtyä tai heti jäähdytettyä ) tuntuu jopa melkoiselta rasitukselta elimistölle jatkuvalla syötöllä. Perunasta tuntuu tulleen myrkkyä, vaikka monipuolisuus voi olla rikkautta. Itselläni elimistö ilmoittelee turvotuksena huonoista valinnoista ja sokeria kroppa saa vain joskus, vaikka se itse ”väittääkin” sitä tarvitsevansa :D.

    • jhulmi sanoo:

      Kiitos.

      Kiitos. Itselleni riisi on vain ja ainoastaan hiilarin ja energianlähde eli polttoainetta, mutta en syö sitä päivittäin. Kohtuus kaikessa.

      Peruna on otettu ihan turhaan syntipukiksi ja mielestäni aiheetta.

Vastaa käyttäjälle make Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s