Anabolis-androgeeniset steroidit kuntoilussa OSA I: käyttö ja vaikutusmekanismit – Leskinen ja Askola

Dopingista eli kielletyistä aineista ja menetelmistä urheilussa kirjoitetaan paljon, mutta asiallista ja neutraaleja kirjoituksia anabolisista aineista ja niiden vaikutuksista on vähän saatavilla. Tässä vieraskirjoitussarjan ensimmäisessä osassa mainion ilmaisen Dopinglinkki-palvelun asiantuntijat terveystieteiden maisteri Ville Leskinen ja kesällä vastaavan tittelin saava Joni Askola käyvät läpi kuntoilijoiden dopingin käytön taustoja, motiiveja ja kertovat syvällisesti näiden aineiden vaikutusmekanismeista ja eduista voimaharjoittelussa ja kehonkoostumuksessa. Kirjoitus keskittyy pääosin kuntoilijoiden anabolisten aineiden käyttöön, mutta näiden aineiden vaikutukset ovat toki urheilijoilla vastaavan kaltaisia. Kirjoitus sisältää otteita ja kuvia Joni Askolan liikuntalääketieteen pro gradu -työstä (aiheena Dopinglinkin terveysneuvontapalvelu ja suomalainen kuntodoping) sekä Dopinglinkin tuottamasta lääkäreille tarkoitetusta verkkokurssista. Huom! Osa II haittavaikutuksista on myös luettavissa.

Kuva. Lähde: The Guardian

Kuntoilijoiden anabolis-androgeenisten steroidien käyttö

Doping kilpaurheilussa tarkoittaa kiellettyjen aineiden ja menetelmien käyttöä. Maailman antidopingtoimisto WADA julkaisee vuosittain Kielletyt aineet ja menetelmät urheilussa -luettelon. Kuntodopingaineiksi ei lasketa kaikkia WADA:n kieltämiä aineita. Suomen rikoslaissa dopingaineiksi luetellaan synteettiset anaboliset steroidit ja niiden johdannaiset, testosteroni ja sen johdannaiset, kasvuhormoni sekä kemialliset aineet, jotka lisäävät testosteronin, sen johdannaisten tai kasvuhormonin tuotantoa ihmiskehossa. Tämä melko suppea lista ei myöskään kata kaikkia kuntodopingaineita, koska virallista kuntodopingainelistaa ei ole olemassa.

Anabolis-androgeeniset steroidit, eli testosteroni ja sen synteettiset muodot, joita kutsutaan yleensä anabolisiksi steroideiksi, ovat käytetyimpiä kuntodopingaineita. Näitä synteettisiä anabolisia steroideja on olemassa satoja. Muita tyypillisiä anabolisia dopingaineita (huom. nämä eivät ole anabolisia steroideja!) ovat muun muassa kasvuhormoni, insuliini, insuliinin kaltainen kasvutekijä IGF-1 ja beeta-2-agonistit (esim. klenbuteroli). Kuntoilun dopingaineita käytetään myös rasvanpolttoon, treeni tehon kasvatukseen sekä haittavaikutusten itsehoitoon. Kaikkien aineiden tehoa ei ole tieteellisesti todettu, mutta niitä käytetään joka tapauksessa, muun muassa omien tai muiden kokemusten perusteella. Kattavamman listan kuntodopingaineista löydät tästä. Tämä kirjoitus keskittyy anabolis-androgeenisiin steroideihin.

