Miten aloittelija selviytyy salilla hengissä – Tikka

Tammikuu meni jo… Helmikuuta eletään… Jos aloitit aktiivisen kuntosaliharrastuksen vuoden vaihteessa ja olet mukana edelleen, niin voit hyvällä omalla tunnolla onnitella itseäsi. Uuden elämän lopettajat eivät ole enää jaloissa pyörimässä, joten nyt on hyvä aika käydä läpi hieman asioita, että miten tämän hienon harrastuksen parissa saa aikaan pitkäjänteisyyttä eikä hyvin alkanut matka karahda karille heti alkuunsa.

Ja jos et ole vielä sinne salille uskaltanut, niin nykyään ne eivät ole pelkästään pimeitä luolia missä 120-kiloiset mörrimöykyt käyvät murisemassa isoille raudoille, joten aloituskynnyksen ei luulisi olevan kovin korkealla. Toki pienemmillä paikkakunnilla valinnanvaraa on vähemmän ja isommilla enemmän, mutta silti jokaiselle luulisi löytyvän tarpeisiinsa sopiva paikka harrastaa. Ja just for the record todettakoon, että yleensä ne salin isoimmat äijät ovat hyvin lupsakoita ukkoja, kunhan ei mene kesken kyykkysarjan mitään kovin syvällistä juttelemaan.

Himobodaajat ja oikeat urheilijat ovat ihan oma lukunsa, mutta tämä artikkeli onkin suunnattu erityisesti kaikille teille perustreenaajille, jotka haette saliharrastukseltanne lihasmassaa, voimaa, rasvanpolttoa tai ihan vaan parempaa lihaskuntoa ja hyvää oloa. Seuraavaksi siis syvennytään siihen, miten hyvin alkaneen saliharjoittelun saa hyvin myös jatkumaan. Miten pysyt ehjänä ja terveenä ja treeniliikkeet menevät perille oikeaan osoitteeseen sekä kuinka siellä salilla sitten pitää käyttäytyä.

kuva1

RYHTI KUNTOON JA MUISTA HENGITTÄÄ

Vastoin yleistä käsitystä tärkein osa-alue salitreenissä eivät ole oikean merkkiset treenivermeet eli kuteet eli rytkyt eli kledjut. Toki niidenkin kannattaa olla kutakuinkin puhtaat ja mielellään ainakin melko ehjät, mutta merkki on vapaavalintainen ja malliakin rajoittaa lähinnä sisäliikuntaan sopivuus, mikä sekin on vahvasti vain käyttäjän mielipiteestä kiinni.

Ennen kuin edes aletaan puhua treeniliikkeiden oikeista suoritustekniikoista, niin aloitetaan siitä, että ruoto suoraan eli RYHTI KUNTOON. Rinta pystyyn, olkapäät alas ja taakse (ns. keskilinjaan), purista pakaroilla ja ennen kaikkea keskivartalo tiukaksi. Toistan tuon viimeisen vielä… KESKIVARTALO TIUKAKSI! Oli siinä sitten päällä enemmän tai vähemmän keissiä, niin sen mitä siitä alta löytyy on pysyttävä ryhdissä. Treenattiin sitten yläkroppaa tai alakroppaa, istuttiin tuolilla tai seistiin lattialla ja olivat painot sitten käsissä, niskassa tai jaloissa, niin keskivartalo on aina se minkä kautta voima kulkee. Edes jalkaprässissä tms. liikkeessä et voi valua pitkin penkkiä, vaikka tuki ja painot ovat alakropan puolella koska edelleen pidät käsillä kiinni kauhukahvoista ja happi tulee yläkautta sisään. Jos siis olet jotenkin lysyssä ja kasassa, niin happi ei parhaalla mahdollisella tavalla raajoihin asti pääse.

