Urheilullisuutta ja intohimoa harjoitteluun ja ravintoon – Osala

Nyt on luvassa uusi haastattelu erittäin mielenkiintoisesta huippu-urheilijasta, jääkiekkoilija Oskar Osalasta, jonka kanssa olemme tehneet tiivistä yhteistyötä muutaman vuoden ajan. Moni tuntee Oskun erittäin treeni-, ravinto- ja terveystietoisena urheilijana monista haastatteluista ja hänen suositun twitter-tilinsä kautta. Osku kertoo tässä haastattelussa mm. huikeista voimatuloksistaan ja viisaita ajatuksistaan harjoittelusta sekä ravinnosta. Jotta huumorilta ei tälläkään kertaa vältyttäisi, Osku kertoo myös hauskoja tarinoita taikauskoisuudesta Venäjällä. Blogin lukijat pääsevät tässä kirjoituksessa hieman kiinni omaan pienimuotoiseen ”kaverimeiningillä” tekemääni valmennusharrastukseeni.

Osala1

Moro Oskar (Osku) ja kiva saada sinut haastatteluun! Kerrotko hieman itsestäsi.

Kiitos että saan olla vieraana loistavassa blogissasi. Olen 27-vuotias vaasalainen jääkiekkoilija. Pelasin myös jalkapalloa 12-vuotiaaksi asti, jolloin rakastuin yllättäen golfiin ja piti tehdä priorisointeja.

Mikä on hienoin hetki urallasi?

Hienoin hetki kiekkoilijana on ylivoimaisesti Gagarin Cupin eli KHL:n seitsemännen finaalin voitto edelliskaudella!!

Osalagold

Tämä oli mahtava hetki lätkäfanillekin. Itse katsoin finaalit tv:stä. Blogissani voimailu on keskiössä. Kerrotko hieman voimailuinnostuksestasi.

Urheilullinen esikuvani nuorena oli setäni Hannu ”Osku” Osala, joka kilpaili 90-luvulla voimamieskilpailuissa (EM 2. -92 ja pari-MM 2. -95). Sain olla mukana seuraamassa hänen treenejä ja kisojaan. Itse en valitettavasti tuolloin vielä innostunut voimailusta, mutta arvostus fyysistä suorituskykyä mittaaviin lajeihin syttyi.

Piti odottaa vuoteen 2011 asti, kunnes potku-uhan alla, surkeasti alkaneella ensimmäisellä KHL-kaudellani lopetin yleisten myyttien uskomisen ja jääkiekko-/massatrendien mukaan treenaamisen.

Niillä metodeilla ei kehitystä kertakaikkiaan tullut. Pelini oli pysynyt suunnilleen samalla tasolla viimeise 2-3 vuotta, joten jotain oli keksittävä. Aloin perehtyä treenaamiseen ja sitä kautta palasin oheisharjoittelussani perusasioiden pariin: punttia, juoksua, loikkia ja voimistelua. Jätin pois kaiken kikkailun. Tein apinanraivolla kaikkea, mitä netistä löysin ilman minkäänlaista ohjelmointia. Silloiseen noviisi-Oskuun tälläinenkin ei niin järkevä treeni tepsi hyvin. Loppukausi meni loistavasti ja sain kahden vuoden jatkodiilin.

Samaisen kauden jälkeisenä keväänä menin setäni luokse Kotkaan. Hänellä on autotallissaan edelleen voimamiesvälineitä, joilla teimme lastausta, farmarikävelyä, kivennostoa ja maastavetoa. Samana kesänä tapasin vielä Freddin.  Hän kutsui salilleen treenaamaan ja esitteli minulle voimanoston lajina. Kiinnostuin heti ja aloin seurata Freddin edesottamuksia. Pikkuhiljaa kiinnostukseni voimailua kohtaan spesifiöityi nimenomaan voimanoston pariin.

Osala3

Pighouse gym. Oskar ja ”Superhurri”, penkkipunnerruksen ME-mies Fredrik Smulter Maalahdessa.

IPF-sarjan klassiseen (raaka-)voimanostoon on helppo mattimeikäläisen samaistua, koska se on tiukasti dopingtestattu ja lähes jokainen tietää suunnilleen paljonko penkkaa, kyykkää ja vetää maasta. Ammatillisesti tykästyin tähän, koska mielestäni voimanosto on kolmesta voimailulajista (voimanosto, voimamies ja painonnosto) järkevintä jääkiekkoilijalle. Toki näistä kahdesta muustakin löytyy paljon hyödyllistä.

