Vahvan ja näyttävän kropan tavoittelu on nykyään entistä suositumpaa. On kuitenkin valitettavan usein vaikea erottaa epäoleellista tietoa olennaisesta eikä internetin sekamelska ja hömppä/viihde (ks. 1, 2, 3, 4) siinä useinkaan auta, päinvastoin. Tilannetta helpottamaan kirjoitin kirjan, josta on jo viides painos lähtenyt kauppoihin ja kaikkiaan 20 000 kirjaa painettu. Kirjaa löytyy kirjakaupoista, monista muista kirjoja myyvistä kaupoista ja myös E-kirjana.
Tässä lyhyt katsaus kirjan sisältöön niille, jotka eivät ole kirjaa vielä hankkineet ja eivät pääse selailemaan kirjaa.
Kuva. Lihastohtori-kirja sisältää lähes 200 sivua asiaa.
Millainen kirja on kyseessä?
Lihastohtori-kirja on tietopaketti, jossa kokoan yhteen sen, mikä on voimaharjoittelussa sekä lihasten ja voiman kasvattajilla ja rasvan lähdössä olennaista ja mikä ei ole. Poikkeuksellisen kirjasta tekee juurikin se, että siinä perustellaan ja kerrotaan myös miksi asioita tehdään tietyllä tavalla ja mitä kehossa tapahtuu, kun treenataan ja syödään.
Vaikka kirja perustuu parhaaseen mahdollisen tämän hetken tutkittuun tietämykseen, niin se on kirjoitettu helppolukuisesti, joten sitä on siis mukava lukea. Blogin tyylillä siis jatketaan, mutta yhtenäiseen kirjan muotoon kasattuna ja tiiviinä pakettina.
Kirjan yhtenä teemana on, että tekemällä oikeita asioita laadukkaasti ja monipuolisesti on mahdollisuus päästä kovaan ja näyttävään kuntoon ilman suuria kärsimyksiä. Ja mikä tärkeintä, kirja antaa fysiologisen ja biomekaanisen ymmärryksen lisääntymisen kautta lukijalle lisää työkaluja itsensä ja valmennettaviensa kehittämiseen.
Kenelle kirja soveltuu?
Kirja soveltuu kaikille treenaamisesta, ravinnosta, terveydestä ja hyvinvoinnista sekä ihmisen fysiologiasta kiinnostuneille. Sen on tarkoituksena myös innostaa uusia ihmisiä tämän hienon harrastuksen pariin. Kirja on ulkoasultaan niin tyylikäs, että vaikket olisikaan kiinnostunut sen lukemisesta, niin se kannattaa ostaa kuvien selaamisen takia tai hyllyyn edes rekvisiitaksi!
Mihin kirja ei sovellu?
Kuva. Lihastohtori-kirja sopii kovakantisena opuksena huonosti hanurin pyyhkimiseen. (Pertti Jarla, Fingerpori).
Kirjan tarkempi sisältö
Moni haluaa nähdä kirjaa ennen ostopäätöstä, mutta kaikki eivät välttämättä löydä itseään kirjakaupasta tai kirjastosta näpelöimässä kirjaa. Annan nyt kuvien ja lyhyiden kommenttien kautta hieman maistiaisia kirjasta.
Kirja on pääosin uutta asiaa ja sellaista, jota ei tule blogissa tulevaisuudessakaan olemaan. Minulle oli tiukan sisällön lisäksi tärkeää, että kirja on tyylikäs ja sitä se nyt on, muutamista meikäläisen paidattomista ja paidallisista kuvista huolimatta. Omien mielipiteideni sijaan tässä kirjassa esitetyt ohjeet perustuvat parhaan saatavilla olevan tutkimustiedon, ihmisen fysiologian, liikkeen ja voimien tutkimisen eli biomekaniikan sekä käytännön valmennusopin yhdistämiseen.
Aloitan kirjan kertomalla peruskäsitteistä. Tämä helpottaa varsinkin vähemmän aiheesta perillä olevaa lukijaa pysymään kärryillä. Tämän jälkeen kerron lyhyesti lihasten ja voiman merkityksestä.
Kuva. Olen jälleen lukijoiden harmiksi muutamissa kuvissa ilman paitaa. Kuva: Timo Aittokoski.
Seuraavaksi kerron mitä tarkoittaa lihasten ja voiman kasvun sekä rasvojen lähtö. Tämä luku kiinnostaa varsinkin hieman nörtimpiä lukijoita. Nämäkin osiot on kuitenkin kirjoitettu kansantajuisesti. Nämä osiot ovat ehkä lähimpänä omaa vahvuusaluettani tutkijana ja varmasta tarjoaa asiaa, jota ei suomen kielellä muualla ole.
Kirjan terveys- ja fysiologiaosioiden jälkeen siirrytään voimaharjoittelun ydinkohtiin. Vastaan mm. seuraaviin olennaisiin kysymyksiin: Kuinka kovaa ja kuinka loppuun asti? Kuinka usein? Kuinka monta toistoa ja sarjaa? Sopiva lihassupistuksen kesto? Kuinka pitkät sarjapalautukset? Lihastyötapojen merkitys? Viivästyneen lihasarkuuden merkitys lihaskasvussa? Optimaalinen liikelaajuus? Huonoin tai paras liike? Laitteet vai vapaat painot? Kerron kirjassa paljon hifimpääkin asiaa, mutta koko ajan taustalla on kuitenkin se ajatus, että tehokas kehittyminen vaatii järkevien, mutta yksinkertaisten asioiden toistamista riittävän usein ja riittävän kauan.
Näiden ydinkohtien jälkeen siirrytään voimaharjoittelun ohjelmointiin. Tässä osiossa kerron tärkeimmät ohjelmointitavavat ja näistä annetaan myös esimerkit.
Seuraavaksi kerron mm. erilaisista treenijaoista, niiden vahvuuksista ja heikkouksista sekä voimaharjoittelun erityispiirteistä eri kohderyhmille, kuten naisille, nuorille ja senioreille.
Tämän jälkeen siirryn treenattaviin lihaksiin. Tässä tärkeässä osiossa kerrotaan merkittävimpien lihasryhmien anatomian, toiminnan ja siitä sovelletun harjoittelun perusteet.
Lihasten käsittelyn jälkeen kirjoitan kattavasti useista useista merkittävimmistä voimailuliikkeistä.
Kuva. Kirjassa on tiukasti asiaa ja löysälle tekstille on vähän tilaa. Huumoria ei kuitenkaan ole unohdettu. Kuva: Mari Lehtinen.
Kuva. Kirjassa on iso määrä kuvia myös liikkeistä. Liikekuvat tarjosi kaverieni perustama mainio Sportyplanner-palvelu.
