Paras tapa harjoitella ja syödä – mustavalkoajattelua

Kiinnostiko iltapäivälehtimäinen otsikko? Joudut pettymään kun sanon, että toisin kuin iltapäivä- ja naistenlehdissä tasaisin väliajoin väitetään, niin kaikille parasta tapaa treenata ja syödä ei olekaan. Kerron tässä jutussa miksi.

mustavalko

Mustavalkoajattelu

Opiskelin yliopistossa parina ensimmäisenä kesänä liikunnan ja biologian ohella tietotekniikkaa. Ai miksi? No koska olen nörtti. Tietotekniikassa käytetään binäärilukujärjestelmää, jossa totuusarvo on joko 1 tai 0. Homma on aika simppelisti joko tai. Mutta me ihmiset emme ole monessakaan asiassa digitaalisia, vaan elämme vielä pääosin analogiajassa. Eli käytännössä annos-vaste on ratkaisevassa roolissa. Veden ei voi ajatella olevan myrkyllistä, mutta tosi isoilla annoksilla vesikin pahimmillaan tappaa.

Silti digitaalinen tai dikotominen tai mustavalkoinen ajattelu on edelleen voimissaan treenaamisessa ja ravinnossa. Tällaisessa ajattelussa ruokavaliota tai treenitapoja ajatellaan oikeina tai väärinä, hyvinä tai huonoina eikä mitään siltä väliltä.

Hilarit vs. rasvat (2016 update). Monet syyttävät ja yleistävät hiilihydraatteja myrkyiksi, vaikka monet kansat elävät paljon suosituksiakin korkeammalla hiilihydraatin saannilla terveenä ja voittavat meidät länsimaalaiset kestävyysurheilussa (ks. aiempi blogikirjoitus) Myöskään hiilihydraatit ei ole lähtökohtaisesti aina tärkein lihomisen syy tai laihtumisen este kuten aiemmin blogissa on kirjoitettu. Vasta-argumenttina voidaan toki heittää, että karppaamallakin pärjääviä urheilijoita löytyy varsinkin ultrakestävyyslajeista, koska näissä lajeissa voi olla eduksi opettaa keho ”käymään” eli tuottamaan energiaa tehokkaasti alhaisen intensiteen kuormituksessa ja levossa rasvoilla. Hiilarikammoisia vastaan taistelee toinen leiri, joka yleistää ravinnon rasvat, varsinkin kovat, universaalisti pahoiksi. Kova ja pehmeä rasva on vain yksinkertainen jaottelu sille, minkälaisessa olomuodossa (kiinteää vs. juoksevaa) rasva on huoneenlämmössä. Todellisuudessa ei kuitenkaan ole vain yhtä ”kovaa rasvaa”, vaan sen sijaan useita erilaisia tyydyttyneitä (kovia) rasvahappoja.  Yleistäen näyttää sille, että tyydyttynyt rasva on kohtuudella nautittuna ainakin meidän länsimaalaisten ravinnossa terveyden kannalta melko neutraalia eli esimerkiksi se ei ole keskimäärin hiilihydraatteja haitallisempaa (Åstrup ym. 2010, de Souza ym. 2015). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tyydyttyneet rasvat olisivat terveellisiä toisin kuin ns. rasvaleiri on ymmärtänyt. Itse asiassa näyttö on melko vahva sille ainakin sydän- ja verenkiertojärjestelmän terveyden kannalta, että pieniä hyötyjä saadaan kun vaihdetaan osa tyydyttyneistä rasvoista tyydyttymättömiin eli pehmeisiin rasvoihin (Hooper ym. 2015). Neutraali on siis suhteellinen käsite. Joka tapauksessa kuitenkin hiilari-rasva -taustelu on muodostunut liialliseksi ja toivottavasti tässä blogissa ei tarvitse aiheeseen palata toistuvasti.