Kiitos sinulle, kun pääsin tutustumaan Freddiin aikanaan juuri kauttasi ja sain treenata legendaarisella Pighouse gymillä!

Voima on erittäin tärkeä ominaisuus mm. nopeudessa. Esimerkiksi jääkiekossa on kontaktiaika ja voimantuottoaika jäähän sen verran pidempi kuin juoksussa, että siinä tosissaan pysyy käyttämään raakaa voimaa hyväksi tehostuneena nopeutena. Toisaalta voima on vain yksi tärkeä ominaisuus. Usein käykin niin, että minun pitää jo hieman vähentää innostustasi voimailuun ettei jääkiekko ja sen muut pelin tärkeät osa-alueet kärsisi, heh.

Kerrotko jotain omia voimailutuloksiasi.

Hyvä että pidät minut aisoissa! Vaikka en kyllä ole vielä kuullut, että kukaan olisi missään lajissa sanonut että ”olisin voittanut ellen olisi ollut näin vahva”🙂 Mutta toki tietyn pisteen jälkeen voimatasojen nousu ei enää suoraan paranna suorituskykyä jäällä.

Mitat 193cm ja 108kg.

Voimanostossa kyykky, pena ja mave: 217,5-137,5-262,5. Kaikki mock meetissä eli ipf kilpailusimulaatio, joka löytyy alla olevalta videolta.

Video. Freddin Pighouse gymillä rauta on kevyttä.

 

Raaka voimarive 140kg alla olevalla videolla.

Video. Freddin Pighouse gymillä rive. Ei ehkä yhtä sulavaa kuin balettitanssi, mutta raskas rauta liikkuu ja mikäs sen kauniimpaa.

Kennoilla olen juossut kolme vuotta sitten omasta reaktiosta 100 metriä aikaan 12,05s, 60 metrin väliaika 7,40s, 20 metrin väliaika 2,93s ja 10 metrin väliaika 1,70. En ole kokeillut näiden jälkeen, mutta ensi kesänä on tarkoitus rikkoa nämä. 

102kg salkkuja olen kantanut 50 metriä remmeillä ja 25 metriä ilman remmejä kolme vuotta sitten myös.

Kestävyyttä en ole tosissaan mitannut, mutta edellisessä seurassa juoksin 3000m aikaan 11,20 min kesken superkovan ”ryssärääkin” eli tosi väsyneenä. Ja 10km juoksu helposti (ei testi) 45 min tuntumaan. Tällöin olis ollut kiva mitata maksimaalinen hapenottokyky (VO2) max. Oli varmaan hurja isoksi mieheksi.

Kovia tuloksia, erityisesti voimatulokset. Kerrotko jotain muiden kiekkoilijoiden ominaisuuksista.

Muista kiekkoilijoista Lehtosen Mikon VO2 max 72 on kiekkoilijalle älytön. NHL-kiekkoilijoista mm. Kreiderin ja Stamkosin voimatasot ovat loistavat. Pihlströmin Antin ekat askeleet ovat parhaat mitä olen nähnyt.

Suomessa on monia vahvoja palloilijoita, mutta itse kuulut varmasti vahvimpien joukkoon. Olet siis todellinen power forward sekä ominaisuuksiltasi että pelityyliltäsi. En todellakaan haluaisi jäädä taklauksesi alle, heh. Nyt sinulla on erinomainen vaihe jalostaa voimaa lisääntyneeksi nopeudeksi, olen tässä yrittänyt auttaa viimeisen parin vuoden aikana.

Mitä ajattelet urheilijan fysiikkaharjoittelusta noin yleensä?

Isossa kuvassa olen sitä mieltä, että fysiikkaharjoittelu on ominaisuuksien eli rakennusmateriaalin (voima, nopeus, räjähtävyys, kestävyys jne) hankkimista, joka sitten jalostetaan haluttuun lajiin harjoittelemalla nimenomaista lajia.

Kyllä ja tämän lisäksi myös parhaimmillaan vähentää vammoja itse kilpailulajissa (1, 2, 3). Mitä ongelmia näet monien urheilijoiden, kuten palloilijoiden, fysiikkaharjoittelussa?