Kuva. Kirja eroaa muista vastaavista opuksista mm. siinä, että se sisältää käytännöllisten esimerkkien ohella myös kattavasti teoreettisempaakin asiaa voimaharjoittelusta. Kuva: Tron Krosshaug, Muscle Animations (NIH, Norja).
Ravinto. Voimaharjoitteluteorian jälkeen on ravinnon vuoro. Tämä osio on monille varmasti helppolukuisempaa kuin treeniosiot. Aloitan sporttisen ravinnon perusteilla ja etenen proteiinien kautta urheiluravinteisiin. Kerron mikä sporttisessa ravinnossa on tärkeintä ja otan myös kantaa muutamiin trendiruokavalioihin, mahdollisimman neutraalilla otteella. Kirjassa onkin uusimpaan tutkimustietoon perustuva noin 20-sivuinen katsaus urheiluravinteisiin.
Suositukset. Lopulta on monien mielestä kohokohta, eli suositusten aika. Itsehän en ole paljoakaan suosituksia blogissa jakanut, joten tämä osio on lähes kokonaan uusi. Aloitain yleisillä sporttisen ravinnon suosituksilla. Nimesin tämän ”ruokavalion” sporttaukseksi.
Yleisempiä suosituksia seuraa kattavat suositukset:
- Lihasten kasvatukseen
- Voiman kasvuun
- Rasvojen lähtöön ja vähärasvaisen kropan ylläpitoon (painonhallintaan)
Mistä sitä saa?
Toivottavasti olet viimeistään nyt vakuuttunut, että tämä kirja voisi olla lukemisen arvoinen opus itsellesi ja läheisillesi. Kirjaa löytyy eri kaupoista ympäri maan, myös E-kirjana (googleta). Kirjastoistakin sitä tietääkseni saa, mutta varaustilanteita tsekkaamalla huomaa, että muutaman kuukauden joutunee jonottamaan.
Kirja-arvosteluja ja kirjasta tietoa muualla
- Info.fi kirjakauppa
- Instagramissa on paljon kuvia ja kommentteja kirjasta.
- Liikunnan alan ammattilaisen Jouni Korhosen analyyttinen videoblogi kirjasta.
- Tieteessä tapahtuu kirja-arvostelu.
- Goodreads-sivuston lyhyitä arvioita.
- Mm. Iltalehti, Me Naiset ja Liikunta&Tiede suosittelevat kirjaa tiedonhaluiselle
- Kirja on keikkunut myydyimpien tietokirjojen listoilla ilmestymisensä jälkeen.
Juha Hulmi
Akatemiatutkija, liikuntatieteiden tohtori, liikuntafysiologian dosentti
Lihastohtori 
Erittäin hyvä kirja! Joissakin kohdissa turhan varovaisesti esitetään asioita mutta kyllä tämä on viiden tähden tuote. Olisiko kestävyyspuolelta jotain yhtä tuoreella otteella kirjoitettua kirjaa tullut vastaan?
Kiitos. Tutkijan varovaisuutta 😉 Olin varmaan monen kollegan mielestä liiankin rohkea, heh.
Kestävyyspuolella voisin suositella esim. tätä:
http://www.inigomujika.com/en/books/endurance-training-science-and-practice#.VmXYRLiLQgs
Toki on englanniksi ja mahdollisesti turhankin tieteellinen, mutta huippukamaa. Mulla on kyllä toiveissa, että joku kollegani kirjoittaisi kestävyysharjoittelusta vastaavaa opusta kuin omani jossain vaiheessa.
Kannattaa myös perehtyä uuteen Juoksutohtorin blogiin! http://www.sportslab.fi/juoksutohtori/
Kiitos suosituksesta, valitettavasti huiman kallis tuo kirja.
Kohtuullinen kirjasto löytyy kotoa ja Steve Housen koostama Training for the New Alpinism on aika mainio opus kestävyyspuolelle vaikka alppinistiksi ei haluaisikaan. Siinä on mm. otettu kantaa myös HIIT vs pk-asioihin aika napakasti mutta kotimaista näkemystäkin kaipailisi.
Kaikki kotimaiset tuoreet hiihtokirjatkin on tullut ostettua mutta häviävät mielestäni tuolle Housen kirjalle yleisteoksina.
Uusia mielenkiintoisia juttuja odotellessa – kiitos tähänastisista!
Aika rasittavan näköisiä noi vinot laatikot sisällysluettelon lukujen ympärillä.
Miksi muuten kirjan nimi on Lihastohtori, vaikka se kertoo harjoittelusta ja ravinnosta, eikä Lihastohtorista aka Juha Hulmista?
En osaa sanoa ekaan, se kun on kustantajan valinta. Itse en ole kiinnittänyt huomiota. Mutta muuten kyllä sisällysluettelo hieman päivittyy toiseen painokseen.
Itse ehdotin juurikin, että oltaisiin korostettu tätä jälkimmäistä enemmän, mutta ehkäpä brändi (Lihastohtori) myy ja erottaa kirjat muista paremmin kuin tuo ”pääotsikko”. Vähän samaan tapaan kuin Talotohtori Panu Kailan kirjassa Talotohtori. Mä luulen, että kustantaja teki tässä oikean ratkaisun, vaikka ymmärrän kyllä täysin pointtisi.
Raha ja talous -blogistien kirjan (Rahatalous haltuun) nimi sen sijaan muokattiin mielestäni ovelasti blogin nimestä. Ravinto- ja treenikirjoja toki taitaa olla olemassa moninkertainen määrä, joten erottuminen on vaikeampaa, mutta olisin silti kuvitellut, että pelkkä Lihastohtorin mainitseminen nimessä riittäisi. Noh, kunhan ihmettelin.
Nimihän on nappivalinta. Kirja on luonnollinen jatkumo blogissa käsitellyille asioille ja koska kaikki ovat oppineet tuntemaan blogin nimellä lihastohtori niin tietysti kirjakin sillä nimellä paremmin kulkee.
Itse kirjahan on täyttä timanttia, joten äkkiä pukinkonttiin puolisolle jouluylläriksi! 😉
Tekosyiden takia vasta vajaa kolmannes luettuna, mutta jos jotain tiivistystä jo kehtaisi sanoa niin asia on selkeästi esitetty ja IMO täydellisemmin kuin missään netin blogissa. Kyse on ikäänkuin välimuodosta kansantajuisen blogitekstin ja liikuntatieteellisen teoksen formaatista.
Erityisesti tieteellisempi osuus kiinnostaa allekirjoittanutta, sillä sitä ei tule yhtä helposti vastaan netin fitness-sivustoilla.
