Humpuukin tunnistamisen nyrkkisäännöt

Kukaan ei pysty välttymään humpuukilta, mutta me kaikki voimme oppia paremmin tunnistamaan humpuukiväitteiden tunnusmerkkejä. Asioiden perusteellinen ymmärtäminen ja tarkistaminen vie paljon aikaa ja vaatii hyviä tiedonhakutaitoja, eikä se usein onnistu helposti. Onneksi kuitenkaan jokaiseen asiaan ei tarvitse perehtyä syvällisesti, kun opettelee rationaalisen ajattelun taitoja. Se tarkoittaa parhaaseen mahdolliseen tietoon ja logiikkaan perustuvaa ajattelua, johon kuuluu humpuukiväitteiden tunnistaminen tiettyjen väitteen piirteiden perusteella. Käyn tässä kirjoituksessa muutamia vinkkejä, joiden avulla sinun on helpompi tunnistaa humpuukiväite. Vinkit ovat pääosin liikuntaan, ravitsemukseen terveyteen liittyviä, mutta niitä voi soveltaa myös muille aloille. Kirjoitus sisältää paljon esimerkkejä humpuukin maailmasta ja sitä on hieman päivitetty Lihastohtori II -kirjastani.

Humpuukiväitteen tunnuspiirteitä

Superlatiivit ja ylistykset. Kun joku käyttää esimerkiksi sanoja ”mullistava”, ”täysin uudenlainen”, ”ainutlaatuinen” ja ”kohu-”, kannattaa väitettä vakavasti epäillä. Tiede etenee pienin askelin, ei harppauksin. Uusi tieto on tyypillisesti vanhaa hieman muuttavaa tai vahvistavaa, mutta hyvin harvoin mullistavaa tai täysin uudenlaista.

Suuret lupaukset ja ehdoton varmuus. Tieteellisille teksteille on ominaista epävarmuuden ilmaukset ”tämän tutkimuksen perusteella runsas X:n syöminen saattaa vähentää paksusuolen syövän riskiä amerikkalaisessa aineistossa”. Eli siis yhdessä tutkimuksessa on saatu viitteitä siitä, että tietyllä joukolla amerikkalaisia ihmisiä, jotka syövät suuria annoksia ravintoa X, saattaa olla hieman alhaisempi riski sairastua paksusuolen syöpään. Sen sijaan humpuukiväite voisi olla: “Syömällä ravintoa X et sairastu syöpään”.

Helpot ratkaisut monimutkaisiinkin aiheisiin. Esimerkiksi hyvä syöminen on ilmiönä hankala, koska erilaisia ihmisiä ja erilaisia tapoja syödä on hirvittävän paljon. Ravinto on terveystekijöiden ja hyvinvoinnin lisäksi nautintoa, kulttuuria, historiaa ja paljon muuta. Humpuukitutkan pitäisikin yleensä soida, jos tarjotaan yleistäen liian yksinkertaisia ratkaisuja, kuten vaikkapa että kaikki ongelmat ratkeavat jättämällä leivät ja maitotuotteet pois tai siirtymällä ketogeeniseen dieettiin.

Kuvakaappaus ortopedi Antti Heikkilän kotisivuilta.

Pseudotieteelliset ”tiedehtävät” sanat. Monet luonnontieteen sanat väärinkäytettyinä, kuten värähtely, resonanssi, energia, kvantti, myrkky, kemikaali, tasapainottaminen ja harmonia, liittyvät hyvin usein humpuukiin. Humpuukiin viittaavat usein myös positiivisia mielikuvia luovat epämääräiset ilmaukset, kuten jonkin asian pehmeys, tasapainottaminen tai tukeminen sekä valitettavan usein myös sinänsä hyvää tarkoittavat termit luonnollinen ja kokonaisvaltainen tai holistinen.

Uuden hoidon, dieetin, treenimenetelmän tai esimerkiksi jonkun vempaimen väitetty vaikutus on parempi kuin voisi ennalta olettaa. Kun jokin vaikuttaa paremmalta kuin voisi kuvitella, siinä on usein jotain mätää.

Vaikutusmekanismi puuttuu. Mikäli hoidolla kuvitellaan olevan positiivisia vaikutuksia, mutta saatavilla ei ole mitään tietoa hoidon vaikutusmekanismista, väite hoidon toimivuudesta ei yleensä pidä paikkaansa. Aina tosin tiedekään ei pysty heti selittämään, millä mekanismeilla jokin menetelmä toimii. Tällöinkin kuitenkin voidaan osoittaa tutkimuksissa, että se toimii (tai ei toimi) verrokkia tai plaseboa paremmin.

