Kalori on kalori vai onko sittenkään?

Onko kalori aina kalori? Tässä aiheessa usein näppäimistöjen äärellä taistellaan siitä kuka on oikeassa. Yleensä yksi väittelijä on sitä mieltä, että kalori on kalori ja toinen, että kalori ei ole kalori. Päätin kokeilla kepillä jäätä ja kirjoittaa tästä aiheesta artikkelin jo vuonna 2014 ja nyt tämä alkuperäinen vuonna 2014 julkaistu artikkeli on laajennettu ja päivitetty 2021 luvulle. Tämä on yksi blogin historian kattavimmista artikkeleista. Kirjoitus on ajoittain myös varmasti haastavaa lukea. Varatkaa siis sille huomattavasti aikaa. Kirjoitus on jaettu neljään osaan.

1) Mitä tarkoittaa energia-aineenvaihdunta ja yleensäkin kalorit,
2) Myytti 1: Kalori ei ole kalori,
3) Myytti 2: Kalori on kalori ja
4) Yhteenveto ja johtopäätökset.

Kirjoituksessa käsitellään myös kattavasti eri makroravinteiden (proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat) vaikutusta kehon massaan ja koostumukseen. Koska kirjoitus varmasti aikaan kiehuntaa, esitän kaksi nöyrää pyyntöä: pitäkää kommentit asiallisina ja luethan kirjoituksen loppuun asti ennen kuin kommentoit, koska todennäköisesti kommenttiisi löytyy vastaus kirjoituksesta. Epäasiallisia kommentteja ei julkaista.

Mitä tarkoittaa kalori ja solujen energiatasapaino tai ”energiatilanne”

On hyvä aloittaa esittämällä kysymys, mitä on energia. Energia on kykyä tehdä työtä ja sen SI-järjestelmän yksikkö on joule (=0,239 kaloria) (lue esim: Buchholz ja Schoeller 2004). Yksi kalori tarkoittaa lämpömäärä, joka kasvattaa yhden vesigramman lämpötilaa yhdellä celsiusasteella normaalipaineessa. Termodynaamisesti kalori on kalori.

Ravinnossa orgaanisiin aineisiin (proteiinit, hiilihydraatit, rasvat ja alkoholi) on varastoituneena kemiallista energiaa. Sen avulla voidaan monimutkaisten kehon pilkkomis- ja energian talteenottoprosessien jälkeen vaikkapa pullistella lihaksia peilin edessä… tai jopa tehdä jotain hyödyllistä kuten pilkkoa puita, joiden palamisen avulla lopulta mekaaninen työ tuottaa lämpöenergiaa. Jälkimmäisen avulla voi saunoa vähissä vaatteissa jopa talvipakkasilla.

Kalorit eivät tietenkään itsessään pysty rakentamaan vuosien työllä saavutettua elintasovatsaa, vaan siihen tarvitaan rakennusaineita kuten rasvahappoja (ja glyserolia). Näitä saadaan suoraan syömällä ravinnon rasvoja, mutta myös lipogeneesin (rasvahappojen uudisrakennus) ja glyseroneogeneesin (glyserolin tuotto) avulla muista makroravinteista eli hiilihydraateista, proteiineista ja alkoholista. Usein kuitenkin unohdetaan, että sen lisäksi, että meillä on makroravinteita, joista kehon varastoja rakennetaan, niistä saatu energia vaikuttaa myös muulla tavoin. Alla pieni yksinkertaistettu biokemiapläjäys aiheesta kiinnostuneille.

Biokemiapläjäys. Miten energiatasapaino tai sen puute (”energiatilanne”) soluissa vaikuttaa siihen tapahtuuko soluissa enemmän kasvatusta vai hajotusta?

Ensimmäiseksi on hyvä ymmärtää mitä tarkoittaa ATP. ATP eli Adenosiinitrifosfaatti on on solujen tärkein energian siirtoon ja lyhytaikaiseen varastointiin liittyvä runsasenerginen yhdiste. Käytännössä lähes kaikki solujen toiminnot saavat energiansa ATP:stä. ATP:tä saadaan vastaavasti pilkkomalla ravintoa tai kehon omia energiavarastoja. Emme pysty sitomaan auringon säteilyenergiaa kemialliseksi energiaksi kehossamme kuten kasvit, joten meidän on pakko syödä ja juoda elääksemme.

Yksinkertaistetuksi menemättä syvemmälle biokemian termistöön, ”energiatilanne” soluissa, on se sitten positiivinen tai negatiivinen, vaikuttaa siihen mihin suuntaan reaktiot kehossa tapahtuvat. Eli käytännössä tässä tapauksessa tapahtuuko:

a) rakennusta pienemmistä komponenteista isommiksi järjestäytyneiksi rakenteiksi (makromolekyyleiksi) eli anaboliaa vai

b) makromolekyylien hajotusta eli kataboliaa pienemmiksi molekyyleiksi

Makromolekyylien pilkkominen (katabolia) on aina kokonaisuudessaan energiaa (ja ATP:tä) vapauttava prosessi ja vastaavasti rakentaminen on energiaa (ja ATP:tä) sitova eli vaativa prosessi. Kuvassa alla näkyy kuinka ravinnosta saadut energialähteet kehossa vapauttavat energiaa, mikä ”sidotaan” runsasenergiseksi yhdisteeksi ATP:ksi. ATP voidaan sitten käyttää hyväksi energiaa sitovissa anabolisissa reaktioissa tai vaikkapa lihassupistukseen.

Energiatilanteesta kertoo soluille muun muassa ATP:n määrä tai oikeastaan tarkemmin sanoen ATP:n vähäenergisemmät muodot eli AMP ja ADP sekä näiden ja ATP:n suhteellinen määrä. Kun ATP:tä on paljon suhteessa AMP:hen tai ADP:hen, on kyseessä tilanne, jossa energiaa on paljon saatavilla ja tällöin sitä voidaan ”varastoida”. Vastaavasti kun AMP:tä tai ADP:tä on paljon suhteessa ATP:hen, on soluissa energiastressi eli tilanne, jossa on tarve tuottaa ATP:tä solujen toimintojen mahdollistamiseksi. Edellisessä tilanteessa reaktiot etenevät kehossa voittopuolisesti anabolian suuntaan (esim. rasvakudosta rakentuu) ja jälkimmäisessä katabolian suuntaan (esim. rasvakudos pilkkoutuu).

Miten sitten tämä ”energiatilanne” vaikuttaa siihen, millä tavalla solut säätelevät tapahtuuko siellä voittopuolisesti anaboliaa vai kataboliaa?

Tässä kohtaa on hyvä käydä läpi Gibbsin vapaan energian käsite. Kemiallinen reaktio on spontaani tietyssä lämpötilassa ja paineessa, kun sen Gibbsin energiamuutos on negatiivinen. Tällöin energiaa vapautuu (eksergoninen reaktio) ja se voidaan sitoa ATP:ksi (edellinen kuvio ”Katabolia”). Vastaavasti endergonisessa reaktiossa Gibbsin energiamuutos on positiivinen eli käytännössä reaktio toteutuu vain kun siihen tuodaan energiaa (edellinen kuvio ”Anabolia”). Energiaa tällaisiin reaktioihin saadaan ATP:n pilkkomisen avulla, jota siis saatiin eksergonisista reaktioista. Eksergoniset ja endergoniset reaktiot ovatkin soluissa aina kytkettynä toisiinsa. Tämä käytännössä selittää sen kuinka vaikeaa on lihoa ilman teoreettista energiaylimäärää ravinnosta. Jos ATP:tä käytetään jo maksimimäärä energiaa (ATP:tä) vaativiin kehon perusprosesseihin kuten lihassupistukseen, proteiinisynteesiin ja ionipumppujen toimintaan, ylimääräinen energia ei vapaudu pelkästään lämpönä, vaan se kaapataan ATP:ksi. Ja lisääntynyt tarjolla oleva ATP:n määrä ohjaa metabolisia reaktioita anabolian suuntaan. Tästä lisää seuraavaksi.

Reaktioiden etenemisnopeuteen vaikuttaa kriittisesti niitä katalysoivien eli vauhdittavien entsyymien aktiivisuus. Tyypillisin solujen ”energiatilannetta” aistiva entsyymi on AMP kinaasi eli AMPK. Silloin kun AMP/ATP -suhde on korkea, AMPK-entsyymi aktivoituu ja se kiihdyttää katabolisia ja ATP:n määrää kasvattavia prosesseja. Tämä tapahtuu, jotta solut saavat toimintoihinsa ATP:tä, jolloin matala AMP/ATP -suhde hetkellisesti myös korjautuu. Eli esimerkiksi rasvojen hapetus ATP:n tuottoon eli ”poltto” lisääntyy.

Vastaavasti kun energiaa on tarjolla ylenmäärin eli AMP/ATP -suhde on matala, tällöin AMPK:n aktiivisuus vähentyy. Tämä kiihdyttää energiaa varastoivia anabolisia prosesseja kuten rasvojen varastoitumista (rasvahappojen ja triglyseridien synteesiä jne.). Lopulta erilaisten biokemiallisten reittien aktiivisuus vaikuttaa siihen kumpaan suuntaan reaktiot etenevät (esim. kasvatetaanko vatsaa vai pilkotaanko pienemmäksi).

Voit lukea energiatilan aistimisen biologiasta ja AMPK:sta lisää esim. AMPK:n isän Grahame Hardien artikkeleista (Hardie ym. 2012).

Periaatteessa siis tilanne on melko simppeli: soluissa positiivinen tai negatiivinen ”energiatilanne” on teoriassa ratkaisevassa osassa siinä, kuinka paljon tapahtuu rakentavia ja hajottavia reaktioita ja siten lisääntyykö vai pieneneekö solujen energiavarastojen massa. Se ei kuitenkaan tarkoita vielä suoraan sitä, että sisäänotettu energia (kalorit sisään) ja kalorien käyttö (kalorit ulos) olisi mitenkään yksinkertainen ilmiö. Aloitankin kirjoituksen myyttiosuuden käsittelemällä ensin myyttiä kalori ei ole kalori.

Myytti 1: ”kalori ei ole kalori”

Termodynamiikan ensimmäisen säännön mukaan energiaa ei voi luoda eikä hävittää. Yhtälö: kehon energiavarastojen muutos = energiansaanti – energiankulutus (kalorit sisään – kalorit ulos)” pätee teoriassa kohtuullisen hyvin isolla joukolla ihmisiä ja nopeahkoissa keskisuurissa ja suurissa painon vaihteluissa (Hall ym. 2012, Bray ja Bouchard 2020). Jos ihminen syö tai juo selvästi enemmän kuin kuluttaa, ihminen lihoo. Jos syö tai juo selvästi vähemmän kuin kuluttaa, laihtuu. Epäilevät voivat lukea vaikkapa Minnesota Starvation -kokeesta tai katsella kuvia keskitysleireillä viruvista ihmisistä. Alla oleva kuvio saattaa myös hahmottaa tilannetta. Painonpudotus on usein alussa nopeaa, mutta se hidastuu ja lopulta pysähtyy. Tämä näyttäisi selittyvän vahvasti sillä, että samaan aikaan energiansaannin ja -kulutuksen erotuksen arviot lähestyvät nollaa.

Kuvio 1. Painonpudotusta ja rasvanlähtöä voidaan keskiarvotasolla simuloida yleensä melko hyvin. Kuviot on poimittu Kevin Hallin luennosta Guo ym. 2018 julkaisusta, jossa käytettiin kahden vuoden CALERIE-dieettitutkimuksen (Ravussin ym. 2015) dataa mallinnukseen. Tätäkin mallinnusta voi toki tarkastella kriittisesti: objektiivisen energiansaannin määrittämisen sijaan energiansaanti on mallinnettu perustuen kehon painon ja energiankulutuksen muutoksista. Vastaavaa NIH:n mallinnusta voi kokeilla itsekin, jos haluaa testata mitä vaaditaan haluttuun painonpudotukseen tietyssä tavoiteajassa.

Vastikään julkaistiin tähän mennessä kattavin ja paras tutkimuskatsaus ylensyöntikokeista (Bray ja Bouchard 2020). Kuten alla kuviosta näkyy, rasvamassan [fat mass] lisääntyminen on suoraan verrannollinen siihen, kuinka paljon tutkittava sai ylenmäärin energiaa ravinnostaan. Tässä katsauksessa energiaylimäärä selitti peräti 89 prosenttia rasvamassan lisääntymisestä, mikä on huikean korkea lukema ottaen huomioon kaikki virhelähteet ja hajonnat, joiden takia 100 % selitysosuus ei olisi käytännössä edes mahdollista.

Rasvattoman massan [fat free mass] kasvuun plussakaloreilla ei ollut yhtä selkeää yhteyttä, mutta kuitenkin siinäkin 43 % selitysosuus. Eli käytännössä tässäkin mitä suurempi oli laskennallinen energiansaannin ylimäärä, sitä enemmän myös rasvaton massa kasvoi. Se, että pelkästään mitä enemmän syödään kasvattaisi yhtä tehokkaasti lihasta kuin rasvamassa ei liene kenellekään yllätys. Kaikki treenaamisesta perillä olevat tietävät, että lihasten kasvussa harjoittelu on aina kaikki kaikessa ja ravitsemuksella on pienempi osuus kunhan edes perusasiat syömisestä ovat kunnossa (Thalacker-Mercer ym. 2009, Morton ym. 2018). Lisäksi tämä yllä esitetty kalorien yhteys massan kasvuun EI tarkoita sitä etteikö energiavajeessa voisi myös joissain tilanteissa voimaharjoittelun avulla kasvattaa lihasmassaa ja vähentää kehon rasvan määrää.

Kuvio 2. Lähde: Bray ja Bouchard 2020.

Miksi rasvattoman massan ja kehon proteiini”varastojen” lihotus on työlästä? Lihaskudos on pääosin vettä ja proteiinia ja sen varastoiman energian määrä on vain noin 1000 kcal kiloa kohti, eli voisi ajatella pienilläkin plussakaloreilla rakennettavan lisäkilon lihasta. Mutta salirottien harmiksi proteiinisynteesi eli proteiinien rakentuminen aminohapoista on todella paljon energiaa kuluttava prosessi eli ihan noin helpolla ja pienellä energialla ei lihaskiloa todellisuudessa rakenneta.

Yhteenvetona, kaloriteoria toimii siis melko hyvin rasvamassan kasvussa, kun energian vaje tai ylimäärä on suuri. Eli mitä enemmän saat ravinnosta energiaa, sitä enemmän lihot jos energiankulutus ei juurikaan muutu.

Eli kalori on (tavallaan) edelleen kalori. Toki homma ei ole ihan näin yksinkertaista, koska ihminen ei syö lihoessaan satoja kilokaloreita ekstraa, vaan lihominen saattaa olla laskennallisesti vain 20 kcal energiaylimäärän eli yhden suklaakonvehdin verran päivässä. Tällöin tilanne menee monimutkaisemmaksi. Eli jatketaan asian pähkäilyä.

Kalorit kropassa saattavat hämätä painon heilahtaessa nopeasti ylös tai alas. Rasvakudoksessa on varastoituneena keskimäärin hyvin paljon eli 7500-7800 kcal per kg energiaa lähinnä siitä syystä, että rasvakudos on pääosin rasvaa ja vain hyvin vähän vettä  (Thomas 1962, Abe ym. 2018). Pakkaa sekoittaa se, että vaikka rasvakudoksessa on vähän proteiinia, senkin määrä laskee dieetillä, ei pelkästään rasvakudoksen rasvan määrä (Abe ym. 2019). Usein käytetty nyrkkisääntö ”7000 kcal miinuskaloreita johtaa yhden rasvakilon lähtöön” ei ole dieetillä laskennassa hyvä nyrkkisääntö. Se varsinkin dieetin edetessä yliarvioi huomattavasti painon ja rasvan määrän laskua osittain muun muassa teoreettista suuremman kokonaisenergiankulutuksen vähentymisen eli adaptiivisen termogeneesin (”säästöliekki”) ansiosta (Hall ja Chow 2013, Thomas ym. 2013). Reijo Laatikainen on kirjoittanut tästä blogissaan laadukkaan kirjoituksen. Vastaavasti kontrolloiduissa ylensyöntitutkimuksissa on havaittu, että energiankulutus lisääntyy energiansaannin kohotessa, mikä hieman hidastaa teoreettista lihomisvauhtia plussakaloreilla ollessa (Müller ym. 2016). Kuitenkaan me ihmiset ei olla mukauduttu yhtä hyvin lisääntyneeseen syömiseen kuin vähentyneeseen syömiseen (Müller ym. 2016, Westerterp ym. 2016) ja tämä saattaa olla yhtenä ihmiskunnan lihomisen moninaisista syistä.