Kyllä mäkin nyt kallistun siihen, että nimi on onnistunut valinta, se erottaa kirjat muista ja näyttää hyllyssäkin hyvälle kun on yksi ytimekäs sana, heh.
Kiitos kovasti. Mukava, kun kirja miellyttää myös paljon jo aiheeseen perehtyneitä kuten sinua. Juurikin kirjan alku on 100 % varmasti sellaista, mitä ei muualla ole ja kokonaisuutena vastaavaa kansantajuista opusta ei löydy edes lontooksi.
Blogin (eli nettipäiväkirjan) nimenä on tyypillisesti kirjoittajan nimi, vaikka blogi ei pääosin käsittelisikään kirjoittajan henkilökohtaista elämää, esimerkkinä vaikkapa poliitikkojen blogit. Myös tässä tapauksessa lihastohtori viittaa lähinnä kirjoittajaan, lihaksista väitelleeseen tohtoriin; Hulmihan itse kutsuu itseään lihastohtoriksi. Siksipä loogisesti Lihastohtori kirjankin nimenä viittaisi lähinnä Hulmiin ja kertoisi siis hänestä (ja ehkä blogista, mutta ei siis harjoittelusta sinänsä), samaan tapaan kuin t88mu kertoo Selänteestä.
Myynnin kannalta kirjan nimi saattaa hyvinkin olla paras mahdollinen.
Toisaalta esim. rakennuspuolella kestosuosikki Panu Kailan Talotohtori-kirja ei kerro Talotohtorista, vaan perinnerakentamisesta 😉 Tuskin kukaan ostaja luulee, että kirja kertoo Panu Kailasta.
http://www.adlibris.com/fi/kirja/talotohtori-9789510194201
Toivottavasti kukaan ei luule, että kirja kertoo minusta. Vaikka elämänkerrat ovatkin hyviä, niin minun tapauksessani olisi aika paljon huonompi kirja kuin mitä se on nyt 😉
Niin mainitsitkin jo sen Talotohtori-kirjan. Yhtä pölhö nimi siis ilmeisesti sekin on kuin tämä. En minä väitä, että ihmiset niin tyhmiä ovat, etteivät osaisi lukea kohtaa ”näyttöön perustuva tietopankki sporttiseen kuntoon” ja luulisivat edelleen kirjan kertovan sinusta. Ja jos sellaisia on, he varmaan pitävät veriryhmädieettiä yhtä pätevänä…
Ehdotan, että päällystät kirjan jollain haluamallasi läpinäkymättömällä päällysteellä, jolloin sun ei tarvitse kiinnittää epäoleelliseen huomiota eikä tarvitse katsella mun selkää ja takaolkapäitä, jotka ovat mun heikoimpia lenkkejä 😉
Mun mielestä on ihan turha olla kielinatsi. Olen samaa mieltä, että sisältöä kuvaava otsikko olisi parempi, mutta on järkevämpää erottua joukosta jollain tavalla ja tämä oli nyt kustantajan ratkaisu eikä minulla ollut mitään sitä vastaan (ainoastaan ehdotin pienempää fonttia Lihastohtorille ja isompaa tuolle jälkimmäiselle otsikolle). Myynnin perusteella oli todennäköisesti hyvä ratkaisu…
En voi päällystää, sillä en ole edes koskenut sellaiseen.
En itse asiassa keksi mitään syytä peittää nimeä vaikka omistaisinkin kirjan. Takaolkapäidenkään heikkous ei minua haittaa; olenhan kirjoittanut täällä seuraavanlaisen kommentin erääseen kirjoitukseen: ””–monissa muissa liikkeissä hyvin pärjännyt crossfittaaja oli kuitenkin kaikkein heikoin takaolkapäiden aktivoinnissa. ”
Entä sitten?”
Olen aina luullut, että trollit ovat tarkoituksella asiallaan, mutta tässä keskustelussahan minua tunnutaan suorastaan ajavan sellaiseen rooliin :D.
Heh, huumoriläppäähän tämä vain on. Asiallinen kritiikkihän on aina paikallaan.
Mua harmittaa tässä kirjassa eniten se, ettei posti ole suvainnut sitä vielä tuoda vaikka se on tilattu ja lähetetty ajat sitten.
Tosi harmillista, mutta minä en tälle tilanteelle mitään mahtanut. Olen luullut, että kaikki olisi jo saaneet kirjan, mutta ilmeisesti vieläkin postissa lakkoruuhkan purkua 😦
Ei ihan vielä luettu loppuun mutta voin jo nyt sanoa, että kirja on täyttä rautaa. Bestseller, kuten Juha itse toteaa. Tärkeintä on, että asiat perusteltu tieteelliseltä kannalta kansantajuisesti. Markkinoilla on liikaa yhden asian puolestapuhujia ja lähes äärimmäisyyksiä tavoittelevia teoksia. Tylsää tietysti voi olla se, ettei hyvään kondikseen ole oikotietä ja toisaalta sinne pääseminen ei edellytä kikkailuja.
Kirja sopii niin vasta-alkajalle kuin kokeneemmalle kehäraakille. Luen itseni jälkimmäiseksi ja kunhan vammat on hoidettu kuntoon niin kirjan opeilla mennään. Katsotaan sitten tuloksia 🙂
Kestävyysurheilun vastaavaa odotellessa…
Kiitos kauniista sanoista! Toivon kovasti, että joku innostuu tekemään vastaavan kestävyysopuksen. Sitä ennen voit lukea esim. Juoksutohtori Ari Nummelan blogia. Kaveri on varmasti top3 näyttöön perustuvan kestävyysvalmennuksen käytännön ja teorian osaaja Suomessa. http://www.sportslab.fi/juoksutohtori/
Tietääkö Mr Hulmi Elisa-kirjassa olevasta versiosta, onko se identtinen painetun kirjan kanssa kuvineen sun muineen?
En tiedä, mutta kai se pitkälti identtinen on? Ainakin luulen niin.
No tilasinpa paperiversion 🙂
Jos joku miettii paperiversion ja Elisa-kirjan välillä, niin kannattaa huomioida, että Elisan versio on pdf-tiedosto. Pienillä laitteilla tämän ”minikirja”-pdf:n tihrustaminen on hankalaa, koska et voi muuttaa fonttikokoa, riviväliä yms. Tai jos zoomaat nähdäksesi paremmin, niin joudut liikuttelemaan lukukohtaa muutaman kerran per sivu. Jos luet tietokoneen ruudulta tai >9″ tabletilla tilanne on tietysti toinen. Olisin ostanut kirjaversion, jos olisin tämän asian tajunnut etukäteen tarkistaa, mutta en malttanut odottaa.
Sisältö tietysti on täyttä rautaa, kiitos siitä!
Jep, alle 9″ tilanne varmaan tämä, kiitos kommentista. Mukava kun tykkäät sisällöstä!
