Lihastohtoriblogi – historia

Moni tuntee minut ja blogin ”Lihastohtorina” ja että näiden tausta liittyy tohtorikoulutukseeni lihastutkijana Jyväskylän yliopistossa. Kerron nyt lyhyesti blogini ja sen nimen syntytaustan ja miten blogi aikanaan löysi yleisönsä. Paljastan lopuksi myös miten itse aikanaan löysin voimailuinnostuksen.

Ollessani keväällä 2012 San Diegossa Experimental Biology tutkimuskonferenssissa päätin perustaa blogin. Tämä ajatus iski minulle muistaakseni 20. tai 21.4.2012. Meillä oli työkaverien kesken jo silloin hieman virallisempi työnantajaan kytköksissä oleva blogi Wikiliikkuja (joka itse asiassa elää vielä). Aloitimme Wikiliikkujan kokiessamme, että tieteellistä tietoa olisi hyvä levittää eteenpäin selkokielellä. Itse myös ajattelin niin, että treenifoorumeilla notkumisen ja vastailujen sijaan pääsee ajallisesti vähemmällä kun vastaa jo etukäteen potentiaalisiin kysymyksiin kattavammin ja paremmin kirjoittamalla treeni- ja ravintoaiheisia kirjoituksia. Huomasinkin, että näille kirjoituksille oli tarvetta.

Wikiliikkuja-aika oli mukavaa, mutta koin kuitenkin, että haluan enemmän taiteellisia vapauksia, joten päätin siirtyä soolouralle. Halusin myös keskittyä enemmän lihaksiin ja toisaalta vähemmän sidonnaisena työnantajaan. Blogin kirjoittamisenhan pitäisi olla ensisijaisesti mukavaa ja koukuttavaa.

Blogin nimi. Mietin ensin jotain huumoriläppää, mutta onneksi nämä vaihtoehdot eivät iskeneet. Tuolloin Talotohtori Panu Kailan kirjat olivat kovassa huudossa, myös omassa taloudessamme, kiitos perinnerakentamiseen hurahtaneelle vaimolleni. Meitä on Suomessa muutama lihaksista väitellyt tohtori, jotka työskentelevät työkseen lihaksien parissa ja minä päätin lanseerata lihastohtori-nimen blogilleni. Jälkeenpäin ajatellen en olisi todennäköisesti paljon parempaa voinut keksiä eli minulla kävi tuuri. Parhaimmillaan blogiini löydetään yli 100 000:sta eri IP-osoitteesta kuukaudessa ja useilla FB-postauksilla on usein yli 100 000 ihmisen “levinneisyys”. En usko, että näin suuri levinneisyys olisi onnistunut pelkällä huumoriotsikolla vaikka sisältö olisi kuinka priimaa.

22.4. laitoin blogiin ensimmäisen kirjoituksen (julkaisen 22.4.2017 päivitetyn version kyseisestä kirjoituksesta). Tein myös blogille Facebook-sivut. Pikku hiljaa kävijöiden ja FB-seuraajien määrä lisääntyi. Suosittelenkin kaikille bloggaajille kärsivällisyyttä.

Kuva. Blogissa on nyt käyty noin 10 miljoonaan kertaa. Suosituin vuosi on ollut vuosi 2014, jolloin blogiin löydettiin lähes kolme miljoonaa kertaa ja yli 800 000:sta eri osoitteesta. Postauksia oli 23. Vuoden 2017 tilastot ovat kolmen kuukauden ajalta eli ihan noin kovassa laskussa ei blogi ole.

Kuten voitte yllä olevasta kuvasta huomata, blogin alku oli vielä melko hiljainen vuonna 2012. Tämä siitäkin huolimatta, että itse asiassa monet suosituimmista kirjoituksista ovat vuodelta 2012 (1, 2). Panostinhan itse silloin blogiin ehkä kaikkein eniten ja kirjoitin häikäilemättä aiheista, jotka kiinnostivat isoa joukkoa. Vuonna 2013 suosio nousi kuitenkin nopeasti osittain 34 kirjoituksen ja varmaankin myös monien FB-postauksien kautta. Aloinkin 2012-2013 vaihteessa postailemaan Facebookissa melko paljon erilaisia huumorimeemejä. 2014 kävijämäärä oli huipussaan ja tätä edesauttivat myös mm. monet lehtihaastattelut, joihin tuolloin vielä jaksoin osallistua aktiivisesti.

Kuva. Meemejä Facebookista vuoden 2012 lopusta kun blogi alkoi kerätä seuraajia. Vaikka huumorin ystävä olenkin, toivon kuitenkin, että blogini suosion suurin syy on ollut asiasisällön laadukkuus ja tietynlainen itsensä likoon laittaminen.