Energian saanti ja kulutus eivät ole toisistaan riippumattomia. Energiankulutuksen yhtälössä (kalorit sisään miinus kalorit ulos) ajatellaan usein energian saantia ja kulutusta toisistaan riippumattomina tekijöinä, joita voidaan molempia helposti säädellä tahdonvoimalla. Tällaisia ne eivät kuitenkaan missään nimessä ole. Energian saanti ja kulutus ovat voimakkaasti toisistaan riippuvia muuttujia (Hall ja Guo 2017, Westerterp ym. 2016) ja tämä aiheuttaa suuria haasteita kehon massan muutosten ennustamiseen (Dhurandhar ym. 2014). Kuviossa alla on esitetty energiankulutuksen eri komponentit.

Kuvio 3. Energiankulutus koostuu useista eri komponenteista. REE = lepoenergiankulutus, NEAT on muu päivittäinen fyysinen aktiivisuus kuin liikunta, TEF on ravinnon lämpövaikutus ja EAT = liikunnan energiankulutus. Muokattu lähteestä: Martinez-Gomez ja Roberts 2021.

Käytännössä se mitä ja miten syödään vaikuttaa liikkumiseen ja energiankulutukseen ja toisinpäin, se miten liikutaan vaikuttaa syömiseen ja energiansaantiin (tsekkaa hyvä blogikirjoitus). Varsinkin jälkimmäinen tuppaa usein unohtumaan: liikkumattomuus ja liikunta vaikuttavat myös syömisen määrään ja laatuun melko oleellisesti: liikunta parantaa syömistottumuksia ja liikkumattomuus heikentää niitä (Beaulieu ym. 2020).

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että laihduttamisen ja painonhallinnan laihdutuksen jälkeen tekee monille hyvin haastavaksi se, että yritys muuttaa joko energiansaantia tai -kulutusta johtaa moniin tiedostamattomiin käyttäytymisen ja fysiologian melko yksilöllisiin ja tilanneriippuvaisiin muutoksiin, jotka vastustavat toivottuja muutoksia kehon koostumuksessa (Hall ja Guo 2017, Müller ym. 2016, Melanson ym. 2014).

Isot mittaushaasteet. Iso ongelma energiankulutuksen ja -saannin yhtälössä on näiden mittaaminen. Erityisen haastavaa on energiankulutuksen tarkka mittaaminen. Me olemme liikuntatieteellisessä tiedekunnassa Jyväskylän yliopistossa arvioineet vuosien saatossa energiankulutusta monien menetelmien avulla. Kaikkein tarkimmat ja luotettavimmat menetelmät eli suora kalorimetri ja huonekalorimetri Suomesta kuitenkin puuttuvat.

Liikunnan energiankulutukseen on hyvin monenlaisia keskiarvoistavia arvioita esimerkiksi täällä, mutta yksilöllisiksi ohjenuoriksi ne eivät käy. Ongelmana on itse mittaamisen haasteiden lisäksi muun muassa liikunnan aikaisen ja jälkeisen energiankulutuksen yksilöllisyys ja se, että myös harjoittelutausta vaikuttaa energiankulutukseen (Westerterp ym. 2016). Lisäksi liikuntasuoritus kompensoituu osalla ihmisistä vähäisempänä muuna fyysisenä aktiivisuutena eli päivän kokonaisenergiankulutukseen ei riitä täydellinenkään liikunnan aikaisen energiankulutuksen ja sen jälkeisen ”jälkipolton”  (EPOC) mittaus (Melanson ym. 2014). Erityisen vaikeaa on anaerobisen liikunnan energiankulutuksen mittaaminen.

On hyvä muistaa, että energiankulutus vähenee painon pudotessa (Müller ym. 2016). Tämä on todennäköisesti yksi syy siihen miksi ihminen helposti lihoo takaisin alkupainoon. Kun pudotetaan painoa, pitäisi kaloreita laskiessa energiankulutuksen muutokset siis osata ottaa huomioon. Dieetin onnistumisen todennäköisyyttä voi parantaa sillä, että rasvan- ja/tai painonpudotuksessa ei pelkästään vähennä energiansaantia, vaan myös yrittää lisää tai ylläpitää kokonaisenergian kulutusta panostamalla riittävään tietoiseen (liikunta) ja tiedostamattomaan fyysiseen aktiivisuuteen (Washburn ym. 2014). Tämä voi onnistua helpoimmin muokkaamalla oma elinympäristö tukemaan liikunnallisia tapoja.

Liikunnan harrastaminen ei ole tärkeää laihdutuksessa ja painonhallinnassa pelkästään sen energiankulutuksen mahdollisen lisääntymisen kautta. Liikuntaa harrastamalla usein lepo- ja perusaineenvaihdunta (=lepoenergiankulutus) ei laske dieetillä (”säästöliekki”) välttämättä niin paljon kuin pelkästään vähentämällä syömistä (Svendsen ym. 1993). Tosin väistämättä sitäkin dieetillä tapahtuu eli lepoaineenvaihdunta laskee, koska keho ymmärtää säästää energiaa kuluttavissa prosesseissa kuten esimerkiksi transkriptiossa ja proteiinisynteesissä (Sarin ym. 2021).

Yhteenvetona voidaan todeta, että kontrolloiduissakin tutkimuksissa ja ihmisten omissa laihdutustarinoissa hyvin usein energiankulutuksen ja -saannin yhteydet toisiinsa on unohdettu. Tämän perusteella voisi sanoa, että ongelma on siis enemmänkin laskijassa kuin kaloriteoriassa eli tämän täkia ei voi pelkästään energiansaantia tuijottamalla epäonnistuneen laihdutuksen tai painonhallinnan jälkeen väittää, että kalori ei olisi kalori.

Myös energiansaannin arviot menevät helposti mönkään. Energiansaannin arviot ovat aina vain keskiarvoistuksia (aiempi kappale: ”Ravinnosta ei aina saa sitä kalorimäärää kuin mitä laskennallisesti väitetään: ihmiskeho ei ole pommikalorimetri”). Ihminen lisäksi tunnetusti aliraportoi täyttäessään ravintopäiväkirjaa. Lisäksi keskimäärin syödään ravintopäiväkirjaa täyttäessä hieman vähemmän kuin normaalisti. Eli sekä aliraportoidaan että alisyödään ja tämä on erityisen yleistä lihavilla ja ylipainoisilla (Goris ym. 2000, Burrows ym. 2019).

Olemme päässeet kirjoituksen puoliväliin. Yhteenvetona voisi sanoa, että kun ostat kaupasta ruokaa tai juomaa ja katsot kilokalorilukemat tuotteen kyljestä tai vaikkapa Finelin erinomaisesta tietopankista, muistathan, että lukemat ovat keskiarvoistettuja arvioita ns. pommikalorimetrin ja siitä laskettujen korjauskertoimien avulla arvioidusta energiansaannista (Atwater-systeemi, lue lisää Merrill & Watt 1973). Vastaavasti myös energiankulutus on ilman tieteellisen tarkkoja mittauksia aina myös siis arvio. Näitä on ehdottomasti syytä tarkastella kriittisesti: ihmisessä energian vapautuminen ei ole sama asia kuin pommikalorimetrissa eristettyjen makroravinteiden polttaminen. Käsittelenkin tätä myöhemmin melko perusteellisesti mm. kappaleessa ”Ravinnosta ei aina saa sitä kalorimäärää kuin mitä laskennallisesti väitetään: ihmiskeho ei ole pommikalorimetri”. Kuitenkin ennen kuin syytät kaloriteorian puutteita lihomisesta, laihtumisesta tai niiden puutteesta, kannattaisi ehkä kerran elämässä yrittää arvioida energiansaanti ja -kulutus mahdollisimman tarkasti.

Asiat ovat kuitenkin vieläkin monimutkaisempia ja huomaat pian, että mustavalkoisesta erottuu huomattavan paljon harmaan eri sävyjä kun tarkastelemme ilmiötä hieman enemmän toisesta suunnasta.

Myytti 2: ”kalori on kalori”

Makroravintokoostumuksella on merkitystä laihdutuksessa. Kun otetaan erot kaikessa käsittelyssä, hukkana ulosteisiin, ravinnon prosessoinnin vaikutukset jne. voidaan laskea paljonko eri makroravinteista saa kehon käyttöön keskimäärin energiaa (ATP:tä) per gramma. Usein yleistetään hiilihydraateista saatavan 4 kcal, rasvoista 9 kcal ja proteiineista 4 kcal. Erot esimerkiksi hiilihydraattien ja rasvojen välillä johtuvat näiden makroravinteiden erilaisilla potentiaaleilla tuottaa pilkkoutuessaan ATP:tä kemiallisiin prosesseihin (esim. Darvey 1998)). Esimerkiksi proteiinista saa energiaa seuraavasti: kokonaisenergiansaanti – hukka (sulatuksessa, typen poistossa ja muussa säätelyssä) –  energiankulutuksen lisäys (terminen efekti) eli <4 g/kg (Livesey 2001, Paddon-Jones ym. 2008). Proteiinista saa pommikalorimetrissä polttamalla keskimäärin noin 5,65 kcal  / g, mutta kehon käyttöön tyypillisesti arvioidaan saatavaksi 4 kcal / g. Tämä johtuu muun muassa siitä, että proteiinin sisältämää typpeä ei pystytä käyttämään energiantuotossa hyväksi, vaan se joudutaan poistamaan elimistöstä energiaa kuluttavassa ureasyklissä (Merrill & Watt 1973). Tämän lisäksi proteiinin terminen efekti eli lämpövaikutus on suurempi kuin hiilihydraateilla tai rasvoilla. Eli käytännössä proteiinin syöminen kuluttaa enemmän energiaa kuin hiilarien tai rasvojen syöminen. Tämän akuutin lämpövaikutuksen lisäksi lisäksi alhaista proteiininsaantia korkeampi proteiininsaanti lisää myös hieman lepoenergiankulutusta (Bray ym. 2015, Wycherley ym. 2012). Lisääntynyt lepoenergiankulutus voi korostua lihaksia kasvattaessa, koska lihasten proteiinisynteesi on erittäin paljon energiaa kuluttava prosessi.

Proteiinin kylläisyysvaikutusta on joskus liioiteltu, mutta on totta, että se on hieman suurempi kuin hiilihydraateilla tai rasvoilla (Weigle ym. 2005, Rolls ym. 1988). Tämä myös on johtanut siihen, että kokonaisenergiansaanti voi jäädä usein hieman alhaisemmaksi kohtuullisella proteiininsaannilla (1,2-1,6 g/kg) kuin alhaisella proteiininsaannilla (<1 g/kg) (Halton ja Hu 2004, Leidy ym. 2014).

Ei siis ole suuri yllätys, että proteiinia kohtuullisesti tai melko reilusti sisältävällä ruokavaliolla ihminen yleensä laihtuu hieman paremmin kuin vähäisellä proteiininsaannilla (Santesso ym. 2012, Wycherley ym. 2012). Koska proteiininsaannilla on vaikutusta myös kehon koostumukseen (Wycherley ym. 2012), voisi siis ihan perustellusti väittää proteiineista keskusteltaessa, että kalori ei ole kalori.

Proteiinin aiheuttama energiankulutus voi riippua myös siitä mitä muuta syö. Jos samanaikaisesti hiilihydraattien saanti on minimissään, kasvanut glukoneogeneesin eli glukoosin uudismuodostuksen tarve lisää ainakin teoriassa kehon energiankulutusta. Glukoosin rakennus glukoneogeneesissä tyypillisestä lähtötuotteesta pyruvaatista kuluttaa energiaa pahimmillaan jopa 200 % enemmän, kuin mitä glukoosista saa energiaa vastaavasti glukoosista pyruvaatiksi pilkottaessa. Tämä on nyt vain yksi esimerkki siitä, että biokemiassakaan ei jaella ilmaisia lounaita. Energiaekologisesti olisi siis järkevää saada myös hieman hiilihydraatteja, koska väistämättä kehon niitä pitää edes jonkin verran rakentaa, jos ei ravinto tätä polttoainetta tarjoa. Mutta toisaalta tässä on sitten laihduttajilla teoreettinen etu. Kovissa tiedelehdissä onkin julkaistu yksittäisiä tutkimuksia, joissa dieetillä vähähiilihydraattinen ja melko korkeaproteiininen ruokavalio hidasti mahdollisesti dieettiin liittyvää energiankulutuksen laskua verrattuna saman arvioidun energian tarjoavaan vähärasvaiseen tai alhaisen GI:n dieettiin (Ebbeling ym. 2012, Ebbeling ym. 2018). Periaatteessa siis tämän tutkimusryhmän havaintojen pohjalta voisi halutessaan sanoa, että kalori ei ole kalori.

Mutta eipäs nuolaista ennen kuin tipahtaa! Tieteessä kokonaisnäyttö ratkaisee. Hall ja Guo 2017  vetivät yhteen kaikki vuoteen 2017 mennessä tehdyt kalori- ja proteiinivakioidut kontrolloidut tutkimukset eri makroravinteita korostavien ruokavalioiden välillä. He havaitsivat, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ei tarjonnutkaan energiankulutuksen lisääntymisen (tai dieetillä energiankulutuksen pienemmän vähentymisen) kautta metabolista ”etua” eikä energiansaannin ollessa vakioitu (tutkijat tarjosivat kaikki ateriat tutkittaville) rasvanlähtökään tehostunut, jopa päinvastoin (Hall ja Guo 2017). Mukana olleiden tutkimusten kestot olivat keskimäärin lyhyitä, mutta siitäkin huolimatta tunnetun vähähiilihydraattiruokavaliotutkijaryhmän löydöksessä (Ebbeling ym. 2018) oli mahdollisesti jotain outoa (ks. kuva alla).

Image

Kuvio 4. Joskus yksittäisen tutkimuksen tulos ei asetu kokonaistutkimusnäyttöön ja saattaa olla liian hyvää ollakseen totta (Kuva: Stephan Guynet).

Kevin Hallin ryhmä analysoikin uudestaan tämän 2018 tehdyn sinänsä laadukkaan tutkimuksen. Uudelleenanalyysissä otettiin huomioon alunperin tutkimusrekisteriin ladattu tutkimussuunnitelma ja tutkimuksessa käytetyn kaksoisleimatun veden heikkoudet energiankulutuksen arvioinnissa ja otettiin analyysistä pois yksittäiset epäilyttävät havainnot (Hall ym. 2019). Tämä uudelleenanalyysi paljasti, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ei lisännyt tilastollisesti merkitsevästi dieetin aikaista energiankulutusta. Sama havainto on myös tehty tarkasti kontrolloiduissa eläinkoeasetelmassa (Hu ym. 2020).

No, Ludwig ja kumppanit iskivät takaisin analysoimalla uudestaan vastaavasti aiemmin mainitun Hall ja Guon katsauksen vuodelta 2017. Uudelleenanalyysi julkaistiin juuri ennen joulua 2020 (Ludwig ym. 2020). Katsauksessa analysoitiin energiankulutusta erikseen lyhyemmistä ja pidemmistä tutkimuksista, joissa energiankulutusmenetelmänä käytettiin kaksoismerkittyä vettä. Lopputuloksena oli, että toisin kuin ottamalla huomioon kaikki tutkimukset, pitkäkestoisimmissa tutkimuksissa karppaajilla energiankulutus oli lisääntynyt. Nyt tämä katsaus on saanut vastaavasti kritiikkiä siitä, että tässä analyysissä oli jostain syystä jätetty kokonaan pois epäsuoralla kalorimetrialla tai huonekalorimetrilla tehdyt tutkimukset, joissa karppauksen energiankulutuksen lisäystä ei oltu havaittu.

Tällaista on tiede: tieteessä ei todellakaan ole ennakkoon päätettyjä totuuksia ja vanhoja ajatuksia haastetaan ja testataan säännöllisesti koko ajan. Mikä on totuus karppauksen tai ketoilun vaikutuksesta energiankulutukseen? Yhteenvetona sanoisin, että se riippuu tämän hetken tietämyksen mukaan tilanteesta, yksilöstä ja mittausmenetelmästä.