Hengittäminen on suorastaan elintärkeää, joten salitreenissäkään sen tärkeyttä ei pidä aliarvioida. Hengitysrytmi menee aina niin päin, että hengitä sisään, kun liikettä tuottava lihas venyy ja hengitä ulos, kun se supistuu. Toisin sanoen esimerkiksi penkkipunnerruksessa puhalletaan ulos tangon ylöstyöntövaiheessa. Osassa liikkeitä kuten kyykky tai maastaveto tms. liike, jossa keskivartalosta kysytään vielä keskimääräistä enemmän tukea, osan liikerataa hengitystä pidätetään hetken aikaan, jotta keskivartalon paine saadaan maksimoitua. Hetkellinen hengen pidättäminen on osa tiettyjen liikkeiden tekniikkaa, mutta pointti tässä kappaleessa olikin, että MUISTA HENGITTÄÄ.

OIKEAT SUORITUSTEKNIIKAT

Nyt kun ryhti pysyy hyvänä, keskivartalo on tiukkana ja happi kulkee, on toivoa saada laitettua kuntoon treeniliikkeiden oikeanlaiset suoritustekniikat. On täysin turha argumentti, että ei voi mennä salille, koska ei tiedä miten päin laitteessa pitää olla tai ei osaa tehdä siellä mitään. No hei… sitten opetellaan. Jokainen, joka treenaa salilla, on joskus ollut siellä ensimmäistä kertaa. Oletko mielestäsi jotenkin huonompi kuin kukaan heistä ja täysin kykenemätön oppimaan uusia asioita? No et varmasti ole. Jos jotain ei osaa, niin sitten opetellaan.

Eivät ne saliliikkeet todellakaan ole niin vaikeita suorittaa, kuin millaisena jotkut yrittävät asian esittää. Jos ei ole ketään kokeneempaa kaveria neuvomassa, niin laitteiden kyljessä on usein kuva miten siihen mennään, netissä on miljoonia treenivideoita, salin henkilökunta on yleensä ystävällistä auttamaan ja personal trainer -palveluita saa rahalla. Ensin kannattaa aloittaa jostain helposta ja mukavasti ja kun se tulee tutuksi niin siirtyä haastavampiin liikkeisiin… Paitsi minun valmennuksessani tehdään heti alusta asti kaikkea vaikeaa ja veemäistä.

Tämän kappaleen pointti siis oli, että älä mene salille hulluna heilumaan miten sattuu, vaan suorita treeniliikkeet turvallisesti ja hyvällä tekniikalla. Näin et telo itseäsi tai ketään välittömässä läheisyydessäsi olevaa ja rasitus menee niille lihaksille mihin sen pitää mennä eikä vain väärällä tavalla jänteille ja nivelille.

SOPIVA TEMPO & TÄYSI LIIKERATA

Nämä kaksi asiaa haluan mainita vielä oikein erikseen, vaikka ovatkin osa oikeaa suoritustekniikkaa. Ensinnäkin sopiva tempo tarkoittaa liikkeen suoritusnopeutta. Puhutaan nyt vaikka jostain tangolla suoritettavasti liikkeestä. Yleisin [väärä] tapa suorittaa jokin liike on, että ensin tanko repäistään ylös ja sitten se suunnilleen tiputetaan alas ja sama uudestaan ja uudestaan halutun toistomäärän verran.

Tarkoitus olisi hallitusti nostaa tanko lihasta supistamalla ja sen jälkeen hallitusti lihaksella liikettä jarruttamalla laskea tanko. Liike ei ole kumpaankaan suuntaan hidas, mutta se on HALLITTU. Normaali tempo on reipas nosto ja hieman hitaampi laskuvaihe. Jos olisin paikalla valmentajanasi ja sanoisin missä kohtaa liikerataa tahansa, että ”Stop!” niin sinun pitää pystyä pysäyttämään liike juuri siinä kohdassa. Tanko ei siis ole repäisten nousemassa tai putoamalla laskemassa, vaan treenaajan täydessä KONTROLLISSA koko ajan. Poikkeus tästä säännöstä on, jos tietyllä treeniliikkeellä tavoitellaan räjähtävän voimantuoton kehittämistä, mutta se on toinen stoori.

