Olen lihaskasvusta väitellyt liikuntatieteiden tohtori ja liikuntafysiologian professori Jyväskylän yliopistossa liikuntatieteellisessä tiedekunnassa sekä liikuntafysiologian dosentti Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Tämä blogi, sen FB-sivu ja oma Instagram-sivuni ovat käytännössä kuitenkin työstäni irrallaan oleva harrastus.
Työhistoria yliopistolla. Väitöksen (maaliskuu 2009) jälkeen olen ollut vähän aikaa mm. yliopistonlehtorina, Suomen Kulttuurirahaston apurahalla sekä erään Suomen Akatemian projektin tutkijatohtorina ja 2010-2013 Suomen Akatemian tutkijatohtorina. Vuonna 2014 ehdin olemaan kahdeksan kuukautta yliopistotutkijana Jyväskylän yliopistossa liikuntatieteellisessä tiedekunnassa liikuntabiologian laitoksella (vuoden 2017 alusta liikuntabiologian tieteenalaryhmä/yksikkö). Tähän virkaan kuului myös melko paljon opetusta. Nautin opettamisesta ja sitä varten olen hankkinut myös opettajan pätevyyden. Kuitenkin tutkimus on vielä suurempi intohimoni. Tätä pääsin nyt toteuttamaan jälleen täysipäiväisesti, kun 1.9.2014 aloitin Akatemiatutkijan viisivuotisen pestin. Toimin tämän ajan lähes kokonaan Jyväskylän yliopistossa liikuntatieteellisessä tiedekunnassa. Minulla oli myös vuoteen 2019 asti myös ”toinen konttori” Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa fysiologialla, jossa minulla on edelleen yhteistyöprojekteja myös käynnissä. Lisäksi vierailen useissa yliopistoissa tutkimukseni tiimoilta.
Yritän tutkijana ymmärtää erityisesti lihasten kasvun, metabolian ja toiminnan saloja. Lihaskasvun lisäksi olen tutkinut paljon mm. voimaharjoittelua ja urheilijan ravintoa. Tieteellinen julkaisulista löytyy Pubmedistaja Google Scholarista ja myös ResearchGate profiili löytyy ja omat kotisivut yliopistolla. Harrastan itsekin aktiivisesti voimaharjoittelua ja monia muitakin liikuntamuotoja ja olen melko aktiivinen myös penkkiurheilussa. Harrastan myös Ilveksen jääkiekkoseuran sparrausta ja ajoittain myös joidenkin yksittäisten urheilijoiden tai valmentajien mentorointia.
Intohimonani on jakaa ja jopa saarnata lihasten ilosanomaa ja olenkin ollut melko aktiivinen jo kymmenisen vuotta erilaisilla treenifoorumeilla. Kirjoitukset Lihastohtori-blogissa ovat vauhdikkaita ja huumoripitoisia sekä jopa keskusteluun virittävän provosoivia. Yritän tarjota lukijoille akateemisella tietotaidolla höystettyjä faktaan pohjautuvia pedakoomisia kirjoituksia. Kirjoituksilla ei ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä eikä antaa täydellisiä kaikille sopivia harjoittelu- tai ravintovinkkejä koska sellaisia ei ole olemassakaan. Eli lukekaa omalla vastuulla! Tämä ei ole perinteistä tiedejulkaisua, vaan pyrkii tieteen popularisointiin. Tämä blogi kuvaa omia henkilökohtaisia ajatuksiani eikä suoranaisesti edusta työnantajieni kantaa.
Olen kirjoittanut aiemmin kotimaisista lehdistä mm. ProBody ja Bodaus-lehtiin ja ulkomaisista mm. Muscular Developmentiin. Haastatteluja on tehty myös kymmeniä (Lihastohtori mediassa). Yritän siis tulla ulos välillä myös tutkijankopista ja toteuttaa yliopiston yhteiskunnallista tehtävää (muut tehtävät ovat tutkimus ja opetus), joka usein monilta unohtuu. Välillä annan myös vinkkejä urheiljoille (1, 2).
Lisätietoja meikäläisestä löytyy mm. kirjoituksestani ja myös tästä blogiin tekemästä haastattelusta ja jatko-osasta IV.
