Liikkuva keho, tehokkaat aivot – liikkumisen merkityksestä oppimiselle – Syväoja

Säännöllisen liikunnan terveyshyödyt ovat kiistattomat. Usein unohdetaan, että liikunta ja fyysinen aktiivisuus on hyväksi myös oppimiselle ja muutenkin aivoille. Tähän artikkeliin pyysin vieraskirjoittajaksi aiheesta väitelleen Heidi Syväojan. Hän kertoo tässä artikkelissa, mitä hyötyä liikkumisesta ja hyvästä fyysisestä kunnosta on aivoille, oppimiselle ja kognitiiviselle toiminnalle. Onko liikunta jopa aivobodausta? Miksi kannattaa liikkua vaikka kesken työpäivän? Onko väitteellä ”istuessa järki seisoo” mitään perää? Näihin ja muihin kysymyksiin liikunnan vaikutuksesta oppimiseen saat vastauksia luettuasi artikkelin. Artikkeli on pitkähkö eli muistathan tauottaa sen lukemista pienellä liikkumisella.

Kuva 1. nuutumisen evoluutio

Kuva: Liikkuva koulu/Jouni Kallio. Usein oppitunnin/koulupäivän/työpäivän aikana käy näin. Miten estää tarkkaavuuden ja keskittymisen herpaantumista?

Elämäntapamme istuttaa

Ennen lajimme Homo sapiens seisoi ylpeästi kahdella jalalla, mutta nyt se on jämähtämässä istuma-asentoon. Maailmanlaajuisesti vain joka kolmas aikuinen liikkuu terveyden kannalta riittävästi (Hallal ym. 2012). Istuva elämäntapa näkyy myös lasten ja nuorten arjessa: Liikkuva koulu -tutkimuksen mukaan alakoululaiset ovat hereillä ollessaan paikallaan 6 h 24 min ja yläkoululaiset 8 h 12 min päivässä, josta lähes puolet tapahtuu koulussa. Jokaista keskimääräistä koulutuntia kohden alakoulun oppilaat ovat siis paikallaan 39 minuuttia ja yläkoulun oppilaat 46 minuuttia. Mukaan on laskettu välitunnit, ruokatunnit ja kaikki oppitunnit (myös liikuntatunnit). (Tammelin ym. 2015.)

Kuva 2. koira

Reipasta liikuntaa alakoululaisille kertyy koulupäivän aikana keskimäärin vain 22 minuuttia ja yläkoululaisille 17 minuuttia. Alakoululaisista viisi prosenttia ja yläkoululaisista viidesosa liikkuu erittäin vähän, alle puoli tuntia päivässä. (Tammelin ym. 2015.) Tämä on huolestuttavaa, sillä tutkimusten mukaan liikunta-aktiivisuus lapsena ja nuorena ennustaa aktiivisuutta myös aikuisena (Telama 2009). Liikunnan vähäiseen määrään ja iän mukana lisääntyvään istumiseen on herännyt myös maamme hallitus, joka patistaa kouluja luomaan mahdollisuuksia liikkumiselle koulupäivän aikana. Hallituksen kärkihankkeen tavoitteena on saada koululaiset liikkumaan tunnin päivässä.

Tässä kirjoituksessa pohdin, miten liikkumisen lisääminen koulupäivään suhteutuu koulun perimmäiseen tarkoitukseen eli oppilaan oppimisen tukemiseen? Mitä merkitystä liikkumisella on kognitiiviselle toiminnalle, koulumenestykselle ja oppimiselle? Keskityn erityisesti koululaisiin, mutta samat periaatteet pätevät myös aikuisilla.

 

Liikunta – hyödyntämätön voimavara oppimisessa?

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan liikkumisella, erityisesti koulupäivän aikaisella liikkumisella, näyttäisi olevan edullisia vaikutuksia lasten koulumenestykseen.

Kotimaisissa tutkimustuloksissa säännöllisen liikunnan, erityisesti reippaan liikunnan määrän, on havaittu olevan yhteydessä parempaan koulumenestykseen (Syväoja ym. 2013, Kantomaa ym. 2013). Väitöstutkimuksessani ne viides- ja kuudesluokkalaiset lapset, jotka liikkuivat vähintään tunnin päivässä viitenä tai kuutena päivänä viikossa, saivat korkeimmat kouluarvosanojen keskiarvot, kun taas ne lapset, jotka liikkuivat vain kerran viikossa tai eivät ollenkaan, saivat heikoimmat keskiarvot (Syväoja ym. 2013) (Kuva 1).Lisäksi runsaan välituntiliikunnan on havaittu olevan yhteydessä hyvään lukutaitoon ja urheiluseuran harjoituksiin osallistumisen hyviin matemaattisiin taitoihin (Haapala ym. 2014).