 

2015 suosio hieman notkahti varmaankin osittain siksi, että käytin itse blogia enemmän aikaa Lihastohtori-kirjan kirjoittamiseen. Nyt vuonna 2016 ja 2017 olen hieman hiljentänyt tahtiani tässä blogiharrastuksessa eikä minulla enää olekaan tavoitteena päästä 2013-2014 tahtiin. Monet asiat on jo käsitelty blogissa enkä yritä väkisin keksiä uusia aiheita, jotta kävijämäärät nousisivat enemmän. Olen onnellinen kun koko ajan tulee uusia hyviä blogeja ja bloggaajia. Minä olen ollut esillä aivan riittävästi. Hyviä artikkeleita on kuitenkin edelleen tulossa, sen lupaan!

Vierailijat

Blogini yksi tärkein valinta on ollut vierailijat. Itse en olisi yksinään mitenkään pystynyt pitämään tällaista määrää ja laatua yllä.

Ensimmäinen vieraskirjoitus ilmestyi jo elokuussa 2012. Siinä vierailijana oli juuri kirjan kirjoittanut Dr Bodyna tunnettu Jan Sundell. Hänen oivan kirjoituksensa jälkeenkin minulla on ollut tasaisin väliajoin erinomaisia vieraita. Heillä on kaikilla ollut iso motiivi panostaa kirjoituksiin, koska onhan blogi heillekin usein iso näyteikkuna.

Olen vieraskirjoituksissakin halunnut editorina pitää huolen siitä, että laatu pysyy korkeana. Tämä on vaatinut minulta aika paljon vaivaa, kun olemme kirjoittajien kanssa pyöritelleet tiedostoja edestakaisin, mutta uskoisin, että lopulta kaikki vaiva on ollut hyödyksi. Yksi esimerkki aktiivisesta vieraskirjoittajasta on Markku Tikka, jonka ensimmäinen erittäin suosittu Treenijako for dummies -kirjoitus ilmestyi jo lokakuussa 2012. Erinomaisia vierailijoita (ks. täältä 1, 2, 3) onkin suuresti kiittäminen blogin suosiosta ja laadusta.

Epäkaupallisuus

Otin sen linjan blogissani jo alussa, että en ota blogiini mainoksia (kirjoittajien omia mahdollisia koulutusmainoksia tai vastaavia lukuunottamatta) ja pidän huolen siitä, että kirjoitukset ovat neutraaleja. Tämä on ollut erinomainen päätös ja varmasti on ylläpitänyt sivustoni uskottavuutta korkealla tasolla. En usko, että blogini olisi muodostunut yhtä suosituksi muulla tavalla. Minun kouluttautumiseni ja työsuhteeni yliopistolla on kustannettu melko pitkälti veronmaksajien rahalla (+ hieman myös muut tahot kuten Veikkausvoittovarat ja erilaiset säätiöt), joten olen kokenut velvollisuudekseni välittää tutkimusnäyttöön perustuvaa tietoa ilmaiseksi koko kansalle.

Olen kuitenkin hyötynyt blogista siinä mielessä taloudellisesti, että sen avulla olen saanut paljon näkyvyyttä aikanaan koulutuksillemme Timo Haikaraisen ja Tuomas Rytkösen kanssa ja viimeisimpänä myös best-selleriksi muodostuneelle kirjalleni. Lisäksi palkkani yliopistolla on hyvä, joten minulla ei ole mitään valittamista, vaikken olekaan blogilla tai somella tehnyt ”helppoa rahaa” ja rikastunut.

Miksi blogi?

Tutkijana tutkimusartikkelien teko on hidasta, kun taas blogi on nopea tapa välittää tietoa. On myös mahdoton kieltää, etteikö blogin kirjoittaminen  myös koukuttaisi. Koen myös hieman ristiriitaisia tunteita. Olen ollut aika paljon esillä viime vuosina. Kuitenkin vastaavasti ihannoisin sitä, että olisin jossain vaikkapa maalla tai mökillä luonnon keskellä lukemassa jotain hyvää kirjaa eikä kukaan koskaan tunnistaisi minua. Olen kunnianhimoinen, mutta samaan aikaan arvostan vaatimattomuutta. Ristiriitaista, eikö totta 😉

Miten löysin  voimailun ja lihakset?

Lienee hyvä lopuksi vielä mennä myös hieman kauemmas historiaan. Tämän blogin suosioon liittyy väistämättä sen treenin, ravinnon ja terveyden ympärillä pyörivät aiheet. Kaiken taustalla onkin vähintäänkin epäsuorasti oma voimailuharrastuksen löytäminen kauan sitten, joten kerron siitä hieman.

Kävin isäni kanssa kuntosalilla muutaman kerran jo pienenä pojankloppina. Paikallisen pikkusalin (RIP) seinällä oli  tuloksia mistäs muustakaan kuin salin kovimmista penkkipunnerrustuloksista. Samaan aikaan vahvinmieskilpailut olivat Suomessa suuressa suosiossa. Muistankin ala-asteella joskus leikkineeni maailman vahvinmieskilpailuja kaverini kanssa. Oma innostukseni kuitenkin lapsena kuoli siihen, että pikkupoikaa ei vielä päästetty isojen rautojen pariin, vaan minulle tehtiin kuntopiiriohjelma.