Yhden makroravinteen (hiilarit) demonisointiin fokusoiva teoria ei ole saanut paljoakaan kannatusta tieteessä. Jos siis vähähiilihydraattisella ruokavaliolla laihtuu tai lihominen estyy, sitä nykytiedon mukaan ei selitä Gary Taubesin ja kumppanien insuliini-hiilihydraattiteoria tai edes huomattavasti fiksumpi Ludwigin ja Ebbelingin teoria. Jälkimmäisessä ajatellaan niin, että hiilihydraattien runsas syönti ja insuliinihormonin nousu aiheuttaa rasvasolujen kasvua (lihavuutta) ja näistä on seurauksena lisääntynyt syöminen (energiansaanti) ja vähäisempi energiankulutus. Hekään eivät kiellä etteikö ylensyönti (suurempi energiansaanti kuin kulutus) lihota, mutta heidän teorian mukaan tämä ei selitä lihomisepidemiaa. He myös myöntävät artikkelissaan seuraavaa: ”Of course, no one dietary factor can fully explain variations in body weight among individuals and populations; furthermore, many hormones (notably including leptin and ghrelin) and the gut microbiome may affect body composition related to, or independently of, GL …

Minua viisaammat lihomisen ja laihtumisen matemaattisen mallintamisen tutkijat Kevin Hall ja John Speakman ovat julkaisseet lukuisia kriittisiä katsauksia Ludwigin ja Ebbelingin teorialle ja julkaisuille (Hu ym. 2020, Hall ym. 2018). On teoriasta mitä mieltä tahansa, ei kuitenkaan voi kieltää etteikö osalla ylipainoisista ihmisistä fiksusti noudatettu karppaus tai ketoilu ole toimiva keino vähentää painoa ja jopa olla hyvin hyödyllinen esimerkiksi 2-tyypin diabeteksen hallinnassa ainakin jonkun aikaa (Zoldenberg ym. 2021). Myös rasvamassa voi vähentyä, kun proteiininsaantia ei mätsätä verrokkiryhmään nähden yhtä suureksi (Hashimoto ym. 2016). Usein kuitenkin tutkimuksissa edullinen vaikutus on kestänyt vain puolisen vuotta, kun ruokavalion noudattaminen muodostuu monille syystä tai toisesta haastavaksi. Missään nimessä tämä ei siis ole mikään kaikille ylipainoisille sopiva taikaluoti.

Vaikuttaisi sille, että todennäköisempää yksilön laihtumiselle kyseisellä ruokavaliolla ainakin alkuvaiheessa on vähähiilihydraattisen ruokavalion tavallista rajoittamatonta ruokavaliota vähäisemmät ruokavalinnat ja vähentynyt näläntunne ja siten ravinnon- ja energiansaannin lasku (Gibson ym. 2015) sekä siis mahdollisesti hieman korkeampi proteiininsaanti verrokkiruokavalioihin nähden (Hashimoto ym. 2016, Hall ja Guo 2017). Edes tämä nälänhillintääkään tehostava etu ei tosin ole itsestäänselvää, jos verrataan runsaasti kuituja sisältävää kasvisravintoa eläinperäiseen, mutta myös runsaasti kasviksia sisältävään ketogeeniseen ruokavalioon (Hall ym. 2021). Tämä uusi tutkimus onkin jälleen vahva näyttö hiilihydraatti-insuliiniteoriaa vastaan: tutkimuksessa korkeamman insuliinin ja hiilihydraattien saannin ryhmä söi merkittävästi vähemmän. Ravitsemusta tulisikin katsoa yksittäisen makroravinteen tai hormonin demonisoinnin sijaan kokonaisuutena. Ravitsemus on muutakin kuin vain makroravinteita ja on hyvä tiedostaa, että ravitsemustutkimus sisältää aina paljon haasteita. Voit lukea tästä lisää myöhemmin kappaleesta ”Makroravinteiden sijaan syömme ruokaa.” Omasta mielestäni hiilari-rasvasota saisi jo päättyä. Molemmissa on hyvä puolia ja toivottavasti keskitytään jatkossa niihin enemmän mustavalkoisen tappelun sijaan.

Seuraavaksi käymme vielä läpi makroravinteita korostavia ylensyönti- ja painonhallintatutkimuksia.

Ylensyönti hiilareista vs. rasvoista. Entä mitä ylensyödessä tapahtuu? Ylensyöntitutkimuksia on tehty ihmisillä muutamia kymmeniä (Bray ja Bouchard 2020, ks. kuva 1). Tutkimuksissa on kontrolloiduissa olosuhteissa selvitetty esimerkiksi mitä tapahtuu ihmisille, jotka syövät selvästi energiankulutustaan enemmän lisäten joko rasvan tai hiilihydraattien saantia. Ylensyönnin ensimmäisten muutamien viikkojen kuluessa rasvamassa nousee hiilihydraattipainotteisella ylensyönnillä yhtä paljon tai jopa hieman vähemmän kuin rasvapainotteisemmalla ylensyönnillä (Leaf ja Antonio 2017). Kun energiansaanti ja jos mahdollista myös proteiininsaanti kontrolloidaan (mätsätään samaksi), hiilihydraattien ylensyönti ei siis kasvata rasvavarastoja enempää kuin korkearasvainen ylensyönti, vaikka korkeahiilihydraattisella ruokavaliolla hiilihydraateista noin kolmannes olisi sokereita (Horton ym. 1995). Tätä yksittäistä tutkimusta voi tietysti kritisoida lyhyestä kestosta, mutta mikään yksittäinen tutkimus ei olekaan koskaan täydellinen, vaan tieteellinen tieto perustuu pienistä palasista kootusta kokonaisnäytöstä, joka vahvasti tukee samaa: ylensyöntitutkimusten perusteella hiilihydraattien vs. rasvojen ylensyönnin suhde ratkaisee hyvin vähän lihomisen määrää (Leaf ja Antonio 2017).

Kuvio 5. Esimerkkitutkimus. Proteiininsaanti oli mätsätty, mutta toinen ryhmä nautti plussakaloreita rasvasta ja toinen hiilareista. Lopputulos kahden viikon kuluttua oli melko lailla identtinen ryhmien välillä (Horton ym. 1995).

Hiilihydraattien ylensyönti toki nostaa alussa painoa hieman rasvojen ylensyöntiä nopeammin (esim. Horton ym. 1995) . Tämä johtuu rasvavarastojen kasvun sijaan siitä, että hiilihydraatteja syömällä kehon hiilihydraattivarastot täyttyvät, mikä kerryttää hiilihydraattien lisäksi myös nestettä kehoon (esim. Bone ym. 2017). Ihan samalla tavalla hiilihydraattien rajoittamisen seurauksena paino tippuu alkuvaiheessa parisen kiloa hyvin nopeasti ilman, että rasvaa lähtee kehosta juuri yhtään.

Hiilihydraattivarastoja on erityisesti lihaksissa ja maksassa. Lihaksemme pystyvät varastoimaan hiilihydraattia aiemmin mainitun glykogeenin muodossa noin 1–2 % lihasten koosta. Riippuen lihasmassasta meillä voi täten olla noin 400–1000 g lihasglykogeenia kun varastot ovat täynnä ja glykogeenia painoonsa nähden vieläkin tehokkaammin sitovassa maksassa noin 100-120 g. Yhtä glykogeenigrammaa kohti kertyy samalla noin 3 grammaa vettä (Olsson ja Saltin 1970). Lisäksi korkealla hiilihydraatinsaannilla voi saada myös paljon kuituja, jotka keräävät väliaikaisesti lisää nesteitä elimistöön. Täten kun lisätään huomattavasti hiilihydraattien saantia, nopea jopa muutaman kilon painonnousu on ikään kuin pseudolihomista, koska rasvavarastojen määrä ei samassa ajassa juurikaan ehdi kasvamaan. Ihminen saattaa tällaisessa tilanteessa turhaan panikoida vaa’alla painon nopean heittelehtimisen johdosta. Pahimmassa tapauksessa joku saattaa jopa tehdä  tv-ohjelman.

Massiivisella hiilihydraattitankkauksella ei kuitenkaan voi mällätä päiväkausia ilman rasvavarastojen kasvua. Kun ylensyöntiä jatketaan viikkoja, hiilihydraattien ja/tai rasvojen ylensyöntitutkimuksissa lisääntyneestä painosta yleensä lopulta on rasvaa tyypillisesti noin 40–70 % riippuen tilanteesta ja yksilöstä (Bray ja Bouchard 2020).

Tässä kohtaa voisi mainita uusin kaloriteorian kritiikki ja vaihtoehtoinen teoria. Vaikuttavuuskertoimeltaan heikkotasoisessa julkaisusarjassa ja vielä vertaisarvioimattomissa pre-printeissä (1, 2) on arvosteltu kalori sisään – kalori ulos -teoriaa. Kirjoittajat ehdottavat totaalista paradigman muutosta: ”Contrary to the EBT, MBM maintains that body weight fluctuations are dependent on the difference between daily nutrient mass intake and daily mass excretion (e.g., elimination of macronutrient oxidation products) and NOT on energy imbalance.when macronutrient mass intake exceeds the excretion of macronutrient oxidation products body weight increases and vice versa”. Tämä teoria siis esittää, että makroravinteiden massa sisään – massa ulos on se mikä ratkaisee ja niiden erilaisilla potentiaaleilla tuottaa pilkkoutuessaan enemmän ATP:tä kemiallisiin prosesseihin ei olisi merkitystä (esim. rasvat noin 9 kcal/g ja hiilarit noin 4 kcal/g ja vastaava ero ATP:n tuotossa johtuen siitä, että rasvat ovat hiilihydraatteja pelkistyneempiä yhdisteitä (esim. Darvey 1998)). Käytännössä siis jos kaksi ihmistä syö isokalorisesti, se menettää painoaan suhteessa toiseen kumman syömä energiaravinteiden massa on vähäisempi. Ilmeisesti sen kummemmin Hall ja Speakman kuin Ludwig eivät ole tätä teoriaa ostaneet, saati sitten voimailumaailmasta tuttu ravitsemusbiokemian tohtori Layne Norton.

Lyhyt täydennys 9.5.2021: On ilman muuta selvää, että painon lähtö tarkoittaa massaa ulos. Kun paino laskee ja rasvaa lähtee, rasva hapettuu hiilidioksidiksi ja vedeksi. Suurin osa rasvasta hengitetään ulos hiilidioksidina ja loput poistuu vetenä kehon eritteinä (hiki, virtsa, uloste jne.). Tästä on hauska pikku BMJ:n julkaisu vuodelta 2014. Kerroinkin tästä Lihastohtori I-kirjassa.

Kuvio 6. Minne rasva katoaa? Muokattu lähteestä Meerman & Brown 2014.

Vastaavasti tottakai sisään tulleella makroravinteiden massalla on iso merkitys. Tämä on pidemmällä ajanjaksolla totta silloin kun todellakin kyseessä on makroravinteet, joilla on atomien välisissä kemiallisissa sidoksissaan potentiaalia pilkkoutuessa riittävään vapaan energian muutokseen, joka pystytään kytkemään ADP:n fosforylaatioon eli ATP:n tuottoon. Lyhyemmällä ajanjaksolla vastaavasti painavilla, mutta hyvin alhaisen potentiaalisen energiamäärän sisältävillä ruoilla ja juomilla taas on potentiaalia kasvattaa massaa vain hetkellisesti: esim. tomaatti ja kurkku kasvattaa massaa hetkellisesti, kunnes diureesi tekee tehtävänsä. Massa sisään EI kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että makroravinteiden erilaisilla potentiaalilla pilkkoutuessaan fosforyloida enemmän ADP:ta ATP:ksi ei olisi mitään merkitystä. Tässä blogikirjoituksessa on annettu paljon esimerkkejä siitä kuinka erilaisissa tilanteissa saman massan JA/TAI saman energiamäärän sisältämällä ravinnolla on alhaisempi potentiaali kasvattaa systeemin massaa kuin toisessa tilanteessa.

Tiede toimii niin, että vallitsevia teorioita saa haastaa ja todistaa myös vääräksi ja tämä on hienoa. Nykyisten energia-aineenvaihdunnan teorioiden arvostelu on sinänsä ymmärrettävää: ihminen ei ole kone tai pommikalorimetrissa palava kasa makroravinteita. Itse opetan liikuntabiokemiaa ja olen tehnyt tutkimusta urheilijoiden laihdutuksesta ja sen fysiologisista vaikutusta. En kuitenkaan missään nimessä ole kehon painonvaihtelun matemaattisen mallinnuksen asiantuntija kuten vaikkapa Kevin Hall ja John Speakman ovat. Jään avoimin mielin mielenkiinnolla odottamaan kaloriteorian kriitikkojen artikkelien julkaisua ja erityisesti sitä, miten he pystyvät vastaamaan kritiikkiin. Jotta uudet teoriat hyväksytään oppikirjatiedoksi, siihen tarvitaan vakuuttavia uuden teorian validointeja massiivisissa koeasetelmissa. Ja biokemian oppikirjatiedon kumoamiseen tarvitaan erittäin perusteellisia, lukuisilla useissa laboratorioissa toistettavia tutkimuksia vakuuttavilla mekanistisilla asetelmilla (ks. esim. Hui ym. 2020). Se vaatii erittäin suurta vuosien työtä kuten sanonta sanoo: ”Extraordinary claims require extraordinary evidence”. Tässä kohtaa lukija voi halutessaan palata kirjoitukseni alun kohtaan: ”Biokemiapläjäys. Miten energiatasapaino tai sen puute (”energiatilanne”) soluissa vaikuttaa siihen tapahtuuko soluissa enemmän kasvatusta vai hajotusta?”. Tämä osio ei tarkoita sitä, että kaloriteoria olisi oikea tai väärä, vaan ainoastaan kertoo mikä vaikutus energiatasapainolla (tai ”energiatilanteella” eli käytännössä AMP:n ja ATP:n suhteella) on kemiallisten reaktioiden ajurina joko enemmän hajotuksen (katabolia) tai rakennuksen (anabolia) suuntaan.

Painonhallinta. Palataan sivuraiteelta painonhallintatutkimuksiin. Entäs hiilarien rajoituksen vaikutus energiankulutukseen painonhallinnassa dieetin jälkeen? Jälleen Ebbelingin ja Ludwigin ryhmä selvitti asiaa. He raportoivat aivan vastikään (Ebbeling ym. 2020), että 10 prosentin painonpudotuksen jälkeen painonhallintajaksolla vähähiilarisella ruokavaliolla energiankulutus oli korkeampaa kuin korkeahiilarisella. Tämä oli kiinnostava havainto ja lisää tutkimuksia tarvitaankin juuri nimenomaan painonhallintaan, joka usein onkin haastavampi vaihe kuin itse laihdutus. Erityisesti itse odottaisin vastaavia tutkimuksia lisää erityisesti liikunnallisilla ihmisillä, koska liikunta itsessään näyttää tekevän vastaavia temppuja kuin mitä em. tutkimuksissa havaittiin eli lisää energiankulutusta ja helpottaa painonhallinnassa (Fogelholm ja Kukkonen-Harjula 2000). Tarvitaan myös lisää tutkimuksia vertailemaan hiilihydraattien rajoituksen merkitystä suhteessa moniin muihin ravitsemuksellisiin ja painonhallinnassa ihmisten hyviksi kokemiin tapoihin ja taitoihin (Joki ym. 2020, Mozaffarian ym. 2011).

Selkeästi varsinkin painonhallinnassa ja lihomisessa eri ruokavalioiden roolia tulee tutkia lisää, koska fysiologia painon laskussa ja nousussa sekä painonhallinnassa on monimutkaisempaa kuin voisi arvata ja pelkkä hiilarien ja insuliinin universaali syyttäminen lihomisesta tuskin kannattaa (1, 2), vaikka joillain yksilöillä liiallinen ”rehun” puputtaminen voikin olla lihomista edistävä tekijä.

Ravinnosta ei aina saa sitä kalorimäärää kuin mitä laskennallisesti väitetään: ihmiskeho ei ole pommikalorimetri. Ihminen syö oikeastaan ruokaa makroravinteiden ja kalorien sijaan. Eri ruoka-aineet lihottavat tai laihduttavat eri tavalla, vaikka makroravinteiden määrä olisi likipitäen sama tai otettu huomioon (Fogelholm ym. 2012). Eli kannattaa usein puhua makroravinteiden tai kalorien sijaa ruoista. Tämänkin perusteella voisi periaatteessa halutessaan sanoa, että kalori ei ole kalori. Mutta kuten aiemmin sanoin, jos kehon hyväksikäyttämä energiansaanti ja energiankulutus oikeasti laskettaisiin tarkasti, voitaisiin useissa tilanteissa sanoa, että kalori on likipitäen kalori.