Monelle voi tulla yllätyksenä, että suurin dopingin ja anabolisten steroidien käyttäjäkunta ei löydy urheilijoiden, vaan tavallisen väestön keskuudesta. Kilpaurheilussa dopingin käyttöä motivoi usein voittaminen ja sen tuoma hyöty, kuten palkinnot, raha ja maine. Kuntoilun puolella dopingaineiden käytön motiivit liittyvät usein oman kehon muokkaamiseen, lihasmassan ja voiman lisäämiseen. (Salasuo ja Piispa 2012) Keskimäärin noin 1 % suomalaisista on joskus käyttänyt tai kokeillut dopingaineita. Aktiivisia käyttäjiä arvioidaan olevan noin 5000 – 10000 (Hakkarainen ym. 2019). On arvioitu, että maailmanlaajuisesti joskus anabolisia steroideja olisi kokeillut 6,4 % miehistä (Sagoe ym. 2014). Dopingaineiden käytön esiintyvyydessä on kuitenkin merkittävää vaihtelua eri väestöryhmien sisällä. Anabolisten steroidien käyttö on Sagoen ja Pallesenin (2018) systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perusteella yleisempää urheilijoilla, kuntoilijoilla, suonensisäisiä huumeita käyttävillä sekä seksuaalivähemmistöillä. Anabolisten steroidien käyttöä esiintyy tavallista enemmän tietyissä ammattiryhmissä kuten turvallisuus- ja pelastusalalla tai ammateissa, joissa suuresta fyysisestä koosta on hyötyä. Tästä ei ole kuitenkaan selvää epidemiologista näyttöä. Käytön motiivit eroavat, eivätkä kuntodopingin käyttäjät ole homogeeninen ryhmä. Miehet ovat kuitenkin selvästi tyypillisimpiä anabolis-androgeenisten steroidien käyttäjiä.  (Antonopoulos & Hall 2016; Sagoe ja Pallesen 2018).

Pelkästään ulkonäön perusteella on vaikeaa sanoa, kuka on käyttäjä ja kuka ei. Toki tyypillisiä merkkejä anabolis-androgeenisten steroidien käytöstä on olemassa, kuten akne, kaljuuntuminen, nopea lihasmassan ja voiman kasvu, mutta niin kehittyminen kuin haittavaikutusten ilmentyminenkin ovat hyvin yksilöllisiä. Dopingaineiden ja erityisesti anabolis-androgeenisten steroidien käyttäjien kuvitellaan olevan ainoastaan kilpabodareiden näköisiä. Pitkään näin on varmasti ollutkin, koska dopingaineiden käyttäjät olivat lähes täysin kilpavoimailijoita tai muita ammattiurheilijoita. Viimeistään 80- ja 90-lukujen toimintaelokuvatähtien ”esteettisten vartaloiden” myötä myös miesten perusvartaloihanne muuttui yhä enemmän lihaksikkaaksi ja rasvattomaksi. Jokunen vuosi sitten äkilliseen sydänkohtaukseen kuolleen sometähti Zyzzin vartaloa pidettiin tämän päivän standardeilla täydellisenä ja hän kuvaa melko hyvin modernia kuntodopingilmiötä.  Zyzz oli harrastekehonrakentaja, mutta hän ei poseerannut kisalavoilla, vaan festareilla ja clubeilla. Hän kuvasi elämäänsä someen ja hankki itselleen innokkaita seuraajia. Hänen tarinansa päättyi ikävästi sydänkohtaukseen 22-vuotiaana hänen lomaillessaan Thaimaassa. (Underwood 2017)

Kuva. Aziz Shavershian ”Zyzz”, Underwoodin (2017) artikkelista.

 

Anabolis-androgeeniset steroidit

Kuten nimestäkin voi päätellä, anabolis-androgeenisilla steroideilla on sekä kudoksia kasvattava (anabolinen) että miesmäisiä piirteitä (androgeeninen) aiheuttava vaikutus. Termi anabolis-androgeeninen steroidi ja varsinkin anabolinen steroidi ovat saaneet jonkin verran kritiikkiä. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä tulisi ennemmin puhua androgeeneista, koska termi anabolinen steroidi antaa käytetystä aineesta liian yksinkertaisen ja harhaanjohtavan vaikutelman. (Handelsman 2011)

Toisin kuin joskus kuulee sanottavan, miehillä ei tule samanlaisia vaihdevuosia kuin naisilla. Testosteroniarvot eivät laske nopeasti muutaman vuoden aikana, kuten naisilla käy estrogeenin kanssa tyypillisesti noin 40–50 ikävuosien aikana. Testosteronin väheneminen iän myötä on normaali vanhenemismuutos. Jos tasot ovat poikkeavan matalat tai tippuvat nopeasti, on tällöin kyseessä epänormaali muutos ja asia on selvitettävä lääkärissä. (Endocrine Society 2015)