Paljonkin. Voimaharjoittelussa liikespesifin alkulämmön puute, huono ohjelmointi, progression puute ja eri toistoalueiden hyötyjen ymmärtämättömyys. Muussa oheisharjoittelussa puuttuu selkeä periodisaatio, eli koitetaan treenata kaikkia ominaisuuksia (räjähtävyys, taito, kestävyys) samaan aikaan.

En myöskään näe hyötyä yleisestä trendistä, jossa matkitaan salilla päälajia tai muuten vaan keksitään mitä ihmeellisempiä variaatioita perusliikkeistä. Tämä johtaa siihen, että kunnon stimulaatiota aiheuttavia kuormia on tosi vaikea käyttää ja progressiota hankala toteuttaa.

Usein myös, vaikka itse ohjelmointi olisi hyvää, tekniikoita ei osata ja saleilla näkee mitä ihmeellisempiä ja vaarallisia variaatioita liikkeistä – Venäjällä  varsinkin! Esimerkiksi neutraalin asennon säilyttäminen selässä ja vatsalihasten jännittäminen vatsaan vedettyä ilmaa vastaan (abdominal wall) tuntuu olevan tosi yleinen puute. Kiekkopiireissä useimmiten ongelma on selän liiallinen notkistaminen, kun taas julkisilla saleilla näkee usein pyöreitä selkiä.

Toivoisin myös, että urheilijat tai heidän valmentajansa ottaisivat huomioon, että voiman hankkiminen kestää kauan. Sen sijaan lajissa riittävän kestävyyden voi rakentaa kohtuullisen nopeastikin yksilöstä riippuen. Kun voima on nostettu riittävälle tasolle vuosien työn kautta, niin se on kohtuullisen helppo pitää yllä kauden aikanakin. Eli nuorilla urheilijoilla tulisi painopisteen olla voiman ja peruskunnon hankkimisessa ja vanhemmilla/kokeneimmilla kestävyys- ja räjähtävyyspuolella ja voiman ylläpidossa (olettaen että he ovat nuorempana hankkineet voiman).

Osala5

Mitä ajattelet urheilijan ravinnosta noin yleensä?

Tasapainoinen hyvä ruokavalio riittää pitkälle. Riittävään vihannesten, hiilihydraatin ja proteiinin saantiin tulee kiinnittää huomiota, ilman että siitä aiheutuu liikaa stressiä. Muutenkin terve suhtautuminen ruokaan on tärkeää, eli ruokaan ei tulisi liittyä syyllisyyttä tai palkitsemista. Mistään ei kannata täysin kieltäytyä (ellei ole allerginen tai pahasti yliherkkä) – keskittyy vaan siihen, että useimpina päivinä perusasiat ovat kunnossa. Tämä ns. 80/20 mentaliteetti on mielestäni hyvä. Lisäravinteetkin voi unohtaa kunnes saa perusasiat kuntoon.

Mitä ongelmia näet monien urheilijoiden, kuten palloilijoiden, ravinnossa?

Se on usein joko liian tiukka äärirajoille vedetty tai sitten päinvastoin syödään miten sattuu (ja mahdollisesti lisäksi hifistellään superfoodeilla ja lisäravinteilla).

Kuulostaa hyvin tutulle. Jääkiekkoilussa ja vähitellen myös muussa palloilussa on urheilija nousemassa pelikirjojen ja valmentaja-auktoriteettien sijaan keskiöön. Lisäksi urheilullisuus on kovaa huutoa myös jääkiekossa. Mitä ajattelet näistä asioista?

Joo uskon, että siinä on tulevaisuus, koska näin urheilija saavuttaa potentiaalinsa parhaiten. Tähän on vielä pitkä matka (varsinkin Venäjällä), mutta uskon kehityksen/evoluution pitävän huolen siitä, että 10-20 vuoden päästä kaikki huippukiekkoilijat ovat myös huippu-urheilijoita.

Vanha opiskeluaikainen tuttu, Suomen Jääkiekkoliiton koulutuspäällikkö Jukka Tiikkaja, on toisen Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksen kasvatin Erkka Westerlundin kanssa tuonut tätä itseohjautuvuusajatusta konkretiaksi.

Monet tietävät, että Venäjällä sattuu ja tapahtuu ja asioita joutuu oppimaan myös kantapään kautta. Kerrotko jotain taikauskosta urheilussa ja erilaisista kalliista vehkeistä mitä siellä on aika ajoin kokeilussa?