Miksi ihmiset haluavat yksinkertaistuksia? Ihmisen luonto on saada yksinkertaisia ja helppoja vastauksia ja ratkaisuja. Epämääräisyys ärsyttää. Ja kun ollaan eri mieltä asioista, niin ongelmia ei yritetäkään ratkaista sovitellen ja keskustellen, vaan sen sijaan kaivaudutaan omiin poteroihin ja soditaan sieltä huutelemalla toisille rivoja tai sitten mökötetään. Voitaisiinko sen sijaan hyväksyä erilaiset ajattelut myös treenissä ja ravinnossa ja löytää kilpakumppaninkin aatteista jotain hyvää? Erilaisissa ruokavalioissa ja treeniohjelmissa on aina jotain selkeitä hyviä komponentteja, jotka ovat melko lailla universaalisti hyviä asioita. Esimerkiksi karppaus ja vegaaniravinto ovat usein toistensa jopa vastakohtia monessa mielessä. Mutta silti molemmissa on yksi selkeä samanlaisuus: runsas kasvisten syönti, jota voidaan pitää melko universaalisti terveyttä edistävänä (Boeing ym. 2012). Ja ellei nyt sitten rakasta kasveja ja pidä niiden tappamista pahana, niin ei niiden syöminen kovin epäeettistäkään taida olla. Ja vähissä on sellaiset ruokavaliot, missä suositeltaisiin sokerin syönnin lisäämistä. Aletaan vähitellen onneksi päästä yhteysymmärrykseen siitä, että lisätyn sokerin tai sokerituotteiden liikasaanti lisää mm. lihavuuden ja kakkostyypin diabeteksen riskiä (Hu 2013) ja että kuntosaliharjoittelijalla proteiinin välttely on hölmöä (muutamia aiempia blogijuttuja: 1, 2, 3, 4). Itse yleisesti ottaen välttelenkin ylimääräistä sokeria ja kannatan hiilareissa ja rasvoissa äärimmäisyyksien sijaan kultaista keskitietä ja syön proteiinia melko runsaasti, mutta en liioitellen. Tämäkään ei ole ”oikea” tapa syödä eikä se ole missään nimessä kaikille optimaalinen, mutta sopii minulle ihan hyvin.

Miksi jokin tapa treenata tai syödä ei ole optimaalista kaikille?

Ihmiset ovat erilaisia! Jotkut ovat pitkiä tai pätkiä, lihavia tai laihoja, lihaksikkaita tai kukkakeppejä, taitavia tai tumpeloita, pehmoja tai aggressiivisia, kärsivällisiä tai kärsimättömiä, työnarkomaaneja tai laiskiaisia, lapsettomia tai lapsellisia, rikkaita tai köyhiä, naiiveja tai super-skeptisiä, vegaaneja tai lihan suurkuluttajia, rentoja tai kontrollia vaativia… ja kaikkea näiden ääripäiden välistä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Joillekin ihmiselle sopii itseohjautuva tapa harjoitteluun, jotkut motivoituvat porkkanasta ja joillekin pitää antaa välillä myös keppiä. Ihmisten reaktiot esimerkiksi ravintoon ovat myös hyvin yksilöllisiä. Esimerkiksi näyttää sille, että insuliinisensitiivisillä lihavilla henkilöillä korkeampi hiilihydraattipitoisuus saattaa tehostaa painon pudotusta, kun taas insuliiniresistenteillä tilanne on päinvastoin: heillä vähähiilarinen laihduttaa enemmän (Cornier ym. 2005). Asiaa tuskin voi ihan näin paljoa yksinkertaistaa tai jakaa taas ihmisiä kahteen luokkaan, koska insuliinisensitiivisyys eli kehon kyky siirtää glukoosia verestä kudoksiin insuliinin avulla ei ole dikotominen joko-tai muuttuja, mutta toivottavasti ymmärsitte kuitenkin pointin. Siis tekin, joiden mielestä hiilarit ovat kaikilla lihavuuden syy. Myös treenaamisessa pitäisi ymmärtää ihmisten erilaisuus ja tavoitteet paremmin. Jotkut kehittyvät heikosti tietyllä tavalla harjoitellessa, mutta saattavat saada jostain toisesta treenimuodosta itselleen hyötyjä. Ei voi sanoa yksiselitteisesti esimerkiksi myöskään, että vaikkapa tietty harjoittelufrekvenssi (kertaa per viikko) olisi parempi kuin toinen, vaan harjoitteluohjelma on mahdollisuus rakentaa tämän suhteen monella tavalla ja silti lopputulos voi olla sama kuten aiemmin kirjoitin. Timo Haikarainen kertoi vastaavasti blogissa aiemmin, että vaikka kuntosalilla sarjojen loppuun asti (failureen) viemisessä on etunsa ja monesti hyvät perustelut, niin joillekin se voi olla myös liian yksipuolisesti tehtynä myrkkyä. Vastaavia esimerkkejä voisi antaa vaikka kuinka paljon. Toki voidaan myös mallintaa tietokoneohjelmistojen avulla optimaalisin tekniikka esimerkiksi johonkin liikkeeseen urheilussa, mutta tämäkin on jossain määrin aina yksilöllistä.