Kuva. Testosteronin lasku iän myötä. (Endocrine Society 2015)

Testosteronin reseptimääräykset ovat kasvussa niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Suomessa testosteronireseptien määrä on yli tuplaantunut kymmenessä vuodessa (KELA) ja testosteronin globaali myynti on kasvanut satakertaisesti viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Tänä aikana testosteronin käyttöaiheet eivät ole muuttuneet, mutta käyttöasteet ovat. (Handelsman 2013)

 

Vaikutusmekanismit

Testosteronin, tunnetuimman androgeenin, vaikutus tapahtuu androgeenireseptoreiden kautta. Reseptoreita ja hormoneja kuvataan usein yksinkertaistetulla avain-lukko -vertauksella. Hormoni (avain) pääsee vaikuttamaan kohteeseen ainoastaan sopivan reseptorin (lukko) kautta. Todellisuudessa androgeenien vaikutus kohdekudokseen on monen prosessin summa. Androgeenireseptorit sijaitsevat DNA:n x-kromosomissa. Niitä esiintyy useissa elimistön kudoksissa kuten luissa, lihaksissa, keskushermostossa, eturauhasessa sekä rasvakudoksessa. Testosteroni ei siis pysty vaikuttamaan kohdekudokseen ilman androgeenireseptoria. Androgeeni-insensitiivisyyssyndrooma, eli mieshormoniherkkyysoireyhtymä, on selvin esimerkki androgeenireseptoreiden tärkeydestä. Tämän geenivirheen seurauksena elimistön solut eivät välttämättä reagoi ollenkaan kehon tuottamiin androgeeneihin. (Kang ym. 2003; Pihlajamaa ym. 2015; Davey ja Grossmann 2016) Toisin sanoen, vaikka verenkierrossa olisi kuinka paljon testosteronia, ei se vaikuta ilman androgeenireseptoreiden aktiivisuutta. Erot androgeenireseptoreiden määrässä ja aktiivisuudessa saattavat selittää myös sen, miksi dopingaineena käytetyt anaboliset steroidit saattavat tehota toisiin huomattavasti paremmin kuin toisiin.

Testosteronin suosiota dopingaineena selittää sen voimakas vaikutus lihasvoimaan ja -massaan. Testosteroni vaikuttaa myös lipolyysiin, eli lipidien hajotukseen ja sitä kautta ”rasvanpolttoon”. Testosteronilla on vaikutusta myös luuston kasvuun ja veren punasolujen tuotannon lisääntymiseen. Sekä lyhyt- että pitkäaikainen anabolis-androgeenisten steroidien käyttö johtaa korostuneeseen lihasten kasvuun eli hypertrofiaan proteiinisynteesiin lisäyksen takia. Testosteronin aiheuttama lihassolujen hypertrofia johtuu osittain myös satelliittisolujen aktivaatiosta sekä lihassolujen tumien kasvusta. (Kadi 2008) Anabolis-androgeenisten steroidien käyttäjällä saattaa olla tumia jopa kolmasosa enemmän lihassolua kohden kuin anabolis-androgeenisia steroideja käyttämättömällä, mikä tehostaa proteiinisynteesin kapasiteettia lihaksissa (Eriksson ym. 2005).

Kuva. Epäkäslihaksen lihasbiopsia, a) steroidien käyttäjä b) steroideja käyttämätön (Kadi ym. 1999)

 

