Urheilija rakennustyömaana: perusteet kuntoon – Anni Vuohijoki

Tällä kertaa Lihastohtori-blogin vieraana on DI, lääketieteen kandidaatti ja urheilija Anni Vuohijoki. Anni kertoo tässä kirjoituksessa, kuinka urheilija on kuin rakennustyömaa: perustusten tulee olla kunnossa eikä kanootista kannata ampua tykillä. Huipulle päästään toistamalla yksinkertaisia asioita riittävän usein ja riittävän kauan.  Anni kertoo myös rohkeasti oman tarinansa trendiruokailijasta ja ravintofoobikosta monipuolisen ja terveen syömisen pariin. Kirjoituksessa esitetyt suorapuheiset sitaatit ovat myös Annin kirjoittamia.

Kuva. Onnistumisen jälkeen on helppo hymyillä. Kuva: Viviana Podhaiski (Meissen Cup).

Ihmisellä tulee olla unelmia, haaveita ja tavoitteita. Oma tavoitteeni on Tokion olympialaisissa 2020. Haaveenani on ollut joskus saada koulutettua itseäni ja kerätä tietoa niin paljon, että saisin kutsun Juha Hulmin Lihastohtori-blogiin. Nyt se unelma on saavutettu.

Rakennustyömaa. Pitkään suunniteltu projekti alkaa kauhan nostaessa maata ja aloittaessa perustustyöt. Jos pohjat ovat huonot, tulee aloittaa paalutuksilla tai massojen vaihdolla. Aikaa ja rahaa kuluu hankkeeseen enemmän kuin kovalle maalle rakentaessa, mutta työ on pakko tehdä. Jos pohjatyöt eivät ole kunnossa, vajoaa perustukset ja talo voi vaikka sortua. Taloa ei rakenneta savupiipusta ja puutarhakalusteita on turha ostaa ennen kuin hanke etenee. Ja niin usein rakennushankkeet myöhästyvät, kun eteen tulee toimitusviivästyksiä, lakkoja, kesälomia tai odottamattomia vaikeuksia.

Kun siirryin rakennustieteistä lääketieteeseen, en koskaan kuvitellut kohtaavani tilannetta, jossa taloa suositellaan rakennettavaksi vaikka pahvista kosteikkoon, jos se toimii itsellä. Ongelmana lienee se, että lääketiede kehittyy suurin askelin, kun taas me emme ole asuneet luolissa ja metsissä enää hetkeen. Jatkuva keskustelu lääkäreiden lääkebonuksista ja valtiollisesta ajojahdista saa minut aina huonolle tuulelle. Luulevatko ihmiset tosiaan, että lääkäreillä tai lääkäriksi lukevilla yksilöillä päällimmäisenä on mielessä korruptio ja sairaiden ihmisten kustannuksella eläminen?

Yritin vuosia kontrolloida painoa eri trendidieetein. Aamuaerobiset, tyhjään vatsaan punttia. Juomatta, syömättä, ei hiilaria, ei rasvaa, ei ruokaa. Lopulta muistan, miten kynnet katkeilivat ja hiukset lähtivät. Aloin itkeä, jos minut pakotettiin syömään leipää, maistoin voin aina läpi ja rasvaa en sietänyt yhtään. Lopulta otin yhteyttä aivan tavalliseen ravitsemustieteilijään, terveydenhoitaja Hanna Rantalaan, joka opetti minulle, mitä on tavallinen ruoka ja miten urheilijan kuuluu syödä. Ruokavalioon palasi vehnä, sokeri ja hyvät rasvat. Aloin syödä monipuolisesti tavallisella lautasmallilla. Lihoinko? En, vaan kehoni alkoi vuosi vuodelta muodostua urheilullisemmaksi ja suorituskykyisemmäksi, ja jaksan nyt harjoitella paremmin. Kehon rasvaprosentti myös laski painoluokkaurheilijalle sopiviin mittoihin.”

 

Ymmärrä, mitä on olla urheilija

Kun puhutaan urheilijan ravitsemuksesta, pitää ensin ottaa suuri askel taaksepäin. Vaikka ravitsemus on suuri ja merkittävä osa urheilijan elämää, tulee urheilija nähdä aina kokonaisuutena. Monet huipulle tähtäävät urheilijat kaatuvat siihen, että eri alojen osaajilta jalostetaan venyttelyohjelmia, ruokaohjelmia, räjähtävyysohjelmia, fysiikkaohjelmia, ja sitten päälle suoritetaan vielä oman lajin ohjelmointi. Kun unohdetaan kokonaiskuva ja tuijotetaan yksityiskohtia, unohdamme sen mitä taustalla on: ihminen.