Kuva 3. Liikunta ja koulumenestys

Kuva 1 Liikunnallisesti aktiiviset lapset saivat parempia arvosanoja kuin vähän liikkuvat lapset (Muokattu Syväoja ym. 2013).

Kotimaisia tutkimustuloksia tukevat myös kansainväliset havainnot. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa oppilaiden kouluviikkoon lisättiin 90 minuuttia ripeää liikuntaa 10 minuutin pätkissä oppitunneille oppimistavoitteen suunnassa. Havaittiin, että kolmen vuoden aikana oppiainekohtaiset testitulokset lukemisessa, matematiikassa ja oikeinkirjoituksessa paranivat liikuntaan osallistuneilla lapsilla kontrolliryhmän lapsiin verrattuna. (Donelly ym. 2009)

Samankaltaisia tuloksia saatiin tuoreessa hollantilaistutkimuksessa, jossa lapset osallistuivat kolme kertaa viikossa liikunnallisille matematiikan ja äidinkielen oppitunneille. Kahden vuoden jälkeen liikunnallisiin oppitunteihin osallistuneet oppilaat saivat paremmat testitulokset oikeinkirjoituksessa ja matemaattisten taitojen testeissä verrattuna niihin oppilaisiin, jotka osallistuivat tavanomaisille oppitunneille. Tutkijat arvioivat, että liikunnalliseen opetukseen osallistuneet oppilaat olivat neljä kuukautta edellä oppimistuloksissa. (Mullender-Wijnsma ym. 2016)

 Kuva 4. Juoksevat aivot ja koulumenestys

  

Terävöitä ajatteluasi liikunnalla

Tämänhetkinen tutkimus tukee ajatusta, että liikkuminen on hyödyllistä kognitiiviselle toiminnalle ja mahdollisesti sitä kautta myös koulumenestykselle: Liikkuminen edistää tarkkaavaisuutta ja toiminnanohjausta, jotka puolestaan edistävät koulumenestystä.

Kognitiivisella toiminnalla tarkoitetaan inhimillistä tiedon vastaanottamiseen, muokkaamiseen, käyttöön ja tallentamiseen liittyvää toimintaa, kuten tarkkaavaisuutta, muistia, toiminnanohjausta ja ajattelua.

Toiminnanohjauksella puolestaan tarkoitetaan sellaisia kognitiivisia toimintoja, jotka koordinoivat ja kontrolloivat tiedonkäsittelyä. Toisin sanoen toiminnanohjaus säätelee muita kognitiivisia toimintoja, kuten muistia ja tarkkaavaisuutta.

Liikkumisen ja hyvän fyysisen kunnon on havaittu olevan hyödyllistä tarkkaavaisuudelle ja toiminnanohjaukselle. Väitöstutkimuksessani paljon liikkuvat 5.–6.-luokkalaiset lapset pärjäsivät tarkkaavaisuustehtävässä paremmin vähän liikkuviin luokkatovereihin verrattuna (Syväoja ym. 2014).

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa puolestaan selvitettiin, miten aerobinen kunto on yhteydessä lasten tarkkaavaisuuteen ja toiminnanohjaukseen jokapäiväisessä tehtävässä, suojatienylityksessä. Lapset osallistuivat virtuaaliseen suojatienylitystehtävään, jossa suojatie tuli ylittää kolmessa erilaisessa tilanteessa: ilman häiriötä, musiikkia kuunnellen ja puhelimeen puhuen. Tutkimuksessa havaittiin, että hyväkuntoiset lapset ylittivät suojatien onnistuneesti häiriöstä huolimatta, kun taas heikkokuntoisten lasten suojatienylitys heikkeni puhelimeen puhuttaessa (Kuva 2). (Chaddock ym. 2012)

Kuva 5. Suojatienylitys

Kuva 2. Hyväkuntoiset lapset ylittivät suojatien onnistuneesti häiriöstä huolimatta, kun taas heikkokuntoisten lasten suojatienylitys heikkeni puhelimeen puhuttaessa (Muokattu Chaddock ym. 2012)