Aloittelijan tulee pääsääntöisesti käyttää täyttä liikerataa suorittaessaan treeniliikkeitä. Oman liikkuvuuden rajoissa sopivasta venytyksestä täyteen supistukseen, koska vain sillä tavalla lihas työskentelee koko pituudeltaan ja voimantuotto kehittyy koko lihassupistuksen matkalta. Täysi liikerata ei kuitenkaan tarkoita painon liikuttamista pisteestä A pisteeseen B mahdollisimman pitkän matkaa, vaan sellaista liikerataa mikä sopii suoritettavaan liikkeeseen ja on yksilölle turvallista suorittaa. Hyvänä esimerkkinä on jalkaprässi tms. jalkaliike, jossa saa kyllä pari senttiä pidemmän liikkeen laittamalla polvet lukkosuoriksi, mutta ei sitä silti pidä tehdä, jos lumpiot ovat kovin rakkaat.

 

Video. Olipa paljon tai vähän rautaa niin oikea suoritustekniikka on tärkeää. Jalkaprässissä alhaalla alaselkä ja pakarat kiinni penkissä ja ylhäällä jalat ovat kokolailla suorana, mutta polvet eivät ole ”lukossa”.

SUUNNITELMALLISUUS & JÄRJESTELMÄLLISYYS

Kokeneet ja rutinoituneet treenaajat voivat soveltaa tekemistään hetken mielijohteesta ja saada treenattua tehokkaasti ilman sen suurempaa suunnitelmallisuutta, koska oman kehon kuuntelu on aivan eri tasolla kuin aloittelijalla. Aloittelijalle taas on suorastaan pakollista käyttää tarkkaa treeniohjelmaa, jossa suoritetaan samat liikkeet samassa järjestyksessä ja liikkeiden toistoalueetkin on valmiiksi mietittynä. On aina parempi alkuun opetella muutamia liikkeitä kunnolla kuin yrittää rääpiä vähän sitä sun tätä ja jotain erilaista joka kerta. Vain järjestelmällisellä suorittamisella lihasten hermotus tiettyyn liikerataan kehittyy kunnolla ja silloin liikkeestä saa irti parhaan mahdollisen lihasärsykkeen.

Treenaamisen järjestelmällisyys tarkoittaa sitä, että tehdään asioita pitkäjänteisesti ja säännöllisesti. Jos jaksaa treenata vain joka vuoden ensimmäisen kuukauden tai muuten vaan käy salilla haahuilemassa silloin tällöin ja satunnaisesti, niin ei varmasti saa sellaista kehitystä mitä haluaa. Kehityksen HALUAMINEN ei riitä, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Salitreenistä ei saa tuloksia nettipankkitunnuksilla tai kännykkäsovelluksilla, vaan se ihan oikeasti vaatii hikeä, kyyneleitä ja omalta mukavuusalueelta poistumista.

HARJOITTELUN PERUSPERIAATTEET

Erittäin oleellinen asia on ymmärtää, mihin kaikki kehitys salitreenissä perustuu. Ensin lihasta ja suorituskykyä ylikuormitetaan ja sitten keho reagoi siihen. Kuormituksen pitää olla nousujohteista tai muuten se ei kehitä eteenpäin vaan pyörit paikallasi. Minun ei onneksi tarvitse asiaan tämän syvällisemmin nyt pureutua, koska Lihastohtori Hulmi on siitä jo aivan loistavan artikkelin ”Fyysisen harjoittelun pääperiaatteet” kirjoittanut. Hulmin artikkelissa käsitellään juuri kehon tavoitteellista nousujohteista ylikuormittamista ja pitkäjänteisen säännöllisyyden merkitystä. Lisäksi kerrotaan, miten kehitys on riippuvainen siitä, minkälaista ärsykettä keholle tarjotaan eli mitä on harjoittelun spesifisyys.