”Seison jonottamassa kisanjälkeistä McFlurrya, kun takanani seisoo pitkä tumma mies. Usain Bolt jonottaa lounastaan. Edellisenä päivänä huippuaikoja vilautellut ME-mies syö rauhassa burgerinsa ja tietää illalla voittavansa kaikki. Hänen tyylinsä ja elämän asenteensa on rennompi kuin meillä muilla. Se on hänen polkunsa urheilijan tiellä. ”

Vertauskuvana urheilija ja mäkkiruoka on aina se, mihin suomalaiset vertaavat. Joko urheilija syö hyvin tai toisaalta voi olla ”mäkkikansaa”. Urheilu ja urheilullisuus on monimuotoinen kompleksi, jossa tärkeintä on tehdä valintoja, jotka tuovat enemmän positiivista fiilistä kuin aiheuttavat negatiivista kuormaa. Urheilija elää jokaisessa hetkessä työtään eli urheilua. Hänen päivänsä on jatkuvaa ratkaisuiden tekemistä sen eteen, että hän tulee olemaan tai pysyy huipulla. Koska kyseessä on kokonaisuus, on tärkeää että urheilijalla on myös lomaa ja vapaa-aikaa. Vapaa-aikaa urheilusta ja sen ympärillä olevista asioista. Vaikka kokonaiskuvan tulee olla ehyt, se ei tarkoita minimalistista suhteutumista ruokavalioon tai ehdottomuutta harjoitteluun. Vain laadulla on merkitystä, ja laadun ratkaisee se, mikä jää viivan alle.

Kuva. Anni voitti maaliskuussa 2018 EM-kilpailuissa pronssia sarjassa 63 kilogrammaa. Kuva: Jussi Jokinen.

 

Jos ravinto ottaa enemmän kuin antaa, se on haitallista

Otsikossa esitetty väite pätee sekä urheilijan ravitsemukseen että tavallisen tallaajan elämään. Tavallisen tallaajan elämässä voidaan todeta kyseessä olevan kaloritasapainon (ks. aiemmat kirjoitukset Lihastohtori-blogissa: 1, 2). Jos syöt enemmän kuin kulutat, lihot, ja toisinpäin. Urheilijalla  ilmiö on monimuotoisempi. Huippu-urheilun ja tuloskunnon kehittäminen koostuu moninaisesta suunnittelusta, jossa ruokailu on kuitenkin vain osa kokonaisprojektia. Urheilijan kehossa muutokset vaikuttavat paljon. Siksi on tärkeää ylläpitää mahdollisimman monipuolista harjoittelua, mahdollisimman laadukasta unta sekä mahdollisimman monipuolista ruokavaliota.

Huippu-urheilussa siis harjoittelu ja ravitsemus ovat vain osa kokonaisuutta eli urheilijaa. Jos emme itse usko harjoitteluohjelmaan, tai jos ravitsemuksesta tulee pakkomielteistä helpon sijaan, on hyvin vaikea kehittyä. Kehittyminen vaatii uskoa siihen, että olemme tekemässä oikeita asioita. Yksikään gojimarja ei pelasta huonoilta yöunilta, eikä täydellisesti kellotettu aamupuuro lisää motivaatiota, jos muut palaset eivät ole kohdillaan. Urheilussa tulee siis huomioida se, että jos kulutamme päivästä 50% ravitsemukseen, sen hyötyjen tuloksessa pitää olla merkittävät. Jos tuloskuntomme paranee 10% sillä, että lisäämme ravitsemukseen käytettyä aikaa 4 tuntia päivässä (ruuan laitto, murehtiminen, punnitseminen, tarkkailu) mutta tunnin panostuksella saamme 8% hyödyn, tulee meidän pähkäillä, voimmeko käyttää 3 tuntia paremmin saavuttaaksemme vielä parempia tuloksia.