Olen varhaiskeski-ikäinen mies, mutta henkisesti vielä nuori. Olen treenaillut 20 vuotta natuna eli murkkuikäisestä asti. Anabolisia ei kukaan ole koskaan edes tarjonnut. Olen siis liikkunut oikeissa piireissä.
Blogissani on usein myös vierailevia asiantuntijakirjoittajia.
P.S. Vanhimmat kirjoitukseni on kopioitu työkavereideni kanssa perustamastamme wikiliikkuja-blogista. Käykäähän lukemassa sitäkin. Siirryin tuolta kuitenkin soolouralle, jotta minulla on enemmän vapauksia noudattaa omaa taiteellista linjaani ja keskittää lihaskasvuun liittyvät asiat yhdelle sivustolle.
Lihastohtori 
Kuka maksaa sinun palkkasi. me veronmaksajat. sinulla on ylimielinen j grandioosi käytös. Suomen akatemia rahoittaa veronmaksajat ja sinä olet veronmaksajille velkaa. puheesi on kuin jumalan suusta. ylimielistä kaikki tietävää. Laitanpa tekstiä suomen akatemia ja ihmettelen miksi ei ole tärkeämpää tutkia esimerkiksi sepelvaltimotautiin tai syöpään joihin kuolee eniten suoemessa ihmisiä. Ota järki käteen ja lopeta tuo ylimielinen käytös
Kyllä, olen veronmaksajille kiitollinen, myös sinulle jos veroja maksat vaikka tällaisen haukkumiskirjoituksen kirjoititkin. Minua saa kritisoida. Kaikkea palkkaani en tosin saa verovaroista, vaan toimin myös kirjailijana, pidän silloin tällöin luentoja personal trainereille ja Suomen Akatemiaa rahoittaa myös mm. Veikkaus.
Mitä tulee viittaamaasi kaikkitietävyyteen, kopioin tästä yhden pätkän tuoreesta kirjoituksestani Tieteellinen maailmankuva:
”Minä itse olen ollut monesti väärässä. … Olen tälläkin hetkellä varmasti väärässä monessa asiassa. Tämä johtuu pääosin siitä, että minulla ei ole ollut aikaa perehtyä tieteellisiin tutkimuksiin näistä kyseisistä aiheista riittävästi. Lisäksi tämän hetken tietämys perustuu aina sen hetken parhaaseen tietoon ja myöhemmin tieto voi muuttua, kun tutkitaan lisää ja menetelmät kehittyvät.”
Laitapa mailia Akatemialle jos siltä tuntuu. Toivon toki, että blogia tarkemmin lukien tulet toisiin ajatuksiin jos yhtään osaat arvostaa vaikkapa lihaskuntoharjoittelua ja liikuntaa. Jos et, niin kerro vaikka kuinka olen käyttänyt tuhansia tunteja vapaa-aikaani työn ohessa kansalaisten sivistämiseen blogissa ja lehtihaastatteluissa ilmaiseksi. Kerro myös, että tutkimusaiheeni on väärä. Ota kuitenkin huomioon, että tutkin Akatemiarahoituksella lihasten merkitystä erityisesti syövästä selviytymisessä eli aihe menee ehdottamaasi teemaan.
Erittäin hyvä blogi, täyttä asiaa! Pidän kirjoitustyylistäsi ja tavastasi kertoa asioista. Huumoria löytyy juuri sopivasti, ylimielisyyttä en ole havainnut tippaakaan. Lisäksi olin pakahtua (positiiviseen) epäuskoon – voiko olla totta, että joku kirjoittaa treenaamiseen keskittyvää blogia, josta löytyvät lähdeviitteet ja joka perustuu salilla kuullun mutuilun sijaan tutkimustietoon? Näköjään. Hienoa, että Suomen Akatemia rahoittaa tai on rahoittanut tutkimustasi, vaikka blogi onkin harraste. Kiitos loistavasta blogista!
Kiitos kauniista sanoista! Lämmitti näin hieman viileähkönä aamuna jäähtynyttä mieltä.
Palkanmaksaja mahdollistaa sen, että saan olla mukana tutkimusmaailmassa kiinni hyvin vahvasti ja se helpottaa tätä harrastusta, vaikka toki ”vapaa-ajalla” kirjoittelenkin.