Ihmiset syövät nykyään paljon erittäin pitkälti prosessoitua (jenkkiläisittäin ”ultraprosessoitua”) ruokaa ja osa heistä mahdollisesti myös liikkuu vähemmän ja ovat passiivisempia. Kevin Hall ja kumppanit julkaisivat vastikään ravitsemustutkimukseksi hyvin tarkkaan kontrolloidun tutkimuksen ultraprosessoidun ravinnon vaikutuksista kehon painoon ja koostumukseen (Hall ym. 2019). Ultraprosessoitu ruoka johti kahden viikon jaksolla syömään noin 500 kcal lisäsyöntiin ”luonnollisempaan” verrokkiruokavalioon verrattuna. Tämä johtui mahdollisesti osittain ainakin siitä, että ultraprosessoitua ruokaa syötiin nopeammin, mikä mahdollisesti vaikutti kylläisyyssignaaleja hämäten. Ultraprosessoitua ruokaa syövät valitsivat lautaselta suuhunsa myös keskimäärin enemmän energiatiheämpää paljon rasvoja ja hiilihydraatteja sisältävää ruokaa. Lisäksi kylläisyys- ja nälkähormonien muutokset myös tukivat lisääntynyttä syömistä ultraprosessoidulla ruokavaliolla. Ultraprosessoidulla ruokavaliolla lisääntynyt syöminen mahdollisesti muiden muutosten ohella johti massan (rasva- ja rasvaton massa) kasvuun. Ei siis ole kovin käytännöllistä sanoa, että kalori on kalori, vaikka se tavallaan totta onkin. Voit lukea tutkimuksesta suomenkielisen koosteen Tiede-lehden sivuilta.

Kuva. Vasemmalla on pitkälle prosessoitua ruokaa ja oikealla hyvin vähän prosessoitua ruokaa esimerkkinä yllä kuvatusta tutkimuksesta (kuvan lähde). Vasemmalla olevaa ruokaa tulee helposti syötyä nopeammin ja siten enemmän.

Ultraprosessoinnilla ei tarkoiteta ruoanlaittoa, joka kuitenkin on yksi ravinnon prosessoinnin muoto. On helppo kaivaa esimerkkejä siitä, että liian raju kalorit sisään (luettuna tuotteen pakkausselosteesta) – kalorit ulos -tulkinta menee helposti pieleen. Kypsennetystä ruoasta saa merkittävästi enemmän energiaa kehon käyttöön (ATP:n tuottoon) kuin kypsentämättömästä (Carmody ym. 2011). Tämä johtuu osittain siitä, että ruoan kuumentaminen haihduttaa nestettä, mikä lisää ravinnon energiatiheyttä. Tämän lisäksi makroravinteet muuttuvat kypsennettäessä helpompaan ja vähemmän käsittelyä tarvitsevaan ja paremmin sulavaan muotoon. Näin ollen ravinnon termogeneesi eli lämpöhukka on pienempää ja lisäksi ravinnosta pienempi osa jäisi suolistobakteerien käyttöön ruoan imeytyessä suolistosta tehokkaammin. Kypsennys siis toimii meidän oman ruoansulatusjärjestelmän jatkeena. Lisäksi ruoan lämmittäminen tappaa patogeenit, jolloin energiankulutusta lisäävä patogeenipuolustus (immuunipuolustus) saa levätä (Carmody ja Wrangham 2009). Raakaravinnon syöjät laittavat siis oman kehonsa töihin ja siksi saavat ravinnostaan vähemmän energiaa kuin ravinnon kuumentajat.

Isona ongelmana on myös ravintoetikettien epätarkkuus ja yleistykset. Esimerkiksi voidaan ottaa vaikkapa mantelit. Niistä kehon toimintoihin saatavan energian määrän on raportoitu olevan yhden tutkimuksen perusteella jopa 32 % vähemmän kuin mitä ”pitäisi olla” (Novotny ym. 2012). Ja virhepäätelmiä tehdään helposti myös muun muassa runsaasti kuitua sisältävästä ruoasta: energiansaanti kehon toimintoihin muodostuu teoreettisia laskelmia alhaisemmaksi (Lou ym. 2007). Toisena kuidunkaltaisena esimerkkinä resistentti tärkkelys listataan yleensä perus hiilihydraatiksi, vaikka siitä ei lopulta keho saakaan käyttöönsä 4 kcal/g, vaan paljon vähemmän (Behall & Howe 1996) riippuen ruoan kypsyydestä. Ja TV-shopin henkeä mukaillen, eikä tässä vielä kaikki!  Esimerkiksi tyydyttyneistä rasvahapoista saa niiden pilkkomisessa (nimeltään beeta-oksidaatio) keskimäärin muutaman prosentin enemmän energiaa talteen myöhempään ”polttoon” (hapetukseen) kuin tyydyttymättömistä rasvahapoista (ks. esim. Lehninger Principles of Biochemistry). Onkin hyvä muistaa, että ravinnosta saatavat laskennalliset kilokaloriarviot tuotteissa ovat vain pommikalorimetriatuloksista johdettuja keskiarvoistuksia (Merrill & Watt 1973). Kun otetaan erot kaikessa käsittelyssä, hukkana ulosteisiin, ravinnon prosessoinnin vaikutukset jne., ei ravinnosta tule lopulta kehon käyttöön energiaa (ATP:tä) aina per gramma täsmälleen kuten yleensä yleistetään eli hiilihydraateista 4 kcal, rasvoista 9 kcal ja proteiineista 4 kcal, vaan nämä ovat vain arvioita ja keskiarvoistuksia.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ravintoetiketit antavat vain epätarkkoja yleistyksiä. Periaatteessa tämä on todistus siitä, että kalori ei ole kalori. Tai sitten ei. Riippuu jälleen siitä, että miten tämän laskee: kalorit tuotteen kyljestä vai määrittämällä tarkasti kuinka paljon keho kaloreita oikeasti saa käyttöönsä.

Kalorit ovat salaliitto? Tähän väliin kevennykseksi kysymys, että mitä ne kalorit sitten on jos ei kaloreita? Ovatko ne sittenkin vain vaateteollisuuden salajuoni, jonka ansiosta vaatteemme kutistuvat ja joudumme ostamaan koko ajan lisää vaatteita?

Kalorit

Kuva. Onko kalorit sittenkin vaateteollisuuden salaliitto?

Yksilöllisyys ja kehon mikrobisto sekä ”hukkakierrot” vaikuttavat. Jotta homma olisi vieläkin monimutkaisempaa, on ravinnon lämmöntuotossa (termogeneesissä), imeytymisessä ja käytössä tietysti myös yksilöllisiä eroja. Esimerkiksi joidenkin ihmisten näyttäisi ehkä olevan helpompi laihduttaa vähentämällä hiilareita ja toisten rasvoja (Cornier ym. 2005). Tulevaisuudessa voidaan ehkäpä esimerkiksi ravinnon verensokerivasteen ja suolistomikrobin tai muiden tietojen avulla (Zeevi ym. 2015) mahdollisesti kehittää yksilöllisiä ruokavalioita.

Edes vielä 2021 ei kuitenkaan ole yksilölliseen ruokavalioon kovinkaan vakuuttavaa tutkimusnäyttöä takanaan. Esimerkiksi trendikkään aiheen suolistomikrobiston rooli puhuttaa. Mekanistisissa kokeissa eläimillä on havaittu, että suolistomikrobisto voi vaikuttaa mahdollisesti siihen, kuinka hyvin ravinnosta saadaan energiaa kehon omien solujen käyttöön (Turnbaugh ym. 2006, lue lisää akatemiatutkija Satu Pekkalan blogista).  Vaikka joitakin laadukkaita kokeita ihmisillä on tehty (Depommer ym. 2019), ei vielä ole riittävästi luotettavaa tietoa suolistomikrobien merkityksestä ravinnosta saadun energian käyttöön sillä tavoin, että kalori on kalori -ajattelua pitäisi radikaalisti muuttaa (Biesiekirski ym. 2019). Suoliston kohdalla on pakko mainita myös yksi päivittäistä painonvaihtelua lisäävä, mutta kehon energiatasapainoon vaikuttamaton tekijä: suoliston sisällön massa, joka heittelehtii päivittäin samoin kuin kehon nestetilanne. Kehon massa vähenee aina hieman ulostamisen ja virtsaamisen jälkeen. Ripuli onkin yksi tehokkaimmista nopeista ”laihdutuskeinoista”. Kovin pitkälle ei sillä kuitenkaan pötkitä…

Yksi kiinnostava joukko ihmisiä ovat pysyvästi hyvin laihat [constitutional thin] ihmiset, joiden painoindeksi on alle 18,5. Heillä ei havaita selviä syömishäiriöiden merkkejä ja liikunnan määräkään ei välttämättä päätä huimaa toisin kuin usein anorektikoilla. Sen sijaan he usein haluaisivat olla painavampia, mutta paino ei vain meinaa nousta. Näitä ”lihomis-resistenttejä” ihmisiä on tutkittu jonkin verran (Ling ym. 2020). Heillä lihasten koko näyttää olevan pienempi kuin normaalipainoisilla (Galusca ym. 2018) eikä lepoenergiankulutus eli kansankielellä ”aineenvaihdunta” ole sen kovempaa kuin normipainoisillakaan (Ling ym. 2020). Heidän raportoimansa energiansaantinsa on kuitenkin jopa korkeampaa kuin normaalipainoisilla ja kun heidät laitetaan plussakaloreille, paino ei nouse yhtä paljon kuin muilla (Ling ym. 2020). Syynä tähän voi olla ainakin osittain se, että näillä yksilöillä näyttää olevan mahdollisesti enemmän ”hukkakiertoa” (substraattikierto, [futile cycle]), mikä näkyy esimerkiksi aminohappojen kohonneina pitoisuuksina virtsassa (Ling ym. 2020). Hukkakierrossa kaksi vastakkaissuuntaista aineenvaihduntareittiä (esim. katabolinen ja anabolinen) tapahtuvat samaan aikaan ja tällöin vapautuu erityisen paljon lämpöä.

Ruskeassa rasvakudoksessa, jota on myös ihmisillä jonkin verran (Virtanen ym. 2009), tällaisten hukkakiertojen aktiivisuus on suhteessa ATP:n tuottoon erityisen korkeaa. Ruskean (tai myöhemmin löydetyn beigen rasvan) tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että ATP:n tuotto ohitetaan ja vapautuu enemmän lämpöä.

Ruskean ja beigen rasvan määrissä ja toiminnassa on yksilöllisiä eroja (Becher ym. 2021) ja nämä voivat hieman vaikuttaa siihen kuinka tehokkaasti toiset ihmiset varastoivat energiaa. Ruskean rasvan määrä on ihmisellä kuitenkin vähäistä (Becher ym. 2021) ja on vaikeaa sanoa kuinka suuri merkitys ruskean ja beigen rasvan määrällä lopulta on isossa kokonaisuudessa. Joka tapauksessa näyttäisi siis sille, että ihmisisten välillä on isojakin eroja ravinnon energian hyväksikäytettävyydessä ATP:n tuottoon. Tavallaan siis jos ajatellaan yksilön tasolla, kalori ei ole kalori.

Kehon koostumuksessa on eroja riippuen mistä kalorit tulee tai mistä niitä lähtee. Palataan aiemmin jo käsiteltyihin proteiineihin. Esimerkiksi proteiininsaanti on helposti selvillä miinuskaloreilla vähäinen, mikä voi johtaa energiaa kuluttavan rasvattoman kehonpainon eli käytännössä lihasmassan vähenemiseen. Sillä mitä syö on siis myös merkitystä kehon koostumukseen. Korkeahko proteiinin saanti yleensä (Mettler ym. 2010, Helms ym. 2013), mutta ei aina (Pearson ym. 2020), säästää hieman lihasta dieetillä. Vastaavasti runsas proteiininsaanti ohjaa myös plussakaloreilla hieman energiaa, rakennusaineita ja kasvustimulusta rasvattomaan kudokseen eli myös lihakseen (Bray ym. 2012). Kääntäen katsottuna alhaisella proteiininsaannilla ylensyönnilläkin rasvaton massa (ja täten mahdollisesti myös lihasmassa) voi jopa laskea (Bray ym. 2012). Makroravintokoostumuksella siis on väliä.

My favorite types of food are beer and protein. - overly manly man | Meme  Generator

Lisäksi voimailijoilla riittävä eli melko runsas proteiinin saanti päivän aikana ja treenin yhteydessä on tärkeä lihasten kasvatuksessa (esim. Morton ym. 2018, Cermak ym. 2012, Schoenfeld ym. 2014, Daly ym. 2014, Hulmi ym. 2009). Lisäksi lopputulos riippuu siitä, että kumpaa komponenttia, kalorit sisään vai kalorit ulos erityisesti muokkaa. Jos muokkaa pelkästään kaloreita sisään eli syö vähemmän, mutta ei liiku enemmän, lihaskoko laskee enemmän verrattuna monipuoliseen voimaharjoittelua sisältävään dieettiin, vaikka kehon massa vähentyisi molemmissa tilanteissa yhtä paljon (Kraemer ym. 1999, Stiegler ja Cunliffe 2006). Ja suorituskyvyssä ja terveydessä on tietysti sitten vieläkin suurempia eroja liikuntaa harrastaneiden ihmisten eduksi pelkkiin kalorien rajoittajiin verrattuna. Toki tässä pitää muistuttaa, että isoa miinuskaloribalanssia (energiansaanti – energiankulutus) on erittäin vaikeaa saada pelkästään energiankulutusta lisäten. Molempi siis parempi, jos haluaa kehon massaa vähentää.

Lisäksi dieetillä lihasmassan tai yleensäkin rasvattoman massan vähentymisen on spekuloitu johtavan sivuvaikutuksena kompensatoriseen syömisen lisääntymiseen [”collateral fattening”] (Dulloo ym. 2018). On mahdollista, että kehomme kokee rasvattoman massan vähentymisen uhkana, jota vastaan monet fysiologiset prosessit lähtevät taisteluun.

Koska ravinnon koostumuksella eli sillä mistä energiaa saa ja toisaalta millaista energiankulutus on (sisältääkö esimerkiksi lihasmassaa ylläpitävää tai kehittävää harjoittelua vai ei) on vaikutusta rasvattomaan massaan, voisi sanoa, että kalori ei ole kalori.

Moni muukin seikka voi vaikuttaa hieman siihen, kuinka paljon energiaa kehoomme varastoimme. Esimerkiksi ravinnon nauttimisen ajoitus saattaa vaikuttaa lopputulokseen sen verran, että aamulla vs. illalla vertailussa (Garaulet ym. 2014) tai treenin yhteydessä nautittu energia ei varastoidu kehoomme ihan samalla tavoin rasvana kuin muulloin nautittu vastaava määrä ravinnosta saatua energiaa (esim. Suzuki ym. 1997). Eli kun harrastetaan hiuksien halkomista, kalori ei ole (aina) kalori.

Yhteenveto

Onnittelut siitä, että olet jaksanut lukea kirjoituksen tänne asti!

Yleistettynä kalori on kalori tai ei ole kalori riippuen mitä kalorilla tarkoitetaan (Buchholz ja Schoeller 2004). Olennaista on päättää mikä asetetaan lopputulokseksi: kehon massan muutokset keskiarvoruokavaliolla vai laajemmin kehon koostumuksen, toimintakyvyn tai vaikkapa terveyden muutokset, kun makroravintokoostumusta tai ravinnon koostumusta muulla tavalla merkittävästi muutetaan. Jälkimmäisiä tarkastellessa huomaa helposti, että ei ole sama asia, mistä kalorinsa saa tai miten ne käyttää. Tässä onkin helppo tehdä olkinukkeargumentaatioita kaloriteorian kumoamiseksi tyyliin ”väitätkö muka, että on sama syökö 2000 kcal kanasalaattia ja mustikoita tai 2000 kcal perunalastuja ja moottoriöljyä???!!! Kaloreilla ei ole mitään väliä!”. Kalorit sisään – kalorit ulos on teoria ja mekanismi, ei niinkään työkalu kuten Layne Norton Instagram-analogiassaan osuvasti kuvasi.

Huomasittekin varmasti nyt viimeistään, että tästäkin aiheesta saa tehtyä hyvin yksinkertaisen tai monimutkaisen. Kalorien sisäänotto voidaan ottaa tuotteen kyljestä tai sen sijaan oikeasti määrittää paljonko keho ravinnosta oikeasti lopulta saa toimintoihinsa energiaa (Buchholz ja Schoeller 2004). Jälkimmäinen määritys on tietysti erittäin monimutkaista eikä onnistu kotikonstein. Lisäksi energiankulutus pitäisi myös määrittää tarkasti, jotta ymmärrettäisiin yhtälö energian saanti – energiankulutus ihan oikeasti. Tämä johtuu siitä, että energian saanti ja kulutus eivät ole toisistaan riippumattomia.