Vaikutusmekanismi on liian täydellinen. Ei esimerkiksi ole tiedossa mystisiä yhdisteitä, jotka veisivät kudoksiin happea ja ravintoaineita ja toisivat kudoksista pois kuona-aineita.

Kuva. Jos haluat päästä rahoistasi eroon, osta ensi alkuun vaikka lihasten sävyä parantava paita.

Puhtaasti omiin ja kaverien tai tuttujen kokemuksiin perustuvat väitteet terveydestä. Oma kokemus voi olla pätevä argumentti omista tuntemuksista puhuttaessa tai vaikkapa harrastuksissa. Sen sijaan esitettäessä julkisesti isoja terveyteen liittyviä väitteitä, kuten vaikkapa ”aloitin sitruunaveden juonnin ja parannuin pahanlaatuisesta syövästä, joten sitruunavesi parantaa syöpää”, todistusaineiston tulee olla huima. Tieteellisessä tiedossa ymmärretään sattuman ja olosuhteiden merkitys, ja ollaan muutenkin kriittisiä liian pitkälle viedyille ja yleistäville tulkinnoille.

Kuva. Kotimaista raskaansarjan humpuukia.

Yksittäinen julkaisu heikossa tutkimuslehdessä. Silloin kun väitetään jotain mullistavaa, kuten mediassa on usein tapana, olisi hyvä samalla viitata alkuperäiseen tutkimusjulkaisuun. On paljon tieteellisiltä vaikuttavia lehtiä, joille julkaiseminen on laadun sijaan vain bisnestä tai väylä tuoda näkyvyyttä humpuukitutkimuksille ilman tieteeseen kuuluvaa arviointia ja kritiikkiä. Hyvin usein tällaisten lehtien arvostuksen mittari eli vaikutuskerroin [impact factor] on erittäin heikko tai sitä ei ole ollenkaan.

Yksittäisiin tutkimuksiin vetoaminen (eng. cherry picking eli “kirsikanpoiminta”). Yksittäinen tutkimus tai varsinkaan siitä poimittu lyhyt teksti mediassa ei vielä riitä todistusaineistoksi asiasta X. Varsinkin kovien tiedelehtien vertaisarviointi karsii suurimman osan huonoista artikkeleista, mutta ei valitettavasti sielläkään ihan kaikkia. Yleensä aina löytyy jokin vähintäänkin tieteellisenä esiintyvä roskalehti, jossa surkeakin tutkimus voidaan julkaista. Tieteen perusperiaatteisiin kuuluu, että toisen riippumattoman tutkijan tulee pystyä toistamaan kaikki löydökset. Jos väitettä ei millään tavalla pysty edes testaamaan, se ei perustu tietoon vaan uskoon.

Media tuo paljon esiin ristiriitaisia ja kohua herättäviä tuloksia. Lukija voi näiden avulla helposti pröystäillä ja tukea omia virheellisiäkin ajatuksia tai vaihtoehtoisesti väittää, että tutkimukset luovat vain sekamelskaa ympäröivästä maailmasta. Tällöin unohtuu, että yksittäisellä tutkimuksella ei pystytä, varsinkaan ennen kuin tutkimus toistetaan riippumattomissa tutkimuslaitoksissa, kumoamaan kaikkea siihen asti kasautunutta tietoa ja vallitsevaa teoriaa. Tieteessä rakennetaan kokonaiskäsitys aiheesta niin, että siinä huomioidaan kaikki mahdollinen tutkimusaineisto aiheeseen liittyen. Esimerkiksi terveysaiheissa laadukas näyttö koostuu laajoista väestötason tutkimuksista kokeellisiin tutkimuksiin sekä mekanismeja selvittäviin solu- ja koe-eläintutkimuksiin. Kokonaisuuden hallitseminen on äärimmäisen vaikeaa ja vaatii usein pitkän pohjakoulutuksen lisäksi yli kymmenen vuoden syvällisen perehtymisen aiheeseen.

Kuva. Höpöhöpö. Tumman suklaan nauttiminen voi hieman vähentää verenpainetta (kokonaistutkimusnäytön mukaan), mutta liikunnan vertaaminen suklaaseen on jo aika hapokasta (lue liikunnan terveysvaikutuksista esim. täältä).