Tavoitteet ovat erilaisia! Jotkut haluavat kasvattaa itselleen isot lihakset vaikkapa baaritiskillä pullisteluun, mutta jotkut toiset haluavat minimoida kaiken ylimääräisen massan, jotta kehon hyötysuhde (esimerkiksi energiankulutus per juostu kilometri) on mahdollisimman hyvä. Kumpikaan ei ole lähtökohtaisesti oikea tai väärä tavoite. Annetaan vielä toinen esimerkki. Jotkut haluavat olla ympäri vuoden kovassa kondiksessa, mutta joku toinen haluaa ehkä ottaa rennosti 10 kk vuodesta ja harrastaa kidutusdieettiä kaksi kuukautta, että mahtuu hääpukuun yhden päivän ajaksi.

Ihmiset ja heidän ominaisuutensa ja mieltymyksensä ovat hyvin erilaisia. On käsittämätöntä, että jotkut kuvittelevat silti, että jos joku toimii minulla ja kaverilla, sama asia toimisi identtisesti toteutettuna optimaalisesti myös kaikilla muilla.

Perusteet pätevät.  Vaikka kerroin, että ei ole olemassa kaikille ihmisille täydellistä tapaa syödä tai treenata, niin onneksi kuitenkin tietyt nyrkkisäännöt anatomiassa ja fysiologiassa pätevät lähes aina. Suosittelen tutustumaan ihmisen biologiaan. Ihmiskehon anatomian ja fysiologian ymmärtäminen ei ole pelkästään kiinnostavaa, vaan myös erittäin hyödyllistä.

Myös treenaamisessa ja ravinnossa tietämyksemme siitä mikä toimii ja ei toimi lisääntyy koko ajan. Ihminen saa energiaa kehonsa toimintoihin makroravinteista eikä se yhteytä auringonvalon avulla, kuten kasvit tai mitään muutakaan mullistavaa. Lihakset eivät myöskään kasva lähdevedellä ja pyhällä hengellä, vaan siihen tarvitaan muita aiemmin esitettyjä ärsykkeitä.

Seuraavaksi onkin taas luvassa vähemmän filosofisia ja enemmän konkreettisia artikkeleita treenistä ja ravinnosta. Mutta sitä ennen hyvää joulua kaikille blogin lukijoille! Tunnelmaan voi yrittää päästä vaikka kuuntelemalla uuden hienosti tulkitun Raskasta Joulua kappaleen tai sitten vaikkapa treenaamalla. Itse teen tietysti molempia.

pukki

Juha Hulmi

Tietoja jhulmi

PhD in exercise physiology (LitT liikuntafysiologiassa ja liikuntafysiologian dosentti).
This entry was posted in fysiologia, kuntosali, ravinto, voimaharjoittelu. Bookmark the permalink.