Ollaan opiskeltu Jyväskylän yliopistossa varmaan samoihin aikoihin. Erinomainen blogi johon aina palaan uudestaan lukemaan treenauksesta ja lisäravinteista! Sivut auttaa varmasti pidemmällä tähtäimellä profiloitumaan Suomen asiantuntijana. T. Kmasse
Kiitos!
Opiskeluaika oli hienoa aikaa 🙂 T: Jyväskylään pääosin jämähtänyt.
Älä vaan lopeta tän blogin kirjoittamista.
Kiitos. En ainakaan vähään aikaan.
Pari tyhmää kysymystä treenaamisesta, jos sallitte!
Eli ensinnä, mikä on teidän piireissä failuren määritelmä? Toisekseen, kun puhutaan lihaksen kasvatuksesta, niin onko tärkeintä toistot, sarjat vai kovat toistot? En ole sun blogiasi lukenut pitkään aikaan, mutta Rytkösellä on esimerkeissä yms aina toistot, mutta muistakseni se on sanonut, että kovat toistot olisi ne, jotka kasvattaa lihasta. Jos nyt muistan tuon oikein, niin sillonhan lyhyet sarjat olisivat parempia kuin pitkät? Myöskin nostoja tarvitsisi tehdä paljon vähemmän kuin pitkillä sarjoilla. Eli kolmessa neljän toiston sarjassa on varmasti enemmän kovia nostoja kuin kolmessa 12 toiston sarjassa. Toisaalta jotkut rest-pauset, klusterit tai crossfit-tyyppiset joku tietty määrä nostoja aikaa vastaan tms kuviot voisivat olla vielä lyhyitäkin sarjoja parempia, koska esim vaikka pienemmät painot, niin silti lähes kaikki nostot kovia. Tässä on nyt varmasti jotain mitä en ole ymmärtänyt, kun kukaan ei suosittele moisia missään!
Moi,
hyviä pointteja. Käsittelin näitä lihastohtori 2-kirjassa.
Teknistä failurea ja sen tarvetta välillä liioitellaan. Tässä uusi katsaus: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2095254621000077?via%3Dihub
Kokeneen treenaajan maksimoidakseen lihaskasvu on hyvä treenata osa sarjoista tekniseen failureen, mutta ei kaikkia.
Failuresta tässä:
Klusterisarjoja on hyvä ottaa kokeneen tavoitteellisen harjoittelijan ohjelmaan lisäämään tosiaan kovuutta kuormissa (mutta ei väsymyksessä):
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33475986/
Sori kun en ehdi enempää vastailla.
Mielestäni on hienoa, että tällainen riippumaton ja tieteeseen perustuva blogi löytyy, jossa väitteet tulevat ihan lähteiden kanssa. Paljon on tullut luettua monien ammattilaiskehonrakentajien blogeja, jossa kehutaan vaikka mitä jauhetta, kapselia tai valmistetta ja sitten huomattu, että kaupallinen yhteistyöhän se siellä taustalla sanelee mikä näille bodareille ”toimii” ja mikä taas ei. Terve skeptisyys ei lisäravinteiden kanssa liene yhtään huono asia.
Kiitos Eetu kauniista sanoista. Juuri tästä syystä blogin aikanaan perustin.
Nostin aikoinaan lahnapenkistä vain 160 kg. Jos olisin oppinut oikeaoppisen voimanostotyylin, niin tämä on vaikea kysymys, mutta olisko voinut nostaa ainakin 50 kg enemmän? Yritin oppia oikeaa tyyliä, mutta se oli helvetin vaikea omaksua, kun en millään saanut selkää kaarelle. Minä opin tuon väärän tekniikka tyylin jo teininä, niin se oli niin iskostunut lihas muistiin. Olisi vaatinut ammattilaisen ohjausta.
Minulla vahibgoittu lahnapenkin seurauksena olkapäiden kiertäjät. Pystyiskö vielä jos oppisi oikean tyylin nostamaan maksimeja?
Enemmän olisi varmaankin mennyt, mutta mahdoton sanoa minkä verran. Todennäköisesti harjoittelu oli kehittävää pitkällä liikelaajuudella. Sääli kun samalla sitten otti kiertäjät sanoi sopimuksen irti.
Vaikea sanoa, mutta kyllä ainakin hyvässä ohjauksessa varmaan voi tekniikkaa hioa paremmaksi ja turvallisemmaksi. https://lihastohtori.wordpress.com/2020/03/04/penkki_tekniikka/