Anabolis-androgeeniset steroidit saattavat lisätä lihasmassan kasvua myös vähentämällä katabolisen hormonin kortisolin tuotantoa tai vaikutusta lihaksissa. Myös vaikutusta myostatiinin toiminnan vähentämiseen on ehdotettu erääksi lihaskasvun mekanismiksi (Hall ja Hall 2005). Kadin ja kumppaneiden vuonna 1999 julkaistussa tutkimuksessa osoitettiin, että voimaharjoittelu yhdistettynä anabolis-androgeenisten steroidien käyttöön johtaa sekä lihassolujen hypertrofiaan että mahdollisesti myös uusien lihassolujen muodostukseen. Anabolis-androgeenisten steroidien käytön vaikutukset näyttävät kestävän vuosia. Suprafysiologiset annokset (eli lääkinnällisiin annoksiin verrattuna moninkertainen annos) testosteronia, 600 mg 10 viikon ajan, lisäävät lihasmassaa ja voimaa jopa ilman harjoittelua. Suprafysiologinen käyttö yhdistettynä harjoitteluun lisää lihasmassan ja voiman kasvua entisestään. (Bhasin ym. 1996)

Kuten kaikkien steroidihormonien, myös testosteronin biosynteesi alkaa kolesterolista, erityisesti LDL-kolesterolista. Testosteroni on 19-hiilen steroidi ja sen pääsääntöisestä tuotannosta vastaavat Leydigin solut kiveksissä. Pientä tuotantoa tapahtuu myös lisämunuaiskuorella sekä naisilla munasarjoissa. Vaikka testosteronia kutsutaan usein mieshormoniksi, on sillä tärkeitä tehtäviä myös naisten elimistössä. Testosteronin tuotantoa säätelevät aivolisäkkeen gonadotropiinit: luteinisoiva hormoni ja follikkelia stimuloiva hormoni. Gonadotropiinien tuotantoa taas säätelee hypotalamuksen tuottama gonadotropiinien vapauttajahormoni. Eksogeenisen, eli elimistön ulkopuolisen, testosteronin tai anabolis-androgeenisten steroidien käyttö saa negatiivisen palautejärjestelmän kautta aikaan elimistön oman testosteronintuotannon vähenemisen tai loppumisen. (Burger 2002; Kadi 2008; Perheentupa ja Rönkä 2009).

Kiveksissä on noin satakertainen määrä testosteronia kehon muihin osiin verrattuna. Vapaata testosteronia on veressä hyvin vähän, ja suurin osa siitä on sitoutuneena proteiineihin, joista tärkeimpinä albumiini ja SHGB (sukupuolihormoneja sitova globuliini). Testosteroni ei erity tasaisesti pitkin vuorokautta, vaan erityksessä on vuorokausirytmi, ja testosteronin tasot ovat aamuisin 25–50 % korkeampia kuin illalla.

 

Synteettiset anaboliset steroidit

Testosteronin synteettiset johdannaiset kehitettiin aikoinaan siksi, että suun kautta otettu testosteroni ei toiminut juuri ollenkaan (Kaarninen 2008). Toinen syy oli halu tehdä pelkästään anabolisesti vaikuttava steroidi, jolla ei olisi virilisoivaa vaikutusta, jolloin sitä voitaisiin käyttää myös naisille ja lapsille. Anaboliseen steroidiin, joka ei aiheuta ollenkaan virilisaatiota, ei ole vielä päästy. (Handelsman 2011)

Testosteronilla on nopea puoliintumisaika, ja synteettiset anabolis-androgeeniset steroidit on suunniteltu siten, että niillä olisi pidempi puoliintumisaika, eli säilyvyys kehossa. Luonnollista testosteronia tulisi pistää useita kertoja viikossa, mutta eräitä anabolis-androgeenisia steroideja voidaan pistää vain kahden tai jopa 12 viikon välein. Anabolis-androgeeniset steroidit jaetaan usein tyypillisesti kolmeen ryhmään niiden imeytymistavan mukaan: suun kautta otettaviin, lihakseen pistettäviin ja transdermaalisiin, eli iholle laitettaviin. (Hall ja Hall 2005)

Anabolis-androgeenisia steroideja on käytetty 1940-luvulta lähtien useiden erilaisten sairauksien hoitoon. On arvioitu, että anabolis-androgeenisten steroidien lääkinnällinen käyttö on lisääntynyt 400 %:lla vuodesta 1995. Suurin syy lääkinnälliseen lisäykseen oli hiv:n hoito. (Basaria ym. 2001) 1960- ja 1970-luvuilla lääkefirmat tutkivat useita potentiaalisia lääkkeitä ja valitsivat sitten näistä parhaimman anabolis-androgeenisen steroidin kaupalliseen käyttöön. Tämä tarkoittaa sitä, että on olemassa jopa tuhansia hylättyjä projekteja, joista on mahdollista saada todella helposti uusi anabolis-androgeeninen steroidi pimeille markkinoille. (Sarikaya ym. 2007)

Kuva. Anabolisia steroideja käytetään lääketieteessä useiden sairauksien hoidossa.