Hei, näin jääkiekkoilijan näkökulmasta. Käsitelläänkö kirjassa esimerkiksi nopeuteen, räjähtävään voimaan tai kestävyyteen liittyviä asioita mitkä itseäni enemmän koskee. Vai onko tämä vain lihaskasvua tavoittelevan näkökulmasta? Ja jos kirjastasi ei näitä löydy osaatko suositella jotain muuta kirjaa missä käydään paremmin esimerkiksi nopeuteen liittyviä asioita?
Hei, kirjassa käsitellään ravitsemusta, joka soveltuu edellisiin, mutta lisäksi treenin suhteen maksimivoimaa ja räjähtävää voimaa, mutta ei niinkään kestävyysharjoittelua. Tämä kirja yhdistettynä VK-kustannuksen Huippu-urheiluvalmennukseen, joka ilmestyy joskus keväällä on varmasti hyvä lätkänpelaajan opus. Aikin Oskar Osala tykkäsi ja olen kuullut samaa myös parilta muulta vähintään SM-tason kiekkoilijalta.
En naisena haluaisi kokea itseäni erityisryhmäksi kun meitä on kuitenkin jo noin puolet kaikista treemaajista. Kirja on ilmeisesti kirjoitettu miesnäkökulmasta ja sitten kahdelle sivulle on typistetty ajatus siitä että naisetkin voivat treenata?
Hei,
suurin osa tutkimuksista on tehty nuorehkoilla miehillä ja siksi seniorit, nuoret ja naiset kaipaa oman osionsa, onhan heillä tiettyjä erityispiirteitä, joita tulee ottaa huomioon. Tosin paljon vähemmän kuin usein ajatellaan, siksi tämä osio olikin lyhyt. Naiset ja miehet kun voi treenata hyvin pitkälti samalla lailla. Vaimoni, joka treenaa luki tuon huolella läpi ja hänen mukaansa on ok. Sehän oli otsikoitu: ”Voimaharjoittelu eri kohderyhmille”.
Ja tässä blogijutussa sanoin: ”Seuraavaksi kerron mm. erilaisista treenijaoista, niiden vahvuuksista ja heikkouksista sekä voimaharjoittelun erityispiirteistä eri kohderyhmille, kuten naisille, nuorille ja senioreille.”
Kiitokset tosiaan upeasta teoksesta. Poikkeuksellinen kirja siinä mielessä, että ensimmäisten kolmenkymmenen sivun jälkeen alkoi jo pelkäämään että kohta tämä loppuu. Vastaaviin opuksiin verrattuna teksti on helppolukuista ja selkeää. Vaikka parisenkymmentä vuotta on tullut punttien kanssa rimpuiltua niin myös entuudestaan tuttujen asioiden lisäksi nide piti sisällään paljon uutta. Kiitokset tekijälle maukkasta kirjasta, joka kestää tekstinsä puolesta isältä pojalle. Hyvää ja vieläkin parempaa uuttavuotta vuodelle 2016. Jatko-osaa odotellessa…
Kiitos Juki! Juuri tällaisia kommentteja toivoin lukijoilta!
Onko kirjoitusvirheet korjattu kakkospainoksessa (esim. sisällysluettelon ”Suositukset maksimivoiman kasvattamisen, s 160”)?
Kun tuossa on tuo luku ”Suositukset rasvojen lähtöön”, niin onko näkökulma samanaikainen lihasmassan säilyttäminen ja käsitelläänkö tässä yhteydessä tai kirjassa ylipäätään hiit-periaatetta miten paljon?
Hei,
en itse tiedä mitä kakkospainokseen ja kolmoseen on korjattu muuta kuin sisällysluettelo joiltain osin ja yhdessä kohdassa voimatuotto-sana. Toivottavasti on korjattu, mutta aina voi jotain pientä olla jossain silti vielä. Kiitos tästä korjauksesta.
Kirja on voimaharjoitteluun keskittynyt (voimaharjoittelu on HIIT-harjoittelua tarvittaessa) ja kyllä, tavoitteena on rasvojen lähtöluvussa myös ylläpitää lihasmassaa.
Huomautus: en normaalisti lue tämänkaltaisia kirjoja, enkä seuraavassa tekstissäni siis mitenkään vertaa Lihastohtori-kirjaa muihin vastaavanlaisiin kirjoihin.
Kirjaa mainostetaan tieteelliseen tutkimukseen perustuvana, mutta sinne ei ole tekstin sekaan vaivauduttu lähdeviitteitä laittamaaan, vaan ne on läntätty yhteen könttiin kunkin isomman osion perään. Lisätiedon hakeminen on siis tehty varsin ikäväksi, joskin kohdeyleisöä se ei varmaan haittaa.
Kirja ei todellakaan ole kovin konkreettinen, mutta eihän sen pitänytkään olla. Alun teoriaosa on monesta kohtaa epämääräinen pintaraapaisu aiheeseen, ja tuo mieleen kiireisen selityksen, jossa asiaa on ihan liikaa ahdettavaksi annettuun aikaan. Usein lauserakenteet ovat outoja, ja usein myös suoranaisesti huonoja. Kirjassa on tavoiteltu rentoa esitystapaa.
Ehkä yllättäen ravinto-osuus vaikutti laadukkaimmalta: se oli näytti olevan tasapainoisin ylimalkaisen teorian ja ylitarkkojen käytännön suositusten välillä. Luin siitä tosin vain osan. Erillisten lihasten osiossa on joitain omituisuuksia, esimerkiksi jostain lähentäjälihaksesta oli kyllä kuva, mutta mitään sanallista osuutta lähtentäjistä ei ollut. Periodisaatio-osuus oli hyvä: vaihtoehdot oli esitetty mielestäni tarpeeksi tarkasti ja niiden hyvät ja huonot puolet perusteltu.
Tekstiä ei ole painettu kovinkaan vahvasti näkyväksi, ja se erottuu muutamassa kohdassa kovin huonosti taustakuvasta. Jostain syystä Lihastohtorista on tarpeettoman monta kuvaa.
Kirja keskittyy käytännössä ainoastaan lihasten koon ja voiman kasvattamiseen ja näitä kahta tukevaan terveelliseen ruokavalioon. Näin ollen heille, joille vaikkapa nopeusvoima on tärkeämpää, kirja on jokseenkin turha – tai näkeehän siitä, miten välttää liikaa lihaskasvua. Lihasharrastajille, eli sille melko suurelle kuntosalilla käyvälle joukolle, kirjasta lienee iloa.