Näytön asteen ja vaikuttavuuden unohtaminen. Tutkimusten sovellettavuusarvo ihmisille voidaan jakaa tasoihin. Hifistelyyn perustuvissa trendeissä on esimerkiksi tyypillistä poimia alimman tason näyttöä väitteiden tueksi. Tällaisia ovat huhupuheisiin ja/tai oletetun asiantuntijan tai muun ”gurun” mielipiteeseen perustuvat ajatukset tai vetoaminen ainoastaan koe-eläimillä tai soluilla tehtyihin tutkimuksiin sekä yksittäisiin havainnoiviin tutkimuksiin, joissa syy- seuraussuhteita ei ole osoitettu. Lisäksi on hyvin tyypillistä, että poimitaan jokin tekijä, jonka hyvyyttä tai vaaroja korostetaan, vaikkei sen vaikuttavuudelle ihmisille ole suurempaa merkitystä kuin rekan vauhtiin kärpäsen iskeytymisellä tuulilasiin.

Kuva. Jotkut ihmiset tekevät mitä vain, jos joku tunnettu biohakkeri-influensseri näin suosittelee. Esimerkiksi kuka nyt ei laittaisi kahvia takapuoleensa?

Ei kestetä ulkoista kritiikkiä vaan poistetaan kaikki eri mieltä olevat keskustelusta. Sosiaalisen median useilla provosoivilla vaihtoehtosivuilla kritiikkiä ei tyypillisesti sallita tai ainakaan noteerata ollenkaan. Jos et usko, kokeile esittää valitsemallasi sivustolla vastakkaista tietoa hyvin perustellusti ja asiallisesti ja katso kuinka kauan kommentti säilyy sivuilla tai kuinka hyvin siihen vastataan. Tieteellinen tieto sen sijaan elää ja kehittyy kritiikistä, kuten aiemmin luvussa kerroin.

Sisäisen kritiikin ja keskustelun puute. Monet esimerkiksi omasta mielestään mullistavia menetelmiä ja rohtoja myyvät eivät ainakaan julkisesti pohdi menetelmiensä toimivuutta kriittisyydellä, joka johtaisi esimerkiksi hoitokäytäntöjen muuttumiseen tarpeen vaatiessa. Sen sijaan tieteeseen perustuvissa menetelmissä toimintatavat muuttuvat, vaikkakin toki hitaasti, jos näyttöä tulee riittävästi ja yhteinen näkemys eli konsensus muuttuu. Esimerkiksi kirurgiassa pohditaan jatkuvasti, onko plasebo- tai hoitosuhdevaikutus sittenkin yhtä suuri tietyissä leikkauksissa kuin itse leikkauksen spesifi vaikutus.

Uhriutuminen. Tyypillisesti esimerkiksi vaihtoehtopiireissä arvostelu nähdään usein perustellun ja kehitysehdotuksia tarjoavan kritiikin sijaan vainona ja syrjintänä. Kritiikiltä sitten puolustaudutaan asettumalla omiin poteroihin ja muodostamalla lahkoja samanmielisten kanssa sen sijaan, että kehitettäisiin omaa toimintaa mitenkään. On myös hyvin tyypillistä, että heittäydytään marttyyriksi: ”Minä olen kyllä oikeassa, mutta tiedeyhteisö ja virallinen koneisto ei sitä suostu myöntämään: Einsteiniakaan ei aluksi uskottu!”

Salaliittoteoriat. Uhriutumiseen liittyvät usein myös salaliittoteoriat. Niissä väitetään esimerkiksi, että hoitoa ei ole aiemmin otettu käyttöön, koska “teollisuus ja viranomaiset salaavat sen” esimerkiksi kaupallisista syistä. Mikä olisikaan se motiivi, jolla viranomaiset haluaisivat uuden tehokkaan hoidon salattavan? Jos tällainen hyvin tehokas hoito olisi oikeasti olemassa, mikään mahti ei sitä pystyisi nykymaailmassa pitämään salassa.

Salaliittouskovaiselle olisi tärkeää ymmärtää erilaisten väitteiden ongelmia on tiedostaa omat harhat, koska me kaikki ihmiset olemme hyvin haavoittuvia niille. Yksi esimerkki on vahvistusvinouma tai -harha, jossa henkilö tyypillisesti valikoiden vahvistaa omia ennakkokäsityksiään tukevia tietoja ja blokkaa muut tiedot, vaikka niille olisi erittäin hyvät perustelut. Tällaisia vinoumia esiintyy erityisesti kun käsitellään tunteisiin vetoavia asioita.