Perusperiaatteisiin kuuluu myös erilaisten treenijakojen ja lihasryhmäjakojen valintaan vaikuttavat asiat ja niiden sisäistäminen. Mikä treenijako on järkevä milläkin treenimäärällä yms. ja tästä aiheesta allekirjoittanut itse on tälle sivustolle jo yhden artikkelin kirjoittanut. Suosittelen siis tutustumaan mitä pitää sisällään ”Treenijaot for Dummies”.

MUISTA HYVÄ KÄYTÖS

Siellä salilla on muitakin kuin sinä, joten ”oh behave” kuten Austin Powers asian ilmaisee. Salin pitää tuntua tutulta ja omalta, jotta siellä viihtyy, mutta aivan ei voi olla kuten kotonaan. Kun olet käyttänyt tankoja tai painoja tai muuta salin omaisuutta, niin palauta ne takaisin omalle paikalleen. Tähän sisältyy myös se, että levypainot otetaan pois tangosta tai koneesta käytön jälkeen.

Älä tiputtele tai paisko tai heittele painoja. Sali ei ole mikään kirjasto, mutta jotain rajaa sentään. Sama koskee ääntelyä. Kun antaa itsestään kaiken ja väkisin vääntää epämukavuusalueella, niin vähän siinä väkisinkin puhkuu, puhisee ja jopa ärisee. Jos kuitenkin joudut ensimmäisen sarjan ensimmäisestä toistosta lähtien huutamaan kuin hyeena, niin mene hoitoon. Ei ole normaalia.

Omaa vuoroaan jossain paikassa tai laitteessa voi joutua odottamaan, mutta aina voi kysyä ehtiikö tehdä välissä. Yleensä ehtii. Älä tarpeettomasti varaa omilla romuillasi paikkoja tai laitteita, jos salilla on paljon porukkaa. Älä siis varaa laitetta kokonaan itsellesi, jos käyt siinä tekemässä yhden sarjan joka kymmenes minuutti osana omaa kiertoharjoitustasi tai muuta sarjayhdistelmää. Ja ennen kaikkea: älä ole perinteinen suomalainen, vaan jos haluat tehdä jotain jossain missä joku jo on tai tietää kauanko hänellä siinä vielä menee tms. niin SANO JOTAIN… Älä vaan istu lähietäisyydellä ja tuijota naama norsunperseenä ja kiroa mielessäsi, että mikä tuollakin tuossa kestää.

Tässä oli Sensein tärpit siitä, miten salialoittelijalla on mahdollisuus selviytyä salitreenistä hengissä ja jatkaa hyvin alkanutta uutta harrastustaan myös jatkossa ja saada jopa kehitystä aikaiseksi.

Sitten, kun salialoittelu on siinä vaiheessa, että ammattitaitoista valmennusta alkaa kaipaamaan, niin lisätietoa palveluistani löytyy osoitteesta ProTrainer.fi ja parhaiten uutisista ja tapahtumista pysyy kärryillä ”ProTrainer – Markku Tikka” facebook-sivua seuraamalla.

Markku Tikka

protrainer

 

Tietoja jhulmi

PhD in exercise physiology (LitT liikuntafysiologiassa ja liikuntafysiologian dosentti).
This entry was posted in kuntosali, Lihakset. Bookmark the permalink.

16 vastausta artikkeliin: Miten aloittelija selviytyy salilla hengissä – Tikka

  1. Kari sanoo:

    Hei. Olen 60 v lähestyvä ikinuori. Olen käynyt salilla nyt pari vuotta n. 2 x viikossa. Lisäksi hölkkäilen kevyitä ja välillä kiivaampiakin lenkkejä ja harrastan artangajoogaa.
    Nyt olkapääni ovat kipeytyneet: Ajattelen, että penkkipunnerrus ja astanga yhteenlaskettuna kuormittavat olkapäitä liikaa. Miten voin parantaa olkapäiden kestävyyttä?