Suomessa ammattiurheilijat ovat hyvin harvassa eli suuri osa urheilijoista tekee myös muuta. Se luo tilanteen, jossa aikataulut elävät kauhuntasapainoa. Pyrimme pitämään mielen ja kehon kasassa. Ravitsemuksen tulee tuoda meille energiaa, se ei voi viedä sitä. Se tarkoittaa, että kulmakivinä urheilijan ravitsemukselle sisällön liian tarkan tuijottamisen sijaan on helppous ja harjoittelua tukeva ravintorytmi. Jos urheilijan syöminen on valmiiksi retuperällä, on suuriin muutoksiin ja painostavaan gramma-ajatteluun turha siirtyä, vaan tärkein on tehdä pieni muutos kohti hyvää ruokailurytmiä ja energiansaantia. Tämä muutos tulee olla niin pieni, että muutoksen tekeminen ei kuormita urheilijaa liikaam vaan fokus tulee pitää kokonaiskuvassa. Kun lounaslaatikoiden tekeminen menee yöunien edelle, olemme pulassa. Koko päivärytmi tulee siis muuttaa ja onnistuakseen tulee aikaa siis tehdä jostain. Tämä tarvitsee aloittaa pienellä muutoksella ja esimerkiksi kauppapäivän siirtämiselle sunnuntaille, jonka jälkeen ruokia rakennetaan pakkaseen. Tai jos tämä tuntuu haasteelta, etsitään sellaisia ruokaratkaisuja, joiden tekeminen on nopeaa ja helppoa.

”Vihaan sosiaalista mediaa. Se antaa ohjeita heille, jotka eivät todellakaan sosiaalisen median pyrkyreiden ja mainoshaukkojen ohjeita tarvitse. Terveet, tasapainossa elävät urheilijat eivät hakeudu trendidieettien, ketoosien, VHH:n tai viljattomuuden pariin. Urheilussa erikoisruokavaliot jäävät allergikoille. Eniten minua harmittaa, että tavallisten ihmisten lihavuudesta tehdään markkinointikikka ja kouluttamattomat ihmiset mainostavat itseään mitä moninäköisemmillä ”tutkinnoilla”. HÄVETKÄÄ! Ihmisen terveys on äärettömän yksityinen ja sensitiivinen asia. Sitä ei rakenneta euronkuvat silmissä. Silti edelleen kookosrasvasta puhutaan hyvänä rasvanlähteenä.”

Urheilijan kone kaipaa energiaa, ei stressiä. Tiukat ruokavaliot ja ravintoaineista kieltäytyminen ajavat henkisen jaksamisen turhaan ylikierrokselle (ks. Lihastohtoriblogin aiempi kirjoitus aiheesta). Lisäksi muutokset tulee olla harkittuja ja tietoisia eikä niiden totuudenperään tule nojata uskomustieteeseen. Usain Bolt uskoi hampurilaisen voimaan. Hän tiesi, että syömällä Big Macin ja vetämällä jäätelön hän pääsi hetkeksi pois urheilijan kuplasta ja nollasi aamun kilpailun. Sinne kuplaan eivät mahtuneet transrasvat, prosessoitu ruokavalio eikä maitotuotteiden paholaismainen asema.

 

Kun sotkemme uskomukset ja todellisuuden

Ihmisen aivot alkoivat kehittyä, kun opimme käyttämään tulta ja lämmittämään ruokaa. Maanviljely pyyhkäisi meidät uuteen aikakauteen. Rokotusten yleistyminen nujersi epidemiat, ja elämme pidempään ja terveempää elämää kuin koskaan ennen, jos osataan katsoa laajempaa kuvaa eikä vain lihavuuslukuja ja ruokasuosituksia. Lääketieteen kehittyessä edelleen monet valitsevat uskomushoidot ja yksisarvisterapiat kylmän tieteellisen tiedon sijasta. Haluamme kauhistella ja kauhistua, nyt on trendikästä rajoittaa. Elämme aikakautta, jossa ”en syö viljoja” on yhtä trendikästä kuin whatsapin pitäminen puhelimessa. Samalla vaadimme omaa aikaa ja haukkaamme croisanttia. Elämme aikakautta, jossa nykynuoret juovat vähemmän alkoholia kuin ennen, mutta liikkumisen sijaan he ajavat mopoautoilla ja syövät karkkia. Lapsien äidit bodaavat salilla täydellisiä pakaroita samalla kun lapsille annetaan käteen tabletti.

Elämme aikaa, jossa meren rantaan rakennettua, pinnalta koreaa ja eksoottisen trendikästä, mutta sisältä lahoa paperitaloa tulee ihastella rohkeana tekona, sen sijaan että voisimme kommentoida sen olevan lyhytnäköistä ja typerää. Ensimmäistä kertaa minusta on alkanut tuntua, että samalla kuin opetellessani ihmisyyden saloja huomaan olevani useasti väärässä ja tietoni olevan hyvin rajoittunutta, on Suomi täynnä ammattilaisia ja erikoisosaajia. Mielipiteet lentävät vahvoina ja manipulaation maailmanmestarit myyvät hiekkaa saharaan. Surullisinta on katsoa vieressä, miten he, jotka eniten tarvitsevat apua, ostavat suurimmat valheet.