 

Kaikilla anabolis-androgeenisilla steroideilla on sama kemiallinen perusrakenne. Anabolis-androgeenisten steroidien rakennetta on pyritty muuttamaan siten, että anabolista vaikutusta on tehostettu ja androgeenista vaikutusta vähennetty. Tällä on pyritty siihen, että haittavaikutukset olisivat mahdollisimman pienet. (Frati ym. 2015) Testosteronin anabolis-androgeeninen suhde on 1:1, mutta muilla anabolisilla steroideilla, kuten stanotsolilla, tämä suhde voi olla jopa 30:1 (Kuhn 2002). Anabolis-androgeenisten steroidien androgeenista vaikutusta ei voi kuitenkaan koskaan täysin välttää, eikä vielä ole pystytty kehittämään ainetta, jolla olisi ainoastaan androgeeninen tai anabolinen vaikutus. (Basaria ym. 2001; Kicman 2008) Eräs tutkija on kuvannut anabolis-androgeenisten steroidien eroja hyvällä vertauskuvalla: vähän kuin Sprite ja 7up, joitain eroja on, mutta molemmat ovat lopulta sitruunan makuisia virvoitusjuomia.

Anabolis-androgeenisten steroidien käytön teho on yhteydessä siihen, kuinka paljon ja useaa ainetta käytetään. Esimerkiksi maltilliset lääkinnälliset annokset eivät ole aiheuttaneet lihaskasvua. Lihaskasvu on vaatinut aineiden sekakäyttöä sekä suprafysiologisia annoksia ollakseen tehokasta. (Hartgens ym. 2002)

On myös hyvä muistaa, että on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että anabolis-androgeenisten steroidien kanssa käytetään useampaa ainetta samanaikaisesti. Esimerkiksi klenbuteroli ja insuliinin kaltainen kasvutekijä IGF-1 ovat anabolisia ja rasvan polttoon vaikuttavia aineita, jotka vaikuttavat eri mekanismien kautta. Kasvuhormonia käytetään myös sen oletettavan anabolisen ja rasvaa polttavan vaikutuksen takia, mutta tutkimuksin ei ole pystytty osoittamaan kasvuhormonilla olevan anabolisista vaikutusta juuri muuhun kuin sidekudoksen kasvuun. Näitä aineita tukemaan on tyypillistä käyttää vielä jotain piristettä, kuten amfetamiinia tai efedriiniä. Lisäksi käytössä saattaa olla niin sanottuja selektiivisiä estrogeenireseptorin modulaattoreita (SERM). Näihin aineisiin lasketaan mm. klomifeeni ja tamoksifeeni. Ne estävät lihaksen kasvua hillitsevän reseptorin aktivaatiota useilla eri mekanismeilla, jolloin lihaksen kasvu kiihtyy. Samalla ne estävät anabolisten steroidien aiheuttamia haittavaikutuksia kuten rintojen liikakasvua miehillä (gynekomastia) (Parkinson ja Evans 2006; Brennan ym. 2017, Narayanan ym. 2018). Lihastohtorin lisäys (19.5.): Ihan oma lukunsa ovat selektiiviset androgeenireseptorimodulaattorit eli SARM:it. Näiden avulla voi myös kasvattaa lihasten kokoa (1, 2) mahdollisesti kohdekudosspesifisyytensä anabolisia steroideja vähäisemmillä haittavaikutuksilla, mutta tutkimuksia on aiheesta vielä turhan vähän.