Joo tämä on myyntimiehen paratiisi. He ostavat mitä ikinä myyntimiehillä on tarjolla, kunhan luvataan suuria ihmeitä ilman vaivaa. On 200 000 euroa maksavaa kryosaunaa eli koppi missä on  -100 astetta tai vastaava, minkä funktio on uskoakseni sama kuin kylmä-altaalla. Silti kaikki käyttää kylmä-allasta tämän laitteen sijaan. Sitten on sellainen yhtä kallis sukkula, joka kuulemma on Nasan kehittämä laite, missä alipaine tms. vie maitohapot pois jaloista. Sitäkään ei kukaan käytä. On mitä ihmeellisempiä juttuja. Uudet levytangot on kuulemma liian kalliita silti ☺

Viime kaudella yksi nimeltä mainitsematon elävä legenda joukkueessamme osti tosissaan sellaisen tvshop-vyön, millä pitäisi rasvan palaa vatsanseudulta. Kaikkeen, minkä toimivuudesta ei ole saatavilla tiedeperäistä todistetta, löytyy aina rahaa. Koska halutaan aina uskoa, että nyt löyty se ihmejuttu joka on oikotie onneen.

Muutenkin hyvin hyvin taikauskoista kansaa. Treeneissä ollaan aina jonossa samassa järjestyksessä. Ruokapöydässä istutaan aina samassa järjestyksessä. Joka aamulla kaikki kättelee kaikki. Kynnyksen yli ei voi kätellä. Sisällä ei saa viheltää. Pelipäivinä ei raha vaihda omistajaa tai muutenkaan siitä ei puhuta.

Heh, näitä on aina hauska lukea. Jos siis haluaa tehdä naapurimaassamme bisnestä, kannattaa myydä humpuukia, ihan vink vink itään suuntaaville yrityksille. Hauskoihin juttuihin liittyen muistan myös kun kerroit joskus, että heraproteiinin sijaan täkäläisissä joukkueissa palautusjuomasuositus on usein ollut venäläiseen tapaan alkoholi, heh.

Kerrotko joitain asioita, joita olet oppinut Lihastohtori-blogista tai yhteisistä usein viikottaisistakin keskusteluista, jotka olisivat muuttaneet omaa tekemistäsi tai ajatteluasi hyödyllisellä tavalla? Oma mottoni on opettaa ihmisiä ajattelemaan omilla aivoillaan ja siksi tehdä itseni tarpeettomaksi. Minusta se on toiminut eli olet tosi hienosti oppinut selvittämään asioita ja olemaan kriittinen huuhaalle, eikö totta?

On niin paljon asioita, että tästä tulisi kirja, jos kävisin kaiken läpi. Tärkeimpänä, lähes kaikki tiedonlähteeni ovat tulleet kauttasi (tämä blogi, suosituksestasi lukemani kirjallisuus tai kauttasi löytämäni, suuresti arvostamani Dr. Layne Norton). Asiana tärkein on varmasti kysymyksessä mainitsemasi lähteiden kriittinen tarkastelu.

Tuloksia alkoi tulla kun laitoin egon syrjään, aloin lukea tiedeperäisiä materiaaleja (kuten sinun blogiasi) yleisen nettihuuhaan sijaan. Ihmiset valitettavasti (myös minä ennen) valitsevat tiedonlähteensä sellaisiksi, jotka tukee heidän omia uskomuksiaan.

Heh. Olenkin laittanut sinulle ison kasan luettavaa, mutta toivottavasti se ei ole tuonut lisästressiä pelikauden aikana.

Ei ollenkaan. Luen niitä hissunkissun ajatuksella. Tiedekirjallisuus on minulle hyvin vaativaa luettavaa, mutta nautin uuden tiedon haalimisesta.

Rauhassa hyvä tulee. Olet nykyään päässyt arvostettuun asemaan ja olet saanut vastuullesi pelaamisen ohella myös nuoria pelaajia. Kerrotko tästä hieman.

Joo valmentajat määräsi minulle täällä Magnitogorskissa oman treeniryhmän, joka koostuu viidestä nuoresta kiekkoilijasta, joista olen vastuussa. Toki tämä on virkistävä haaste. Suomessa olen muutamaa kaveria myös vähän auttanut etävalmentajana eli ohjelmointia, mikä on todella mielenkiintoista.