Asioita kannattaa selvittää itse, mutta tämä voi myös johtaa väärälle tielle, jos ei tiedosta omia ymmärryksen ja tietämyksen puutteita. Hyviä lähteitä valitsemalla voi saada riittävän kokonaiskuvan joskus melko pienelläkin vaivalla. Muutamien blogijuttujen lukeminen tai influensserien videoiden katsominen ei kuitenkaan tee kenestäkään tietäjää, vaan on hyvä ymmärtää oma tontti ja työnjako ja verkostoitua eri alojen osaajien kanssa kun halutaan parasta mahdollista tulosta esimerkiksi urheilussa.

Kuva. Vahvistusharhassa ihminen hakeutuu sellaisen valheellisenkin tiedon pariin, joka vahvistaa hänen maailmankuvaansa. Yksi hyvä tapa vähentää vahvistusharhaa ja muutenkin oppia paremmin bongamaan huuhaata on ottaa pää pois takapuolesta ja aloittaa tosissaan opettelemaan kriittisen ajattelun taitoja.

Valikoitumisharha. Valikoitumisharhan voi tunnistaa tyypillisesti väitteistä, kuten ”hän on auttanut monia”, jotka esittää tyypillisesti ”guru” itse tai hänen opetuslapsensa. Tällaisen väitteen yleistämisessä on isoja ongelmia. Tyypillisesti erikoisia palveluja tarjoavan luo menee epätoivoinen ihminen tilanteessa, jolloin olotila on huonoimmillaan. Hänelle tarjotaan vaivaan keijupölyä ja ihmedieettejä. Kyseinen ihminen saattaa myöhemmin hehkuttaa palvelua, jos kokee olonsa parantuneen tämän jälkeen, mikä tapahtuu usein ajoituksesta johtuen palvelusta tai tuotteesta huolimatta. Vastaavasti sellaiset, jotka tajusivat myöhemmin tulleensa petkutetuksi ja joille “hoitojen” vaikutus oli neutraali tai varsinkin haitallinen, harvemmin kehtaavat kertoa kokemuksistaan. Hävettäähän se myöntää, että rahat menivät hukkaan.

Yksipuolinen perinteisiin tai trendikkyyteen vetoaminen. Satoja vuosia sitten lääkärit hoitivat sairauksia hyvin kyseenalaisilla menetelmillä, koska tieteellinen menetelmä ei ollut vielä kehittynyt sille tasolle kuin missä nykyään ollaan. Näyttöön perustuvan lääketieteen tavoittamattomissa on erilaisia vaivoja hoidettu vuosikymmenestä ja -sadasta toiseen nykyisen ymmärryksen perusteella hyvin koomisilla tavoilla kuten vaikkapa päänsärkyä pyyhkimällä päätä jauholla ja yrteillä sekä lyömällä päähän avokämmenellä oikein kovaa. Ja edelleenkin esimerkiksi homeopaatit hoitavat asiakkaitaan samanlaisilla vesi-/alkoholilitkuilla tai sokeripillerillä kuin yli sata vuotta sitten, mikä on hyvä esimerkki jääräpäisestä pysähtyneisyydestä virheellisiin käsityksiin. Perinteinen tapa voi olla hyvin toimiva, mutta perinteeseen vetoaminen tyyliin “näin ollaan aina tehty” ei ole hyvä argumentti. Professori Juhani Knuuti onkin kommentoinut aiheesta osuvasti blogissaan Terveys & Tiede: “Kaksi tuhatta vuotta tietämättömyyttä ei tee hoidoista toimivia.

Kuva. Tämä hoitomenetelmä oli näin retrospektiivisesti tarkasteltuna perseestä.

Vastaavasti monien trendien seuraaminen on myös suosittua. Pitää elää erakkona medioiden ulottumattomissa, jos ei ole kuullut monista trendikkäistä ruokavalioista ja liikuntamuodoista. Varsinkin ravitsemus muodostaa ryhmiä, ja sen avulla voidaan osoittaa mihin kuulutaan. Saatetaan ajatella, että jos et noudata jotain trendikästä ruokavaliota, et seuraa aikaasi. Suurin osa trendeistä kuitenkin on lyhytaikaisia ja lopulta haihtuu pois. Jos siis argumentointi sisältää lähinnä vain perinteillä tai trendeillä perusteluja, ei olla kovin vahvoilla.