 

Testosteronin ja anabolis-androgeenisten steroidien teho käytännössä

Aikaisemmin käytiin läpi anabolis-androgeenisten steroidien vaikutusmekanismeja solutasolla, mutta miten nämä aineet vaikuttavat käytännössä? Kasvaako lihas ja nouseeko rauta taianomaisesti, kun alkaa käyttämään anabolisia hormoneja?

Tutkimusta suurten annosten anabolis-androgeenisten steroidien vaikutuksesta kehonkoostumukseen ja suorituskykyyn ei ole tehty niin paljon, että systemaattisia katsauksia tai konsensusta suuntaan tai toiseen olisi voitu asettaa. Maltillisia lääkinnällisiä annoksia on kyllä tutkittu eri tautitiloja tutkittaessa, mutta tämä on täysin eri asia kuin 10–100 kertaisten lääkinnällisten annosten tutkiminen. Jo tutkimuseettiset tekijät rajoittavat tämän kaltaista tutkimuksen tekoa, koska tutkittaville saattaisi aiheutua terveydellisiä haittoja. Varsinkaan laadukkaita tutkimuksia ei ole tehty vielä tarpeeksi, mutta joitakin tutkimuksia sentään onneksi löytyy, joista saa vähän vihiä asiasta.

Bhasinin ja kumppaneiden (1996) tutkimus on eräs harvoista laadukkaista tutkimuksista, joka on käsitellyt suprafysiologisten testosteroniannosten vaikutusta lihasmassaan ja voimaan. 43 ”normaalia miestä” (19-40-vuotiaita), joilla oli voimaharjoittelu taustaa, jaettiin neljään ryhmään: 1) sai plaseboa, mutta ei harjoitellut, 2) sai testosteronia eikä harjoitellut, 3) sai plaseboa ja harjoitteli, 4) ryhmä sai testosteronia ja harjoitteli. Ryhmät saivat joko 600 mg testosteronia tai plaseboa injektioina viikoittain 10 viikon ajan. Harjoitteluryhmät tekivät tyypillistä voimaharjoittelu-ohjelmaa kolmena päivänä viikossa.

Tutkimuksessa huomattiin, että lihasmassa ja voima kasvoivat jopa ilman harjoittelua pelkällä testosteronilla. Ryhmä, joka harjoitteli ja sai testosteronia, kasvatti eniten lihasmassaa ja voimaa. Erot näkyvät kuvasta.

Kuva. Suprafysiologiset annokset (600 mg) testosteronia viikoittain kymmenen viikon ajan. (Bhasin ym. 1996)

Vaikka tämän tutkimuksen 600 mg viikoittaista annosta voidaan pitää suurehkona, ovat tyypillisimmät väärinkäytetyt annokset vielä tätäkin suurempia. Tyypillisimmät käytetyt annoskoot ovat noin 1000 mg testosteronia viikossa, mutta eräiden arvioiden mukaan 1250–1500 mg viikoittaiset käyttömäärät olisivat nykyään tyypillisiä. (Brennan ym. 2017) Voisikin siis olettaa, että suuremmilla annoksilla, vaikutus olisi ollut vieläkin isompi.

Postmenopausaalisia naisia (kuukautiset loppuneet, vaihdevuodet alkaneet) tutkittaessa, ollaan huomattu anabolisten aineiden/mieshormonien (androgeenien) hyöty rasvattomaan massaan ja lihasvoimaan. 40 naista (keski-ikä 57-vuotta), tuplasokkoutettiin ja satunnaistettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä sai estrogeeniä (1,25 mg/vrk), toinen ryhmä estrogeeniä ja androgeenia (1,25 mg e/vrk, 2,5 mg metyylitestosteronia/vrk) päivittäin 16 viikon ajan. Rasvattoman massan kasvu oli androgeenia saaneella ryhmällä noin nelinkertaista verrattuna ryhmään, joka sai vain estrogeenia. Voiman kehitys oli pienempää, mutta silti suurta, noin kaksinkertaista pelkkään estrogeeniin verrattuna. Penkkipunnerruksen voima kasvoi estrogeeni-ryhmällä noin kilon verran, androgeeni-ryhmällä kuusi kiloa, jalkaprässi estrogeeni-ryhmällä 11 kg ja androgeeni-ryhmällä 24 kg.