Koulupäivän aikainen liikunta näyttäisi edistävän lasten tarkkaavaisuutta ja toiminnanohjausta. Tuoreessa hollantilaistutkimuksessa alakoululaisten kouluviikkoon lisättiin kaksi puolen tunnin mittaista liikuntatuokiota, jolloin oppilaat mm. leikkivät hippaa ja pelailivat erilaisia pallopelejä. Puolen vuoden jälkeen havaittiin, että liikuntaan osallistuneiden oppilaiden tulokset toiminnanohjausta vaativissa tehtävissä parantuivat huomattavasti verrattuna niihin oppilaisiin, jotka eivät osallistuneet liikuntatuokioihin. (van der Niet 2015). Yhdysvaltalainen tutkimus puolestaan osoitti, että 10 minuutin toiminnallinen matematiikan harjoitus edisti oppilaiden toiminnanohjausta eli kykyä kontrolloida tarkkaavaisuutta ja muistia enemmän verrattuna istuen tehtyyn harjoitukseen (Vazou & Smiley-Oyen ym. 2014). Vakuuttavia tuloksia sai myös toinen yhdysvaltalainen tutkimusryhmä tutkimuksessaan, jossa lapset osallistuivat 2 tunnin mittaiseen liikuntakerhoon jokaisen koulupäivän jälkeen yhdeksän kuukauden ajan. Liikuntakerhon sisältö painottui kestävyysliikuntaan mutta sisälsi kahdesti viikossa myös lihaskunto-osuuden. Tulosten mukaan 8–9-vuotiaiden lasten vastaustarkkuus toiminnanohjaustehtävässä parani nuorten aikuisten tasolle liikuntaryhmässä mutta ei kontrolliryhmässä (Kuva 3). (Chaddock-Heyman ym. 2013.)

Kuva 6. Toiminnan ohjaus parantui nuorten aikuisten tasolle

Kuva 3. Liikuntakerhoon osallistuneiden lasten vastaustarkkuus toiminnanohjaustehtävässä parani nuorten aikuisten tasolle. (Chaddock-Heyman ym. 2013)

Liikkumisen ja hyvän fyysisen kunnon on todettu edistävän kognitiivista toimintaa myös aikuisiällä. Åbergin ym. (2009) tutkimuksessa hyvä aerobinen kunto oli yhteydessä älykkyyteen 18-vuoden iässä. Lisäksi ne nuoret miehet, jotka nostivat kuntoaan 15- ja 18-ikävuoden välissä, saivat paremmat tulokset älykkyystesteissä verrattuna niihin, joiden kunto laski. Lisäksi hyvä aerobinen kunto ennusti korkeampaan koulutustasoa. Samankaltaisia tuloksia saivat Wang ym. (2014) tutkimuksessaan, jossa hyväkuntoiset nuoret aikuiset (22 ± 2 v.) pärjäsivät paremmin tarkkaavaisuutta vaativassa tehtävässä heikkokuntoisiin verrattuna. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa ripeä 30 minuutin liikunta paransi erityisesti niiden aikuisten vastaustarkkuutta työmuistitehtävässä, joiden testitulos oli lähtötilanteessa heikoin (Sibley & Beilock 2007). Mainittakoon myös, että liikkumisen on todettu edistävän iäkkäiden toiminnanohjausta ja ehkäisevän ikääntymisen tuomia haittoja, kuten aivojen rappeutumista ja muistisairauksia (Hillman ym. 2008).

Kuva 7. pinktheBrain

 

Miksi liikkuminen edistää oppimista?

Liikkumisen vaikutus oppimiseen voi olla monen tekijän summa. Liikunnan vaikutukset aivojen rakenteeseen ja toimintaan, motoriseen kehitykseen, vuorovaikutukseen, itsetuntoon ja kouluviihtyvyyteen voivat olla mahdollisia liikunnan ja oppimisen välistä yhteyttä selittäviä tekijöitä.

