Minulla ei ole tapana pitää päiväkirjaa, mutta on ihan hauska muistella aina loppuvuodesta mitä vuoden aikana on tapahtunut (1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8). Tässä omat ja blogini kuulumiset tältä hyvin erikoiselta vuodelta.
Blogikirjoitukset
Tänä vuonna blogikirjoituksia oli selvästi aikaisempaa vähemmän, mutta kirjoitukset saivat kivasti lukijoita (top 4 enemmän näyttöjä kuin mikään kirjoitus vuonna 2019). Minulla oli jälleen kunnia saada erinomaisia vieraskirjoittajia. Ilman heitä blogi olisi ollut tosi hiljainen jo pidemmän aikaa.
Tässä jälleen näyttökerroilla mitattuna viimeisen vuoden (26.12.2019-25.12.2020) suosituimmat uudet kirjoitukset. Huomaathan, että se, kuinka paljon juttuihin klikataan, ei ole sama asia kuin kirjoituksen laatu.
Listaa selatessa mieleen saattaa huomata, että tämä oli blogin ensimmäinen vuosi ilman kirjoituksia ravinnosta ja viime vuonnakin oli vain yksi kirjoitus. Tämä on enemmän treeni- kuin ravitsemusblogi, mutta ensi vuonna on tavoitteena saada myös ainakin pari ravitsemukseen liittyvää kirjoitusta.
Lihastohtorin Facebook-sivusto
Lihastorin FB:ssä oli myös hiljaisempi vuosi. Olen ollut jo muutaman vuoden melko kyllästynyt Feisbuukkiin ja aika ei riittä kaikkeen.
Facebookissa erityisen räväkkä ja provosoiva viestintä tuo yleensä valitettavasti parhaiten näkyvyyttä. Tämä oli jälleen nähtävissä, kun kokeilin asiallisen peruspehmoilun lisäksi pari kertaa hieman räväkämpää tai rohkeampaa viestintää (1, 2). Jälkimmäinen näistä sai jopa aikaan myrskyn, mutta se ei ole yllätys, koska rokotteista kommentoiminen on aina syvään päätyyn hyppäämistä.
No, parempi kuolla seisten kuin elää polvillaan. Aina pelkkä tieteen puolustaminen ei riitä: välillä on parempi myös hyökätä ja esittää omat mielipiteet suoraan, nöyristelemättä.
Kuva. HS.
Omaksi yllätyksekseni sen sijaan postaus esimerkiksi karnivore-dieetistä ei aiheuttanut juuri minkäänlaista paskamyrskyä. Muita aiheita, joista näyttäisi tulevan valtaisa kommenttien ryöppy ja mielipaha on vaihtoehtohoidot ja kehopositiivisuus (esimerkki muualta) enkä ole itse juuri näihin muurahaispesiin sohaissut itseäni pitkään aikaan.
Omasta mielestäni kaikista asioista tulisi kuitenkin pystyä keskustelemaan ja tekemään huumoria. Tutkija saa myös olla räväkkä ja esittää omia mielipiteitään. Suosittelen kaikkia tälle tielle lähteviä kuitenkin hankkimaan itselleen ”paksun nahan”, koska tunteita herättävät kirjoitukset eivät miellytä kaikkia ja vastalausemyrsky menee usein henkilökohtaisuuksiin. Emme elä maailmassa, jossa ihmiset toimisivat kuten Pekka.
Kaiken räväkkyyden puolustamisen keskellä olen joka tapauksessa sitä mieltä, että asiantuntijan tulisi pääosin kuitenkin käyttää dialogisempaa lähestymistapaa, josta kerroin myös vieraillessani Unifin blogissa. Eiköhän minunkin viestintäni ole jatkossakin pääosin tällaista. Kenenkään mielen pahoittamisesta ei tule hyvä mieli ja jos toisella on vastakkainen (ei-tieteellinen) maailmankuva, saattaa ärhäkkä viestintä polarisoida ja etäännyttää ihmisiä entisestään.
Oma Instagram-sivusto
En ole Lihastohtori-nimellä Instagramissa, vaan päädyin sinne omalla nimelläni.
Olen Instassa aktiivisempi kuin FB:ssä tai blogissa. Tässä muutama esimerkki vuodelta 2020.
Tietopläjäyksiä
Harjoittelutauko ei ole maailmanloppu.
Meemejä/huumoria
#DollyPartonChallenge
Korona-ajan etäpalaverien taustakuvissa voi käyttää mielikuvitusta ja huonoa huumoria.
Podcast-vierailut
Vierailin vuonna 2020 pariin otteeseen suosituissa podcasteissa Suomessa ja maailmalla. Käykäähän tsekkaamassa jos puheohjelmat kiinnostavat: Polkuporinat ja Physical Activity Researcher Podcast (1, 2). Ensi vuonna on tulossa lisää.
Tutkimus ja työt yliopistolla
Korona-aika on ollut haastava yliopistollakin. Se on lisännyt monien sellaisten töiden määrää, josta en pidä. Lisäksi melko sosiaaliselle ihmiselle sosiaalisten kontaktien katoaminen on ollut harmillista ja dialogi opiskelijoidenkaan kanssa ei onnistu läppärien välityksellä läheskään yhtä hyvin kuin kasvotusten.