26 vastausta artikkeliin: Paras tapa harjoitella ja syödä – mustavalkoajattelua

  1. Undoctor sanoo:

    Jes, allekirjoitan, paitsi että. Eilen jonottaessani Anttilassa lasten tulevat lahjat kädessäni (Joulupukki tässä siis, terve vain kikille), kuuntelin tahtomattani raskasta joulua cd:tä. Olen vanhan liiton hevimiehiä, ja edelleen muun musiikin ohella hevanderia kuuntelen ja soitan myös. Mielestäni raskasta joulua on korniuden lyhyt oppimäärä. Toivottavasti tämä ei vie mattoa kenenkään jalkojen alta, hevistä on tullut silkkaa kaupallista mainstreamia. Tylsää ja ennalta-arvattavaa, poislukien ehkä meshuggahin ja gojiran kaltaiset uranuurtajat.

    King Dimondin No Presents For Christmas, sitä mietin jonottaessani Andylassa ja hevin alennustilaa tuskaillessani, sekä lahjojen ostamisen skippaamistakin välillä harkiten. Raskasta joulua, ilman kyseistä albumia.

    • jhulmi sanoo:

      Heh, olen osittain kyllä samaa mieltä, mutta juuri tuossa linkkaamassani biisissä on niin kauniit kosketinsoitot ja muutamat tulkinnat, että itselle tulee hyvä mieli. Ihan aina ei viitsi pelkkää rankempaa jyystöä kuunnella😉 Mutta toisaalta on noilla levyilläkin ollut joskus joitain tosi hyviä vetoja. Mun suosikki, jota olen itsekin pianolla pimputellut monesti: http://www.youtube.com/watch?v=9gGFs-InUPk

      Viikatteen joulubiisit kolahtivat myös aikanaan. http://www.youtube.com/watch?v=9_8QMelnfHk

      Parempia nämä on kuin alkuperäiset😉

  2. Olen samaa mieltä, että ihmiset ovat erilaisia, eikä lähes missään asiassa ole ”one size fits all”-ratkaisuja, vaikka iltapäivälehdet usein niin haluavatkin väittää.

    Oma näkemykseni, joka on myös tulevan kirjani kantava teema, on se että tieteellinen tutkimus tarjoaa hyviä hypoteesejä, joita jokainen on testattava itse (kokeile, mittaa, päätä sopiiko sinulle). Tämä toki on työläämpää kuin ”totuuksien” ja ”gurujen” seuraaminen, mutta lopputulokset ovat varmasti parempia!

    -Sampo Sammalisto, viisaampaatyota.com

  3. Kyllä taas niin asiaa. Tätä iltapäivälehtien ja naisten lehtien tapaa syöttää vain yhtä ja ainoaa totuutta esimerkiksi painonpudotuksesta olen ihmetellyt itsekin. Kuten kirjoititkin, ihmiset hakee yksinkertaista ja helposti ymmärrettävää tapaa saada paino putoamaan. Ja mikäpä sen otollisempi paikka näistä hehkuttaa kissan kokoisilla kirjaimilla kuin jonkun laajalevikkisen lehden etukannessa. Perimmäinen tarkoitushan näillä on vain myydä lehteä, eikä tuoda oikeaa hyvinvointia ihmisille…

    • jhulmi sanoo:

      Jeps. Toki itsekin siihen aina joskus syyllistyn. Joskus on hyvä vetää myös mutkia suoriksi, koska muuten on tosi vaikea antaa mitään suosituksia itselle tai muille, jos menee liian filosofiseksi.

  4. Riku sanoo:

    Tohtori puhuu kyllä asiaa. Seikka mitä mielestäni et tuonut esille on henkilön elämäntilanne esimerkiksi ikä. Nuori 20-25 vuotias punttikarju saa hirmu hyvin hyötyjä hiilihydraateista ja niiden tuoma anaboolinen buusti kannattaa ehdottomasti käyttää. Sitten kun tulet neljänkympin tienoille ja vatsakumpu insuliiniresistensseineen painaa päälle on hiilareista lähinnä haittaa treenaamisessa ja kehon vointiin muutenkin. VHH:lla (hiilarien rajoittamisella) saa nelikymppinen aika hyvin resetoitua hormonitasapainon ja kehon taas anabooliseen tilaan. Keho reagoi niin treeniin kuin ravintoon eri tavalla eri ikäisenä.