Hei,
Kiitos kommenteista. Olet tapasi mukaan kriittinen. Ei huonoja kommentteja, vaikkakin aika subjektiivisia osa. Olet aiemminkin kommentoinut kirjaa ja huomaan nyt ristiriitaisuutta kommenteissasi. Kirjassa tulee olla meikäläisestäkin kuvia ja siinä pitää olla tiettyä henkilökohtaisuutta mukana, muuten se on vain jäykkä oppikirja tai samaa yleistä kuin kaikki aiemmatkin opukset. Meikäläisestä olisi haluttu enemmänkin kuvia, mutta itse päädyin näihin välikuviin. Usein ajatellaan, että on hyvä, kun kirjailija itse laittaa itseään likoon. Jos sinua se häiritsee, niin kuten sanoin aiemmin, voit peittää kuvat minusta ja Lihastohtori-otsikon.
Alku on toki hankala (on se tiivis tai ei), mutta tekee kirjasta kotimaassa aika uniikin. Laajempi osuus ei olisi tähän sopinut. Kielen rakenteisiin en ota kantaa, se on mennyt suomen kielestä paljon mua paremmille läpi ja kustantajakin hioi näitä vielä, joten lienee ok. Teksti on ehkä vähän harmaa, mutta tämä lienee mielipidekysymys ja kompromissi. Olisihan tästä voinut tehdä mustavalkoisen binäärisenkin 100 % erottuvan kirjan kirjan, mutta se olisi ollut kovin tylsä.
Mietin monta kertaa, että oltaisiin otettu mukaan lähteet tekstin sekaan (nehän oli vielä toiseksi viimeisessä versiossa juurikin numeroituna mukana), mutta > 90 %:lle lukijakunnasta tämä olisi turhaa (kuten mainitsitkin) ja vain vähentää tekstin luettavuutta. Tämä oli kustantajan suositus ja otin numerolistan pois ja olen tyytyväinen tähän ratkaisuun. Tietokirja ei ole sama asia kuin tieteellinen teos. Jostain syystä ihmisillä on sellainen outo käsitys, että lähteiden merkitsemisellä tieto on totta. Tätä kikkailua käytetään paljon, kun yritetään kirsikanpoiminnalla etsiä vääriäkin tietämyksiä tukevia tutkimuksia tai viitataan kokonaan väärin (esimerkki tuoreesta kirjasta). Asiansa osaavat pystyvät kyllä pienellä vaivalla takana olevasta lähdeluettelosta ja PubMedittamalla katsomaan, että mikä on laajempi näyttö aiheeseen. Monet asiat perustuvat kymmeniin tutkimuksiin ja niiden merkkaamisella ja tekstin muuttamisella mun kollegoille kirjoitetuksi sitä ei lukisi tässä maassa kuin 10-100 ihmistä.
Anatomiaosiossa on tosiaan tuo yksi tavallaan ”ylimääräinenkin” kuva. Mutta mitä väliä sillä on?
Kirjassa on myös painonpudottajille tai siis rasvan lähtöön aika paljon asiaa. Jos nopeusvoima, nopeus, nopeuskestävyys tai vaikkapa keihäänheitto tai futis olisi ollut kirjan fokus, niin kirja olisi myös sellaiseksi kirjoitettu. Nyt nopeusvoimasta oli kirjassa parisen sivua, mikä on jo juurikin kaksi sivua enemmän kuin tyypillisesti. Nopeusvoimasta tulee blogiin laajempi kirjoitus ihan lähipäivinä. Tämän tekstin viimeistään luettuasi toivottavasti ymmärrät olleesi kommentissasi hieman väärässä: maksimivoimalla, lihaskasvulla, painonpudotuksella ja terveellisellä ravinnolla on myös merkitystä nopeusvoimaurheilijalle 😉
N. 10 000 kirjan ostajaa 1,5 kuukauteen kertonee siitä, että kirjasta on ollut paljon iloa 🙂 Vaikutti sille, että sinäkin tykkäsit osasta kirjasta, osasta et. Sehän on jo hyvä. Kaikkia sillä ei voi miellyttää ja kaikki osiot ei sovi kaikille, mutta ei ole tarvekaan mielistellä tai pyllistellä joka suuntaan.
”huomaan nyt ristiriitaisuutta kommenteissasi”
Missä olen ristiriitainen?
”Jos sinua se häiritsee, niin kuten sanoin aiemmin, voit peittää kuvat minusta ja Lihastohtori-otsikon.”
Saanko peittää kuvat, vaikkeivat ne häiritsekään? Ai niin, en voi vieläkään peittää niitä, koska en omista kirjaa.
”Kielen rakenteisiin en ota kantaa, se on mennyt suomen kielestä paljon mua paremmille läpi ja kustantajakin hioi näitä vielä, joten lienee ok.”
Kustantajaa tuskin kiinnostaa kirja (ja siis sen kieli) muilta kuin myynnin osalta.
”Mietin monta kertaa, että oltaisiin otettu mukaan lähteet tekstin sekaan, mutta > 90 %:lle lukijakunnasta tämä olisi — vain vähentää tekstin luettavuutta.”
Lähteiden merkitseminen pienellä yläindeksillä numerolla ei mielestäni haittaa luettavuutta (ellei niitä laita joka väliin monta kappaletta peräkanaan). Siis Wikipedian tapaan, mutta ilman hakasulkeita. Vielä vähemmän haittaisi jokaisen kappaleen jälkeinen pieni yläindeksirimpsu, joka sekin olisi jo ihan kiva.
”mitä väliä sillä on? ”
Entä jos sellaisia kuvia olisi 10? 5? 20? En tiedä, mutta kyllä minä palasin takaisin ihmettelemään, jättikö teksti tosiaan mainitsematta piirretyn lihaksen.
” maksimivoimalla, lihaskasvulla, painonpudotuksella ja terveellisellä ravinnolla on myös merkitystä nopeusvoimaurheilijalle ;)”
Tietenkin niillä on merkitystä nopeusvoimaurheilijalle. Eri asia on, kannattaako niitä varten ostaa kirjaa.
Aiemmin jostain syystä halusit vääntää kirjan nimestä kuinka se on huono ja väärä omasta mielestäsi. Nyt kun tekstissä onkin enemmän otsikkoon liittyvää (minun kuvia), niin sekin on huono. Ymmärrän mielipiteesi, mutta en oikein siitä, että jaksat tällaisista mielipidekysymyksistä vääntää. Muutenkin vaikka osa kommenteistasi on oikein hyviä, haluat myös tarttua lillukanvarsiin (esim. tuo lähentäjäkuva, joita vastaavia ei ollut 10, vaan siis 1). Jos sinua ei miellytä kirjan tai blogin menestys tällaisten detailien takia, se on ok.