Kuva 8. aivot bodaus

Liikkumisen on huomattu vaikuttavan samalla tavalla aivojen terveyteen ja toimintakykyyn kuin koko muun kropan terveyteen ja toimintakykyyn. Liikunta lisää aivojen verenkiertoa, parantaa hapensaantia sekä lisää välittäjäaineiden tasoa. Säännöllisen liikunnan on todettu lisäävän aivoissa olevien hiussuonten määrää sekä aivoperäisen hermokasvutekijän (BDNF) määrää, joka tukee hermosolujen toimintaa (Davenport ym. 2010, Vaynman ym. 2004). Osa liikunnan ja kognitiivisen toiminnan yhteyksistä perustuu aivojen rakenteiden kehittymiseen. Eräässä yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa hyväkuntoisten hippokampuksen tilavuuden havaittiin olevan suurempi heikkokuntoisiin verrattuna. Tämä on merkityksellistä, sillä hippokampus on muistin ja oppimisen keskus. (Chaddock ym. 2010.) Lisäksi hyväkuntoisten lasten tyvitumakkeiden etuosien tilavuuden on osoitettu olevan suurempi heikkokuntoisiin lapsiin verrattuna. Tyvitumakkeiden etuosa on tärkeä aivoalue toiminnanohjauksen kannalta. Nämä havainnot viittaisivat siihen, että säännöllinen liikunta on lisännyt muistiin ja toiminnanohjaukseen liittyvien aivoalueiden tilavuutta. (Chaddock ym. 2010.) Tämä saattaa selittyä sillä, että liikunta lisää uusien aivosolujen muodostumista, kuten jyväskyläläinen psykologeista ja liikuntabiologeista muodostunut tutkimusryhmä osoitti (Nokia ym. 2016).

Lisäksi liikunnan on havaittu lisäävän aivosolujen ja rakenteiden välisiä yhteyksiä, tihentävän olemassa olevia hermoverkkoja ja lisäävän aivojen sähköistä aktiivisuutta. Eräässä yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa 8–10-vuotiaat oppilaat jaettiin kahteen ryhmään sen mukaan, miten hyvin he suoriutuivat toiminnanohjausta vaativasta tehtävästä. Sen jälkeen verrattiin, miten ryhmät suoriutuvat tehtävästä levon jälkeen tai 20 minuutin kävelyn jälkeen. Huomattiin, että erityisesti heikosti suoriutuneet pärjäsivät testissä liikunnan jälkeen paremmin kuin levon jälkeen, ja aivojen aktivisuustasot kasvoivat (Kuva 4). (Drollette ym. 2014.)

Kuva 9. Aivojen aktiivisuus kasvoi

Kuva 4. Mitä enemmän punaista, sitä vahvempi kyky kontrolloida tahdonalaisesti omaa toimintaa ja sulkea häiritseviä ja vääriä signaaleja pois. (Muokattu Drollette ym. 2014)

Liikkumisen myönteiset vaikutukset oppimiselle voivat välittyä myös motorisen kehityksen ja motoristen taitojen oppimisen kautta, sillä motoriset ja kognitiiviset taidot kehittyvät rinnakkain ja samat keskushermoston mekanismit vastaavat niiden ohjauksesta (Hillman ym. 2008). Monipuolinen liikkuminen tukee neuromotorista kehitystä ja motoristen taitojen oppimista (Stodden ym. 2008), ja mahdollisesti sitä kautta kognitiivista toimintaa. Suomalaistutkimuksessa selvitettiin motoristen taitojen yhteyttä oppimistuloksiin 6–8-vuotiailla lapsilla. Havaittiin, että ne lapset, joilla oli heikoimmat motoriset taidot, pärjäsivät heikoiten lukutaidon, luetun ymmärtämisen ja matemaattisten taitojen testeissä (Kuva 5) (Haapala ym. 2014).

Kuva 10. motoriset taidot

Kuva 5. Ne lapset, joilla oli heikoimmat motoriset taidot, pärjäsivät heikoiten lukutaidon, luetun ymmärtämisen ja matemaattisten taitojen testeissä (muokattu Haapala ym. 2014).

 

Liikkumisen merkitys sosiaaliselle vuorovaikutukselle

Oppiminen on sosiaalinen prosessi: opimme toisiltamme ja opimme ryhmässä. Liikunta tarjoaa sosiaalisia tilanteita ja mahdollisuuksia vuorovaikutukseen, jotka tukevat vertaissuhteiden syntyä. Tällaiset vertaissuhteet edistävät oppilaan jaksamista, kouluun kiinnittymistä (Furrer & Skinner 2003, Kiuru ym. 2008, Osterman 2000) ja koulumenestystä (Buhs & Ladd 2001). Lisäksi liikkumisen on havaittu nostavan itsetuntoa, lisäävän kouluviihtyvyyttä (Kristjansson ym. 2009, Kristjansson ym. 2010), oppitunneilla osallistumista ja työrauhaa (Barros ym. 2009, Madsen ym. 2011). Nämä ovat muita mahdollisia selityksiä sille, miksi liikkuminen on hyödyllistä koulumenestykselle ja oppimiselle.