Tämä on mahtava juttu. Mitä tavoitteita sinulla on urheilu-urallasi?

Jääkiekkourani päätavoite on seuraavat olympialaiset. Suuri unelmani on aina ollut edustaa Suomea turnauksessa, jossa kaikki maailman parhaat pelaajat ovat mukana.

Urheilu-urani tavoitteet ovat vielä epäselvät mutta minua mahdollisesti kiinnostaa kilpailla myös golfissa ja voimanostossa jossakin vaiheessa.

Osala4

Oletkin päässyt pelaamaan paljon maajoukkueessa, mutta olit viime vuonna viimeisiä putoajia MM-kisoista. Jälkeenpäin ajatellen monia varmasti harmitti, kun vaasalainen power-forward puuttui, koska teikäläistä olisi tarvittu… No, se siitä jossittelusta, toivottavasti tänä vuonna kutsu käy, pelaathan parhaillaan erittäin hyvää kautta.

Entä mitkä ovat tavoitteesi urheilu-uran jälkeen?

Aikalailla kaikki tässä haastattelussa mainitsemani asiat olen itse vetänyt keskelle vihkoa jossakin vaiheessa uraani. Kantapään kautta tullut opittua paljon. Tulevaisuudessa haluan auttaa muita välttämästä samoja virheitä. Tätä voisin tehdä esimerkiksi fysiikkavalmentajan roolissa. Sitä ennen haluan kuitenkin vielä opiskella. Toistaiseksi en ole ylioppilastutkintoa pidemmälle ehtinyt.

Mahtava juttu ja mukava, kun olen innostanut sinua opiskeluun ja itsesi sivistämiseen. Tarvitsemme tulevaisuudessa paljon ex-urheilijoita, joilla on sekä käytäntö että teoria hallussa urheilumenestystämme vahvistamaan. Sinusta tulee varmasti loistava osaaja sitten urheilu-urasi jälkeen.

Kiitos vielä paljon Osku haastattelusta. Tulen katsomaan KHL-peliäsi keskiviikkoiltana Jokereita vastaan, kiitos taas lipuista ja tsemppiä peliin!

Juha Hulmi

P.S. Aiemmat blogin haastattelut: Anna Everi, Eveliina Tistelgren, Fredrik Smulter ja parit omat huumorihaastattelut (1, 2).

Arvostan “oikeita” valmentajia suuresti, itse en tällaiseen pystyisi, ajallisesti enkä muutenkaan. Päivittäisvalmennukseen on omat osaajat. Itse olen enemmänkin käsiä heiluttava valmennuskonsultti tai valmentajien valmentaja, jolla suu käy ja sormet painelee näppäimiä kiivaaseen tahtiin. Oskun suhteen lähinnä annan vinkkejä mm. nopeus- ja räjähtävyysharjoitteluun ja ravitsemukseen, vastailen kysymyksiin ja yritän toimia mentorina. Jelpin hieman myös paria muuta huippu-urheilijaa, mutta siis vain rakkaudesta urheiluun ja oppiakseni itsekin mitä nyt päätyöltäni ja harrastuksiltani ehdin.

 

Tietoja jhulmi

PhD in exercise physiology (LitT liikuntafysiologiassa ja liikuntafysiologian dosentti).
This entry was posted in ravinto, voimaharjoittelu. Bookmark the permalink.

19 vastausta artikkeliin: Urheilullisuutta ja intohimoa harjoitteluun ja ravintoon – Osala

  1. Anssi Pitkänen sanoo:

    Poikkeuksellinen joukkueurheilija. Tuli ihan tippa linssiin kuinka hyvin sisäistänyt urheilun vaatimukset. Varmasti myös arvostaa yksilölajien urheilijoita enemmän kun normi hokimies.

    • jhulmi sanoo:

      Kauniisti sanottu, mutta olet oikeassa. Osku on myös poikkeuksellisen hyvätapainen ja kohtelias nuorimies. Tosi mukava tehdä yhteistyötä, oppii Lihastohtorikin miten käyttäydytään asiallisesti😉

  2. Tapio Rantanen sanoo:

    Hieno nähdä, että joukkuelajeissa aletaan ymmärtämään fysiikkavalmennuksen tärkeys, jos ei muuten niin ainakin urheilijat itse. Oman kiekkouran aikana voimatreenit olivat erittäin epäsäännöllisiä ja kehnoja. Kun lajivalmentajat vetivät meille voimatreenit ilman mitään omaa kokemusta, niin lopputuloksen saattaa arvata. Kaikki tutut jutut, kuten polvet-ei-alle-90-asteen-kulmaan-kyykyt, tanko-5cm-rinnasta-penkki ja ohjelmoinnin puute, varmistivat sen että kehitystä ei tarvinnut paljon odottaa.

