Pitkä tai pätkä, onko sen niin väliä urheilussa?

Erilaiset kehon mitat ja muodot ovat optimaalisia eri lajeissa menestymiseen: vertaa vaikkapa telinevoimistelijaa sumopainijaan. Kerron tässä artikkelissa kehon pituuden ja mittasuhteiden merkityksestä urheilussa. Vastaan myös kysymykseen, voiko urheilija pärjätä, vaikka mittasuhteet olisivat teoriassa kaukana optimaalisista tai lajin huippujen keskiarvoista.

KuvaHoward Schatzin kuva erikokoisista huippu-urheilijoista vuosituhannen vaihteessa.

Kehon pituudella ja mittasuhteilla on väliä

Kehon pituus ja mittasuhteet ovat yksi perinnöllisimmistä ominaisuuksistamme. Länsimaissa lapset näkevät kasvuiässä hyvin harvoin nälkää, ja terveydenhuolto on laadukasta. Ympäristötekijöiden rooli onkin tällöin hyvin pieni, ja perintötekijät selittävät aikuisen ihmisen kehon pituudesta noin 80 % (Perola ym. 2007).

Parhaat urheilijat ovat monessa lajissa keskipituisia tai keskiarvoa hieman pidempiä. Urheilijoiden pituus on myös monessa lajissa kasvanut enemmän kuin väestön keskipituus (Charles ja Bejan 2009, Berthelot ym. 2015). Lajista riippuen keskiarvoa suuremmasta pituudesta voi kuitenkin olla etua tai haittaa.

Koripallo on ääriesimerkki lajista, jossa pituudesta ja pitkistä vipuvarsista on kiistatta merkittävä etu.  Sports Gene-kirjan kirjoittaja David Epstein on arvioinut, että jos olet terve, yli 213 cm (7 jalkaa) pitkä ja 20–40 -vuotias amerikkalaismies, pelaat 17 % todennäköisyydellä NBA:ssa koripalloa. Luku kuulostaa hurjalle, mutta lienee ainakin lähestulkoon totta, varsinkin jos lisäksi syliväli on vähintään 220 cm. Alla olevassa videossa esiintyy Robert Bobroczkyi, joka on noin 231-senttinen korispelaajanalku Romaniasta. Hän pystyy donkkaamaan lähestulkoon hyppäämättä. Epäilemättä pituus tulee muodostamaan Bobille myös suuria haasteita sekä urheilussa että elämässä yleensä.

On myös lajeja, joissa lyhyestä kehosta ja vipuvarsista on etua. Yhtenä esimerkkinä tällaisista lajeista ovat voima- ja painonnosto (varsinkin kevyissä painoluokissa) sekä telinevoimistelu.  Pidempi ja lihasmassaltaan raskaampi urheilija on kevyempää urheilijaa absoluuttisesti vahvempi, mutta ei niin paljon kuin voisi kuvitella.

Lyhyemmän urheilijan yksi etu samanpainoiseen, mutta pidempään urheilijaan verrattuna johtuu osittain siitä, että lyhyemmillä vipuvarsilla sama kuorma aiheuttaa pienemmän vääntömomentin. Voit testata asiaa itselläsi kokeilemalla nostaa tangon tai käsipainot rinnalle edestä joko suorin käsin (pitkä ”vipuvarsi”) tai kädet koukussa (lyhyt ”vipuvarsi”). Pidemmän ihmisen suurempi lihasmassa ei pysty tätä täysin kompensoimaan, vaikka vastaavasti heillä jännekin on kiinni luussa kauempana. Syynä tälle näyttäisi olevan skaalaus, josta johtuu, että pitkät eivät ole suhteellisesti yhtä vahvoja kuin lyhyemmät (Folland ym. 2008). Pienet eläimethän ovat tästä ilmiöstä johtuen suhteessa vahvempia kuin isot eläimet. Tämä johtuu osittain siitä, että pidemmällä ihmisellä myös samanpaksuiset ja siten yhtä vahvat lihakset ovat pidemmät ja painavat enemmän.