Kuva. Annin arjen perussyömistä: sisältää urheilijan version lautasmallista ja virallisista ravintosuosituksista. Normaaliin päivään kuuluu paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä ja hui olkoon, myös leipää, maitotuotteita ja margariinia! Hiilihydraatinlähteenä on muun muassa hedelmiä, riisiä, marjoja ja leipää. Proteiinia tulee muun muassa kanasta, maitotuotteista (esim. rahkaa ja palautusjuoma) ja kananmunista. Ruokailuun kuuluu myös ajoittain herkuttelut, eivätkä siihen kuulu rajut ruoka-ainerajoitukset.

”Ai miten minä syön nykyään? Laadukkaasti, mutta tavallisesti. Arkiruokani on aika rutinoitunutta, kuten kuvista voitte nähdä. Tykkään rutiineista, ja siksi esimerkiksi aamupalani on aina lähes samanlainen. Toisaalta kun olen sosiaalisessa tilanteessa, synttäreillä tai istumassa iltaa, en välitä mitä syön. Harjoittelen 2-3 kertaa päivässä, kulutukseni on suurta, ja kehoni toimii parhaiten silloin, kun annan sille riittävästi polttoainetta eli hiilihydraatteja. Kehoni rasvaprosentti putosi 2015-2018 noin 25:stä lukemiin 8-12, jossa se liikkuu myös harjoituskaudella. Minulla keho toimii näin alhaisella rasvan määrällä, jollain muulla korkeammalla, olemme yksilöllisiä. Unohtakaa se, että naisten tarvitsee ylläpitää tiettyä rasvaprosenttia. Ei tarvitse, jos kehomme toimii. Ja se toimii silloin, kun muutoksia ei tehdä hetkessä. Rasvattomuuteen edetään askel askeleelta urheilu-uran rinnalla, ja unohdetaan suorituskykylajeissa kisadieetit ja mietitään pitkäjaksoista kokonaisuutta. Kun urheilija voi hyvin 365 päivää vuodessa, tekee hän myös hyvää tulosta. Urheilijana terveydelläni on suuri merkitys suorituskykyyn ja siksi mukanani matkaa nyt Elintapalääkäri Vilho Ahola, jonka kanssa ratkaisemme nykyään aineenvaihdunnalliset ja palautumiseen liittyvät ongelmat ja asiat. Kenenkään ei tarvitse olla näissä asioissa yksin, vaan tärkeintä on löytää luotettava tukiverkosto. ”

 

Urheilussa huipulle ei ole oikotietä. On vaan polku ja paljon työtä.

Kun ravitsemusvalmennukseen upotetaan ruokarukous, pakurihippuja ja pitkään haudutettuja superkuituja, olemme niin hukassa suomalaisen urheilun sydämestä, että minun tekisi mieli oksentaa. Kun minulle ehdotetaan viljatonta ja maidotonta ruokavaliota ja välttämään vähärasvaisia tuotteita, tekee minun syödä näiden tarinoiden sijasta läppärini ja mennä nukkumaan. Herätkää ihmiset! Ei suomalaisten ylipaino- ja terveysongelmat johdu yksinomaan hiilihydraateista tai margariinista, eikä tilannetta kyllä paranneta rasvakahvilla. Eivätkä ravintosuositukset ole mikään lääke- tai elintarvikefirmojen lobbaustaivas vaan ohjenuora heille, joiden aamupala on lihapiirakka, välipala on lihapiirakka ja iltapala on neljä riisipiirakkaa nakilla.

Urheilija ei kaipaa ihmeitä. Urheilija kaipaa energiaa ja aikaa istua harjoitusten välissä alas ja syödä rauhassa ravitseva ateria. Olympiakomitean sivuilla todettu lautasmalli on juurikin sitä mitä me, huippu-urheilijat tarvitsemme. Haluamme saavuttaa rauhan ja stressittömän hetken, jossa ateria koostuu salaatista, lihasta tai muusta proteiinin lähteestä sekä hiilihydraateista. Kun salaatteja on puolet lautasesta (tai paljon syövällä urheilijalla hieman vähemmän) ja neljännes koostuu kahdesta muusta, olemme saavuttaneet riittävän tasapainon, jonka urheilija tarvitsee, ainakin alkuvaiheessa uraansa. Vasta kuin kaikki asiat ovat tasapainossa ja perusteet on valettu, voimme alkaa miettiä, tuleeko meidän ottaa uusia, pidempiä harppauksia vai riittääkö meille tämä, perinteinen lautasmalli, jos vaakakupissa on vapaa-aika ja henkinen jaksaminen. Huolellinen syöminen lisäämään huoletonta arkea.