    Nykyään Rauman Lukolla on tuo Lukko-Akatemia, joten panostus junnuihin on ainakin kohonnut. Sitä en osaa sanoa, että onko se vaikuttanut mitenkään oheistreenien sisältöön. Akatemian puitteissa ainakin mahdollisuudet korjata asia on huomattavasti helpompaa.

    • jhulmi sanoo:

      Jeps. Resurssipula on toki iso. Moni nuori tarvitsisi yksilöllistä valmennusta ja tähän ei usein rahkeet ja osaaminen riitä😦 Usein vain keskiarvon mukaan mennään ja kaikki kyykkää rivissä/vuorotellen samoilla raudoilla… näin kärjistäen. Yksilöllinen tekeminen vaatisi usein sitä, että urheilija itse oivaltaa ja opettelee.

  3. Henri sanoo:

    Hei! Liittyen tähänkin kirjoitukseen: jos mietitään mailapelejä ylipäänsä, vaikka esim. jääkiekko, golf, sulkapallo, squash, salibandy jne. ja jos tekniikka olisi ns. ”täydellinen” niin millaiset harjoitukset fyysisiellä puolella tukisivat sitä, että lyönti/laukaus lähtisi entistä kovempaa? Oletko tästä jo tehnyt artikkelia?

    • jhulmi sanoo:

      Hei,

      Riippuen mm. voima-nopeus -riippuvuudesta eri lajeissa on erilaiset vaatumukset (vrt. esim. lätkä jalat maassa vs. sulkapallo ilmassa). Mutta joka tapauksessa liikenopeus melko alhaisella ulkoisella kuormalla ratkaisee. Jämäkkä ala- ja keskikroppa ja räjähtävä liikenopeus ja tietty elastisuuden hyväksikäyttö yläkropassa saa aikaan kovan lähtönopeuden, joten harjoittelun tulisi tukea tätä tavoitetta.

  4. Kalle Javanainen sanoo:

    https://lihastohtori.wordpress.com/2015/10/12/urheilullisuutta-ja-intohomoa-osala/
    Repesin hieman tähän linkin ilmeiseen kirjoitusvirheeseen. Muuten täyttä asiaa, as usual. Kiva lukea. Mielenkiinnolla odotan josko nämä opit siirtyy junnutreeneihin ja voimaa uskallettais alkaa treenaamaan jo vähän aikaisemmassa vaiheessa. USA/Kanada tyyliin.
    T:Kalle

    • jhulmi sanoo:

      Heh, näin siinä kävi😉

      Mm. Jukka Jalonen sanoi viime kaudella, että Suomi on hieman jäänyt fysiikassa monia muita maita jälkeen. Joukkueena pärjätään, mutta yksilötasolla fysiikka on heikompaa kuin vaikkapa Atlantin toisella puolella. Voima on vain yksi osa-alue, myös nopeus on jäänyt hieman paitsioon. Nopeus on ominaisuuksista kaikkein vaikeiten treenattava ja vaatii enemmän laatua ja lepoa kuin muut ominaisuudet. Se on monille vaikeaa tajuta. Toivon toisaalta, että voimailussakaan ei mennä yli kuten usein käy kun jostain innostutaan. Voima ja toisaalta myöskin fysiikka on vain yksi osa-alue palloilussa. Suomi on jäljessä myös maalinteossa (ja esim. korinteossa) muita maita.

  5. Hemmi sanoo:

    Erittäin mielenkiintoinen juttu. Kun näin itsekin lätkää harrastelen. Kiitos siitä. Punttitreeni onnistuu ja on melko simppeliä esim. kesäisin. Haasteita tulee kauden aikana. Miten pitää yllä kesän aikana saatu jonkinlainen voimien kehitys? Jos vetää liikaa jalkatreeniä, jalat on aivan puhki. Jos taas ei tee mitään punttia, voimatasot laskee muutamassa viikossa. Mites Oskari teki on season treeniä? En usko, että ihan maksimitoistoilla mennään

    • jhulmi sanoo:

      Kiitos. Blogiin on toivottavasti tulossa palloilijan fysiikkatreenistä artikkelia.