Kuva. Tiedolle voi asettaa hierarkian. Korkeimmalla on tieteellisellä menetelmällä hankittu tieto. Tämä yhdistettynä loogiseen päättelyyn ja yksilön tasolla yrityksen ja erehdyksen kautta kokeilemiseen tuottaa esimerkiksi urheilussa ja ravinnossa usein parhaita tuloksia. Pelkästään trendeihin ja perinteisiin vetoamisella ei yleensä pötkitä pitkälle ainakaan terveydessä.

Väittäjän heppoinen asiantuntemus aiheesta. Omatoiminen opiskelu Googlen ihmeellisessä maailmassa ja omakohtaiset kokemukset eivät ole samanarvoisia kuin laaja koulutus (ja siihen yhdistetty kokemus) keskusteltavaan aiheeseen liittyen. Kuvittele tilanne, jossa menet lentokoneeseen, jonka lentäjä on virallisen koulutuksen sijaan opetellut lentämään lukemalla blogeja ja pelaamalla lentokonepelejä. Tällaisen lentäjän valinta koulutetun lentäjän sijaan uhkaisi epäilemättä lähes kaikkien ihmisten mielestä terveyttä. Tai entäpä jos jääkiekkojoukkueen fysiikkavalmentajaksi tulee salaliittouskovainen ”kehonkuuntelija”. No siinähän käy kuten savolaiselle supersankarille Vituix Man.

Asiantuntijoina esiintyvillä ihmisillä tulisikin lähtökohtaisesti yleensä olla laaja virallinen koulutus edustamaltaan alalta. Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että mitä vaikeampi ja monimutkaisempi ala, sitä pidempi ja vaativampi koulutus.

Asiantuntemuksen tasoa ei toki ole helppo arvioida, sillä puuttuvasta koulutuksesta ei usein kerrota vapaaehtoisesti. Toisaalta vaikkapa tohtorikoulutus voi olla ihan muulta alueelta eikä pätevöitä väitteen alueelle, joten akateemisiin titteleihin ei kannata luottaa sokeasti. Edes asianmukainen koulutus alalle ei välttämättä tee kirjoittajasta objektiivista, eikä toisaalta puuttuva koulutus tee kirjoittajasta automaattisesti epäluotettavaa.

Kuva. Venäjän infosota on kaatanut kotimaisen ortopedin ja arkkitehdin. Tältä minusta tuntuu. Voikin kysyä, että miksi? (No ehkä koska nämä henkilöt eivät luota medioihin, tieteeseen tai päättäjiin. Tällöin oman lahkon uhreille täytynee myös väittää valheiksi näiden tahojen kertomia tietoja Venäjän hyökkäyssodasta). Edit 7.4.2022: Antti Heikkilän Twitter-tili on poistunut huhtikuun alussa, mutta Googlen kuvahaku toimii…

Keksityt ammatti- tai osaamisnimikkeet. Valvomattoman ammattinimikkeen käyttö ei tarkoita, etteikö henkilö voisi olla osaava, mutta mitään takeita tästä ei ole. On olemassa valtaisa määrä nimikkeitä, joita kuka vain voi käyttää. Tällaisia ovat esimerkiksi “guru”, ”ravintovalmentaja”, ”hyvinvointivalmentaja” ja ”lifecoach”. Monet näitä nimikkeitä käyttävistä ovat toki oikein osaavia, ei siinä mitään, mutta osaamisen takeita ne eivät ole.

Nykyään on myös melko yleistä keksiä lisämääre, kuten vaikkapa ”Suomen johtava *lisää sana*ekspertti/asiantuntija”. Yksi tyypillinen piirre itse itsensä guruksi nostaneilla on, että he ovat aktiivisia useilla aloilla samanaikaisesti ja kaikilla niillä yleistä (tieteellistä) käsitystä vastaan.