Älä rakenna taloasi savimaalle ilman massojen vaihtoa. Tee järkevästi ja rakenna perustasi kestävillä ratkaisuilla, joissa käteen jäävät terveelliset elämätavat eikä loputon väsymys.

 

Anni Vuohijoki

DI, Lääketieteen kandi, painonnoston SE-nainen (tätä tekstiä kirjottaessa niitä tuli kaksi lisää).

Jos innostuit enemmänkin urheilijan kokonaisvaltaisuudesta, voimaharjoittelusta sekä siitä, miten tavoitteita rakennetaan, käykää tutustumassa kirjaani Voima Kanssamme.

Kuka minä olen:

Ammattiurheilija joka lopetti kokopäivätyöt tuulivoimaloiden parissa ja siirtyi tavoittelemaan olympiapaikkaa ja arvokisamitaleja. Anni aloitti voimaharjoittelun voimanostolla 2007, josta siirtyi lopullisesti painonnoston pariin 2012. Oman uransa ohella hänet on valittu vuoden voimanostovalmentajaksi ja hänen luotsaamiaan ovat monet voimanoston ja painonnoston arvokisamitalistit.

Annin omaa elämää pääsee seuraamaan joko kotisivujen, Vlogin tai Instagramin kautta.

 

Mainokset

Tietoja jhulmi

PhD in exercise physiology (LitT liikuntafysiologiassa ja liikuntafysiologian dosentti).
Kategoria(t): huumori, kuntosali, Lihakset, psykologia, ravinto, terveys, voimaharjoittelu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

15 vastausta artikkeliin: Urheilija rakennustyömaana: perusteet kuntoon – Anni Vuohijoki

  1. Kiitos tekstistä. Tuli tuosta lautasmallista mieleeni kysyä teiltä asiantuntijoilta että onkohan koko päivän aterioiden ajatteleminen yhtenä lautasena yhtä hyvä ratkaisu? Esim. yksi ateria saattaa olla suuri salaatti ja kanaa, toisella aterialla saattaa olla oikeastaan vain hiilaria (riisi plus tattari plus sieniä tms. jne. ja ehkä jokin proteiinin lähde) ja joskus tulee ehkä syötyä melkolailla proteiinivoittoinen lautanenkin. Jos tämä kaikki jaettaisiin erilailla ateriaa kohti niin uskoisin että ateriat olisivat suurinpiirtein lautasmallin mukaiset. Olisiko parempi yrittää jakaa aineksia tasaisemmin joka aterialla?

    • jhulmi sanoo:

      Hyviä ajatuksia.

      Suurin osa ravinteista kehossamme ovat sellaisia, että niiden vaikutus kestää tunteja tai päiviä, jolloin kokonaisuus on kaikkein tärkeintä eikä yksittäisiin aterioihin kannata liikaa tarttua. Toisaalta jos halutaan kasviksista kylläisyysvaikutusta, ei juuri auta jos niitä ahtaa pesuvadillisen kerran päivässä. Jonkinlainen itselle sopiva kompromissi olisi siis hyvä löytää.

      • Kiitos vastauksesta!

      • Temppu sanoo:

        Tuota olen itsekin miettinyt että kun keho hyödyntää tiettyjä ravinteita ehkä tietyn verran tai siis niitä saa päivässä vain tietyn verran ja lopuille tulee ohari. Eikös silloin olekin järkevintä kuunnella kohoaan niin hyvin että juurikin se rasitustaso vastaa tarpeellisuutta jottei kulutus mene sille tasolle ettei ravinteet enää riitä viikkotasolla. Tarkoittaa vähempi parempi ja mitä pienemmällä työllä pääsee haluttuun lopputulokseen. Raskas rasitus ja äkkinäinen sellainenhan kuluttaa energia ja ravinnevarastoja varsin paljon. Toki varmasti ihan mikä tahansa urheilu. Varmaan ihan hyvä tutkailla mistä on valmis luopumaan ja mikä on parempi terveysliikunta vaiko urheilu. Näillähän on vissi ero ja urheilijathan on lopulta aika rampoja…Poikkeuksena tietysti genetiikkahirmut joita on yksi miljoonasta eli kyvyt on löydetty oikeaan lajiin ja lopputulokseen päästään juurikin mahdollisimman pienellä työllä.