Energiatasapainon ja lihomisen säätely on erittäin monimutkaista. Moni ihminen lihoo vuosien varrella kuin huomaamattaan hyvin vähäisen energiaylimäärän kautta. Lihomiseen johtava energiaylimäärä saattaa olla keskimäärin vain prosentin verran kokonaisenergiansaannista eli päivässä 20–30 kilokaloria sisältävän suklaakonvehdin verran. Jo tämä mitättömän pieneltä kuulostava lisäenergia saattaa riittää siihen, että paino hiipii noin kilon vuodessa tasaisesti ylöspäin, jolloin ihminen mukautuu uuteen olotilaansa. Pienten energiatasapainon poikkeamien tietoinen säätely onkin erittäin vaikeaa. Jos painon hiipiminen ylöspäin pelottaa, suosittelen kuten Pertti Mustajoki ja Reijo Laatikainen vankkaan tutkittuun tietoon perustuen ovat kirjoittaneet käymään myös aika ajoin vaa-alla. Vaa-an objektiivinen sanoma on helpoin tapa havaita, jos paino lähtee hiipimään suuntaan tai toiseen. Reagoimalla muutoksiin on mahdollisuus vielä tehdä nopeita peliliikkeitä ennen kuin tilanne muodostuu paljon haastavammaksi.

En suoraan sanottuna edes kovin paljoa pidä liian yksinkertaistavasta kalorit sisään – kalorit ulos -teoriasta muun muassa koska energiansaannin ja -kulutuksen mittaaminen on niin vaikeaa ja virhealtista kuten aiemmin kerroin. Täydellisessä maailmassa mitattaisiin tarkasti energiansaannin ja -kulutuksen sijaan ATP:n tuoton (ADP:n fosforylointi ATP:ksi) ja ATP:n pilkkomisen (ATP:n hydrolyysi) suhdetta (ja joissain tilanteissa myös GTP:n), mutta se ei ole ihmisellä koko kehon tasolla mahdollista tällä hetkellä ja tuskin koskaan myöhemminkään. En kuitenkaan missään nimessä halua energiansaantiyhtälöitä tyrmätä. Epätäydellisen teorian tyrmääminen on nimeltään Nirvana-virhepäätelmä. Siinä virheellisesti torjutaan mikä tahansa epätäydellinen ratkaisu, vaikka oikeasti täydellistä ratkaisua ei olisi olemassakaan (eli tässä tapauksessa ATP:n tuoton ja käytön tarkat mittaukset). Tämän lisäksi Nirvana-virhepäätelmässä esitetään epätäydellisen teorian tilalle jokin huonompi selitys kuten vaikkapa Gary Taubesin teoria. Kalorilaskenta toimii tutkimusten mukaan joissain tilanteissa keskimääräisesti yllättävän tarkasti kuten esimerkiksi kuviosta 1 näkyy (lue lisää Bray ja Bouchard 2020), mutta se ei missään nimessä ole yksilötasolla täydellinen. Tämä ei kuitenkaan tee siitä kuitenkaan virheellistäkään eikä varsinkaan sitä, että täysin vaihtoehtoinen teoria olisi enemmän oikea. Tiedetään, että keskimäärin lisääntynyt energiankulutus ja vähentynyt energiansaanti laihduttavat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ”syö vähemmän ja liiku enemmän” olisi joka ainoalle yksilölle toimiva laihdutusvinkki.

Toistan vielä itseäni: ilmiön monimutkaisuuden, vaivalloisuuden ja virhealttiuden vuoksi (esim. Burrows ym. 2019) itse en ole kalorien laskennan fani. Sen kuitenkin myönnän, että se on todennäköisesti hyödyllinen työkalu osalle vaikkapa laihdutuksessa, painonhallinnassa tai urheilussa riittävän suhteellisen energiansaatavuuden miettimisessä. Jälkimmäisessäkin tosin on hyvin suuria haasteita kuten varmasti nohevimmat jo tämän kirjoituksen luettuaan ymmärtävät (Burke ym. 2018).

Loppu tulee: Suosittelen aina kun mahdollista energiansaannin ja -kulutuksen liiallisen tuijottamisen sijaan syömään omiin mieltymyksiin ja tavoitteisiin sovellettua tutkitusti terveellistä ruokaa ja energiankulutuksen liian miettimisen sijaan harrastamaan liikuntaa ja olemaan fyysisesti aktiivinen passiivisuuden sijaan. Ja nauttimaan elämästä.

Juha Hulmi

Lisää luettavaa:

Energia sisään – energia ulos. Hyvä ja kattava blogikirjoitus. Vahva lukusuositus!

Liite. Energiankulutuksen karkea arvio

Voit karkeasti arvioida energiankulutuksesi vaikka näillä Harris-Benedictin yhtälöillä:

Miehet:

88,4 + (13,4 x kehon massa kiloina) + (4,8 x pituus sentteinä) – (5,7 x ikä vuosissa).

Naiset:

447,6 + (9,25 x kehon massa kiloina) + (3,1 x pituus sentteinä) – (4,3 x ikä vuosissa)

Ja lopuksi kerrot saadun lukemasi omalla aktiivisuusarviolla. 1,2 on lukema sohvaperunalle ja toimistorotalle, 1,375 kevyttä liikuntaa harrastavalle ja silloin tällöin liikuskelevalle, 1,55 kohtuullisesti liikuntaa ja liikuskelua harrastavalle, 1,75 kovasti ja 1,9 oikein kovasti liikkuvalle. Voit myös arvioida energiankulutustasi erilaisilla mittareilla, joita on jo markkinoilla yliopistollisten laboratorioiden lisäksi joitain. Voit myös käyttää tälle netistä löytyvää helppokäyttöistä laskuria. Huom! Lihastohtori 2 -kirjassa on esitetty myös päivitetty energiankulutuskaava.

Tämän jälkeen täytät ruokapäiväkirjaa rehellisesti vaikkapa kolme arkipäivää ja yhden viikonloppupäivän. Päivien pitää olla aidosti edustavia eli älä aliraportoi tai alisyö. Nyt vertaat energiansaantiasi energiankulutuksen arvioon. Molemmissa arvioissa on toki helposti +- 200 kcal heitto todelliseen tilanteeseen, mutta harvemmin paljon enempää, ellet sitten arvioi energiankulutustasi aivan väärin.

Tietoja jhulmi

PhD, docent and associate professor in exercise physiology (LitT liikuntafysiologiassa ja liikuntafysiologian dosentti ja apulaisprofessori). https://staff.jyu.fi/Members/jjhulmi/main
Kategoria(t): fysiologia, Lihakset, ravinto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

116 vastausta artikkeliin: Kalori on kalori vai onko sittenkään?

  1. Hoitsu sanoo:

    Kiitokset artikkelista, todella mielenkiintonen! Laskeskelin energiankulutusta/-tarvettani ja näyttäisi aika lailla arvioimaltani määrältä. Teen hoitotyötä viisi päivää viikossa ja olen liikkeessä suurin piirtein koko työpäivän ajan. Kaksi päivää viikosta teen kevyitä tai vähän raskaampiakin koti- ja piha-/lumitöitä. Lisäksi yritän harrastaa kehonpainojumppaa uutisia katsellessani. Olen ihmetellyt miten paljon syön, koska mielestäni syön enemmän ja useammin kuin mieheni. Laskurin mukaan näin pitäisi näköjään ollakin sillä mieheni on istumatyöntekijä (vaikkakin kyllä harrastaa joogaa, vetää leukaa ja tekee kävelylenkkejä). Lihaskuntoni ja hapenottokykyni on fysioterapiassa mitattu ja ne vastaavat nuoremman ihmisen arvoja joten ihan tyytyväinen pitää kai olla, Työssä voi pitää muiden ihmisten lisäksi myös kunnostaan huolta! Muutaman vuoden päässä häämöttää eläkeikä. Sitten ajattelin noudattaa ohjeitasi ja käydä salilla.

    • jhulmi sanoo:

      Kiitos!

      Arvokkaan työn lisäksi saat samalla siis mainiosti fyysistä aktiivisuutta. Jälkimmäinen taas palkitsee sillä, että voi syödä hieman enemmän jos tykkää syömisestä (kuten esim. minä) ilman, että alkaa ylipainoa niin helposti kertymään.

      Ilman muuta kannattaa olla tyytyväinen hyvään kuntoon. Hoitotyössä usein myös lihaskuntoa saa siinä sivussa.

      Lihaskuntoharjoittelu on hyväksi ja väittäisin, että juurikin erityisen hyödyllistä juuri eläkepäivillä. Monia liikkeitä voi tehdä mainiosti kotonakin: https://lihastohtori.wordpress.com/2020/04/04/ilmankuntosalia/

      Toki salilla harjoittelu on usein mukavampaa ja siihen voi liittää sosiaalista komponenttia mukaan helpommin.

      • Hoitsu sanoo:

        Töissä on sen verran hulinaa että nautin kun saan harjoitella omaan tahtiini kotitöiden ja telkun katselun lomassa, töistä kun ei palaudu enää yhtä nopeasti kuin vielä esim. viisi vuotta sitten. Kuntosalilla olen yrittänyt välillä käydä, mutten pysty rentoutumaan siellä hälinän vuoksi. Se ei onneksi ole estänyt harrastamaan liikuntaa.

        Käsillä seisonnan opettelin muuten vasta 57-vuotiaana samoin kuin arabialaisen. Punnertanut, lankuttanut ja kyykännyt olen pitkälti koko aikuisikäni. Sen sijaan leuanvetoa en enää pysty tekemään, mutta kumpparien avulla voisi sitäkin jossakin vaiheessa muistella. Mieheni nostan jalkojeni varaan front- ja backbirdiin ja kannattelen toisella jalalla, ja itse lankutan hänen jalkapohjiensa päällä oikealla ja vasemmalla kehonpuolikkaalla vuorotellen.

        Tanssitanko piti hankkia jo vuosi sitten, mutta kesälomalla toteutan pitkäaikaisen haaveeni. Saas nähdä miten mummon käy, sen verran kokeilin tanssimessuilla männävuosina että pystyn kiipeämään tangon latvaan. Ehkäpä olen sitten eläkkeellä se kummajainen jolle soitetaan palokunta apuun kun tykkään kiipeillä puissa ja valotolpissa.

        Toivotaan että korona tästä hellittää sen verran että päästään lavatansseihin ja muihin mukaviin ja iloisiin yhteisrientoihin.

        Hyvää keväänjatkoa ja terveyttä sinulle!

      • jhulmi sanoo:

        Hieno tarina, kiitos kun jaoit!

        Kuten kirjoitit, vetokumien kanssa leuanvetoa voi kokeilla. Riittävän raskaalla vetokumilla toki alkuun.

        Hyvää kevättä, terveyttä ja liikunnan iloa sinnekin 🙂

  2. Timo Kosonen sanoo:

    Kiitos pitkäperjantain epistolasta. On hienoa että jaksat koota tällaisen massiivisen katsauksen ikuisesta aiheesta. Lukijoille tulee varmasti selvä käsitys aiheen moniulotteisuudesta ja tarkkojen mitattavuuden ja metodien puuttumisesta. Termodynamiikan sääntöjä on vaikea kumota.
    Hallin ja Ludwig/Ebbelingin taistoa on kiintoisaa seurata. Nyt soppaa on hämmentämässä suomalaista sisuakin.
    Energiaa runsaasti sisältävät pähkinät ovat haasteellista ruokaa energian saannin arvioinnin osalta. Jos niitä puraiseen muutamia kertoja ennen nielemistä, ne tulevat kuta kuinkin saman kokoisena rouheena toisesta päästä ulos. Toivoisin jonkun tekevät aiheesta selvityksen, sillä oman havaintoni mukaan vain erittäin huolellinen purestekelu riittää jauhamaan rouheen niin hienoksi ettei siitä jää tieheä silmäiseen siivilään juurikaan havaittavaa massaa. Pähkinät ovat kaiken lisäksi melko kallista ravintoa läpi juoksutettavaksi. Vinkkinä laihduttajille pähkinät muutamalla puraisulla ovat pommikalorimetrin mukaiseen energiasisältöönsä nähden yllättävän laihduttavaa ruokaa.

    Olisit voinut jättää lukijoille edes parit ahaa-elämykset: löysinpäs koluamatta jääneen nurkan. 😉
    Pashaa vai mämmiä?

    • jhulmi sanoo:

      Kiitos Timo!

      Joo sopan möyhentäjiä on paljon ja tuntuu, että kaikilla on ajoittain liian mustavalkoista viestintää. Liittynee siihen, että artikkeleissa ja twitterissä ei ole tilaa.

      Sinäkin olet seurannut aihepiiriä pitkään ja olet huomannut kuinka monimutkainen aihe on kyseessä, vaikka siitä tehdään mustavalkoinen. Jotenkin vain kuitenkin sitten monet koutsit onnistuu valmennettaviensa kalorien laskemisessa lopulta niin, että lopputulos on hyvä ja vastaa laskelmia. Tämä olikin monessa mielessä ihan tarkoituksella näsäviisas kirjoitus.

      Mutta sinähän löysit: taisin aika vähän kirjoittaa pureskelusta 🙂

      Vastaus: ei kumpaakaan tule syötyä. Mämmiä joskus vuosia sitten, mutta pashaa en ole kuin ehkä kerran maistanut. Mulle toimiva keino on jättää syömättä asioita tavan vuoksi: jos joku ei maita, jätän sen syömättä 🙂

  3. Anne sanoo:

    Kiitos kattavasta ja mielenkiintoisesta artikkelista! Hienoa työtä!

  4. Anssi H. Manninen sanoo:

    Kiitos laajasta kirjoituksesta!

    Lisäsimme muuten ekaan MBM-preprinttiin 4. supplemetary filen. Ja lisäksi työn alla viides supp file liittyen ihmisen massatasapainon määritykseen:
    https://www.medrxiv.org/content/10.1101/2020.10.27.20220202v9

    • jhulmi sanoo:

      Kiitos. Tsemppiä artikkelien submittointiprosessiin. Se on yleensä kova urakka ja arvioitsijoiden kommentit ovat välillä hyvinkin kriittisiä (kuten pitääkin olla vertaisarvioinnissa). Varsinkin kun ehdotetaan uutta paradigmaa. Ei siis kannata masentua tai suuttua hylsyistä, vaan parantaa mallinnuksia sekä hioa tekstiä jne.

      • Anssi H. Manninen sanoo:

        Kiitti tsempeistä ja tehokasta työpäivää Suomen kamaralle täältä Aurinkorannikolta. 🙂

  5. Tomi sanoo:

    Todella hyvä artikkeli! Yksi aiheeseen löyhästi liittyvä huomio ja kysymys. Olen huomannut, että kehoni massa vaihtelee aika paljon saman päivän aikana. Tämän huomaan varsinkin aamulla: lihakset vaikuttavat selvästi pienemmiltä ja lihaserottuvuus heikommalta. Tämä ei ole kohdallani mikään uusi ilmiö, mutta asiasta ei oikein löydy tietoa googlailemalla. Onko tähän jokin järkevä fysiologinen selitys? Voiko esimerkiksi verenpaine lihaksissa olla aamulla alhaisempi ja samalla nesteytys heikompi? Nesteestähän me lähinnä koostutaan 🙂

    • jhulmi sanoo:

      Kiitos!

      Ja erinomainen kysymys.

      Riippuu hieman edellisen päivän syömisistä ja treeneistä, mutta kyllä lihasten hiilari- eli glykogeenivarastot ja niiden keräämän nesteen määrä ovat aamuisin usein hieman vähäisemmät kuin vaikka illemmalla.

      Lisäksi kyllähän reenatessa lihakset hieman turpoaa (=kerää nestettä: syynä lihasten aineenvaihduntatuotteiden kertyminen (imuvaikutus: osmoottinen paine) ja verenpaineen nousu (työntövaikutus)), joissain tilanteissa jopa tunneiksi ja aamulla tämä on usein vähentynyt (verenpaine laskee, samoin lihasten nestettä keräävien aineenvaihduntatuotteiden määrä).

      Ehkä myös tietty suolan aiheuttama nestepöhökin on aamulla joskus hieman haihtunut. Lisäksi jos juo alkoholia päivän aikana, voi aamulla olla diureesinkin kautta hieman kuivettunut olo.

      LISÄKSI tietysti itse ruoka- ja neste- sekä uloste- ja virtsamassa painaa kehossa ja tälläkin on helposti satojen grammojen vaikutusta.