Kuva 11. Hyppivät lapset

Kuva: Liikkuva koulu/Jouni Kallio

 

Yhteenveto – Istuessa, järki seisoo?

Tämänhetkisen tutkimustiedon valossa voidaan todeta, että liikkuminen aktivoi aivoja, edistää kognitiivista toimintaa ja vaikuttaa myönteisesti koulumenestykseen (Donelly ym. 2016). Näin totesi äskettäin myös kansainvälinen huippuasiantuntijaryhmä antaessaan lausunnon liikunnan merkityksestä. Lausunnossaan asiantuntijat korostivat liikunnan sekä välittömiä että pitkäaikaisia vaikutuksia oppimiselle – fyysinen aktiivisuus ennen koulua, koulupäivän aikana ja sen jälkeen parantaa aivotoimintaa ja koulumenestystä (Bangsbo ym. 2016). Tästä syystä kannattaakin työpäivän lomassa herätellä aivoja pienellä kävelyllä tai taukojumpalla. Haluathan olla terävimmilläsi! Johtopäätös onkin ”liikkuva keho, tehokkaat aivot”.

12. Katkaise nuutuminen
Kuva: Liikkuva koulu/Jouni Kallio. Tauota päivääsi liikkeellä, pysyt terävimmilläsi!

 

Heidi Syväoja (LitM, FT)

Kuva 13. Heidi_capetown

Olen valmistunut liikuntafysiologian maisteriksi 2011 ja väitellyt tohtoriksi Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselta 2014 aiheenani Liikunnan ja liikkumattomuuden yhteydet lasten kognitiiviseen toimintaan ja koulumenestykseen. Tällä hetkellä työskentelen tutkijana LIKES-tutkimuskeskuksessa. Vapaa-aika puolestaan täyttyy latinalaisista rytmeistä ja tanssiaskelista, lenkkeilystä ja kuntosalista.

Tietoja jhulmi

PhD in exercise physiology (LitT liikuntafysiologiassa ja liikuntafysiologian dosentti).
This entry was posted in fysiologia, terveys. Bookmark the permalink.

12 vastausta artikkeliin: Liikkuva keho, tehokkaat aivot – liikkumisen merkityksestä oppimiselle – Syväoja

  1. Sopanen sanoo:

    Edistääkö kuntosalilla käyminen aivojen terveyttä/kognitiivisia kykyjä yhtä tehokkaasti kuin kestävyysurheilu?

  2. Tero Keronen sanoo:

    Keskimääräisellä ajattelukaavalla keho toimii parhaiten aktiivisena, aivot ovat vain kehon osa, ei irrallinen komponentti.
    Ihmiskeho on muokkaantunut liikkumiseen, vasta nykyaikana ihminen on passivoitunut ja jysähtänyt istumaan, tai makoilemaan sohvannurkassa tv:tä tuijotellen. Tätä evoluutiota pitää tarkastella pitkällä kaavalla, hahmottaa kokonaisuus, nykypäivä on todella erikoinen ajanjakso ja muutos edellisiin.

    Luonnollisesti keho ns.palkitsee liikkumisen (eli ohjaa liikkumaan), eri mekanismien kautta.
    Mikäli ihmiset kuuntelisivat kehoaan, huomaisivat he tämän erittäin helposti, muutakin kuin harrastamalla liikuntaa adrenaliinihumalan takia, tai saadakseen endorfiiniannoksensa.
    Liikuntaa harrastavat tietävät myös käänteisen puolen, mikäli vammailujen takia joudut olemaan pois liikunnasta/urheilusta, saat vieroitusoireita ja kiipeleilet pitkin seiniä.

    Ihmisen keho toimii kokonaisuudessaan kokonaisvaltaisemmin kun ihminen on aktiivinen/liikkuu/urheilee, ihminen saa kehonsa resurssit paremmin hyödynnettyä (kyllä, olet oman kehosi TJ), passiivisuus taasen minimoi resursseja.