 

Kuva. Estrogeeni (E) vs. estrogeeni + androgeeni (A) postmenopausaalisille naisille. (Muokattu Dobs ym. 2002).

 

Itä-Saksa käytti urheilijoilleen systemaattista dopingohjelmaa vuosien 1969–1989 välillä.  Itä-Saksalaisten naisten dopingaineiden käytöstä ei ole olemassa virallisia tutkimuksia, mutta heidän omien raporttiensa mukaan anaboliset steroidit olisivat olleet erittäin tehokkaita naisilla. Muun muassa neljän vuoden anabolisten steroidien käyttö paransi kuulantyöntöä 4,5–5 m ja keihäänheittoa 11–20 m. Juoksulajeissa hyödyn arvioitiin olevan 4–5 s ja 7–10 s paremmat ajat 400 m ja 1500 m juoksuissa.  (Huang ja Basaria 2018)

Greg Nuckolsin (liikuntatieteilijä ja maailmanennätyksiä voimanostossa) käy kirjoitussarjassaan (1, 2, 3) melko kattavasti läpi tutkimusnäyttöä anabolisten steroidien hyödyistä suorituskykyyn ja varsinkin voimaan. Saatavilla olevan datan mukaan anaboliset steroidit saavat aikaan selkeän ja huomattavan edun, mutta myös puhtaat voimailijat pääsevät vakuuttaviin tuloksiin. Artikkelin mukaan anaboliset steroidit antaisivat noin 10 % suhteellisen hyödyn puhtaisiin verrattuna. Tämä on kuitenkin karkea laskennallinen arvio. Varsinkin lihasmassan kasvu on nopeampaa anabolisten steroidien käyttäjillä. Greg tulee laskelmiensa mukaan johtopäätökseen, että viiden vuoden tavoite ”puhtaana” on mahdollista saavuttaa anabolisten steroidien avulla jopa 6–12 kuukauden aikana. Hänen toisen laskelmansa mukaan koko treeniuran aikana olisi mahdollista kasvattaa jopa kaksin verroin enemmän lihasmassaa anabolisten steroidien avulla kuin täysin puhtaana vaikka treenaaminen ja ravinto olisi optimaalista. Vieläkin suurempia yksittäisiä ääriesimerkkejä tosin on nähty ammattilaiskehonrakennuksessa.

Voiman kasvuun vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin pelkkä lihasmassa, kuten hermostolliset tekijät. Eli jos tavoitteena olisi olla mahdollisimman suuri ja vahva, ovat steroidien hyödyt suuret, mutta jos kaksi 80 kiloista kisaavat keskenään, ei hyöty ole enää niin suuri, mihin edellä mainittu 10 % viittaa. Suhteellisen ja absoluuttisen hyödyn välillä on siis eroa.

Greg nostaa kirjoituksessaan esiin myös erään toisen anabolisten steroidien mahdollisesta vaikutusmekanismista: plasebo! Kun voimailijoille annettiin lumelääkettä, parani heidän tuloksensa huomattavasti. Eli anabolisten steroidien fysiologisen hyödyn lisäksi, ne näyttäisivät lisäävän suorituskykyä myös ”ajatuksen voimalla”. Eli kun voimailijat luulivat saavansa anabolisia steroideja, paransivat he kaikki aikaisempia ennätyksiään. Toisaalta Bhasinin ja kumppaneiden tutkimuksessa (käsitelty aikaisemmin) oli myös käytetty plaseboa, eikä tämänkaltaista suorituskyvyn kasvua esiintynyt, kun tutkittavat eivät oletettavasti luulleet saaneensa anabolisia steroideja. Joka tapauksessa, plasebon kanssa tai ilman, osa anabolisten steroidien vaikutuksesta suorituskykyyn voi tulla henkiseltä puolelta aggressiivisuuden (ei välttämättä väkivaltaisessa mielessä vaan enemmänkin ”raudan rankaisu” mielessä) ja kilpailullisuuden kasvun myötä. (Wu 1997)

 

Yhteenveto

– Kuntoilun puolella dopingaineiden motiivit liittyvät usein oman kehon muokkaamiseen, lihasmassan ja voiman lisäämiseen

– Useiden dopingaineiden samanaikainen käyttö yleistä

– Anabolis-androgeeniset steroidit ovat käytetympiä dopingaineita

– Steroideilla on suuri hyöty kehonkoostumukseen ja voimaan.