      Haasteita on kuten sanoit. Usein unohdetaan, että jopa 1/3 määrällä pystyy vähintäänkin lähes ylläpitämään yleensä voimatasoja. Eli hyvin vähäinenkin määrä monille riittää, esimerkiksi muutama iso perusliike kerran viikossa esim. jaettuna kahteen 30 minuutin sessioon välttäen jumia ja kovia lihasarkuuksia tuottavia liikkeitä ja treenitapoja.

      Pyysin Oskua myös kertomaan omista kokemuksistaan.

      • Oskar Osala sanoo:

        Itse olen onnistunut ylläpitämään ja jopa kasvattamaan voimatasoja kauden aikana. Edelliskausina kun peliaikana oli pienempi n13 min peliä kohden niin energiaa riitti hyvin kotiotteluiden jälkeen vielä tehdä muutama tiukka työsarja yhdessä pääliikkeessä (kyykky, mave, penkki, leuat)! Nyt kun peliaika on suurempi niin en ihan joka kotipelin jälkeen tee voimaa mutta sanoisin että noin joka kolmannen kotipelin jälkeen muutama lyhyt sarja isoilla painoilla pitää voimatasoja mukavasti yllä. Eli kesään nähden niin volyymi (nostettu kokonaiskilomäärä) on paljon pienempi mutta intensiteetti (kilomäärä tangossa) sama. Jos tulee pitempiä taukoja peleistä esimerkiksi 4-5 päivää niin koitan aina hivuttaa vähä enemmän volyymia (lisäämällä sarjoja) treeneihin.

        Räjähtävyysominaisuuksia ylläpidän ja pyrin kehittämään tekemällä ennen peliä muutamia sarjoja loikkia. Ja vapaapäivän jälkeisen päivän treeniä ennen kuntopallon heittoja ja loikkia. Rinnallevetoa olen vähentänyt koska huonon tekniikan vuoksi koen saavani enemmän tehoa irti kp heitoista ja loikista!

      • Hemmi sanoo:

        Kiitos vastauksestasi, Oskar. Hyvä kuulla kokemuksiasi. Jos oikein ymmärsin teet siis kauden aikana kyykkyä melko harvoin (ei esim kerran viikossa syklillä). Itse olen fiksaantunut vähän liiaksikin viikkoajatteluun eli kerran viikossa jonkin intensiteetin kyykkyä ja muita ruuminosia.
        Kun nyt sinut langoille saatiin pakko kysyä vielä palautumisesta. Mikä mielestäsi paras keino palautella jalkoja kovista peleista tai treeneistä? Onko se se perinteinen kuntopyörän polkeminen?

  6. Ärrä sanoo:

    Iso kiitos tästä blogista näin alkuun. Mitä mieltä olette ”kontrastivoima”-harjoittelusta palloilijoilla kauden aikana, jos tarkoitus on pitää yllä voimatasoja sekä kehittää räjähtävyyttä/nopeutta? Sarjapainojen ollessa esim. vain 70%max?

    • jhulmi sanoo:

      Kiitos.

      Tyypillisesti kontrastiharjoittelu tehoaa kun tehot ovat kohtuullisen korkeat. Eli kohtuullisen kovalla tasolla kun ollaan, niin voi ottaa mukaan.

      Tässä katsaus:
      http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22580978

      ”The primary findings of this study were that a conditioning activity augmented power output, and these effects increased with training experience, but did not differ significantly between genders. Moreover, potentiation was optimal after multiple (vs. single) sets, performed at moderate intensities, and using moderate rest periods lengths (7-10 minutes).”

      Eli useita sarjoja esim. n. 85 % 1RM (ei failureen, terävästi) ja sitten jotain kovaa nopeus- tai nopeusvoimasuoritusta n. 7-10 minuuttia tämän jälkeen saa kokenut kaveri usein paljon itsestään irti.

  7. Olli sanoo:

    Kiitoksia mielenkiintoisesta haastattelusta!🙂

  8. nakkimuki sanoo:

    No, mitäs kirjallisuutta (oman tulevan kirjasi lisäksi) tohtori suosittelee?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s