Lyhyemmillä vipuvarsilla myös liikematkat ovat lyhyemmät ja sitä kautta tehty työ (W = Fs) jää vähäisemmäksi. Tämän merkitys yhden toiston maksimissa ei liene kuitenkaan suuri, koska yhdessä toistossa energiantuotto ei muodostu rajoittavaksi tekijäksi. Toki esimerkiksi penkkipunnerruksessa elastista energiaa, pomppua tai penkkipaitaa hyödyntäen lyhyt liikerata voi auttaa, koska em. potentiaalienergia ei kanna välttämättä kovin pitkää liikettä loppuun asti.

Taitolajeissa lyhyitä tai keskipituisia vipuvarsia on lisäksi todennäköisesti helpompi hallita taidollisesti erityisen vaativissa liikkeissä kuin erityisen pitkiä vipuvarsia. Joka tapauksessa esimerkiksi viime vuonna menehtynyt Naim Suleimanogly ei olisi nostanut työnnöstä alle 62-kiloisena huimaa 190 kiloa, jos hän olisi ollut 147-senttisen sijaan keskipituinen.

Joissain tilanteissa suuri pituus voi muodostua esteeksi. Esimerkiksi telinevoimistelussa eritasonojapuilla kukaan yli 170-senttinen ei mahdu tekemään vastaavia liikkeitä kuin 150-senttinen Olga Korbut alla olevassa häkellyttävässä videossa.

Video. Älä yritä tätä liikesarjaa kotona.

Kuva. Ehkäpä maailman kovin naisurheilija, telinevoimistelija Simone Biles on 142 cm pituudellaan pieni verrattuna 216-senttiseen koripallostara Shaquille O’Nealiin. Kuva: Simone Biles (twitter).

Kehonrakennuksessa menestyvät urheilijat ovat tyypillisesti myös melko lyhyitä raskaimpia sarjoja lukuunottamatta. Tämä johtuu osittain visuaalisesta illuusiosta, jossa lyhyemmässä kehossa lihakset näyttävät suhteessa paksummille kuin mitä ne todellisuudessa ovatkaan. Silmämme arvioivat lihaskokoa siis ikään kuin suhteessa kehon pituuteen. Katso alla kuva, jossa demonstroin tätä illuusiota.

Kuva. Lee Priest (163 cm) sekä venytettynä noin 212 cm pituiseksi (oikealla). Tarkastele vaikkapa rintalihaksia ja selän ”etusiipiä”. Kumpi näyttää lihaksikkaammalle, pätkä-Lee vai absoluuttisesti jopa noin 30 % suuremman lihasmassan omaava pitkä-Lee?

Pituuden lisäksi myös kehon mittasuhteilla on merkitystä

Jalkakyykyssä pitkät reidet (absoluuttisesti ja suhteessa muuhun kroppaan) aiheuttavat haasteen. Suhteellisesti pidempireisinenkin voi pärjätä, mutta tällöin kyykkytekniikkaa joudutaan muokkaamaan, jotta isot raudat olisivat mahdollisia (ks. kuva alla).

Kuva. Vasemmalla on kärjistetty esimerkki hyvin pitkäreisisen tasapainoisesta kyykystä verrattuna oikealla olevaan lyhytreisiseen henkilöön, jolle kyykkääminen on helppoa. Lue aiheesta lisää Olli Haatajan vieraskirjoituksesta.

Penkkipunnerruksessa on hyötyä suhteellisesti lyhyistä käsistä ja maastavedossa vastaavasti pitkistä käsistä (ks. kuva alla). Molemmissa tapauksissa liikematka lyhenee ja vipuvarret ovat liikkeessä voimantuoton kannalta edullisemmat. Esimerkiksi maastavedossa lyhytkätinen joutuu aloittamaan liikkeen syvästä kyykystä, kun taas pitkäkätiselle riittää pieni niiaus.