  5. Jyri Mäkinen sanoo:

    Asiallista juttua!

    Ravinnon ja harjoittelun yksilöllistäminen on tärkeää. Olen valmentajana kokemuspohjalta vahvasti sitä mieltä että juurikin insuliiniherkkyys määrää suurelta osalta sopivan päivittäisen hiilihydraattimäärän yksilölle. Nyt sitten sai jonkinasteista tutkimusvahvistusta asialle, kiitos Lihastohtori.

    Sitten taas harjoittelussa toinen palautuu lähes mistä vaan ja voi kuormittaa lihaksia useita kertoja viikossa (esim. 2-3 kertaa viikossa), kun taas toinen hyötyy harvemmasta jaosta missä treenifrekvenssi on pienempi. LIhassolujakaumalla ja ”hermoston tehokkuudella” ollee myös merkitystä esim. treenin sopivan toistoalueen määrittelemisessä vaikka hyviä nyrkkisääntöjä on olemassa. Supernopean kaverin ei todennäköisesti kannata kovin paljoa treenata yli 12 toiston sarjoilla, kärjistetysti siis.

    Kaavoihin kangistuminen on huono juttu, kokeilemalla selviää.

    – Jyri Mäkinen

    performancelab.fi

    • jhulmi sanoo:

      Jeps, tuo on tosi mielenkiintoinen, mutta toki yksilöllisyyttä selvittäviä tutkimuksia tarvitaan paljon lisää. Mutta siltikin loppu viimein koutsin pitää tehdä ne ratkaisut eikä aina voi vain PubMedittaa😉

  6. Candyshop sanoo:

    Onko lihastohtorilla jotain jippoja millä pääsisi sokerista eroon? Sokerihimo on valtava, koukussa nuoresta asti. IF-tyylisen dietin jälkeen tapahtui paha repsahtaminen ja homma meni puihin, läskiä on tullut takaisin varmaan enemmän kuin alussa oli, possuttelun johdosta. Millähän korvata irtokarkit, sipsit jne? Todella vaikea korvata makeanhimoa millään ”fiksulla” herkulla?😦 Joku marjarahka setti nyt ei vaan enää toimi.. Vhh dietti ei ole kyllä mun juttu myöskään, 80-120g hh/pvä. Ketodiettiä en ole kokeillut, ongelmia tuottaa yksipuolinen ruokavalio. Kananmunat ei uppoa..

    Terveisin,
    Sokerihiiri (kilo irtareita helposti illassa)

    • jhulmi sanoo:

      Mä ite aloitin makeusaineiden avulla korvaamaan sokeria ja vähitellen olen vähentänyt niitäkin melkein nollaan ja nyt ei enää oikein tee mitään makeaa mieli. Auttaa kun sallii kuitenkin silloin tällöin erilaisissa tilaisuuksissa makeat, niin ei tarvitse nolona kieltäytyä aina kaikesta. Eli totaalinen absolutismi tuskin toimisi minullakaan. Syynä naposteluun on usein tekemisen puute ja liiallinen paikallaanolo.

      Kannattaa varmaankin myös kokkailla monipuolisesti uusia ruokia. Onneksi terveellisen ei tarvitse olla pahan makuista tai tylsää.

      • Candyshop sanoo:

        Kiitos. Voisit joskus laittaa juttua mitä itse syöt päivittäin ja millä saa body sapuskoistakin vähän erilaista tms. On niin vaikea jotenkin itse keksiä. Tulee vaan korvista ulos nämä samat kana/jauheliha sapuskat. Kalaa en syö ja kananmunat lähinnä oksettaa. Sortumisen vaara pikaruokiin/pakaste juttuihin onkin suuri kun muistaa sen pahan/tylsän/kuivan maun. Jos omasta kanasta ja riisistä saisi yhtä hyvää kuin kiinalaisissa on tarjolla, niin…😉 Tuo herkuttelu juttu on vaikea saada kuriin kun ei ole selkärankaa kunnolla. Jostain pitäisi löytyä super motivaaatiota pitää itsensä kurissa.