    • jhulmi sanoo:

      Hei, hienoa kun olet löytänyt salille. Olet oikeassa, tuo yhdistelmä on kova ja saattaa olla hyväksi, että katsot jonkun kanssa salilla tekniikkaasi penkissä tai jopa vaihdat sen sinulle mahdollisesti sopivampaan versioon (käsipainot, vinopenkki jne.) Se on valitettavan kova liike olkapäille, nimimerkillä kokemusta on😦 Myös joogassa otahan mukaan hyvät lämmittelyt, samoin ehkäpä kiertäjäkalvosimen jumppaa ja olkapään asennonhallinnan reenaamista. Olkapäiden treeni ansaitsisi oman kirjoituksen blogiin.

  2. Ville sanoo:

    Kiitos taas hyvästä artikkelista. Sisältö on tietysti täyttä asiaa, mutta kiinnittäisin huomiota myös muotoon. Tikka on aivan loistava viestijä. Kirjallinen (ja suullinen) ilmaisu on erittäin loogista, järjestelmällisesti etenevää, selkeää ja kielellisesti korrektia. Oikeakielisyydestä huolimatta (vai sen ansiosta?) teksti ei ole kuivaa, vaan tyyli on persoonallinen ja tunnistettava. Näitä on nautinto lukea. Moni ”akateemisempikin” kirjoittelija, kuten allekirjoittanut, voisi ottaa oppia.

    • MarkkuTikka sanoo:

      Kiitos tästä palautteesta… äidinkielenopettajat ovat aina pitäneet minusta🙂 Yksi nuoruuden ammattihaaveista oli kirjailija, joten kai siitä jotain hyvää on tähän päivään asti sitten seurannut.

  3. Bona sanoo:

    ”Jos siis olet jotenkin lysyssä ja kasassa, niin happi ei parhaalla mahdollisella tavalla raajoihin asti pääse.”
    Eihän se parhaalla mahdollisella tavalla kulje muutenkaan, kun lihakset puristavat hiussuonet kasaan. Miksi pitäisikään? (En silti suosittele lysyryhtiä.)

    ”Poikkeus tästä säännöstä on, jos tietyllä treeniliikkeellä tavoitellaan räjähtävän voimantuoton kehittämistä, mutta se on toinen stoori.”
    Minusta kukin voi tehdä sillä nopeudella jolla haluaa, kunhan liike tosiaan on hallittu.

    ”Jalkaprässissä alhaalla alaselkä ja pakarat kiinni penkissä”
    Miksi alaselän pitää olla kiinni penkissä?

    ”Ja ennen kaikkea: älä ole perinteinen suomalainen…”🙂

    • MarkkuTikka sanoo:

      Happea ”parhaalla mahdollisella tavalla” sisältää toki olosuhteiden asettamat rajoitteet.

      Voi tehdä sillä tempolla millä HALUAA tai sitten voi tehdä sellaisella tempolla mikä liikkeeseen parhaiten sopii ja tavoitetta tukee… riippuen nyt sitten siitä, että kuinka tavoitteellisesta treenaajasta on kyse. Toiset tykkää kehittyä niin nopeasti kuin mahdollista, toiset tykkää viettää salilla aikaa… eikä kumpikaan väärin ole.

      Jalkaprässi on jalkaliike, joten alaselästä ei pidä yrittää hakea lisää voimaa suoritukseen… ja prässissä alaselän irtoaminen penkistä on periaatteessa sama juttu kuin alaselän pyöristyminen maastavedossa… eli ei kovin hyväksi alaselän terveydelle.

      • Bona sanoo:

        ”Happea ”parhaalla mahdollisella tavalla” sisältää toki olosuhteiden asettamat rajoitteet.”
        Mutta miksi pitäisi?