Suomessa on muutama 100 nopeusvoimaurheilijaa. Voit kirjoittaa heitä varten erikseen oman kirja ja kustantamaan myös sen. Tosin kuten sanoin, blogijuttu on jo tulossa. Minä en täydellistä kirjaa pyrkinytkään kirjoittamaan, kukaan ei siihen pysty. Paitsi varmaankin sinä. Olen enemmän kuin tyytyväinen, että > 95 % kirjan palautteesta on positiivista kuten nyt on ollut. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää ja nuo lähteet perustelin jo aiemmin. Yllättävää kyllä, saamieni satojen palautteiden joukosta olit ensimmäinen, joka tähän puuttui. Suosittelenkin sinulle tätä sivustoa, on erinomainen http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed Se on paljon kattavampi kuin kirjani ja siellä ei ole minusta kuvia.
”Aiemmin jostain syystä halusit vääntää kirjan nimestä”
Itsehän väänsit siitä ihan yhtälailla – jostain syystä.
”…kuinka se on huono ja väärä omasta mielestäsi. ”
Ensimmäisessä viestissäni kysyin kirjan nimestä. Toisessa viestissäni kehuin toisen kirja nimeä ja arvelin, ettei kirjan nimen olisi tarvinnut hyvän myynnin vuoksi olla juuri se, mikä se on. Kolmannessa viestissäni kerroin tarkemmin, miksi kirjan nimestä tulee ensimmäisenä mieleeni henkilölihastohtori. Neljännessä viestissäni totesin, että Talotohtori on samalla logiikalla (=mieleen tulee ensimmäisenä henkilö) ”pölhö” nimi. Viidennessä en sivunnut enää kirjan nimeä. Missään viestissäni en todennut, että nimi olisi mielestäni huono tai väärä. Sen sijaan arvelin, että se saattaa (sittenkin) myynnin kannalta olla paras mahdollinen nimi.
”Nyt kun tekstissä onkin enemmän otsikkoon liittyvää (minun kuvia), niin sekin on huono.”
”Muutenkin vaikka osa kommenteistasi on oikein hyviä, haluat myös tarttua lillukanvarsiin”
Katsos, saatan välillä ns. tarttua lillukanvarsiin, mutta usein se johtuu siitä, että eri sanat eivät useinkaan ole synonyymeja keskenään. Kirjoitin, että kuviasi on _tarpeettoman_ monta. Ei liian monta. (Virke oli muuten tarkoitettu vitsiksi viitaten kuvatekstiisi ”Olen jälleen lukijoiden harmiksi muutamissa kuvissa ilman paitaa.” ja oli oikeastaan erään toisen henkilön mielipide. Minun puolestani saisit olla vaikka kaikissa kirjan kuvissa. Huomaan epäonnistuneeni.)
”(esim. tuo lähentäjäkuva, joita vastaavia ei ollut 10, vaan siis 1)”
Huomaan, ettet ollenkaan ymmärtänyt, mitä kirjoitin.
”Jos sinua ei miellytä kirjan tai blogin menestys tällaisten detailien takia, se on ok.”
Blogisi on huomattavan hyvä. Kirjasi tai blogisi menestyminen sinällään on minulle yhdentekevää. Mukavaa kuitenkin, että menestyt myös taloudellisesti ja voit tehdä työtä, josta pidät.
”Suomessa on muutama 100 nopeusvoimaurheilijaa. Voit kirjoittaa heitä varten erikseen oman kirja ja kustantamaan myös sen.”
Taas keksit omiasi. Kirjoitin, että _tämä kirja_ on jokseenkin (ei täysin, jokseenkin) turha henkilöille, joille nopeusvoima on [maksimivoimaa ja lihaskasvua] tärkeämpää. Sinä vedit tästä jotenkin johtopäätöksen, että pidän maksimivoimaa ja lihaskasvua turhana(!) nopeusvoimaurheilijoille – joka on huomattavasti pienempi joukko kuin henkilöt, joille nopeusvoima on maksimivoimaa ja lihaskasvua tärkeämpää.
”Minä en täydellistä kirjaa pyrkinytkään kirjoittamaan, kukaan ei siihen pysty. Paitsi varmaankin sinä.”
Selvästi kirjoittamani kirja olisi vaikeasti ymmärrettävissä…
Kiitos sivustosuosituksesta.
Noniin, turha vääntää kättä. Ilmeisesti nyt ymmärrämme lähes kaikki toistemme kommentit väärin ja menee kielellä argumentoinniksi, jossa on ole omimmillani. Väärinymmärryksille on aina riskit ja siksi en jaksa yleensä vääntää foorumeillakaan. Face to face kommunimointi on ainut oikeasti toimiva tapa välttää väärinymmärrykset. Valitettavasti se on kuoleva luonnonvara.
Peace.
Omasta puolestani keskustelisin blogisi ja kirjasi aiheista mielelläni f2f 🙂
Asiasta toiseen: Kirjassasi varoittelet selkään kohdistuvista leikkausvoimista selkä pyöreänä liikkeitä tehdessä. Onko sinulla arviota, kuinka suurta kuormaa selkä (enemmän tai vähemmän) pyöreänä turvallisesti voi/uskaltaa nostaa? Tai kenties keinoa arvioida sitä? Huomautan vielä, että (a) jo ilman ulkoista painoakinhan rankaan toki kohdistuu voimia, ja (b) usein kuntosaleilla ihmiset tekevät selkälihasliikkeitä lisäpainolla ilmeisesti sen kummempia ongelmia, sekä (c) muistaakseni joku terveysalan asiantujia joskus varoitteli Ylen uutisessa lavuaarinkin ylle kumartumisesta vedoten välilevynpullistuman riskiin (joskin tässä saattoi toki olla jossain kohdin myös toimittajan väärintulkinta vääristämässä asiantuntijan sanomaa).
Suosittelen lukemaan Stu McGillin juttuja. Mä myönnän suoraan, etten ole aiheen ekspertti. Esim. tässä muistaakseni puhuttiin aiheesta: https://bretcontreras.com/transcribed-interview-with-stu-mcgill/
Useinhan voimat voivat nopeassa liikkeessä (f=ma) muodostua yllättävän koviksi (+kierrot yms.) kun liike tulee yllättäen eikä tukilihakset ole rankaa tukemassa.
Aivan loistava kirja näin wnb potarin näkökulmasta. Ei esitetä asioita absoluuttisina totuuksina vaan vaihtoehtoina ja se että jokainen on yksilö. Kirja helppolukuinen jopa tälläiselle hieman lukihäiriöiselle ja lukemisen ymmärtämisen kanssa painivalle henkilölle. Kiitos tästä ja jatka samaan malliin.