      • jhulmi sanoo:

        Oon kirjoitellut:

        https://lihastohtori.wordpress.com/2013/07/06/ei-pikavoittoja/

        Minusta ole esikuvaksi syömisissä eikä mun osaamisalueeseen kuulu elämänhallinta, mutta jos nyt jotain vinkkejä ja inspiraatiota joku saisi, niin mukavahan se olisi.

        Voimakkaat mausteet ovat hieman jopa laardia vähentäviä (tieteellinen näyttö ei toki mikään huima) eli kyllä niitä kannattaa opetella käyttämään siinäkin mielessä.

    • Ale sanoo:

      Neljän tunnin kehossa oli mielestäni hyvää tähän liittyen, että muuten kurinalaisessa ruokavaliossa sallitaan itselle yksi päivä viikossa, jolloin voi mättää mitä haluaa ja niin paljon kuin menee. Ilmeisesti tsykologisesti helpompaa, kun et luovu herkustasi iäksi, vaan vain kuudeksi päiväksi kerrallaan. Pikkuhiljaa himo kuulemma vähenee. En tiedä varmaksi sanoa, kun en ole ikinä ollut makean perään…🙂

  7. Kyselijä sanoo:

    Hei Lihastohtori!

    Ihan mielenkiinnosta kyselen, että mihin tulokseen olet tullut, kun olet tutkija ja tiedät alastasi paljon. Mitä mieltä olet lihasten tutkimisen perusteella, onko ihmisellä suunnittelija vai onko kaikki puhdasta sattumaa? Monet biokemistit uskovat luomiseen, mutta he eivät vain uskalla tuoda näkemystään julki yleisen vastakkaisen näkemyksen ollessa voimaakkasti vallalla. Yksi hyvä haastattelu oli Pekka Reinikaiselta Radio Rockilla jokin aika sitten. Pekka Reinikainenhan on lääkäri ja tietokirjailija.

    • jhulmi sanoo:

      On turvallisempaa, kun en kommentoi tähän aiheeseen mitään, koska ei molekyyli- tai kehontason lihasbiologia anna aiheeseen vaikkapa Reinikaista tai Enqvistiä tukevaa vastausta. Minä hyväksyn sekä uskovaiset että ”uskomattomat” näkemykset ja ihmiset ihan yhtä lailla. Lähipiirissäni on molempia varmaankin yhtä paljon ja molempien kanssa menee hyvin.

  8. Isojalka sanoo:

    Moro
    Mä en vaan tajua, kun ihmiset käy nykyään kuussakin.
    Mutta silti ei vielä tiedetä miten ja mitä pitää syödä.

    • jhulmi sanoo:

      Heh. Muutama ihminen on siellä käynyt. Mutta siihen on kyllä vielä aikaa, että tämä onnistuttaisiin järjestämään niin, että kaikki ihmiset pystyisivät siihen…

  9. Naksuvat nivelet sanoo:

    Lihaskasvu vaatii tietysti syödä paljon proteiinia. Mutta kasvaako samalla riski sairastua syöpään?

    • jhulmi sanoo:

      Mahdollisesti nousevan IGF-I:n ja mTOR:in kautta on joskus spekuloitu, että voisi nousta, mutta näin ei taida olla tai sitten ei ainakaan ole näin yksiselitteistä. Monissa tutkimuksissa ei syöpäriski ole lisääntynyt:
      http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23651548

      ja jopa päinvastaista on raportoitu hiirulaisilla, näin muutamia mainitakseni:
      http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21673053

      Melko korkeaproteiininen kasviksia, hedelmiä ja marjoja sisältävä ruokavalio on monessa mielessä terveellistä.

      Syöpäriski sen sijaan hieman lisääntyy ylensyönnillä ja lihavilla.