      Ja myös jonkin sortin lihasten ”jänteys/tonus” voi olla unien jälkeen vähän vähäisempää, niin ehkä se visuaalisesti myös näkyy?

      • Tomi sanoo:

        Kiitos kattavasta vastauksesta!

        Tuossa vastauksessa oli hyviä pointteja ja avainsanoja googlailua varten. Löysin englannin- ja saksankielisiä artikkeleita juuri tuosta glykogeenivarastosta.

        Juurikin tuo ”jänteys/tonus” on se selkeä ero. Vähän kuin olisi Clark Kent: aamulla kroppa muistuttaa enemmän toimistotyöläistä ja päivän mittaa se kehittyy, noh ei nyt ihan Superman mittoihin 😀 Jokatapauksessa kohdallani ero aamun ja päivän välillä on todella merkittävä, ja aika mielenkiintoinen ilmiö.

        Kiitos vielä erinomaisesta vastauksesta ja kaikkea hyvää kevääseen!

      • jhulmi sanoo:

        Heh, kiitos.

  6. Annika M. sanoo:

    Juha! Tuli tarve tulla sanomaan iso iso KIITOS tästäkin jutusta ja siitä työstä mitä teet. Paljon olen sun jutuista ja opetuksista oppinut, toivon että moni muukin oppii. Toivon myös, että mustavalkoinen ajattelu alkais väistyä perus liikunta-alan & pt & ravintovalmentaja koulutuksista. Ehkä se siitä pikkuhiljaa. Kiitos tärkeästä työstä uudelleen ja mahtava postaus, varmasti olet ison työn tehnyt tämän(kin) postauksen kanssa! Tulen lainailemaan jatkossakin sun tekstejä (ja luentojen sanomaa) myös omassa työssäni.

    • jhulmi sanoo:

      Kiitos kauniista sanoista! Tämä oli todella pitkä prosessi ja tietysti työn ohessa, kun tämä tieteen viestintä tapahtuu pääosin ”freelancerina”. Tämä oli yksi varmasti työläimmistä kirjoituksista koko blogin historiassa. Ja tämä aihe ei ole koskaan täysin ”taputeltu”, vaan se tarkentuu pikku hiljaa. Esimerkiksi muutama päivä sitten tuli erittäin kova katsaus tieteen huippulehdessä Sciencessa Kevin Hallilta ja John Speakmanilta. Tämä voi olla haastava lukea, mutta joka tapauksessa vapaasti saatavilla oleva teksti jos joskus haluaa syventyä enemmän: https://science.sciencemag.org/content/372/6542/577

      • Anssi H. Manninen sanoo:

        Speakman ja Hall ovat meidän preprintistä (1) plagioineet suoraan eli taas uusi lakitupakeissi tiedossa. Mitä Hulmin tekstiin tulee, sillä ei ole MITÄÄN tekemistä kehon massan vaihtelun kanssa. Energia (lämpö) ei luo tai hävitä massaa.

        1. https://www.medrxiv.org/content/10.1101/2020.10.27.20220202v9

      • jhulmi sanoo:

        Ei energia ainetta tietenkään olekaan, vaan kykyä tehdä työtä ja kalorin määritelmä tietysti liittyy lämmön nousuun. Minulla ei olekaan kertakaikkiaan mitään sitä vastaan, että massanmuutosmallinnuksenne osoittautuisivat vuosien saatossa oikeiksi. Se mitä en hyväksy, on väitteet, että että energialla ei olisi merkitystä kehossa. Tätä kymmenien vuosien kymmenien tuhansien henkilötyövuosien perusbiologiaa tuskin koskaan pystytään kumoamaan mallinnustutkimuksilla, esim: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK9903/

        Tieteessä tieto on hidasta. Laiva kääntyy tuskallisen hitaasti – jos kääntyy. Yksittäiset tutkimukset eivät vielä kallista tai käännä laivaa. Siihen vaaditaan vuosien työ tiedeyhteisössä ympäri maailmaa.

        Seuraan rauhassa tilannetta miten maailman parhaat biologit, biokemistit, fyysikot, matemaattiset mallintajat, ravitsemustieteilijät, liikuntatieteilijät ym. reagoivat mallinnuksiinne ja niissä käytettävään metodiikkaan. Toivottavasti mallinnuksenne tulevat esimerkiksi GitHubiin ja annatte mallintajien tutustua siihen. Olennaista on, että he sitten pystyvät myös toistamaan saamanne tulokset JA että mekanismit taustalla osoitetaan myös tieteellisissä perustutkimuksissa laboratorioissa oikeiksi. Siinä on todella suuri työ. ”Extraordinary claims require extraordinary evidence”.

        Tämä työ onnistuu parhaiten, kun toimitte yhteistyössä ja sovussa maailman parhaiden mallintajien ja solujen metabolian tuntijoiden kanssa. Se vaatii sitä, että toimitte ystävällisesti ja nöyränä muita kohtaan. Haukkumalla kaikki muut ei tule tulosta, vaan saatte tiedeyhteisön vihat päällenne.

        Katsotaan siis tilannetta muutaman vuoden päästä. Siihen asti kaikkea hyvää ja toivottavasti saatte paljon vastakaikua. Minä aidosti tykkään siitä, että jotkut haastavat vanhoja teorioita.

      • Anssi H. Manninen sanoo:

        Meillä on tällä hetkellä KAHDEKSAN MBM-ARTIKKELIA IN PRESS. Eli kuinka monella VUODELLA niiden julkaisua pitäisi vielä viivyttää, jotta myös hitaammat pysyvät mukana?

      • jhulmi sanoo:

        Ei tietenkään, vaan painonhallinnasta ja solujen metaboliasta on satoja tuhansia tutkimuksia ja tulee jatkossa lisää. Teidän mallinne on yksi muiden joukossa ja se pitää toistaa muissa labroissa ympäri maailmaa ja tähän päälle tarvitaan kymmenet laadukkaat mekanistiset tutkimukset päälle. Näin tiede toimii.

        Hyvää viikonloppua.

  7. Anssi H. Manninen sanoo:

    Eli näitä lappuja nyt in press mm. Nature, Obesity Reviews, International Journal of Obesity, Drug Research, JISSN, etc. Ilmeisesti tällainen julkaisutoiminta ei edusta Hulmin silmissä kansainvälistä tutkimusyhteistyötä?

    • jhulmi sanoo:

      In press eli julkaistaan pian Naturessa, Obesity Reviews ym. lehdissä? Vai tarkoitatko, että olette lähettäneet arvioon? Odottelen mielenkiinnolla jos jokin näistä lehdistä hyväksyy katsauksenne. Saatte sitten näkyvyyttä ja muut tutkimusryhmät ympäri maailmaa varmasti lähtevät toistamaan mallianne ja tekemään mekanistisia kokeita.

      • Anssi H. Manninen sanoo:

        Hallin malli on myös MATEMAATTINEN malli, ja nimenomaan sitä VASTAAN olemme meidän tutkimuksissa simuloineet.

        In press tarkoittaa accepted.

      • jhulmi sanoo:

        Ne tulee sitten pian varmasti kyseisiin lehtiin ulos jos näin lupasit. Onnittelut jo etukäteen.

        Kuten aiemmin kirjoitin, seuraan rauhassa tilannetta miten maailman parhaat biologit, biokemistit, fyysikot, matemaattiset mallintajat, ravitsemustieteilijät, liikuntatieteilijät ym. reagoivat mallinnuksiinne ja niissä käytettävään metodiikkaan. Toivottavasti mallinnuksenne tulevat esimerkiksi GitHubiin ja annatte mallintajien tutustua siihen.

      • Anssi H. Manninen sanoo:

        Kaikki meidän mallissa käytetyt algoritmit ovat vapaasti luettavissa meidän julkaisuissa. Ole hyvä ja perehdy niihin. MBM PERUSTUU MASSANSÄILYMISEN LAKIIN. TÄMÄ UNIVERSAALI LUONNONLAKI PITÄÄ MEIDÄN ELINYMPÄRISTÖSSÄ AINA PAIKKANSA. AINA. PAINOVOIMAN TAVOIN. Se ei siis ole monimutkainen biologinen hypoteesi, vaan matemaattisesti vedenpitävästi osoitettavissa oleva asia. Piste.

      • jhulmi sanoo:

        Ei tiede toimi niin, että se voittaa, kuka huutaa kovimpaa ja väittää kaikkien muiden olevan väärässä.

        Odottelen ihan rauhassa sitten kun kirjoituksenne julkaistaan arvostetuissa tieteellisissa julkaisusarjoitta ja seuraan miten maailman johtavat tutkijat niihin reagoivat. Koska jos artikkelit julkaistaan lehdissä kuten Nature, Obesity reviews jne., ne tulevat saamaan kyllä huomiota.

        Ole hyvä, ja tule huutelemaan tänne uudestaan vasta kun julkaisunne on hyväksytty listaamissasi lehdissä ja kun niihin on johtavat tutkijat reagoineet.

        Kiitos.

      • Anssi H. Manninen sanoo:

        No, eipä ole tarvetta tulla enää ”huutelemaan”. Niin kun isäukolla oli tapana sanoa: ” Opettaja opettaa mutta oppilas ei opi.” 😉

      • jhulmi sanoo:

        On ilman muuta selvää, että painon lähtö tarkoittaa massaa ulos. Kun paino laskee ja rasvaa lähtee, rasva hapettuu hiilidioksidiksi ja vedeksi. On arvioitu, että n. 84 % rasvasta hengitetään ulos hiilidioksidina ja n. 16 % poistuu vetenä kehon eritteinä (hiki, virtsa, uloste jne.). Tässä on hauska pikku BMJ:n julkaisu: https://www.bmj.com/content/349/bmj.g7257

        Lisäsin tämän kohdan artikkeliin, koska toki olette tässä ihan oikeassa ja CICO on periaatteessa hämäävä kuten tuossakin kirjoituksessa mainiosti mainittiin. Kirjoitin jo 2015 tästä ensimmäisessä kirjassani.

        Vastaavasti tottakai sisään tulleella makroravinteiden massalla on iso merkitys ja siinäkin toki olette oikeassa. Tämä on pidemmällä ajanjaksolla totta silloin kun todellakin kyseessä on makroravinteet, joilla on atomien välisissä kemiallisissa sidoksissaan potentiaalia pilkkoutuessa riittävään vapaan energian muutokseen, joka pystytään kytkemään ADP:n fosforylaatioon eli ATP:n tuottoon. Lyhyemmällä ajanjaksolla vastaavasti painavilla, mutta hyvin alhaisen potentiaalisen energiamäärän sisältävillä ruoilla ja juomilla taas on potentiaalia kasvattaa massaa vain hetkellisesti: esim. tomaatti ja kurkku kasvattaa massaa hetkellisesti, kunnes diureesi tekee tehtävänsä.

        Massa sisään EI kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että makroravinteiden erilaisilla potentiaalilla pilkkoutuessaan fosforyloida enemmän ADP:ta ATP:ksi ei olisi mitään merkitystä. Tässä blogikirjoituksessa on annettu paljon esimerkkejä siitä kuinka erilaisissa tilanteissa saman massan JA/TAI saman energiamäärän sisältämällä ravinnolla on alhaisempi potentiaali kasvattaa systeemin massaa kuin toisessa tilanteessa.

  8. Anssi H. Manninen sanoo:

    Jos Hulmi meinaa (vielä) puolustalla energiatasapainoteoriaa (EBT, ”CICO”) hänen pitää KUMOTA MASSANSÄILYMISEN LAKI. Se voi olla epärealistinen pyrkimys.

  9. Anssi H. Manninen sanoo:

    Tässä blogikirjoituksessa on annettu paljon esimerkkejä siitä kuinka erilaisissa tilanteissa saman massan JA/TAI saman energiamäärän sisältämällä ravinnolla on alhaisempi potentiaali kasvattaa systeemin massaa kuin toisessa tilanteessa.”

    Tämä on väärää tietoa. Massaa ei voi syntyä tyhjästä, eikä sitä voida maagisesti kadottaa.

    • jhulmi sanoo:

      Ilmeisesti et ole perehtynyt esimerkiksi artikkelissa esitettyy julkaisuun PNAS-lehdessä. Ei tässä ole siitä kyse että massaa katoaisi. Esimerkiksi eri tavoin kypsennetyillä tai raakaravinnolla nyt vain on eri potentiaali kasvattaa eläimen massaa.
      https://www.pnas.org/content/108/48/19199.long

      Kannattaa lukea myös tämä katsaus: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/19732938/

      Se etenevätkö reaktiot anaboliseen vai kataboliseen suuntaan soluissa ratkaiseen hyvin pitkälti merkittävimpien entsyymien aktiivisuudet ja sen rakennetaanko molekyylejä, vai pilkotaanko niitä pienemmiksi ja siten eritetään hiilidioksina ja vetenä pois. https://www.bmj.com/content/349/bmj.g7782

      Ei tämä ole siis mitenkään ristiriidassa massansäilymisen kanssa, vaan on ihan perus biokemiaa.

      Sen sijaan, että toistuvasti esität julkaisemattomia artikkeleitanne, eikö kannattaisi linkata huippulehdissä julkaistuja koe-eläin- ja solutöitä tarkoin kontrolloiduissa asetelmissa. Miten esimerkiksi hypoteesinne pätee tämän Speakmanin ja kumppanien tunnetun koe-eläintyön kanssa: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2212877819309421?via%3Dihub

      • Anssi H. Manninen sanoo:

        Olen minä sen lukenut.

        Sinä et näytä lainkaan ymmärtävän mistä meidän mallissa on kyse; sinun kannataa edes vilkaista niitä meidän lappuja.

        Jos kaksi ruokavaliota on isokalorisia (ja isotyppisiä), esim. low-carb vs. high-carb, niin sama vaikutus kehon massaan rikkoisi massan säilymisen lakia.

      • jhulmi sanoo:

        Olen vilkaissut ne kaikki läpi ja kuten olen moneen kertaan toistanut, kun saatte ne julkaistua, odotan innolla tiedeyhteisön reaktiota 🙂

      • Anssi H. Manninen sanoo:

        Siinä tapauksessa et ole ymmärtänyt lainkaan mistä meidän mallissa on kyse. Et LAINKAAN. No, se on yleistä. 🙂

  10. Anssi H. Manninen sanoo:

    Lisäinfoa massatasapainomallista (MBM) kts. esim.:

    Arencibia-Albite F, Manninen AH. Macronutrient mass intake explains differential weight and fat loss in isocaloric diets. medRxiv 2020.10.27.20220202; doi: https://doi.org/10.1101/2020.10.27.20220202

    Arencibia-Albite F, Manninen AH. The mass balance model perfectly fits both Hall et al. underfeeding data and Horton et al. overfeeding data. medRxiv 2021.02.22.21252026; doi: https://doi.org/10.1101/2021.02.22.21252026

    Arencibia-Albite F. Serious analytical inconsistencies challenge the validity of the energy balance theory. Heliyon. 2020 Jul 10;6(7):e04204. doi: 10.1016/j.heliyon.2020.e04204. Erratum in: Heliyon. 2020 Sep 14;6(9):e04609. PMID: 32685707; PMCID: PMC7355950.

    Massan säilymsiestä, kts esim.

    Sterner RW, Small GE, Hood JM. The Conservation of Mass. Nature Education Knowledge. 2011;3(10):20.

  11. Hapa_91 sanoo:

    Peruskoulupohjalta kun lukee niin meinasi pää mennä ihan sekaisin. Täytyy lukea monta kertaa ja ajatuksen kanssa, vähän kerrallaan…

    Hyvä kirjoitus se oli, älä väärin ymmärrä 😀

  12. Anssi H. Manninen sanoo:

    Yhdestä mun tulevasta lapusta lainattua. Lihavoinnit ym. jäävät tästä pois, joten ei ole niin selkeä mutta menköön 🙂

    ”The widely accepted energy balance theory (EBT, ”Calories In, Calories Out”) is clearly erroneous [e.g., 3,4,5]. It is possible for an open system, such as the human body, to be at mass balance while the system experiences a persistent energy imbalance. That is, energy balance may be positive (ΔE > 0) or negative (ΔE < 0) yet the mass change that may occur during energy flux is not required by the First Law of Thermodynamics (i.e., the Law of Conservation of Energy) to mirror the energy balance direction [3,4,5]. Numerous prominent obesity experts have strictly maintained that a low-carbohydrate diet cannot lead to a greater weight loss than an isocaloric high-carbohydrate diet – except for the small changes in body fluids – because it would somehow violate the laws of thermodynamics. However, this is certainly not the case; see Supplementary File 2 in [3].