        Mutta täytyy myöntää että tässäkin tieto on varmasti osa tuota ”genetiikkaa”. Itsestäni jos esimerkin(huonon) teen niin olen aina heikkouksia koittanut tukkia kunnes uusi heikkous ennättää syntyä vähän kun tukkii reikiä veneestä ja jostain tulee jo uusi reikä. Serratus anterior on sellainen että sen kohdalla opin jo jotain. Eli kun lapapunnerruksia ja vetoja voi tehdä erikseen ja siihenhän ensin sortuukin ja varmasti ihan hyvä aluksi tehdäkin eritoten eriyttävän äliikkeenä jolloin saa hyvän alun, mutta pian opin sen että juurikin selkäliike itsessään täytyisi aloittaa lapavedolla ja näin käsiä säästetään turhalta työltä ja ne saa levätä vähän enemmän kuin normaalista. Näin lopulta voi siirtyä tekemään selkäliikkeet niin ettei erillistä lapavetotreeniä enää tarvita. Ennen en edes ymmärtänyt miten lapoja pitää taakse vetää mutta vähän kuin varkain nyt ymmärrän että sen vedon tein ennen ihan väärin.

        Periaatteessa ilman seikkaperäistä tietoa ei koskaan tiedä meneenkö treeni ihan puikkoihin. Siinä ei ruokavaliokaan enää auta.

  2. Antti sanoo:

    Kiitos teksteistä!
    Tuli tässä löyhästi asiaan liittyen mieleen, en ole viimeiseen n. 5 vuoteen syönyt juuri mitään vihanneksia enkä ihmeemmin hedelmiäkään. Tavallaan vain jäivät pikkuhiljaa kokonaan pois ruokavaliosta kun en saa niistä minkäänlaista kylläisyyden tunnetta. Urheilen monipuolisesti salilla ja lenkkipoluilla kuutena päivänä viikossa ja syön muutoin terveellisesti. Ja kuulemma myös näytän siltä.
    Ihmettelen siis, onhan mun veriarvoissa tai jossain pakko olla kuitenkin jotain pahasti vinksallaan vaikka päälle päin ei näykään? Olen kylläkin vasta 26-vuotias että kovin helposti nyt ei senkään puoleen rupea paikkoja treenien jäljiltä kolottamaan, mutta eihän oikeasti terveellisesti syömistä nyt pysty palautusjuomalla ja multivitamiini-pillereillä täysin korvaamaan.
    Minkä takia mitään oireita siis ei tunnu missään ja miten niitä kenties alkaa ensimmäisenä ilmestyä jos en saa ruokavaliotani kuosiin?

    • jhulmi sanoo:

      Yksittäiselle ihmiselle on aina mahdollista, että pärjää hyvinkin erikoisilla syömisillä tai elämäntavoilla. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee ja sain sellaisen kuvan, että se on sinulla kunnossa. Se todennäköisesti kompensoi tilannetta. Ja voi hyvin olla, että saat muuten terveellisestä ruoasta pitkälti tarvitsemasi asiat. Se selviäisi ruokapäiväkirja-analyysillä melko hyvin.

      Mutta kaikkea ei toki huomaa olotilassa ja siksi on mahdollista, että vuosien saatossa riskit lisääntyy.
      Tässä esimerkki syövistä: http://www.pronutritionist.net/2018/05/uusi-suositus-syovan-ehkaisysta-ruualla-ja-elamantavoilla-maailman-syopatutkimussaation-wcrf-2018-raportti/

      Ja tässä yksi tarina puutoksista ja miten niitä havaittiin ja alettiin korjaamaan. C-vitamiinin puutoksen seuraus eli keripukki havaittiin aikanaan merimiehillä kun he eivät saaneet juurikaan C-vitamiinia. https:
      //www.duodecimlehti.fi/lehti/2005/9/duo94969

      Olennaista on se, ettei lähde suosittelemaan omaa elintapaansa muille sillä perusteella, että se näennäisesti toimii perstuntuman mukaan itsellä.

  3. Masa sanoo:

    Jäi hiukan epäselväksi, mitä pahaa on ruokarukouksessa?

    • jhulmi sanoo:

      ”Kun ravitsemusvalmennukseen upotetaan ruokarukous, ”

      Anni viittaa varmaankin siihen, että ravitsemusvalmennus ja ravitsemusvalmennusten toimivuus ei ole uskonasia. Ravitsemuksestahan on tullut monille uskonnon korvike.