Olen ottanut koronarajoituksen erittäin vakavasti ja käynyt esimerkiksi työpaikalla vain maksimissaan pari tuntia kuukaudessa printtailemassa ja allekirjoittelemassa papereita. En kuitenkaan valita: tykkään etätöistä todennäköisesti keskimääräistä enemmän eli tulen post-Covid-19 aikanakin jatkamaan etäilyä, ehkäpä 1-3 päivää viikossa.
Tänä vuonna isoimpana juttuna itselleni töissä ovat olleet ensimmäisten väitöskirjaohjattavieni väitökset. Yksi tavoitteista ohjaajalle on, että valmennus-, mentorointi- ja sparrausprosessin aikana nuorista tutkijoista kehittyy omissa aiheissaan ohjaajaa fiksumpia. Näin myös kävi tällä kertaa 🙂
Kuva. Onnittelut nuoret tutkijat Jaakko Hentilä, Tuuli Nissinen ja Heikki Sarin!
Tutkimuksista ja muista töistä en nyt erikseen tässä kirjoita enempää, mutta laitahan liikuntabiologien Twitter-tilimme @JYUBiolPA seurantaan.
Esiintymiset ja muut työt
Olin vuonna 2020 hyvin vähän esillä julkisuudessa. Ainoastaan pariin lehtijuttuun enää suostuin ja kieltäydyin myös parista suositusta tv-ohjelmasta. On aika olla muiden tieteen edustajien ja sitä puolustavien enemmän esillä. Mediassa syntyy helposti samojen ihmisen ollessa aina esillä sellainen illuusio, että juuri paljon esillä olevat ihmiset olisivat fiksuimpia ja edustaisivat koko tiedeyhteisöä. Olen ollut ilokseni huomaavinani, että viimeisen parin vuoden aikana liikunta- ja ravitsemustieteessä on tutkitun tiedon edustajien määrä laajentunut huomattavasti.
Mutta on media- ja blogihiljaisuuteen muitakin syitä. Opetus- ja hallintotyövastuun lisääntymisen myötä minulla ei ole edes aikaa enempään.
Urheilupuolella olen mentoroinut ja sparrannut edelleen rakkaudesta lajiin ja seuraan Ilveksen jääkiekkojoukkueen useita pelaajia ja taustatiimiä. Kaikki on tapahtunut koronan takia etänä.
Muuta vuonna 2020
Treenit. Punttailut ovat edelleen jatkuneet oikeastaan satujumppana eli ei mitenkään erityisen määrätietoisena tekemisenä. Mutta olen onnistunut ylläpitämään ihan hyvän sporttisen kondiksen, mikä on itselleni tärkeää. Tätä ei koronakaan ole pilannut. Nelisen kuukautta olen treenannut vain kotioloissa pitkälti omilla opeilla. Harjoittelun kokonaisvolyymi jää pieneksi, mutta kohtuullinen ylläpito onnistuu onneksi muutaman kuukauden pienilläkin annoksilla ja lihasmuisti auttaa sitten palauttamaan kadonneet voimat melko nopeasti.
Olen vastaavasti tänä vuonna liikkunut hieman entistä enemmän luonnossa. Pitkälti kuitenkin vain kävelyvauhtia kauniista luonnostamme nauttien.
Ig-tarinat. Voit myös käydä tsekkailemassa treeni- ja ravitsemusaiheisia postauksia Ig:n kohokohdista.
2021
Uusia blogirjoituksia on edelleen tulossa, tosin harvakseltaan. Yksi hyvin massiivinen kirjoitus on tulossa, sen lupaan, koska olen kirjoitellut sitä pikku hiljaa tässä muutaman vuoden ajan ja postaan kun sopiva hetki tulee.
Tavoitteenani on edelleen myös kommentoida ajankohtaisia aiheita Facebookiin ja tuottaa Instaan kuvia ja ajankohtaisia postauksia Ig-tarinoihin. Enempää en tällä kertaa lähde ennustamaan.
Lopuksi
Kiitän kuluneesta vuodesta läheisiäni, kavereita ja kaikkia yhteistyökumppaneita, kuten blogin vieraskirjoittajia. Kiitos myös kaikille blogin lukijoille uskollisuudesta ja siitä, että keskustelu on ollut pääosin asiallista.
Toivon kaikille lukijoille onnellista vuotta 2021! Ennen kaikkea toivon kaikille terveyttä ja hyvinvointia. Olkoon myös rauta ja askel kevyttä, ruoka hyvää, unet riittäviä ja elämä mukavaa!
Juha Hulmi
Lihastohtori 
Terve Juha!
Kiitos vuoden hyvistä jutuista.
Onnea elämääsi ja menestystä työssäsi vuodelle 2021 !
Heikki
Ikaalinen
Kiitos Heikki,
Sitä samaa Ikaalisiin!
Kiitoksia kuluneesta vuodesta ja etukäteen kiitokset tulevasta. Jo vuosia seurannut menoa ja äärimmäisen isolla ilolla huomaan rennon ja humoristisen käsittelytavan kirjoitettuihin aiheisiin. Toki ne aiheuttavat välillä paskamyrskyjä ihmisissä, jotka eivät joko huumoria ymmärrä tai sitten ne osuvat liian lähelle omaa tonttia.
Kiitoksia kirjoituksista, ovat olleet hyvin silmiä avaavia tälläiselle keski-ikäiselle keskivartalolihavalle painijalle.
Kiitos! Profiilikuvatekstisi perusteella oleet itse koomikko. Arvostan. On haastava taiteenlaji nykypäivänä, enkä viittaa tällä nyt koronarajoituksiin 😦