    Body mass is all about mass balances, not about energy conservation

    Body chemistry – and thus body mass – is all about detailed mass balances, not about energy conservation. Our mass balance model (MBM, ”Mass In, Mass Out”) describes the temporal evolution of body weight and body composition under a wide variety of feeding experiments and provides a remarkably accurate description of experimental feeding data [3,4,5 and counting]. Unlike the EBT, our model does not violate the Law of Conservation of Mass. This law dates from Antoine Lavoisier’s 1789 discovery par excellence that mass is neither created nor destroyed in any chemical reaction. The Law of Conservation of Mass holds true because naturally occurring elements are extremely stable at the conditions found on the surface of the Earth. In the everyday world of Earth, atoms are not converted to other elements during chemical reactions. The atom itself is neither created nor destroyed but cycles among chemical compounds. Ecologists have utilized this law to the analysis of elemental cycles, but – for some reason – it has been completely ignored by the obesity community.

    The O2 mass that enters cellular respiration plus the mass of macronutrients that served as energy fuel absolutely must equal the mass of the excreted oxidation products. Daily weight loss is, therefore, the result of daily elimination of oxidation products (CO2, H2 O, urea, etc.) and not a consequence of the heat release upon nutrient combustion (i.e., daily energy expenditure) [3,4,5]. It must be repeated: energy intake (i.e., Calories) represents the heat release upon food oxidation, and as such, Calories have nothing to do with the body mass. Heat cannot produce body mass. We can use Einstein's energy-mass equation to show, for example, that 2,500 kcal daily diet for 100 years would increase body weight by 0.0000042kg. Thus, energy intake has no impact on body mass whatsoever. Rather, it is macronutrient mass intake (”Mass In”) that augments body weight; the absorption of 1g of glucose, protein or fat increases body mass by exactly 1g independent of the substrate's Calories, as dictated by the Law of Conservation of Mass.

    Consequently, any anti-obesity intervention must

    1) Decrease macronutrient mass intake (“Mass In”), i.e., satiating effect;
    2) Increase elimination of oxidation products (“Mass Out”); each day we experience a weight loss given by the weight of the energy expenditure-dependent mass loss (EEDML) plus the weight of the energy expenditure-independent mass loss (EEIML) [5]. EEDML refers to the daily excretion of energy-providing mass (EPM; i.e., macronutrients) oxidation byproducts (CO2, water, urea, SO3), whereas EEIML represents the daily weight loss that results from: i) the daily elimination of non-metabolically produced water; ii) minerals lost in sweat and urine; iii) fecal matter elimination; and iv) mass lost from renewal of skin, hair and nails.
    3) Both.

    The Law of Conversion of Mass absolutely guarantees these facts. Obviously, this applies to any kind of anti-obesity intervention, including pharmaceuticals and dietary supplelements. If such a product increases satiety, it can decrease macronutrient mass intake. In addition, anti-obesity compunds can increase elimation of EMP oxidation products. Increased energy expenditure has no relevance to weight management, so the whole concept of “thermogenic supplements” is highly misleading.

    Weight and fat loss loss advantage of a low-carbohydrate diet is independent of the differences in the physiological effects of the diets

    MBM maintains that weight and fat loss loss advantage of a low-carbohydrate diet over an isocaloric high-carbohydrate diet is independent of the differences in the physiological effects of the diets (e.g., dietary carbohydrate-induced insulin secretion). Hormones cannot create mass; rather, differential weight loss simply emerges from dissimilar macronutrient mass intakes. When the energy fraction from dietary fat increases while energy intake is clamped (i.e., fixed), mass intake decreases due to the significantly higher energy density of fat in contrast to other substrates (see Figure 1). Ultimately, such a difference in mass intake translates into greater weight and fat loss in a low-carbohydrate diet vs. isocaloric high-carbohydrate diet. If two persons eliminate body mass at about the same daily rate, then the one ingesting less macronutrient mass will express a greater daily weight and fat loss, which over time results in a much larger body weight and fat reduction. For example, with energy intake distributed as 30% fat (9.4 kcal/g), 55% carbohydrate (4.2 kcal/g) and 15% protein (4.7 kcal/g) corresponds to a mass intake of ~487g, whereas the same energy intake sorted as 60% fat, 30% carbohydrate, and 10% protein reduces mass ingestion by ~96g. This is not a small difference. Every time the body oxidizes 1 g of glucose, for example, the heat released by the body is ∼4.2 kcals, which will not change as you age or as a function of your genome, epigenome, or proteome. Genes cannot create or wipe out mass.

  13. Anssi H. Manninen sanoo:

    ”Esimerkiksi eri tavoin kypsennetyillä tai raakaravinnolla nyt vain on eri potentiaali kasvattaa eläimen massaa.” Ei pidä paikkaansa ja rikkoisia massan säilymisen lakia. Imeytynyt massa sisään määrää tarkalleen massan muutokset.

  14. Anssi H. Manninen sanoo:

    https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2212877819309421?via%3Dihub

    Tämä on täysin sopusoinnissa MBM-mallin kanssa (Niin kuin kaikki muutkin simuloimamme syöttökokeet) Et nähtävästi ole taaskaan lukenut (tai ymmärtänyt) meidän lappuja; sieltä löytyy myös juttua CIM:stä. Niin ja Hallin malliin ollaan verrattu ja se ennustaa päin seiniä. Senkin näkee sieltä, JOS HALUAA LUKEA. 🙂

    • jhulmi sanoo:

      En ole nähnyt julkaisemattomista pre-printeistänne, että olisitte jo mallintaneet myös tätä Speakmanin ryhmän laajaa koetta ja monia muita eläinkokeita, joissa hiiret tuppaavat lihomaan selvästi enemmän high fat dieetillä kuin tyypillisellä korkeahiilarisella chow:lla. Odottelen innolla miten Speakman malliinne reagoi ja sitten miten pystytte vastaamaan argumentteihin jos sellaisia tulee.

  15. Anssi H. Manninen sanoo:

    Suosittelen lukemaan myös huolella meidän Hall et al. lapun re-analyysin (Supp File 4 lopusta):
    https://www.medrxiv.org/content/10.1101/2020.10.27.20220202v9

    (Ilmestyy kohta myös huippulihavuuslehdessä.

    Yt: AM

    • jhulmi sanoo:

      Onnittelut jo etukäteen! Hallin reaktiota odotellessa 🙂

      • Anssi H. Manninen sanoo:

        Kiitti piristävästä sunnuntadebaatista! 🙂 Vastailen lisää viim. ti.

  16. Anssi H. Manninen sanoo:

    ”Edelleen: ei riko massan säilymistä. Tuossa artikkelissa on erinomaisesti kuvattu syitä mistä tulos voi johtua.”
    Nämä tutkijat ovart tuottaneet mielenkiintoista dataa mutta valitettavasti he ovat vielä virheellisen EBT-CICO-paradigman pauloissa, joten myöskin johtopäätökset ovat väärät. Muuten, TÄMÄKIN asia on selitty meidän lapuissa; kts. esim. Supp File 2: https://www.medrxiv.org/content/10.1101/2020.10.27.20220202v9

  17. Anssi H. Manninen sanoo:

    Tässä vielä yksi mun lyhykäinen raapustus. Lihavoinnit sun muut eivä näy mutta menköön.

    Obesity is not calorie problem, it is a mass problem: an introduction to the Mass Balance Model

    ”In science, convictions have no rights of citizenship, as is said with good reason. Only when they decide to descend to the modesty of a hypothesis, of a provisional experimental view, of a regulative fiction, may they be granted admission and even certain value within the realm of knowledge – though always with the restriction that they remain under police supervision, under the police of mistrust.”

    – Friedrich Nietzsche, The Gay Science (1882)

    Energy balance theory is clearly erroneous

    A review a by Hall [1] states: There has never been an inpatient controlled feeding study testing the effects of isocaloric diets with equal protein that has reported significantly increased energy expenditure or greater loss of body fat with lower carbohydrate diets.” In reality, a well-controlled inpatient feeding trial, led by Hall himself in 2015 [2], shows that a low-carbohydrate diet resulted in significantly greater fat loss both experimentally and computationally; for a detailed re-analysis, see Supplementary File 4 in [3].

    Let me make MBM Research Group’s position as clear as a bottle of Finlandia Vodka®: the widely accepted energy balance theory (EBT, ”Calories In, Calories Out”) is clearly erroneous [e.g., 3,4,5]. It is possible for an open system, such as the human body, to be at mass balance while the system experiences a persistent energy imbalance. That is, energy balance may be positive (ΔE > 0) or negative (ΔE < 0) yet the mass change that may occur during energy flux is not required by the First Law of Thermodynamics (i.e., the Law of Conservation of Energy) to mirror the energy balance direction [3,4,5]. In other words, mass balance can occur in energy imbalance; see Supplementary File 2 Figure 1 in [3]. Nevertheless, numerous prominent obesity experts have strictly maintained that a low-carbohydrate diet cannot lead to a greater weight loss than an isocaloric high-carbohydrate diet – except for the small changes in body fluids – because it would somehow violate the laws of thermodynamics. However, this is certainly not the case; see Supplementary File 2 in [3].

    Body mass is all about mass balances, not about energy conservation

    Body chemistry – and thus body mass – is all about detailed mass balances, not about energy conservation. Our mass balance model (MBM, ”Mass In, Mass Out”) describes the temporal evolution of body weight and body composition under a wide variety of feeding experiments and provides a remarkably accurate description of experimental feeding data [3,4,5 and counting]. Unlike the EBT, our model does not violate the Law of Conservation of Mass [7]. This law dates from Antoine Lavoisier’s 1789 discovery par excellence that mass is neither created nor destroyed in any chemical reaction. The Law of Conservation of Mass holds true because naturally occurring elements are extremely stable at the conditions found on the surface of the Earth. In the everyday world of Earth, atoms are not converted to other elements during chemical reactions. The atom itself is neither created nor destroyed but cycles among chemical compounds. Ecologists have utilized this law to the analysis of elemental cycles, but – for some reason – it has been completely ignored by the obesity community.

    The Law of Conservation of Mass guarantees that 1) the O2 mass that enters cellular respiration plus 2) the mass of macronutrients that served as energy fuel absolutely must equal the mass of the excreted oxidation products. Daily weight loss is, therefore, the result of daily elimination of oxidation products (CO2, water, urea, SO3) and not a consequence of the heat release upon nutrient combustion (i.e., daily energy expenditure) [3,4,5]. This must be repeated: energy intake (i.e., Calories) represents the heat release upon food oxidation, and as such, Calories have absolutely nothing to do with the body mass. Heat does not produce body mass. We can use Einstein's energy-mass equation to show, for example, that a 2,500 kcal daily diet for 100 years would increase body weight by 0.0000042kg. Thus, energy intake has no impact on body mass whatsoever. Rather, it is macronutrient mass intake (”Mass In”) that augments body weight; the absorption of 1g of glucose, protein or fat increases body mass by exactly 1g independent of the substrate's Calories, as dictated by the Law of Conservation of Mass. The absorbed macronutrient mass cannot be destroyed and, thus, it will contribute to total body mass as long as it remains within the body. Such a contribution ends, however, when the macronutrient is eliminated from the body either as products of metabolic oxidation or in other forms (e.g., shedding of dead skin cells).

    Consequently, any anti-obesity intervention must

    1) Decrease intake of energy-providing mass (EPM) (“Mass In”), i.e., satiating effect. EPM is the daily intake of carbohydrate, fat, protein, soluble fiber and alcohol.
    2) Increase elimination of oxidation products (“Mass Out”); each day we experience a weight loss given by the weight of the energy expenditure-dependent mass loss (EEDML) plus the weight of the energy expenditure-independent mass loss (EEIML) [5]. EEDML refers to the daily excretion of EPM oxidation byproducts (CO2, water, urea, SO3), whereas EEIML represents the daily weight loss that results from i) the daily elimination of non-metabolically produced water; ii) minerals lost in sweat and urine; iii) fecal matter elimination; and iv) mass lost from renewal of skin, hair and nails [5], or
    3) Both.

    The Law of Conversion of Mass absolutely guarantees these facts. Obviously, this applies to any kind of anti-obesity intervention, including pharmaceuticals and dietary supplements. If a purported anti-obesity formula increases satiety, it can obviously decrease macronutrient mass intake (“Mass In”). In addition, anti-obesity compounds can increase elimation of EMP oxidation products (“Mass Out”). Increased energy expenditure has no relevance to weight management, however, so the whole concept of “thermogenic supplements” is highly misleading. One of my future papers will discuss this topic in more detail.

    The Nutrition Facts label on packaged foods was updated in 2016 ”to reflect updated scientific information, including information about the link between diet and chronic diseases, such as obesity and heart disease.” [8]. One of the most prominent updates of the new food labeling regulations released by the FDA is found on the calorie line; the font for calories has been significantly enlarged as well as emboldened for first-glance reference. The idea behind this update was that Caloric values can be very simply understood without having to look very deeply into the food label. Humans need, of course, energy (i.e., the capacity to do work) but Calories have absolutely nothing to do with body mass. The calorie line should be replaced, or completed, with the EMP line (e.g., “Nutrient Mass” or just “Mass”.).

    Weight and fat loss loss advantage of a low-carbohydrate diet is independent of the differences in the physiological effects of the diets

    MBM maintains that weight and fat loss advantage of a low-carbohydrate diet over an isocaloric high-carbohydrate diet is independent of the differences in the physiological effects of the diets (e.g., dietary carbohydrate-induced insulin secretion). Hormones cannot create mass; rather, differential weight loss simply emerges from dissimilar macronutrient mass intakes. When the energy fraction from dietary fat increases while energy intake is clamped (i.e., fixed), mass intake decreases due to the significantly higher energy density of fat in contrast to other substrates (see Figure 1). Ultimately, such a difference in mass intake translates into greater weight and fat loss in a low-carbohydrate diet vs. isocaloric high-carbohydrate diet. If two persons eliminate body mass at about the same daily rate, then the one ingesting less macronutrient mass will express a greater daily weight and fat loss, which over time results in a much larger body weight and fat reduction. For example, with energy intake distributed as 30% fat (9.4 kcal/g), 55% carbohydrate (4.2 kcal/g) and 15% protein (4.7 kcal/g) corresponds to a mass intake of ~487g, whereas the same energy intake sorted as 60% fat, 30% carbohydrate, and 10% protein reduces mass ingestion by ~96g. This is not a small difference. Every time the body oxidizes 1 g of glucose, for example, the heat released by the body is ∼4.2 kcals, which will not change as you age or as a function of your genome, epigenome, or proteome. Genes cannot create or wipe out mass; however, they can increase or decrease nutrient mass intake.

    It has been proposed that a high-carbohydrate diet-induced hyperinsulinemia may increase mass intake (“Mass In”). A recent paper by Holsen et al. [7] seems to suggest that chronic high carbohydrate intake affects brain reward and homeostatic activity in ways that could impede weight-loss maintenance. Insulin?Ghrelin? Leptin? What ever the case, MBM makes no claims regarding the behavioral aspects of obesity whatsoever. Thus, further discussion of this topic is clearly outside of a scoop of my Commentary.

    [FIGURE LEGEND STARTS] Figure 1. The energy proportion from dietary fat, under a clamped energy intake, determines the amount of ingested macronutrient mass. Energy densities of fat, carbohydrate and protein are as follows: 9.4 kcal/g, 4.2 kcal, 4.7 kcal/g, respectively. A. This figure illustrates that, under clamped (i.e., fixed) energy intake (in this case 2,500 kcal/daily), the ingested nutrient mass decreases (black line) as the fat fraction increases. B. The effect observed in A is due to the fact that as the dietary fat fraction increases the energy density (black curve) also increases, meaning that the same level of energy intake can be achieved with the ingestion of less macronutrient mass. Adapted, with permission, from [5]. [FIGURE LEGEND ENDS]

    Conclusion

    In summary, I would like to propose a new paradigm that paints a much more accurate picture of the evolution of body weight:

    Mass imbalance is the actual etiology of obesity, not energy imbalance – opening up a completely new era in obesity research.

    I believe were are about to start a far-reaching paradigm shift; i.e., a fundamental change in the basic concepts and experimental practices of a scientific discipline. Answer the question: what do you measure when you stand on the bathroom scale, your body mass or your energy? The immediate consequence of such a shift is that feeding studies will become much more accurate and significantly less expensive as mass measurements are cheaper and do not suffer from all the problems that energy measurements do. The whole game needs to be changed. But correcting a mistake always requires a sacrifice; and if the mistake has been great, so must be the sacrifice. If the truth has been denied for a very long time, it is quite possible that a dangerous amount of sacrificial debt has been accumulated [9].