  10. Juha sanoo:

    Mietin hetken, että minkä otsikon alle kirjoittaisi ja valitsin tämän. Tarkoituksenani olisi kasvattaa jalkoihin lihasmassaa mutta samalla räjähtävää voimaa (lajinani koripallo), onko hankala/mahdoton yhtälö samanaikaisesti? Kontrastiharjoittelua olen joitakin kertoja tehnyt, periaatteella että ensin perusvoimasarja, jonka jälkeen heti perään räjähtävä liike. Nivelkulmat kaikissa liikkeissä olen ajatellut lajinomaisesti, joten syväkyykkyjä en ole tehnyt. Tämä huono? Toisena vaihtoehtona suunnitelin että tekisin alkuviikosta räjähtävän voiman harjoituksia ja loppuviikosta lihasmassaan painottuvaa perusvoimaharjoitusta. Tiivistettynä siis, että kannattaisiko painottaa aluksi lihasmassatreeniä, jonka lopulta jalostaa räjähtäväksi voimaksi vai voiko kummankin kehittäminen onnistua samanaikaisesti? Toki liika lihasmassa on varmasti haitaksi lajissa mutta kokoa aina olisi mukava saada kinttuihin lisää🙂

    • jhulmi sanoo:

      Ei ole mahdotonta, mutta hieman kannattaa jaksottaa ja ottaa esim. yksi kk jakso/blokki, jossa jalostaa lihasta räjähtävyydeksi. Palloilijan harjoittelusta on tulossa jossain vaiheessa juttua.

  11. NikkeT sanoo:

    Moro Mansesta. Tavoitteena saada pitkästä aikaa 30v. kroppa taas hieman parempaan kuosiin. Ulkoisesti ja sisäisesti, ettei toimistotyö vie miestä hautaan ennen eläkeikää ja vaimokin tykkää😀 En ole ajatellut ruveta laskemaan proteiinigrammoja ruoista, enkä myöskään pääse kiinni ns. ihanteelliseen syömiseen. Joskus päivän ruokavalio on vain reilu lounas ja iltapala. Ruoka mitä syön on kylläkin hyvälaatuista paljon kasviksia, hedelmiä, rasvatonta lihaa/kalaa, maitotuotteita yms.

    Kysymykseni aiheesta onkin, että minkälaisen ohjeen palautusjuomista/lisäravinteista antaisit minunlaisilleni kavereille joilla on hieman tavoitteitakin, mutta artikkelisi ”Mikä on tärkeintä päästäkseen kovaan fyysiseen kuntoon?” kohdat 2, 6 ja 7 eivät osu kohdalleen. Reenaaminen ja muut kohdat kyllä osaan(ainakin omasta mielestäni), mutta taitaa mennä osa työstä ns. ”hukkaan”. Ajatuksena, että esim palautusjuomalla yrittäisi paikata tuota oikean ruokailun heikkoutta lihasharjoitteluun. KestävyystreeninVeikkaisin, että moni treenaaja nykyisen hektisen elämäntavan seurauksena ei saa juuri tuota syömistä kuntoon. Itse kylläkin olen aina vannonut perus kotiruoan riittävyyteen, kunhan sitä vain pystyy syömään tarpeen mukaisesti, kuten nyt ei siis tapahdu.

    Lopuksi kehutaan blogisti, hyvää infoa kirjoittamissasi jutuissa. Nimenomaan otat kantaa siihen, että urheilussa pienikin etumatka naapuriin verrattuna tuo voiton itselle. Tästä näkökulmasta kannattaa tutkia hieman merkityksettömämpiäkin asioita joista voi tulevaisuudessa löytyä jotain. Ehkä voisi tulla kuuntelemaan paikanpäälle, jos vielä Mansessa jatkossakin pidät luentoja. Ensi kuulle en pääse.

    • jhulmi sanoo:

      Kiitos.

      Yksilöllisiä vinkkejä en anna blogissa ja muutenkin käytännöllisempää asiaa tulee koulutuksissa.

      Mutta yksinkertaistettuna heraa palkkariksi ja kreatiinia jossain vaiheessa mukaan ja proteiinia melko reilusti muutenkin koneeseen. D-vitskulisä, ehkä monivitamiini mm. jodin takia ja kalaöljykapselia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s