Lue osa II haittavaikutuksista täältä.

Dopinglinkki – tietoa ja terveysneuvontaa kuntodopingista

Dopinglinkki on terveysneuvontapalvelu, joka tarjoaa tietoa kuntodopingista eli kilpa- ja huippu-urheilun ulkopuolisesta dopingkäytöstä. Olemme Suomen ainoa kuntodopingiin keskittynyt asiantuntijapalvelu, jota ylläpitää A-klinikkasäätiö.

Dopinglinkki kouluttaa ja luennoi esimerkiksi kuntoilun dopingaineista ja ravintolisiin liittyvistä dopingaineiden riskeistä. Dopinglinkki on suunnattu dopingaineita käyttäville kuntoilijoille, heidän läheisilleen, dopingkäyttäjiä työssään kohtaaville eri alojen ammattilaisille ja kaikille muille dopingaineiden vaikutuksista kiinnostuneille.

Dopinglinkki tarjoaa muun muassa seuraavia maksuttomia palveluja:

• Neuvontapalvelu, kysy kuntodopingista nimettömästi: https://dopinglinkki.fi/neuvonta
• Moodle-pohjaiset Kuntodopingin perusteet – ja Kuntodoping lääkärin työssä -verkkokoulutukset: https://dopinglinkki.fi/koulutus/verkkokoulutukset
• Opetusmateriaali peruskoulun ja toisen asteen terveystiedon opetukseen: https://dopinglinkki.fi/koulutus/opetusmateriaali
• Puhtaan liikunnan puolesta -toimintamalli liikunta-alan toimijoille. Mukana jo yli 600 toimijaa, kaupallisia ja kunnallisia saleja sekä yksityisyrittäjiä: https://dopinglinkki.fi/puhtaan-liikunnan-puolesta

Kansainvälinen toiminta

Dopinglinkin koordinoima Erasmus + Sport -hanke – Towards quality anti-doping education in recreational sports (2018–2020). Dopinglinkin tuottamia verkkokoulutuksia pilotoidaan Euroopan maissa. https://deltsproject.eu/

Lisäksi Dopinglinkki on partnerina toisessa Erasmus + Sport -hankkeessa, Developing communities of practice to maximize the usability and impact of clean sport education in Europe/ IMPACT (2019–2021).

 

Kirjoittajien esittely

Ville Leskinen ja Joni Askola ovat A-klinikkasäätiön Dopinglinkin asiantuntijoita.  Ville on valmistunut Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta terveystieteiden maisteriksi. Joni on valmistumassa kesällä terveystieteiden maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta liikuntalääketieteen pääaineesta.

Kirjoittajilla on kuntoilun antidopingtyön lisäksi intohimo treenaamista ja harrastevoimailua kohtaan. Ville on nostanut maastavedosta 200 kg ja juoksee rutiinilla yli 20 km lenkkejä. Jonilta löytyy harraste- ja kilpaurheilutaustaa palloilulajeista sekä kamppailulajeista. Joni veti jo ensimmäisellä luokalla 14 leukaa. Tästä eteenpäin kehitys on ollut tasaisen…noh…tasaista, eikä leukaennätys ole parantunut muutamaa toistoa enempää.

 

Lähteet, joihin ei ole linkkiä:

Kaarninen P. 2008. Doping voittaa aina? Kielletyt keinot kautta aikojen. Minerva. Helsinki. s. 15–23

Sarikaya H, Peters C, Schulz T, Schönfelder, Michna H. 2007. Biomedical Side Effects of Doping. International Symposium Munich, Germany. “Harmonising the Knowledge About Biomedical Side Effects of Doping” -Project of the European Union