        Niin, mikä tavoitetta tukee. Se taas riippuu tietenkin tavoitteesta. Halu puolestaan usein kumpuaa tavoitteesta.

        Ymmärsin alaselän irtoamisen toisin päin. Luulin että kirjoitit (luonnollisesta) notkosta, eli että ala-asennossa alaselän tulisi suoristua. Tuleeko sen mielestäsi suoristua?

    • jhulmi sanoo:

      Uusi tieteellinen katsaus on insuliinin hyötyjä vastaan:
      http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25646407

      Insuliinin hyötyjä ylikorostetaan. Riittävän insuliinin määrän saa ravinnosta. Bodaritkin saa hurjilla yliannostuksilla lähinnä typerän insuliini(-GH-IGF) mahan (paljon epäterveellistä sisäelinrasvaa, sisäelinten kasvua jne.) ja lihaskasvuefekti ei niin kummoinen ole.

  4. Toki aluksi liikerataa opetellessa keskinopea soritustekniikka molempiin suuntiin on tarpeellinen, mutta liikeradan opittua kannattaa kyllä useimmissa tilanteissa tykitellä konsentriset vaiheet maksimaalisella räjähtävyydellä ja eksentriset ottaa sitten hallitun rauhallisesti. Näin saadaan joka toistolla kaikki lihassolut töihin (hyvä myös lihasmassatreenissä). Lisäksi suorituskyvyn näkökulmasta opetetaan koko ajan liikehermostoa käskyttämään lihassoluja maksimaalista ja nopeaa voimantuottoa palvelevasti (kaikki motoriset yksiköt käyttöön ja suurella impulssitiheydellä). Toisin sanoen koko lihas supistuu kevyemmillä kuormilla vain maksimaalisella supistusnopeudella toisin kuin näissä bodausohjeissa usein väitetään. Esim. tässä penkkipunnerrustutkimuksessa täydellä liikenopeudella konsentriset tykittänyt ryhmä kehitti maksimivoimaansa 18,2 % 6 viikon aikana, kun puolella nopeudella treenannut ryhmä kehittyi ”vain” 9,7 %: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24734902

    • jhulmi sanoo:

      Jepulis, voiman suhteen tilanne on juurikin näin, kun alkuvaiheesta päästään eli konsentrisessa on turha himmailla.
      http://www.strengthandconditioningresearch.com/2014/04/29/repetition-speed/

      Markun juttu olikin suunnattu aloittelijoille. Hitaammallekin treenille on kuitenkin aikansa ja paikkansa myös kokeneemmilla, kun tavoitellaan kovaa metabolista kuormitusta pidemmällä tensioajalla. Esim. kun nivelet eivät kestä kovaa tykitystä hitaampi treeni tarjoaa mahtavan mahdollisuuden ylläpitää tasoaan. Monipuolisuus on lihasmassan kannalta tärkeää, myös liikenopeuden suhteen, mutta erityisen hitaita suorituksia ei tarvita. Uusi katsaus, jonka mukaan toistonopeus ei ole lihaskasvussa erityisen määräävä tekijä, vaan jälleen kerran sen sijaan kokonaisuus ratkaisee:
      http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25601394

    • MarkkuTikka sanoo:

      Reipas kosentrinen ja hitaampi (mutta ei hidas) eksentrinen on se perusmalli, mutta jos oikein maksimaalisesta räjähtävyydestä aletaan puhua niin en nyt ihan joka paikkaan sitäkään tunkisi. ”Suorituskyky urheilussa” toki useimmiten niin kun treeniliikkeet ja toistoalueetkin on siinä yleensä sellaisia, että mahdollistavat tuon… eli joku pystypunnerrus sarja 5RM painolla niin ilman muuta juuri noin. Mutta sitten kun tehdäänkin alataljasoutua 15RM painolla failureen, niin en nyt ihan heti ensimmäisellä toistolla lähtisi kahvaa vatsaan kiskaisemaan niin räjähtävästi kuin vain lähtee… kyllä siinä saa muutakin rikki kuin vain sen laitteen. Maksimaalinen rekrytointi sitten vaan haetaan failuresta eikä supistusnopeudesta.