    Käänteisesti voi myös esittää elämänkokemuksen tuoman huomion.
    Erittäin useasti akateemisen maailman itselleen valinneet, ovat taasen hyvinkin passiivisia liikunnallisuuden suhteen.

    • jhulmi sanoo:

      Hei,

      hyviä pointteja. En kuitenkaan tiedä onko lopun kokemuksellesi vahvistusta.

      Ainakin koulutuksen suhteen olen nähnyt enemmän sellaisia tutkimuksia, että koulutetummat ovat aktiivisempia / heillä aktiivisuus iän myötä vähenee enemmän.
      http://jech.bmj.com/content/55/8/562.abstract

      Eli passiivisia saattaa olla ei-akateemisissa jopa enemmän. Toki ei-akateemisia töitä on paljon, joissa työpäivän aikana ollaan aktiivisia.

      • Tero Keronen sanoo:

        Akateemisen populaation liikuntataipumukset tulevat rajoitetusta määrästä ihmisiä, joten kattaus on suppea. Abstracti menee luentaan, iltalukemisena toiminnee loistavasti.

        Erittäin mielelläni olen väärässä, pääsen tuulettamaan omat uskomukseni ja laittamaan asiat oikeaan perpektiiviin.

  3. Miriamin jutussa tosiaan kestävyysliikunnalla oli voimakkain vaikutus hippokampukseen. Mutta kuten Heidi kirjoitti, BDNF voi olla yksi tekijä tuon tuloksen takana. Voikin olla, että jos energiankulutus voimaharjoittelussa ja HIITissä olisi sama kuin pitkäkestoisessa kestävyysliikunnassa, BDNF-synteesi sekä sitä kautta neurogeneesi saattaisi olla hyvinkin samanlainen riippumatta liikkeen muodosta. Tämä toki pohdinnan tasolla.

    Ja olen Heidin kanssa samaa mieltä että mieluummin monipuolista liikettä mieluummin kuin pelkkää radan ympäri juoksemista: Aikaisemmissa kestävyyskunnon, kognition ja oppimisen välisiä yhteyksiä tarkastelleissa tutkimuksissa on pieniä puutteita ja yhteydet on havaittu lähinnä kehon painoon suhteutetuilla kesävyyskunnon muuttujilla (esim VO2max mL / kg / min) mattotestistä tai kenttätesteillä. Molemmat tavat kuvaavat kestävyysominaisuuksien lisäksi mm. kehon rasvapitoisuutta sekä motorisia taitoja. Tästä on juttua esimerksi omassa väitöskirjassani (http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1689-1/urn_isbn_978-952-61-1689-1.pdf). L

    Fyysisellä aktiivisuudella on luonnollisesti olennainen osa aivojen terveydessä, mutta oikeasti tiedämme aika vähän millainen liikunta on parasta oppimisen kannalta, varsinkin lapsilla. Useimmat liikuntainterventiot ovat olleet monipuolista liikettä sisältäviä ohjelmia, jossa on harjoitettu sekä sydän- ja verenkiertoelimistöä että motorisia taitoja sekä joukkuepelitaitoja (mm Hillman ym. FITKids-tutkimus jonka päätulokset julkaistiin Pediatrics-lehdessä). Groningenin yliopiston tutkimuksessa (Mullender-Wijnsma ym. 2016; de Greeff ym. 2016) havaittiin, että vaikka aktiiviset oppitunnit edistivät oppimista, interventiolla ei ollut vaikutusta fyysiseen kuntoon eikä toiminnanohjaukseen. Lisäksi yhdessä tutkimuksessa havaittiin, että motorinen harjoittelu kehitti kestävyystyyppistä harjoittelua tehokkaammin työmuistia 9-vuotiailla lapsilla (Koutsandreou et al. Med Sci Sport Exerc 2016;48:1144-1152).Tässät viimeisimmässä tutkimuksessa molemmat interventiot sisälsivät kognitiivisia ärsykkeitä, jotka todennäköisesti ovat osin positiivisten vaikutusten taustalla. Monipuolinen fyysinen aktiivisuus näyttäisi siis jossain muodossa olevan hyödyllistä oppimiselle ja erityisesti silloin kun se sisältää samoja komponentteja kuin kognitiivinen tehtävä johon halutaan vaikutus (eli jos haluaa oppia lukemaan, pitää edes yrittää lukea tai lukuharjoituksen pitäisi sisältää sanoja, kirjaimia ym:)