  4. Nella sanoo:

    Heippa taas!
    Aihetta sivuten tässä mietin dilemmaa omalla kohdallani. Mikä on tieteen/asiantuntijoiden kanta painon ja lihasmassan kasvattamiseen alipainoisesta normaalipainoon?
    Eli olen kolmekymppinen nainen ja ikäni sairastanut anoreksiaa. Nyt tilanne on jo hyvä ja pari kiloa pitäisi vielä massaa rutistaa. Mutta kysymys onkin nyt siitä, että uskooko lääkäriä joka sanoo, että aluksi pitää saada paino korjattua (siis maata ja kerätä laardia) ja sitten voidaan sitä lihasta työstää, mutta ei sille ole tarvetta koska lihas kasvaa itsekseen. 😀 Siis nuppitohtorin kanta oli tämä. Rakastan liikuntaa ja haluaisin salitreenillä ne kilot nostaa. Syöminen ja makaaminen ei käy pirtaani, kokeiltu on mooonta kertaa kehnoin tuloksin. Onko siis fiksua tai suotavaa, että treenaa salilla lihaskuntoa, vältää aerobista, vetää reilusti plussakaloreita ja saa puuttuvat kilot tällä tavalla?
    Niin, ja vielä aiheen vierestä: voiko osteoporootikko tehdä maastavetoja raskailla painoilla? Heräsin tähänkin asiaan vasta nyt. :/

    • jhulmi sanoo:

      Moi,

      Tosiaan upeaa kun tilanteesi on siis parempaan päin. Mielestäni lääkäriä, ravitsemusterapeutteja, psykologeja ja muita kanssasi työskenteleviä terveydenhuollon ammattilaisia kannattaisi kuunnella ja pikku hiljaa edetä massan kasvussa. Syöminen ja lepo on heiltä asiantunteva vinkki, jolle on tieteelliset perusteet. Pelkällä liikunnalla ei kannata yrittää painoa nostaa, voi käydä jopa päinvastoin ja massa ei nousekaan. Kalori on lopulta kalori.

      Ja mavea saa mielestäni tehdä, mutta hyvällä tekniikalla ja varovaisesti kohtuullisia määriä.

      Toivottavasti Anni vastaa vielä jos ehtii jossain vaiheessa.

      Tsemppiä!

      • Nella sanoo:

        Kiitos, elämän syrjässä olen tiukasti kiinni. 😊 Olipa mukava saada ulkopuolisen tahon kommentti. Ilmeisesti nyt pitää vain malttaa huilailla ja edetä asia kerrallaan. 😉 Luuston kannalta on hyvä liikkua, mutta liika on liikaa. Ja kiitos myös mave vinkistä. Asia tosiaan alkoi askarruttaa, kun esim. vatsalihasliikkeet kiertäen painon kanssa ovat kiellettyjä. Kivaa viikojatkoa! 😊

      • Moikka Nella!

        Ensinnäkin ihanaa että olet päässyt sairautesi kanssa eteenpäin ja kohti paranemista. Muistathan kuitenkin sen, että mitä puhun rasvattomuudesta ja kehon suorituskyvystä ne ovat aina yksilöllisiä. Toiselle meistä sopii 10 rasvat, osalle 25 rasvoissa keho toimii parhaiten. Ja näihin ei ikinä ole vastauksena muuta kuin aika. Kun syöt hyvin ja normaalisti, voi kehosikin hyvin. Silloin kehon ei tarvitse stressaantua, turvota tai kerätä ylimääräistä rasvaa. naisilla ylimääräinen rasva on 30 % jälkeen, joten sanoisin että tilanteessasi lepo ja rasvan kerryttäminen ei ole ollenkaan huono asia!

        Mitä lihasten kasvatukseen tulee, lihas kasvaa sitä paremmin mitä vakaampi on hormonituotantomme. Ja koska estrogeeni syntyy testosteronista on hyvä mittari se, että esimerkiksi kuukautiset tulevat säännöllisesti. Tähän vaaditaan myös sitä rasvaa. Toisin sanoen jos hormonitoimintasi sakkaa, tarvitset ensin sen rasvan käynnistämään kehon uudelleen jonka jälkeen tällainen massankasvatus on vasta järkevää.

        Toivon todella että uskallat olla rohkea, ja nähdä asioiden kauaskantoisuuden ja tehdä nyt maltilla töitä. Kehomme hyvinvoinnissa on harvoin hätä/ tai pikaratkaisuja.

        Mitä maastavetoon tulee niin olet siinä oikeassa että liikunta ja jopa kevyt ”iskutus” vahvistaa luustoa. Aloita tämäkin siis maltilla lääkäreitä kuunnellen. Osteoporoosin paras ystävä on lihaksisto, mutta jos telot itsesi joudut vain ottamaan takapakkia.