Kuva. Erityisen hyvällä penkkaajalla on usein lyhyehköt kädet (tai vastaavasti tynnyririnta ja hyvä kaari nostossa). Maastavedossa on vastaavasti etua pitkistä käsistä.

Uinnissa ja juoksussa kehon optimaaliset mittasuhteet eroavat myös toisistaan. Alla olevassa kuvassa on esimerkki eroista mittasuhteissa kahden lajissaan menestystä saavuttaneen huippu-urheilijan välillä. Michael Phelps on 193 cm pitkä, mutta hänen jalkansa on samanmittaiset kuin 176-senttisellä mailerilla Hicham El Guerroujilla. Phelpsin yläkroppa on vastaavasti pitkä kuin kaksimetrisellä koripalloilijalla. Näistä mittasuhteista saa epäilemättä edun uinnissa unohtamatta myös poikkeuksellisen pitkiä ääreisosia (jalkaterät, kämmenet, sormet), jotka ovat Michaelilla lähestulkoon kuin räpylät.

Kehon pituudella ja mittasuhteilla on väliä vai onko aina sittenkään?

Keskiarvotasolla siis kehon pituudella ja mittasuhteilla on merkitystä. Yksilötasolla tilanne ei kuitenkaan ole aina näin yksinkertainen. Vuodesta toiseen löytyy esimerkkejä urheilijoista, jotka onnistuvat kompensoimaan kovalla ja järkevällä työllä sekä muilla lahjakkuustekijöillä ”puutteita” kehon mittasuhteissa.

Seiväshyppy on esimerkki lajista, jossa noin 180-190 sentin pituus on etu 160-175 sentin pituuteen verrattuna. Ja siis jälleen keskiarvotasolla. Tämä johtuu muun muassa siitä, että hieman pidempi urheilija saavuttaa teoriassa ennen seipään kuoppaantuloa hieman suuremman askelpituuden ja sitä kautta kovemman nopeuden kuin lyhyempi urheilija (Charles ja Bejan 2009). Lisäksi kuoppaan tullessa pidemmällä urheilijalla on selkeä mekaaninen etu, koska hän pystyy taivuttamaan seivästä kädet korkeammalla kuin lyhyellä urheilijalla. Tällöin seipääseen tuotetaan enemmän potentiaalienergiaa, joka heittää hyppääjän korkealle yläilmoihin kineettisen energian avulla. Jälleen siis näin keskimäärin ja teoriassa.

MUTTA. Pidempi ei todellakaan aina ole nopeampi saati sitten vahvempi. Seiväshypyn teinisensaatio jo 593 cm (2018) hypännyt ruotsalainen Armand ”Mondo” Duplantis oli joidenkin lähteiden mukaan 168 cm pitkä hypätessään erittäin korkealle. Nyt uusimmat tilastot tosin väittää miehen venyneen jo 181 senttiseksi. Vastaavasti ME-mies Renaud Lavilleniekin on seiväshyppääjäksi vain 176 cm. Aina ei siis keskiarvoistukset ja oletukset toimi käytännössä. Lyhyempi urheilija voi kompensoida puuttuvia senttejä muilla ominaisuuksillaan, kuten kevyellä kehon painolla (esimerkiksi Mondo oli 61 kg ilmeisesti hypätessään 570-590 cm korkeuksia, Renaud 69 kg), ketteryydellä ja paremmalla kehon hallinnalla. On myös hyvä muistaa, että voimakas voi olla myös ilman suurta kehon massaa kuten kirjoitimme aiemmin blogissa. Alla olevalla videolla voit katsoa Mondon kehityskaaren seitsenvuotiaasta nuoresta pojanklopista huippuhyppääjäksi jo 16-vuotiaana.