    Mitä tulee suomalaislasten aktiivisuuden tasoon, se riippuu pitkälti siitä, millä mittarilla aktiivisuus on mitattu ja millainen on ollut raja-arvo millekin kuormittavuustasolle. Lasten Liikunta ja Ravitsemus -tutkimuksessa on käytetty yksilöllisesti kalibroitua syke- ja liikemittauksen yhdistävää mittaria ja ko. tutkimuksessa olemme havainneet, että 6-8-vuotiailla lapsilla keskimääräinen aika yli 3 METin aktiviteeteissa on noin 100 minuuttia pojilla ja 75 minuuttia tytöillä (Haapala ym. J Sports Sci 2016, Collings ym Sports Med 2016). Lisäksi kevyttä fyysistä aktiivisuutta kertyy useampia tunteja. Myös Soinin Annen väitöskirjassa tilanne oli minusta aika mukava. Kolmevuotiaista lapsista kaikki liikkuivat yli 3 tuntia päivässä, joka on sekä uusi suomalainen että kansainvälinen suositus varhaisvuosiin (julkistus noista muuten 7.9.2016). Tilanne ei välttämättä ole niin paha kuin aina välillä annetaan ymmärtää, mutta parannettavaa tietysti löytyy. Optimitasoa liikunnan määrälle kun ei ole vielä pystytty selvittämään.

    Ja hyvä Juha kun otit tämän aiheen mukaan.

    • jhulmi sanoo:

      Kiitos eksperttikommentista Eero!

      Muakin mietityttää tuo eri treenimuotojen vaikutus aivoihin. Lienee selvää, että monipuolinen taitoa vaativa voimailu haastaa siellä enemmän, mutta toisaalta hippokampuksen solujen neurogeneesiin, jota tuossa Miriamin ja kumppanien tutkimuksissa selvitettiin tosiaan pitäisi tykittää noita kasvutekijöitä eri tavoilla. Yksi voi olla hypoksia ja voi olla, että tätä voisi saavuttaa pitkiä sarjoja lyhyitä palautuksia sisältävällä treenillä. Ehkäpä tässä sullekin tutkimusaihetta, NIRSillä:
      http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19227490

  4. pm sanoo:

    Peruskoulun opetussuunnitelmaa aiotaan ensi vuonna muuttaa sellaiseksi, että tulee lisää kaksoistunteja. 90 minuutin oppitunnit vähentävät päivän mittaan tapahtuvaa liikuntaa entisestään. Uudistus lienee opettajien ehdoilla tehty. Kansanterveyden kannalta ei hyvä asia ollenkaan. Onko lain valmistelussa kuultu asiantuntijoita? Voisiko asiantuntijat esim. Jyväskylän yliopistosta lähettää Opetusministeriöön jonkinlaisen julkisen kannanoton aiheesta?

    • jhulmi sanoo:

      Harmillista😦 Eihän 90 minuuttia ole oppimisenkaan kannalta järkevää. Yliopistoissa tuo on ollut toki pitkään, mutta sekin lienee opettajien ehdoilla keksitty juttu.

  5. Tämä on kieltämättä mielenkiintoinen huomio. Liikkuva koulu (http://www.liikkuvakoulu.fi/) on kuitenkin Opetus- ja kulttuuriminiesteriön alainen ohjelma koulupäivän liikunnallistamisessa. Toisaalta uudessa OPSissa on ehkä enemmän mahdollisuuksia liikkeeseen kuin aikaisemmin (http://www.liikkuvakoulu.fi/ops2016). Erilaiset toiminnalliset oppimistavat ovat nostamassa päätään, mutta se miten ne oikeasti siirtyvät käytäntöön on vielä hiukan hämärän peitossa. Toiminnallisesta/liikunnallisesta oppimisesta on kuitenkin selkeitä hyötyjä oppimiseen (esim. Mullender-Wijnsma ym. 2016).

    Kaksoistunneissa on siis sekä hyviä ja huonoja puolia. Parhaimmillaan niihin voidaan lisätä paljon liikettä, mutta pahimmillaan ne pitkittävät istumisaikaa. Ja loppujen lopuksi se mitä tapahtuu, riippuu meistä aikuisista, meidän asenteistamme ja halusta muutta toimintatapoja.

  6. Paluuviite: Miksi liikkuminen edistää oppimista? - Muutosta liikkeellä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s