Kiitos, juuri tämä oli tarkoituksena, koska absoluuttisia totuuksia ei ole, ihmisyksilöistä kun on kyse. Sen sijaan on toki tiettyjä periaatteita ja työkaluja, joita voi sitten ottaa omaan tekemiseen mukaan ja kokeilla mitkä toimii itsellä. Treenaaminen ja syöminen on yhtä paljon taidetta kuin tiedettä 😉
Kiitos erittäin hyödyllisestä blogistasi ja kirjakin on ostoslistalla. Koska silmiini ei ole sattunut asiaa koskevaa tietoa blogistasi, enkä tiedä käsitteletkö sitä kirjassasi, kysyn asiaa tässä: aijotko/ oletko kirjoittanut huonosti aktivoituvista/ hermottuvista lihaksista ja mahdollisista syistä huonoon aktivaatioon. Esimerkkinä kerron vaikkapa omakohtaisen ongelmani, eli olkapäiden keskiosa, joka ei tahdo kehittyä vaikka siihen on kohdistettu kaikkea kuviteltavissa olevaa rasitusmallia. Keskiosa ei tahdo aktivoitua millään vaikka liikkeet tekisi kuinka keskittyen ja kohdistetusti. Sen sijaan epäkäs on todella aktiivinen ja kaikki massa näyttääkin kertyvän sinne. Voiko syynä olla jokin ns.rakenteellinen vika, joka estää olkia tekemästä töitä? Osaavatko esim.fysioterapeutit havaita tämmöisiä asioita? Olen hieman kyllästynyt kuulemaan ”tee vaan, kyllä se siitä”-tyyppisiä neuvoja, koska kaikkea on oikeasti kokeiltu.
Kysymys lähti nyt rönsyilemään aika tavalla, joten yritän muotoilla tämän vielä tarkemmin: tuletko kirjoittamaan/ oletko kirjoittanut heikosta hermottumisesta/lihastyön tuntumasta ja mahdollisista syistä tähän?
Hei, suoranaisesti en ole blogissa kirjoittanut, epäsuorasti on aihetta esimerkiksi pakaroiden suhteen:
Hyvä kysymys kyllä. Ongelmasi on erittäin yleinen. Monilla lisää myös niskavaivoja. Voisit käydä jollain kuntosaliin erikoistuneella fyssarilla kokeilemassa miten saat epäkkäät paremmin lepoon, tätä ei oikein pysty teoriassa kauhean hyvin selittämään, varsinkin kun itselläni usein on samaa vikaa.
Ajattelin vain tulla kertomaan, että kirjasi oli valittu lappeenrannan suomalaisessa henkilökunnan suosikiksi, kun sen sieltä kävin ostamassa.
Sisältöön en voi vielä ottaa kantaa, kun en ole päässyt paljonkaan siihen perehtymään, mutta pikaisen pläräilyn perusteella kirja vaikuttaa siltä, että se olisi todella hyödyllinen ja kattava tietopankki aloittelija/intermediate osaston kehoilijalle, miksei myös kokeneempikin sieltä jotain uutta löytäisi, mutta oletan, että kohdeyleisöksi ajateltiin noita jotka ovat vielä treeniuransa alkutaipaleella.
Onnitelut ilmeisesti hyvin onnistuneesta julkaisusta!
Kiitos
Kyllä siinä on uutta varmasti ihan kaikille, koska itsellenikin kirjoittaminen oli ajoittain myös oppimisprosessi 😉
Kiitos, että jaat tietämystäsi blogin/kirjan kautta. Mahdatko olla perehtynyt kilpirauhasen vajaatoiminnan (nykyään kun niin yleistä on) vaikutuksesta proteiinisynteesiin…? Siis jos lääkitys on kunnossa. Osaisitkohan valaista tietämätöntä? Eli toimiiko proteiinisynteesi täysin normaalisti, kunhan thyroxin-lääkitys kohdallaan, vai eikö se siltikään toimi?
Hei,
ja kiitos!
Tarkoitat varmaan lihasten proteiinisynteesiä.
Me tutkitaan tällä hetkellä mm. kilpparihormoneja fitness-kisaajilla.
Kyllä mä luulen, että lisätyroksiini on palauttanut lihasten proteiinibalanssin tai palauttaa sen vähitellen. Ainakin eläinkokeissa on näin havaittu, esim:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/686169
Kiitos vastauksesta! Kiva tietää että pitäisi olla normaali lihasten proteiinisynteesi, ainakin eläinkokeesta päätellen. Olen itse ollut thyroxin-lääkityksellä 15 vuotta, 12-vuotiaasta lähtien. Mietin vain että itseäni kiinnostaisi tietää onkohan olemassa henkilöitä/hlöä, joka pitkäaikaisesta thyroxin-lääkityksestä huolimatta on kivunnut fitness-kilpailijaksi (siis siten, että lihakset on rakennettu vasta kun sairaus todettu. Varmaan monia kauan thyroxin-lääkityksellä olleita kiinnostaisi). Kaikilla meillähän ei ylipainoa ole, ei itsellänikään. BMI aina ollut 19-20. Mutta lihakset eivät tunnu kasvavan, vaikka ne kipeät aina salin jälkeen ovatkin ja ravintoasioita olen selvittänyt ja noudatan. Vuosia näin. Sen vuoksi kyselin. Ilmeisesti siis johtuu onneksi kuitenkin jostain aivan muusta, kuin lihasten proteiinisynteesistä! Helpompi kenties korjata..
Hei,
kyllä kisaajia on tyroksiinilla ja ihan huipputasollakin.
Tuskin on lihaskasvusi hitaus tuosta kiinni. BMI:si on alhainen, josta voisi päätellä, että todennäköisin syy lihaskasvun hitauteen on, että syöt turhan vähän.
Millä logiikalla päättelet tuohon suuntaan? Jos lihas ei kasva, se ei nosta painoa ja BMI jää alhaiseksi (ellei ole lihava).
Sillä logiikalla, että hoikilla naisilla erittäin usein lihaskasvua, kovaa treeniä jne. estää liian vähäinen syöminen. Mutta siis se oli vain valistunut arvaus. Muita syitä ovat perintötekijät, treeni, elämäntilanteen muut rajoitteet jne. Toki olet oikeassa, että alhainen lihasmassa on myös yksi syy BMI:lle.
Hmm, miten tuohon johtopäätökseen, että usein liian vähäinen syönti rajoittaa, on tultu? Tehty sama harjoitusohjelma kahdesti ja käsketty jälkimmäisellä kerralla syödä tietoisesti enemmän?
Tietysti olen oikeassa, että alhainen lihasmassa on yksi syy BMI:lle. Käytännössähän siihen vaikuttaa vain pituus, rasvamassa ja lihasmassa. Pituus siksi, että laskukaava on mikä on.