Video. Armand Duplantison on pienehkö ja valtaisan taitava seiväshyppääjä. Hän on harrastanut seiväshyppyä ainakin kuusivuotiaasta asti 580 cm hypänneen isänsä johdolla. 10 jalkaa on noin 3 m, 13 jalkaa noin 4m ja 15 jalkaa noin 4,5 m.

Vastaavasti voimanostossa, painonnostossa ja telinevoimistelussakin voi pärjätä vastaavasti hieman tyypillistä pidempi urheilija. Tämä vaatii sen, että on vastustajaa vahvempi ja tyypillisesti myös nopeampi ja taitavampi. Esimerkiksi voimalajeissa kun tangon saa hyvään vauhtiin, pitkäkätinenkin voi saada penkkipunnerruksessa tai pitkäreitinen jalkakyykyssä tangon kuljetettua vaikeiden kohtien yli.

Palataan lopuksi vielä koripalloon. Jopa koripallossa on pelattu korkeimmalla tasolla eli NBA:ssa menestyksekkäästi 160-senttisenä. Haasteet on siis tehty voitettaviksi. Lisäksi kukaan yli kaksimetrinen ei automaattisesti ole huippu. Erot kehon pituudessa ovat vuosien saatossa ohjanneet ihmisiä eri lajien pariin jo nuoresta asti. Moni kaverini ja tuttuni on opettanut, valmentanut tai muulla tavoin päässyt läheltä seuraamaan Lauri Markkasen harjoittelua pienestä asti. Aiemmin mainitun rajapyykin juuri ja juuri saavuttava 213 cm pitkä Lauri saa kyllä pituudestaan etua ja se mahdollistaa hänelle asioita. Pelkkä pituus ei kuitenkaan tee hänestä lupaavinta koripalloilijaa Suomessa. Lauri on nuoresta asti toistanut yksinkertaisia asioita riittävän usein ja riittävän paljon osaavien ihmisten ympäröimänä. Tästä syystä hän on niin taitava kuten Laurin liikunnanopettaja blogissaan kirjoittaa. Samasta syystä nuoresta miehestä tulee pikku hiljaa myös fyysisiltä ominaisuuksiltaankin huippu-urheilija, mikä on vaatimus supertähteyteen nousemiseen.

Yhteenveto

Kehon mittasuhteilla on jonkin verran merkitystä urheilussa. Monissa lajeissa pärjää parhaiten keskikokoiset, joissain toisissa pitkät tai pätkät.

Älä kuitenkaan luovuta vaikka kehosi mittasuhteet eivät olisi teoriassa optimaaliset lajiisi. Kaikki ihmiset voivat harrastaa mittasuhteistaan huolimatta haluamaansa liikuntaa ja kehittyä siinä. Esimerkiksi lihasmassa, voima, kestävyys ja motoriset taidot ovat jossain määrin perinnöllisiä ominaisuuksia (Fox ym. 1996, Georgiades ym. 2017), mutta ne ovat kaikki toisin kuin kehon mittasuhteet erittäin harjoitettavia ominaisuuksia.

Toivotankin kaikki ihmiset ulkonäköön, terveyteen ja suorituskykyyn katsomatta harrastamaan erilaisia urheilulajeja!

 

Lisää lukemista:

Suosittelen lukemaan David Epsteinin loistavan kirjan Sports Gene. Hänen Ted-luentonsa on myös erinomainen. Kannattaa myös tsekata tämä kirjoitus kuvineen olympiaurheilijoiden mittasuhteista.

Juha Hulmi

Mainokset

Tietoja jhulmi

PhD and docent in exercise physiology (LitT liikuntafysiologiassa ja liikuntafysiologian dosentti). https://staff.jyu.fi/Members/jjhulmi/main
Kategoria(t): fysiologia, Lihakset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

7 vastausta artikkeliin: Pitkä tai pätkä, onko sen niin väliä urheilussa?