Lopulta pari vuotta myöhemmin 14-vuotiaana liikunnanopettajani Alastarolla (kiitos Ari Tuomi!) innosti silloisen langanlaihan erityisesti yleisurheilusta kiinnostuneen pienen pojan salille. Yläasteella innostus oli sen verran vakavaa, että teknisen työn tunneilla hitsasin myös itselleni penkkipunnerruspenkin kotiin.

Kuva. Kuinka moni tunnistaa nämä Wrangelta ostetut klassiset sarjat painoja 10-20 vuoden takaa? Oi niitä aikoja 🙂 Meikäkin teki näemmä jo silloin hauiksia, mutta enemmän tuo taisi rintalihaksilla ja selällä nousta kuin kyynärvarren koukistajilla.

Voimailun ohessa aloin vähitellen lukemaan myös aiheesta kirjoja ja lehtiä, mm. Bodaus-lehteä sekä 1980-1990 luvun voimatohtorien Keijo Häkkisen ja Jukka Viitasalon voimaharjoittelukirjoja. Tähän aikaan kun internettiä ei vielä ollut punttikansalla, luin tietysti myös sen ajan bodailu-klassikoita. Näistä mainittakoon mm. Jouni Virtamon ja Marko Savolaisen kirjoja sekä Erämetsän & Grönforsin Massaa! Voimaa! -opuksia. Nämä puhki kahlattuani aloin Internetin tullessa mukaan kuvioihin lukemaan erilaisilta foorumeilta ja muilta sivustoilta mm. Sakari Selkäinahon ja Westside Barbell -voimailujengin kirjoituksia. Innostuinkin voimanostosta ja varsinkin penkkipunnerruksesta ihan tosissaan. Yliopisto-opinnoissa tein sivuaineessani biomekaniikassa ensimmäisen pienen tutkimukseni (kandityö) aikanaan penkkipunnerruksesta. Vähitellen itseäni on alkanut kiinnostaa voimailun lisäksi myös bodaustyyppinen harjoittelu ja terveysliikunta. Väitöskirjani liittyikin enemmän lihasten kuin voiman kasvuun.

Löysin vuosituhannen vaihteessa myös Pakkotoiston-foorumin, jossa kommentoinkin melko aktiivisesti. Opin myös samaan aikaan itsekin paljon. Pakkotoisto-foorumilta alkoi itseni tiedostamaton ”brändäytyminen” voimailu- ja urheiluravitsemuspuolella. Halusin kuitenkin jo silloin kirjoittaa oman nimeen viittaavalla nimimerkillä.

Tein jo kymmenisen vuotta sitten myös muutamia Youtube-videoita kauan ennen kuin tubetuksesta tuli suosittua. En kuitenkaan innostunut niistä juurikaan. Koen olevani kirjoittajana parempi kuin treenivideoiden tekijänä. Huumorivideoita tosin olen hieman innostunu tekemään (1, 2), ja näitä on tulossa lisää.

No, se siitä historiasta. Seuraavaksi jälleen treeni- ja ravintokirjoituksia sekä muuta tieteen popularisointia.

Kiitos kaikille lukijoille mukavista vuosista. Olkoon voima kanssanne!

Juha Hulmi

Mainokset

Tietoja jhulmi

PhD in exercise physiology (LitT liikuntafysiologiassa ja liikuntafysiologian dosentti).
Kategoria(t): kuntosali, Lihakset, voimaharjoittelu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Lihastohtoriblogi – historia

  1. Taija Juutinen sanoo:

    Historiansa on hyvä tunnistaa. Et kuitenkaan rohjennut kirjoittaa että melonipakarat taisi olla se viimeinen kimmoke irtautua Wikiliikkujasta omaksi blogiksi 🙂

    • jhulmi sanoo:

      No ehkä tuosta pystyy rivien välistä lukemaan 😉

      Kyllähän tuo kirjoitus ja monet räväkät kuvat sopivat paremmin henkilökohtaiseen blogiin 🙂 Sooloura oli erinomainen ratkaisu, mutta toivottavasti Wikiliikkujakin vielä aktivoituu, koska sille olisi tarvetta.

  2. Jape sanoo:

    Uskoisin että moni salitreenaaja on onnistunut välttämään pahimmat hulluudenkukkaset koska blogia lukenut on, treenitavoissaan (ne kuuluisat metodit) ja tyylissään (mihin manipulointiiin kullonkin yksittäisesssä treenisuorituksessa tähdätään), on osannut ymmärtää eri komponenttien merkityksen kokonaisuudessa.

    Asenteesta pitää antaa iso hanska, koska veronmaksajat palkan maksaa, heille vastineen myös blogilla haluat antaa, etkä käsi ojossa kaikesta rahastaa …. kiitos Hulmi, tarttukoon asenteesi muihinkin tutkijoihin (vaikka antibiootin kautta).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s