Minulla ei ole tapana pitää päiväkirjaa, mutta on ihan hauska muistella aina loppuvuodesta mitä vuoden aikana on tapahtunut (1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9). Tässä jo kymmenettä kertaa omat ja blogini vuosikuulumiset.
Blogikirjoitukset
Tänä vuonna blogikirjoituksia oli vielä aiempaakin vuotta vähemmän. Viime vuonna teemana oli liikunta ja erityisesti fyysinen harjoittelu ja harjoittelutauot. Tänä vuonna teemana oli ravitsemus ja fysiologia. Kuten aiempinakin vuosina, minulla oli jälleen kunnia saada erinomaisia vieraskirjoittajia. Ilman heitä blogi olisi ollut lähes kuollut jo pidemmän aikaa.
Itse kirjoitin blogiin kaksi kirjoitusta. Ensimmäisessä teemana oli kalori on kalori tai ei ole. Kirjoitus lienee blogin historian työläin ja vaativin kirjoitus. Se on radikaalisti päivitetty ja laajennettu uusintapostaus vuosien takaa. Kirjoitukseni aiheutti erittäin paljon kiivasta keskustelua ja kommentteja. Eräs yli 15 vuotta tutkijoiden mollaukseen omistautunut fanaattisesti vähähiilihydraattisen ruokavalion paremmuuteen suhtautuva kommentoija pillastui totaalisesti. Hän alkoi uhkailemaan ja levittämään minusta monenlaisia valheellisia väitteitä blogissani, omilla sivuillaan, erilaisilla foorumeilla ja monessa muussakin paikassa.
Tässä on tullut vuosien aikana havaittua, että jos lähtee kansanomaistamaan tiedettä, on hyvä olla paksu nahka. Sitä on tullut kasvatettua viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Toinen kirjoitukseni sai inspiraation siitä, kun opiskelijoiden ja nuorten ahdistus on ollut isona puheenaiheena koko vuoden ajan. Halusin tuoda omakohtaisen esimerkin myöhäänherännäisestä henkilöstä.
Myös kasvisruokavalio (FB) ja häiriintynyt syömiskäyttäytyminen/riittämätön energiansaatavuus (FB) ovat erittäin puhuttavia teemoja ja sain niistä molemmista todella hyvät ja kattavat vieraskirjoitukset aiheisiin syvällisesti perehtyneiltä asiantuntijoilta. Vaikka kirjoituksista tykättiin, näiden suhteen vuoropuhelu lukijoiden kanssa jäi ainakin toisvielä taiseksi valitettavan vähäiseksi.
Some
Lihastorin FB:ssä oli erittäin hiljainen vuosi. Olen ollut jo muutaman vuoden melko kyllästynyt Feisbuukkiin ja aika ei riittä kaikkeen. Ei tästä sen enempää.
Olen Instassa aktiivisempi kuin FB:ssä tai blogissa. Olen tykästynyt Instan tarinoihin stooreihin. Tässä alla yksi esimerkki eräältä tammikuiselta aamulta 2021. Nämä tarinat ovat esillä vain 24 tuntia, ellei niitä sitten tallenna Instan etusivun kohokohtiin tai vaikkapa vanhanaikaisesti blogiin, kuten nyt 🙂
Muistaakseni tämän tarinan postailin sarjojen välisillä palautuksilla eli yhtä kuvaa kohti käytin aikaa noin kolme minuuttia. Se on sitten eri asia kuinka tehokas tuo harjoitus oli.
Kuva. Eräänä tammikuisena aamuna kuntosalilla sain ajatuksen uhriutua oikein tosissaan. Tämä oli läppää, mutta harmillisen lähellä tieteenviestijän arkea silloin, kun aihe on tunteita herättävä.
Tutkimus ja työt yliopistolla
Korona-aika on ollut yliopistolla haasteellista. Monien tutkimusten aloittaminen ja toteuttaminen on hyvin vaikeaa ja opiskelijoiden kanssa etänä toimiminen ei vastaa läsnä olevaa dialogia. Olen myös melko sosiaalinen ihminen ja koen, että itselläni esimerkiksi luovuus ja empatia on kärsinyt, kun olen mököttänyt niin paljon yksin. No, en valita, koska tykkään etätöistä todennäköisesti keskimääräistä enemmän, joten minun elämääni eristäytyminen ei ole vaikuttanut ehkä niin paljon kuin monella muulla.
Tutkimuspuolelta mainittakoon julkaisuista erikseen kolme työtä, jotka saatiin maaliin. 1) Toimme Jyväskylän yliopistoon geeniterapiamenetelmän lihaksille. Katsoimme vaikuttaako muun muassa vuorokaudenaika tai syöminen siihen kuinka tehokkaasti lihaskasvua buustaava geeniterapia kasvattaa lihasproteiinisynteesiä ja siihen vaikuttavia tekijöitä (Nissinen ym.). 2) Selvittelimme miten rankka dieetti fitnessurheilijoilla vaikuttaa verenkierron solujen aineenvaihduntaan (”säästöliekkiin”) (Sarin ym.). 3) Lisäksi olemme tutkineet kasvatettujen lihassolujen (”keinolihan”) energia-aineenvaihduntaa. Julkaisimme muun muassa mitä kaikkea jännää lihassolut supistellessaan ulostavat ja ottavat sisään (Lautaoja ym.).