      …eli en liikaa yleistäisi mikä on ”paras” toistotempo, vaan se on yksi työkalu kun muokataan monipuolisen treenin muuttujia ja tarvii laittaa aina kohdalleen sen mukaan, että mitä, miten ja miksi ollaan jotain tekemässä.

      • Olen pääpiirteissään ihan samaa mieltä. Halusin vaan nostaa usein unohdetun tärkeän asian esille. On totta, että failureen vedettäessä kaikki lihassolut tulee lopussa töihin, mutta vain vikoilla toistoilla – nopeilla konsentrisilla joka toistolla. Toki metabolinen bodaus on asia erikseen, kuten Juhakin jo kommentoi. Itse nostin näitä nopeita konsentrisia esille lähinnä suorituskyvyn kannalta eli maksimi- ja nopeusvoimaominaisuuksien voimantuotollisista näkökulmista (mietitään treenin vaikutusta koko hermolihasjärjestelmään). Pelkän lihasmassan kasvatus on ainoana treenin tavoitteena kuitenkin vain bodareilla. Hyvää valmennus- ja treenikevättä!

        PS. Itse kilpaleuanvetäjänä teen kyllä yleensä esim. alatajasoudutkin (tosin monesti 6-10 RM kuorma) siten, että konsentrinen vaihe pamautetaan täysillä (olkanivelen ojentajia, lapojen lähentäjiä ja kyynänivelen koukistajia eristävällä tekniikalla) ja sitten himmaillaan eksentrisessä + jos kikkaillaan muuten temmolla, niin listään isometristä pitoa loppuun tai tehdään eksentrinen tosi yli hitaasti.

      • MarkkuTikka sanoo:

        Hyvä pointti se olikin… sitä kun näin omallakin kohdalla voimailee ja bodailee niin välillä otetaan räjähtävästi ja välillä sitten pumppaillaan.

        ps. Kiitos vaan… sinun natumaksimi blogi-kirjoitus oli a) hyvä juttu ja b) pilasi minun päiväni, kun FFMI arvokseni sain 26, niin kai tämä kasvuponteaali oli sitten tässä🙂

      • Kiitos. Kyllähän jokaisella urheilijalla jokaisessa lajissa on lopulta rajansa, mutta eihän sitä tiedä, jos sinä kuulut niiden superharvojen joukoon keillä natu FFMI-potentiaali on siellä 28 hujakoissa😉

        Jos joku lukija ihmettelee, että mistä nyt puhutaan, niin tästä: http://elamanfilosofiaajaurheilua.blogspot.fi/2015/01/kuinka-paljon-voi-saada-lihasmassaa.html

      • jhulmi sanoo:

        Tuo on tosiaan varmaan hyvä raja. Mutta toki pitää muistaa aina myös yksilöllisyys. On olemassa ihan käsittämättömän lahjakkaita ihmisiä urheilussa, musiikissa jne. On varmaa, että lihasmassan suhteen tilanne on sama, mutta tästä ei paljoa puhuta. Kirjoitan tästä joskus blogiin jossain vaiheessa hieman biologisemman jutun. Toki on myös sellaisia geenivariantteja omaavia ihmisiä, jotka eivät koskaan jää kiinni esim testo-/epitesto suhteesta eli kaikki ei ole vain ”lahjakkuutta”😉 Mutta joka tapauksessa olen ottanutkin sen linjan, etten ”tuomitse” koskaan ihmistä ennen kuin tiedän faktat.

        Kannattaa lukea ehkäpä kaikkien aikojen paras urheilukirja:
        http://www.amazon.com/The-Sports-Gene-Extraordinary-Performance/dp/161723012X

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s