Sidonnaisuudet ja ideologiat. Liittyykö väitteen esittäjän toimintaan jokin tuote, jota hän myy samalla, kun kertoo tuotteen ihmeellisistä vaikutuksista? Hyötyykö hän suoraan tai epäsuorasti uuden terveysväitteen seurauksista esimerkiksi lisääntyneenä asiakkaiden määränä tai myyntinä? Myös näennäisesti halvan tuotteen kassavirta voi olla suuri yksittäiselle toimijalle. Lisäksi taustalla oleva voimakas ideologia voi paljastaa, että kyseessä on humpuukiväite. Tällöin hyväksytään vain sellainen tieto, joka on ideologisesti tai joidenkin arvojen mukaan suotavaa, vaikka sille ei olisi tieteellisiä perusteluja.

Vetoaminen yksipuolisesti siihen, että tieteenteossa tehdään virheitä. Tutkimustyö on hyvin monimutkaista ja tarkkaa, joten siihen kuuluvat myös virheet. On myös totta, että huonolaatuisia tutkimuksia on paljon, joten tavallisen ihmisen on joskus vaikea erottaa hyviä ja puolueettomia tutkimuksia varsinkaan lyhyiden lehtijuttujen tai tutkimusten lyhennelmien perusteella. Tähän tarvitaankin asiantuntijoita. Vuosikymmeniä aiheeseen perehtyneet, tarvittavan koulutuksen saaneet asiantuntijat pystyvät näkemään metsän puilta. He pystyvät myös rakentamaan kokonaisnäytön oman alansa tutkimuksista, joihin lukeutuvat niin väestötason tutkimukset kuin mekanismeja selvittävät solu- ja koe-eläintutkimuksetkin.

Yleinen tieteellisen tiedon halveeraaminen. Esimerkiksi homeopatiassa tai kaukoparannuksessa usein väitetään, että luonnontieteen ja tilastotieteen avulla ei koskaan pystytä tutkimaan näiden hoitojen toimivuutta. Tämä on tietysti humpuukiväite, joka on osoitettu vääräksi.

Huuhaa-bingo

Voit kokeilla joskus huuhaa-bingoa, kun näet tai kuulet erikoisia väitteitä.

Yhteenveto ja loppukommentit

Nykyisessä media-ilmastossa kannattaa olla tarkkana, koska hyvin monet tahot yrittävät tahallaan (disinformaatio) tai vahingossa valehdella tai vähintäänkin hämmentää kansalaisia.

Humpuukiväitteen tunnistamiseen on monia keinoja, joista luettelin yllä muutamia. Kannattaa suhtautua skeptisesti väitteeseen viimeistään, jos useampi näistä humpuukiväitteen tunnusmerkeistä täyttyy. Näiden lisäksi on hyvä tunnistaa myös argumenttivirheiden tunnusmerkkejä (lue lisää Lihastohtori 2 -kirjasta) ja laajemminkin yksinkertaisesti treenata kriittisen ajattelun taitoja.

Internetissä on myös monia erinomaisia faktantarkastussivuja, kuten vaikkapa Faktabaari. Lisäksi Johanna Vehkoon Valheenpaljastaja antaa hyviä vinkkejä miten välttää Kummelin sanoin, että ”apinaa koijataan”. Näillä sivuilla on esimerkiksi Pauli Ohukaisen vinkit terveyshuuhaan tunnistamiseen. Lisäksi Juhani Knuutin STIGMA on hyvä muistisääntö humpuukin tunnistuksessa.

Loppuun haluan vielä muistuttaa, että vaikka humpuukiväitteet on hyvä tunnistaa, niiden jatkuva jahtaaminen ei ole suositeltavaa. Eli vaikka jonkun toisen väite olisi hölynpölyä, kuuntele ja vastaa rakentavasti ja asiaperusteisesti. Ehkä tällöin vastapuoli oppii tai ainakin olet yrittänyt parhaasi. Riitely harvoin kannattaa.

Tietoja jhulmi

PhD, docent and Associate Professor in Exercise Physiology (LitT liikuntafysiologiassa ja liikuntafysiologian dosentti ja apulaisprofessori). https://staff.jyu.fi/Members/jjhulmi/main
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Humpuukin tunnistamisen nyrkkisäännöt

  1. Voehan sanoo:

    Hieno artikkeli taas kerran, kiitos. Saa nähdä saako Heikkilän ja nordinin sohaisu aikaan hyökkäyksen lahkolaisiltaan.

  2. konttorirotta sanoo:

    Luetun, katsotun tahi kuunnellun sisällön kriittinen arvointi saisi luvan olla oma oppiaineensa ihan peruskoulun 3. luokalta alkaen. Tai no, ehkä sekin nähtäisiin osana uuden maailmanjärjestyksen agendaa. Toiset vaan taitaa olla herkempiä rokotteiden mikrosiruille, huuhaa-adjuvantti kun uusimman tutkimukseen mukaan korreloi pieruheran pakottamisen kanssa.