Nyt yrität kyseenalaistaa koko lihasproteiinisynteesin perusteet ja sen kuinka paljon nuo prosessit kuluttavat energiaa ja sen, että kalorivajeessa keho ei priorisoi lihasproteiinisynteesiä. Aloittelijoilla voi kasvattaa lihasta kalorivajeessakin, mutta alun jälkeen tämä ei enää merkittävästi onnistu, ilman anabolisia aineita.
Ilmeisesti myös yrität kyseenalaistaa sen, että hoikilla naisilla energiavaje ei olisi turhan yleistä lihaskasvun, kovan treenin jne. kannalta. Voit lukea liian vähäisen ravinnon ongelmista vaikkapa Olli Ilanderin Liikuntaravitsemuskirjasta.
Underfeeding-kokeita on tehty turhan vähän juuri kyseisellä populaatiolla, mutta kaikkea ei tarvitse tutkia RCT-kokeilla. Ymmärrys luonnontieteen perusteista riittää.
Enpäs. Erotan vain erityyppiset asiat toisistaan sekoittamasta. BMI = pituus/paino^2 ja painonvaihtelu lähinnä rasvamassa+lihasmassa. Lihasmassan kasvu tarvitsee energiaa jonka se ottaa käytännössä ravinnosta tai rasvamassasta. Lihasmassan kasvu tarvitsee myös harjoitusvasteen. Ilman harjoitusvastetta lihasmassaan ei vaikuta syökö, vai onko syömättä (enemmän kuin ennen + energiankulutus); liika tulee vain rasvamassaksi.
Enpäs. Tein kysymyksen. Minua kiinnostaa tietää, johtuuko hoikkien naisten lihasten kasvun kannalta liian vähäinen ravinnonsaanti tietoisesta vai tiedostamattomasta energiamäärän rajoittamisesta ja kuinka yleisiä molemmat ovat. Jälkimmäinen tietysti kuulostaa sen verran omituiselta kehon reagoimattomuudelta, että syyt siihen kiinnostavat myös – jos siis se on ylipäätään merkittävä vaihtoehto.
Overfeeding-kokeissa on toistuvasti osoitettu, että myös lean mass kasvaa, ei vain rasvamassa (osa toki sisäelinmassaa, osa lihasta) ja underfeedingeissä, että rasvamassa vähenee. Tottakai kyseessä on loppu viimein näiden mainitsemiesi asioiden interaktio, joka lopulta ratkaisee kokonaisuuden, mutta ei minulla ole täällä aikaa kaikille vääntää rautalangasta joka asiaa ja tieteellisellä tarkkuudella vastata jokaiseen kysymykseen. Sinäkin voit turhan jankkaamisen sijaan itse opiskella lihasfysiologiaa vielä lisää (kuten me kaikki), esim. uusi Schoenfeldin kirja on ihan hyvä:
http://www.humankinetics.com/products/all-products/science-and-development-of-muscle-hypertrophy
Epäilemättä on osoitettu, sillä onhan lihavalla enemmän voimaa kuin laihalla; sellainen kun tarvitsee sitä enemmän. Tulkitsin kuitenkin, ettei HM halua sentään bulkkaaman ryhtyä.
Mukava, että jaksat suositella kirjoja ja tutkimusartikkeleja (ja tiedät niitä muuten järjettömän määrän). Toivottavasti joku lukija tuohonkin tutustuu, ettei suosituksesi hukkaan mennyt. Itse olen kiinnostunut pikemminkin lihasmassan kasvun välttämisestä, siis suhteellisesta (nopeus)voimasta.
Ehkä BMI 19-20 voisi hieman bulkatakin… Ei minullekaan pahaa tekisi.
En nyt sanoisi. Tekisi.
Tarkoitin tietenkin paino/(pituus^2).
Jäin totaalisen koukkuun ja luin useita juttuja putkeen blogistani. Kiitos Pikku kakkosen. 😉
Olen vailla asiansa todella hyvin tuntevaa PT:tä ensi keväälle, mielellään sellaista, jolla ihannemaailmassa löytyisi myös vaikka fyssarin paperit ja/tai hurja tietotaito sekä kokemus myös leikkauksen läpi käyneiden koutsaamisesta. Omaan treenitaustan, mutta operaation jälkeen haluaisin aloittaa treenit tauon jälkeen ammattilaisen ohjein ja opastuksessa.
Netti on pullollaan vuosi sitten valmistuneita ym. Ketä sinä suosittelisit lähestymään tositarkoituksella pk-seudulta/Espoossa?
Kiitos hienosta blogistasi, ja jos ehdit vastata tähän. 🙂
Kiitos 🙂
En tiedä millaista haluat enkä yleensä halua mainostaa kun haluan pysyä neutraalina, mutta blogissa vierailleista henkilöistä joita itsekin olen opettanut Petri Jalangolla ja co. on Espoossa ainakin komeet puitteet:
http://www.newtonfinland.fi/valmentajat/
Mutta riippuu ihan tavoitteista ja taustoista mitä haluaa ja pk-seudulla on tosi paljon hyviä ja osaavia tyyppejä Timo Haikaraista, Jarno Lemmelää, Optimal Performancea jne.
Ihan ensialkuun. Voisiko tämä eräs kommentoija lopettaa turhan lässyttämisen. Menee kommenttien lukeminen vaikeaksi, kun osa niistä pitää peittää.
Sitten itse kirjaan. Rakensin oman kuntosalin himaan jossa perus levytangot x2 ja riittävästi kiekkoa, käsipainot 5kg – 42,5, kyykkytelineet, vino/tasapenkit ja ylä/talja, sekä kasa erikokoisia kahvakuulia.
Olin aikoinaan käynyt kuntosaleilla joissa käytin enemmän hilavitkuttimia. Nyt viehtymys vapaiden painojen maailmaan, joten kirja on erinomainen opus meikäläiselle. Hyvin koottu tietopaketti josta riittää iloa pitkään. Heittämällä kotimaan paras alan kirja.
Kiitos Patrik ja kiva kun tykkäsit.
Kotisali on monen haave ja onnittelut sen toteutumisesta!
P.S. Hieman tulee tämän erään nimimerkin jatkuvasta kritiikistä, josta osa toki ihan aiheestakin, Pulttiboys mieleen: https://www.youtube.com/watch?v=Afqdrf5hCro&t=0m33s.
Varsin ennakkoluuloisesti avasin linkin, olihan kysessä Pulttiboys, mutta tämähän olikin yllättävän hyvä 🙂
Jos kohdistat kysymyksen tietylle kommentoijalle, miksi et käytä hänen nimimerkkiään tai vastaa hänen lässytyskommenttiinsa, vaan mukamas piilotat henkilöllisyyden?