        Mukavaa kesää ❤

        Anni

      • Nella sanoo:

        Hei Anni ja kiitos oikein paljon vastauksestasi! ❤
        Puhut aivan totta. Rasva on hyväksi, ja varsinkin kun on nainen, niin on paljon pelissä ihan jo hormonitoiminnan takia. Vaikka alipainoa ei juurikaan enää ole, niin kehoni on ilmeisesti vielä "nälänhätä"-moodilla ja stressitilassa. Tuon luustoasian takia minulle aloitettiinkin hormonikorvaushoito, joten sitä suuremmalla syyllä kannattanee jättää se treeni-into nyt omaan arvoonsa ja odotella että oma hormonitoiminta käynnistyy. Nyt kun aivot ovat ravitut, niin oikeasti alkaa kyseenalaistamaan liikunnan liiallisuus vs. oikea hyöty-suhteet. 🙂 Paljon on vielä opittavaa, mutta nyt paino aluksi reippaasti normaalin puolelle ja sitten fokus siihen lihaksen kehittämiseen. Pitää vain antaa keholle aikaa palautua ja stressin lautea. Aiemmin Juhalle valittelinkin sitä, etten osaa levätä ja olla, mutta jospa rankan treenin sijaan keskitynkin treenaamaan aloillanioloa. 😀 Nyt haluan paneutua asiaan ihan kunnolla, sillä en halua enää tuhlata aikaani juuri näihin mainitsemiisi pikaratkaisuihin. 12 vuotta on tullut itseä rääkättyä, joten loppuelämän haluaisin olevan balanssissa, ilman takapakkeja. 😉
        Ja kevyttä luuliikuntaa aion jatkossa harrastaa, sitäkin maltilla. 😉

        Kiitos ja ihanaa kesää! ❤

  5. Temppu sanoo:

    Täytyy myöntää että nyt pitkästä aikaa innnostus treenaamiseen kasvoi. Olen tässä sahannut nuita Annin treenivideoita kun sattui löytymään niin perustavaa laatua olevia tekniikkavideoita että jos niistä ei ainakaan luule oppineensa mitään niin sitten ei opi varmaan muutenkaan. Tuli kokeiltua rinnallevetoa. Kun mallasi asentoa niin ensiajatus entisiin päin persettä tehtyihin liikemalleihin oli ettei tankokaan tule ylös. Muta yllätys oli suuri kun saranamalli toimikin sattumoisin hyvin. Tanko tuli siten aivan liian kovaa ja toisella kertaa paukahti leukaan ilman että kerkesin etes ajatella mitä tapahtuu. Pitää vain olla jatkossa varovaisempi jos sattuu että laittaa muutaman kiekon lisää.

    Tässä kun diggaan muutenkin ilman penkkejä tehtäviä liikkeitä ja varsin lunnollista liikerataa mallintavia liikkeitä niin nyt päättymässä olevan korjaavan ohjelman jälkeen joutuu jo kyseenalaistamaan melko monta asiaa ja ottamaan näitä olympaliikkeitä enemmän mukaan jossain muodossa.

    Penkin korvaan etunojapunnerruksella ja erilaisilla työnnöillä. Totesin ettei penkkiä voi juurikaan missään muodossa tehdä oikein. Väen väkisellä se on aina jonkinsortin niskapenkki joka on aina huono niskalle tai ryhdille varsinkin jos tekee voimanostopenkkiä riippumatta painon suuruudesta. Mutta samalla kyseenalaistan takakyykyn koska siinäkin väistämättä selkärangalle tulee ylimääräistä painetta ja se selittäisi myös tuon niskajuntturan ja sellaisen jäykkäniskaisuuden tuossa aivan niskan alaosassa(onneksi jo hellittää).

    Mutta se miksi selitän tämän niin huomaan myös painonnostoliikkeissä yhden merkittävän seikan jonka joutuu ehkä kyseenalaistamaan. Mutta voin edelleen olla väärässä. Ylipäätäänhän liian korostunu kaulan eteenpäin työntö ei ole hyväksi varsinkaan kuorman kanssa ja tätä eteenpäintyöntöähän näkyy toimistottöläisillä myös. Painonnostajat saattavat työntää kaulaa paljonkin ylöstyönnössä. Onko tämä tekniikkavirhe? Vai näytttääkö se vain siltä?

    Fysioterapeutit ainakin tuntuvat suosivan sitä että ylöstyönnössä/nostossa pitäisi pään olla neturaaliasennossa kuten normaalisti seisten ja käsivarsien pystysuorassa linjassa olkapäisen kanssa ja muun kehon.

  6. Timo sanoo:

    Aina kun käsketään unohtamaan yksityiskohtien tarkka tiiraaminen, äärimmilleen polarisoidut väitteet ja kehotetaan ottamaan pari askelta taaksepäin kokonaiskuvaa varten, tulen hyvälle tuulelle.

    Tämä kirjoitus on niin monisyinen kasa hyviä neuvoja tiiviissä paketissa, että en keksi enää mitään syytä olla ostamatta tuota kirjaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s