Samoin kuin edellisenä vuonna, iso osa työajasta on mennyt siihen, että yrittää saada tutkimuksille rahoitusta kirjoittamalla erittäin työläitä hakemuksia. Lisäksi uusien tutkimuksien aloittaminen vie hyvin paljon aikaa, kun varsinaisen suunnittelun lisäksi ennen kuin tutkimusta voi aloittaa, pitää hyvin tarkkaan kuvata eettisiä ja tietosuojaan liittyviä toimintatapoja. Tämä on työlästä, mutta toki tärkeää.
Tutkimuksista ja muista töistä en nyt erikseen tässä kirjoita enempää, mutta laitahan liikuntabiologien Twitter-tilimme @JYUBiolPA seurantaan.
Esiintymiset ja muut työt
Kuten kirjoitin jo viime vuonna, olen päättänyt, että nyt on aika olla muiden tieteen edustajien ja sitä puolustavien enemmän esillä ja olen jatkanut kieltäytymisten linjalla. Olen ilokseni havainnut, että viimeisen parin vuoden aikana liikunta- ja ravitsemustieteessä on tutkitun tiedon edustajien määrä laajentunut huomattavasti. Toimittajatkin pommittavat aiempaa tehokkaammin muita, kun minä en enää edusta samalla tavalla liikuntatieteitä ja urheiluravitsemusta kuin aiemmin. Ja hyvä niin.
Ihan kaikesta en kuitenkaan kieltäytynyt. Olin muistaakseni haastateltavana ainakin Sport- ja Liikunta ja tiede -lehtiin (a, b). Jälkimmäisessä pääsin kuvaamaan omaa työtäni yliopistolla, mutta myös muun muassa tieteenviestintää.
Urheilupuolella olen mentoroinut ja sparrannut edelleen rakkaudesta lajiin Ilveksen jääkiekkojoukkuetta ja taustatiimiä. Kovinkaan työlästä tämä vapaaehtoistyö ei ole ollut ja kaikki on tapahtunut koronan takia etänä.
Podcast-vierailut
Vierailin Petri Jalangon Newton -podcastissa keskustelemassa palautumisesta. Olin myös Anni Vuohijoen Elämästä urheiluun -podcastissa juttelemassa miesten ja naisten välisistä yhtäläisyyksistä ja eroista voimaharjoittelussa. Molemmat mielestäni erinomaiset podcast-jaksot löytyvät mm. Spotifysta.
Muuta vuonna 2021
Punttailut ovat edelleen jatkuneet satujumppana. On ollut erilaisia kremppoja ja täten olenkin noudattanut ”accidental periodization” -metodia eli olen harjoitellut aina niitä lihasryhmiä, jotka ovat ehjänä.
Festareita, keikkoja, urheilutapahtumia ja muita ihmisten tapaamista kaipaan ja toivon, että ensi vuosi on näiden suhteen parempi.
Musiikkimakuni ei ole muuttunut oikeastaan paljoakaan, vaikkakin vuonna 2021 kuuntelin aiempaa enemmän mustaa metallia. Monet hyvät synkät metallimusiikkilevyt ovatkin kutkuttaneet juuri sopivasti tärykalvoani erityisesti vuonna 2021.
Visuaalisempien aistimusten puolella vuosi toi vastaan monia hyviä kirjoja. Olen listaillut viime vuosina vapaa-ajallani lukemiani kirjoja Goodreads-sivustolle. Niin siis olen vielä niin vanhanaikainen, että luen kirjat ihan itse.
Television tai suoratoistopalveluiden nauruviihteen saralla minua ilahdutti erityisesti Norsemen-sarja Netflixissä. Nykyhetken ja historian mainiota sekoittamista ja upeita henkilöhahmoja. Hyvin käsikirjoitettua huumoriviihdettä ei ole viime vuosina ollut paljoa tarjolla, valitettavasti.
2022
Tulevaisuutta on mahdoton ennustaa tarkasti. En usko, että blogi tästä ihan kokonaan kuolee. Uusia blogirjoituksia on edelleen tulossa silloin tällöin.
Tavoitteenani on tehdä silloin tällöin postauksia myös Instaan ja vähintäänkin viikottain kirjoitella Instan tarinoihin jotain enemmän tai vähemmän hyödyllistä muun muassa urheiluun ja ravitsemukseen liittyen. Enempää en tällä kertaa lähde ennustamaan.
Lopuksi
Kiitän kuluneesta vuodesta läheisiäni, kavereita ja kaikkia yhteistyökumppaneita, kuten blogin vieraskirjoittajia. Kiitos myös kaikille blogin lukijoille uskollisuudesta ja siitä, että keskustelu on ollut pääosin asiallista.
Toivon kaikille lukijoille onnellista vuotta 2022! Ennen kaikkea toivon kaikille terveyttä ja hyvinvointia. Olkoon myös rauta ja liike kevyttä, ruoka hyvää, unet riittäviä ja elämä mukavaa!
Juha Hulmi
Lihastohtori 