    • jhulmi sanoo:

      Hyvä pointti.

      Tätä toivoisin itsekin lisää kouluihin vaikkapa omaakin omaa polkuani retrospektiivisesti tarkastellen. Itsekään en ollut valmis kriittiseen ajatteluun vielä yliopistonkaan alussa, vaan koko ajan on pitänyt oppia olemalla aktiivinen kehittäen omia ajattelun taitoja. On pitkä prosessi, joka pitäisi aloittaa jo tosiaan alaluokilla. Toki se varmasti on tavalla tai toisella nykyisesssäkin opetussuunnitelmassa, mutta ehkä nähdään liikaa vain metataitoina, jotka tulevat ”sivuvaikutuksena”. Itse näkisin tässä tarvetta olisi konkreettisempaan sisältöön.

      Tässä on mielestäni hyvä kirjoitus aiheesta:
      https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/02/28/testaa-miten-looginen-olet-treenaamaalla-loogista-ajattelua-keskustelutaitosi

      Suomessa toki tilanne on paljon parempi kuin vaikkapa itänaapurissamme.

  3. Juhox sanoo:

    Mutta paljonko vahinkoa THL:n mafia on saanut aikaiseksi D-vitamiinisuositustensa kanssa. Kun Arvo Ylpön suositus 100 µg/d heitettiin romukoppaan, niin lasten diabetes suorastaan räjähti. Vasta pakon edessä THL on suostunut nostamaan suositustasoja, mutta silloinkin vain nimellisesti. Suomessa juodaan myös paljon kahvia, mikä tunnetusti estään D-vitamiinia imeytymästä (valitettavasti myös raskainaolevilla naisilla). Täällä pimeässä pohjolassa pitäisi vauvasta vaariin vetää 50-100 mikroa joka päivä niin pysyisivät masennukset, diabetekset ja autoimmuunisairaudet loitolla. Myös miesten alhaiset testosteronitasot johtuvat osaltaan D-vitamiinin puutteesta, mikä juontaa jo lapsuudesta saakka. Mitä mieltä herra Lihastohtori olisi 5 µg/d D-vitamiinisuosituksesta? Humpuukia?

    P.S. Millaisilla rohdoilla naturaalit klassisen kehonrakennuksen kilpailijat pystyvät olemaan rasvattomia ja lihaksikkaita samaan aikaan? Sellaiset lisäravinteet eivät ainakaan ole humpuukia!

    • jhulmi sanoo:

      Valitettavasti D-vitamiini ei ole mikään ihmelääke. Kannattaa lukea esimerkiksi tämä erinomainen kirjoitus: https://www.vastalaake.fi/vl_artikkelit/onko-d-vitamiini-ihmelaake/

      Ei esimerkiksi ole mitään selkeää näyttöä siitä, että D-vitamiinin lisäsaanti kohottaisi testosteronia (esim: https://academic.oup.com/jcem/article/102/11/4292/4096785). Se, että D-vitamiinin saanti ja seerumin testosteroni korreloivat jossain tutkimuksissa ei tarkoita syy- seuraussuhdetta.

      Mutta onneksi D-vitamiinia uskalletaan suositella edes hieman enemmän kuin aiemmin. Onhan liian alhainen d-vitamiininsaanti riski. Itse otan varmuuden vuoksi noin 50 ug päivässä poislukien kesällä ja alkusyksystä. Joka tapauksessa tarvitaan lisää tutkimuksia D:n vaikutuksista.

      Klassisen kehonrakennuksen mestarien menestys ei kyllä perustu lisäravinteisiin. Toki siellä muutamia on käytössä, mutta menestys perustuu suurelta osin fiksuun vuosien määrätietoiseen harjoitteluun ja perusravitsemukseen. Muutamat ravintolisät tuovat sitten lisäbonuksen (esim. proteiinilisä on suurella osalla, mutta ei kaikilla käytössä, kreatiini on suurella osalla, samoin D-vitamiini ja osalla on myös muita lisiä kuten kalaöljy ja hiilarilisä sekä kofeiinibuusteri, mutta toisin kuin osa kuvittelee, näiden rooli menestymisessä on pieni ellei ole puutteita).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s