  1. Bona sanoo:

    ”Tämän merkitys yhden toiston maksimissa lienee kuitenkin epäselvä”
    Siis on todennäköisesti epäselvä, mutta saattaa olla selväkin? Outo lause.

    • jhulmi sanoo:

      Lisäsin:

      ”Tämän merkitys yhden toiston maksimissa ei liene kuitenkaan suuri, koska yhdessä toistossa energiantuotto ei muodostu rajoittavaksi tekijäksi.”.

      Kirjoitan myöhemmin, että ”Esimerkiksi voimalajeissa kun tangon saa hyvään vauhtiin, pitkäkätinenkin voi saada penkkipunnerruksessa tai pitkäreitinen jalkakyykyssä tangon kuljetettua vaikeiden kohtien yli.”

      Esimerkiksi penkkipunnerruksessa lyhyt liike viittaa siihen, että vältetään voimantuoton kannalta haastavat nivelkulmat. Mielestäni on hieman turhaa vähättelyä henkilön X voimille siksi, että liikematka on kehon mittasuhteista johtuen niin lyhyt.

      Lisäsin myös seuraavan:

      ”Toki esimerkiksi penkkipunnerruksessa elastista energiaa, pomppua tai penkkipaitaa hyödyntäen lyhyt liikerata voi auttaa, koska em. potentiaalienergia ei kanna välttämättä kovin pitkää liikettä loppuun asti.”

      En kuitenkaan halunnut näitä spekuloida jutussa liikaa.

  2. Janne sanoo:

    Tuo vääntömomentin kasvu vipuvarren kasvaessa tuskin pätee kaikilla, koska voisi kuvitella, että raajojen pituuden kasvaessa usein myös jänteiden insertiokohdat ovat kauempana nivelestä kuin lyhytraajaisilla. Eli siis momentti kyllä kasvaa, mutta lihakselta vaadittava voimantuotto ei välttämättä kasva lyhyempiraajaiseen verrattuna. Tai mitä on tohtori mieltä tästä pohdinnasta? 😁

    • jhulmi sanoo:

      Kiitos, erinomainen kommentti. Tuo kohta oli artikkelissa ehkä liiankin voimakkaasti esitetty. Vastaan tähän paremmin myöhemmin.

      • jhulmi sanoo:

        Moi,

        keskustelin aiheesta parin voimista väitelleen biomekaniikan tohtorin sekä yhden akateemisen voimavalmentajan kanssa.

        Olet periaatteessa oikeassa, mutta tuo insertio ei automaattisesti ole aina kauempana koska luut eivät kasva tasaisesti molemmista päistä.

        Mutta pääsyy miksei kompensoituminen tapahtu näyttäisi ilmeisesti olevan allometrinen skaalausilmiö.

        Lisäsin artikkeliin:
        ”Pidemmän ihmisen suurempi lihasmassa ei pysty tätä täysin kompensoimaan, vaikka vastaavasti heillä jännekin on kiinni luussa kauempana. Syynä tälle näyttäisi olevan skaalaus, josta johtuu, että pitkät eivät ole suhteellisesti yhtä vahvoja kuin lyhyemmät (Folland ym. 2008). Pienet eläimethän ovat tästä ilmiöstä johtuen suhteessa vahvempia kuin isot eläimet.”

        On kyllä häkellyttävä ilmiö, josta kerroimme jo vanhan blogijuttumme lopussa. Muurahainen voi nostaa yli 50 kertaa oman painonsa verran painavia kappaleita:
        https://lihastohtori.wordpress.com/2013/10/15/voimakas/

        Ihmiselle tällainen voima vaatisi käsittämättömät lihakset, mikä ei olisi tietenkään enää energiataloudellisesti järkevää.

  3. Hyvä juttu! Hicham El Guerroujilla on kuitenkin kuvassa ilmoitettu pituudeksi 193cm, 176cm sijaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s