    ”This little essay is a great declaration of war; and regarding the sounding out of idols, this time they are not just idols of the age, but eternal idols, which are here touched with a hammer as with a tuning fork: there are altogether no older, no more convinced, no more puffed-up idols – and none more hallow.”

    — Friedrich Nietzsche, Twilight of the Idols, or, How to Philosophize with a Hammer (1889)

    List of abbreviations

    MBM = mass balance model; EBT = energy balance theory; EPM = energy-providing mass; EEDML = energy expenditure-dependent mass loss; EEIML = energy expenditure-independent mass loss.

    Declaration of Competing Interest

    The author declares that there are no conflicts of interest. MBM Research Group do not receive any specific grant from funding agencies in the public, commercial, or not-for-profit sectors.

    References

    1. Hall KD. A review of the carbohydrate-insulin model of obesity. Eur J Clin Nutr. 2017 Mar;71(3):323-326. doi: 10.1038/ejcn.2016.260. Epub 2017 Jan 11. Erratum in: Eur J Clin Nutr. 2017 May;71(5):679. PMID: 28074888.
    2. Hall KD, Bemis T, Brychta R, Chen KY, Courville A, Crayner EJ, Goodwin S, Guo J, Howard L, Knuth ND, Miller BV 3rd, Prado CM, Siervo M, Skarulis MC, Walter M, Walter PJ, Yannai L. Calorie for Calorie, Dietary Fat Restriction Results in More Body Fat Loss than Carbohydrate Restriction in People with Obesity. Cell Metab. 2015 Sep 1;22(3):427-36. doi: 10.1016/j.cmet.2015.07.021. Epub 2015 Aug 13. PMID: 26278052; PMCID: PMC4603544.
    3. Arencibia-Albite F, Manninen AH. Macronutrient mass intake explains differential weight and fat loss in isocaloric diets. medRxiv 2020.10.27.20220202; doi: https://doi.org/10.1101/2020.10.27.20220202
    4. Arencibia-Albite F, Manninen AH. The mass balance model perfectly fits both Hall et al. underfeeding data and Horton et al. overfeeding data. medRxiv 2021.02.22.21252026; doi: https://doi.org/10.1101/2021.02.22.21252026
    5. Arencibia-Albite F. Serious analytical inconsistencies challenge the validity of the energy balance theory. Heliyon. 2020 Jul 10;6(7):e04204. doi: 10.1016/j.heliyon.2020.e04204. Erratum in: Heliyon. 2020 Sep 14;6(9):e04609. PMID: 32685707; PMCID: PMC7355950.
    6. Sterner RW, Small GE, Hood JM. The Conservation of Mass. Nature Education Knowledge. 2011;3(10):20.
    7. Holsen LM, Hoge WS, Lennerz BS, Cerit H, Hye T, Moondra P, Goldstein JM, Ebbeling CB, Ludwig DS. Diets Varying in Carbohydrate Content Differentially Alter Brain Activity in Homeostatic and Reward Regions in Adults. J Nutr. 2021 Apr 14:nxab090. doi: 10.1093/jn/nxab090. Epub ahead of print. PMID: 33852013.
    8. FDA. Changes to the Nutrition Facts Label. https://www.fda.gov/…/food-la…/changes-nutrition-facts-label (accessed 27.4.2021)
    9. Peterson JB. 12 Rules for Life: An Antidote to Chaos. Random House Canada, 2018.

    • jhulmi sanoo:

      Olin lukenut jo tämän. Mainostat täällä kirjoituksia toistuvasti ja tämä oli vain hieman edellisistä muokattu.

      Kyse ei ole siitä, etteikö massa sisään – massa ulos ratkaisisi kehon massan muutosta. Tässä ei ole mitään uutta eikä kukaan ole niin väittänyt. Esimerkiksi BMJ:n lyhyessä kirjoituksessa (https://www.bmj.com/content/349/bmj.g7257) tämä tuotiin esiin ja itse olen tämän kertonut muun muassa yhdessä kirjoistani vuosia sitten.

      Tilanne on kuitenkin se, että riippuen makroravinteesta, miten sitä on käsitelty jne. on vaikutusta siihen, millä tavalla ravintoainetta metaboloidaan ja kuinka paljon esimerkiksi hiilidioksidia ja muuta massaa poistuu.

      Todistustaakka on uuden paradigman/väitteen esittäjällä. Tästä syystä sparraan teitä vielä miettimään seuraavia kysymyksiä. Näihin vastaamisella ei ole mikään kiire (riittää vaikkapa seuraavan kymmenen vuoden aikana). Osaan ehkäpä vastaatte tulevissa artikkeleissa, jotka jossain vaiheessa mahdollisesti hyväksytään julkaistavaksi, jolloin tiedeyhteisö pääsee niihin reagoimaan, jos se kokee ne valideiksi. Siihen asti toivon, että annat tilaa muillekin kommentoijille etkä täytä koko kommenttiosiota mainoksilla julkaisemattomista kirjoituksista.

      Tässä ne kysymykset. Toivottavasti niistä on hyötyä.

      1) Kuinka luotettavasti arvioitte M:n eli massan sisään: onko teillä jossain tietoa tarkoista ruokapäiväkirjoista, joissa näkyy energiaravintoaineiden ja muun sisään otetun ravinnon massa?
      2) Kuinka luotettavasti arvioitte R:n eli massan ulos: onko teillä jossain tietoa CO2 ja metabolisen veden tuotosta sekä muista eritteiden määristä?
      3) Oletteko testanneet mallianne jossain tutkimuksessa, jossa on oikeasti mitattu M ja R tarkasti?
      4) Miten varmistatte, ettei mallia ole ylisovitettu? Miltä näyttää sovituksen ristiinvalidointi/replikointi?
      5) Oletteko kokeilleet tekoälyn avulla kouluttaa dataa yhdellä datalla ottamalla vakiot siitä eli onnistuuko sovitus tällä tavoin?
      6) Onko siis niin, että M on aina sama riippumatta onko P, F vai C ja riippumatta siitä miten esimerkiksi ravinto käsitellään?
      *Miten malli soveltuu eläinkokeisiin, joissa HF lihottaa eläimiä yleensä enemmän kuin LF. Esim: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2212877819309421?via%3Dihub https://www.cell.com/cell-reports/fulltext/S2211-1247(21)00427-7
      *Miten malli soveltuu kokeisiin, jossa proteiinin määrällä on iso merkitys. Esim: https://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/1103993 tai: https://bjsm.bmj.com/content/52/6/376.long https://www.cell.com/cell-reports/fulltext/S2211-1247(21)00427-7
      *Miten mallinne soveltuu tilanteisiin, joissa ravinnon kuumentaminen vaikuttaa ravintoa nauttivan eläimen massaan (lisää massaa vs. raakana syöminen): https://www.pnas.org/content/108/48/19199.long
      *Miten mallinne soveltuu tilanteisiin, joissa sisäänotettu ravinto on identtinen, mutta silti massa muuttuu eri tavalla, esimerkiksi pair-fed kokeet. Esim: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3965507/
      7) Miten mallinne selittää sen, että voimaharjoittelu aiheuttaa niin erilaisia muutoksia rasvattomassa massassa kuin kestävyysharjoittelu? Eroaako näissä M vai R vai molemmat? Mitä R:ssä muuttuu?
      8) Miten mallinne selittää sen, että HIT ja matalan intensiteetin harjoittelu molemmat aiheuttavat vastaavankaltaisia vaikutuksia kehon koostumukseen? Eroaako näissä M vai R vai molemmat? Mitä R:ssä muuttuu?
      9) Onko mallianne testattu tarkoissa soluviljely- ja koe-eläintöissä osoittaen, että CICO:lle ei ole mitään merkitystä?
      10) Mikä on ATP:n ja anabolisten ja katabolisten hormonien sekä energiasensorien merkitys mallissanne?
      *Onko esimerkiksi eri makroravinteista saaduilla eri määrillä ATP:tä merkitystä kehossa? Esim: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK9903/
      *Tarkoittaako mallinne sitä, että anabolisten ja katabolisten entsyymien aktiivisuudella ei ole mitään merkitystä kehossa?
      *Tarkoittaako mallinne sitä, että solut eivät reagoi energiavajeeseen tai
      energiaylimäärään ja energiasensoreilla ei ole kehossa merkitystä? https://www.nature.com/articles/nrm3311
      11) Mitä mallinne mukaan tarkoittaa endergoniset ja eksergoniset reaktiot soluissa? Toimivatko endergoniset reaktiot tehokkaammin kun massa sisään kohoaa vai onko vapaan energian muutoksilla reaktioissa myös merkitystä? Entä eksergoniset?
      12) Miten on mahdollista, että arvioitu energiaylimäärä selittää lähes täysin ihmisen lihomisen Bray:n ja Bouchardin katsauksessa: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/obr.13040
      13) Onko Hessin laki siis väärin ja sitä ei voi soveltaa ihmiseen millään tavalla? https://en.wikipedia.org/wiki/Hess%27s_law
      14) Miten mallinne toimii esimerkiksi lääkkeiden sivuvaikutuksena tapahtuvassa lihomisessa tai laihtumisessa?
      15) Miten mallinne toimii tietyissä hormonihäiriöissä kuten hyper-/hypotyroidismi tai Cushingin oireyhtymässä?
      16) Miten mallinne toimii tilanteissa, joissa suolistomikrobisto vaikuttaa massan kasvuun. Esim.: https://www.nature.com/articles/nature05414
      17) Miten mallinne toimii tilanteissa, joissa tietyn makroravinteen laatu vaikuttaa massaan: esimerkiksi kaseiinin korvaus heralla tai toisinpäin. Esim. https://www.cell.com/cell-reports/fulltext/S2211-1247(21)00427-7
      18) Miten mallinne selittää energiankulutuksen muutokset (esimerkiksi metabolisen adaptaation ja adaptiivisen termogeneesin laihtuessa) ja niiden merkityksen painonhallinnassa? Esim: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/oby.23095
      19) Miten mallinne ottaa huomioon resistentin tärkkelyksen? Esim. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/8935440/
      20) Miten mallinne toimii konstitutiivisesti laihoilla, joilla lisäsyönti ei johda massan kasvuun kuten muilla. Esim. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/jcsm.12572?af=R
      21) Miten mallinne toimii tilanteissa, jossa ravinnon ajoitus vaikuttaa massan muutoksiin. Esim. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0031938414000031

  18. Anssi H. Manninen sanoo:

    Et sinä selvästikään ymmärrä meidän mallin perusajatustakaan. 🙂

  19. Anssi H. Manninen sanoo:

    😉

    • jhulmi sanoo:

      Anssi, ole hyvä, ja lopeta omien kirjoitustesi spämmäily ja toistuva mainostaminen täällä ennen kuin pystyt vastaamaan esittämiini kysymyksiin ja ennen kuin artikkelinne on hyväksytty arvostettuihin tieteellisiin julkaisusarjoihin ja ne ovat saaneet tiedeyhteisön vastineet. En voi hyväksyä tänne toistuvaa ilkkumista ja vittuilua, vaan asiallisia vastauksia kysymyksiin kohta kohdalta. Todistustaakka on väitteen esittäjällä, niin tässäkin tapauksessa. Teidän pitää pystyä vastaamaan asiallisiin kysymyksiin muulla tavalla kuin haukkumalla pystyyn kaikki maailman tutkijat ja uhkailemalla heitä, jos he ovat eri mieltä kanssasi. Argumentoimalla fiksusti ja asiallisesti on järkevämpi toimintatapa, jos haluat saada mallianne näkyviin ja arvostuksen muilta.

      Tässä vielä ne kysymykset vastattaviksi. Vastaukseksi ei kelpaa ”Et sinä selvästikään ymmärrä meidän mallin perusajatustakaan. ” tai ”katso supplementti 4”, vaan laadukas argumentointi kohta kohdalta. Siihen asti kunnes pystyt näihin vastaamaan, toivon hyvää jatkoa ja menestystä mallinne kanssa.

      1) Kuinka luotettavasti arvioitte M:n eli massan sisään? Onko teillä jossain tietoa tarkoista ruokapäiväkirjoista, joissa näkyy energiaravintoaineiden ja muun sisään otetun ravinnon massa vai oletteko laskeneet niistä arviot kalorilaskujen perusteella? Oletteko ottaneet huomioon kirjoituksessakin mainitun suuren ruokapäiväkirjojen virhemarginaalin?
      2) Kuinka luotettavasti arvioitte R:n eli massan ulos: onko teillä jossain tietoa CO2 ja metabolisen veden tuotosta sekä muista eritteiden määristä?
      3) Oletteko testanneet mallianne jossain tutkimuksessa, jossa on oikeasti mitattu M ja R tarkasti?
      4) Miten varmistatte, ettei mallia ole ylisovitettu? Miltä näyttää sovituksen ristiinvalidointi/replikointi?
      5) Oletteko kokeilleet tekoälyn avulla kouluttaa dataa yhdellä datalla ottamalla vakiot siitä eli onnistuuko sovitus tällä tavoin?
      6) Onko siis niin, että M on aina sama riippumatta onko P, F vai C ja riippumatta siitä miten esimerkiksi ravinto käsitellään?
      *Miten malli soveltuu eläinkokeisiin, joissa HF lihottaa eläimiä yleensä enemmän kuin LF. Esim: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2212877819309421?via%3Dihub
      https://www.cell.com/cell-reports/fulltext/S2211-1247(21)00427-7
      https://www.cell.com/cell-metabolism/fulltext/S1550-4131(18)30392-9

      *Miten malli soveltuu kokeisiin, jossa proteiinin määrällä on iso merkitys. Esim: https://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/1103993 tai: https://bjsm.bmj.com/content/52/6/376.long https://www.cell.com/cell-reports/fulltext/S2211-1247(21)00427-7
      *Miten mallinne soveltuu tilanteisiin, joissa ravinnon kuumentaminen vaikuttaa ravintoa nauttivan eläimen massaan (lisää massaa vs. raakana syöminen): https://www.pnas.org/content/108/48/19199.long
      *Miten mallinne soveltuu tilanteisiin, joissa sisäänotettu ravinto on identtinen, mutta silti massa muuttuu eri tavalla, esimerkiksi pair-fed kokeet. Esim: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3965507/
      7) Miten mallinne selittää sen, että voimaharjoittelu aiheuttaa niin erilaisia muutoksia rasvattomassa massassa kuin kestävyysharjoittelu? Eroaako näissä M vai R vai molemmat? Mitä R:ssä muuttuu?
      8) Miten mallinne selittää sen, että HIT ja matalan intensiteetin harjoittelu molemmat aiheuttavat vastaavankaltaisia vaikutuksia kehon koostumukseen? Eroaako näissä M vai R vai molemmat? Mitä R:ssä muuttuu?
      9) Onko mallianne testattu tarkoissa soluviljely- ja koe-eläintöissä osoittaen, että CICO:lle ei ole mitään merkitystä?
      10) Mikä on ATP:n ja anabolisten ja katabolisten hormonien sekä energiasensorien merkitys mallissanne?
      *Onko esimerkiksi eri makroravinteista saaduilla eri määrillä ATP:tä merkitystä kehossa? Esim: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK9903/
      *Tarkoittaako mallinne sitä, että anabolisten ja katabolisten entsyymien aktiivisuudella ei ole mitään merkitystä kehossa?
      *Tarkoittaako mallinne sitä, että solut eivät reagoi energiavajeeseen tai
      energiaylimäärään ja energiasensoreilla ei ole kehossa merkitystä? https://www.nature.com/articles/nrm3311
      11) Mitä mallinne mukaan tarkoittaa endergoniset ja eksergoniset reaktiot soluissa? Toimivatko endergoniset reaktiot tehokkaammin kun massa sisään kohoaa vai onko vapaan energian muutoksilla reaktioissa myös merkitystä? Entä eksergoniset?
      12) Miten on mahdollista, että arvioitu energiaylimäärä selittää lähes täysin ihmisen lihomisen Bray:n ja Bouchardin katsauksessa: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/obr.13040
      13) Onko Hessin laki siis väärin ja sitä ei voi soveltaa ihmiseen millään tavalla? https://en.wikipedia.org/wiki/Hess%27s_law
      14) Miten mallinne toimii esimerkiksi lääkkeiden sivuvaikutuksena tapahtuvassa lihomisessa tai laihtumisessa?
      15) Miten mallinne toimii tietyissä hormonihäiriöissä kuten hyper-/hypotyroidismi tai Cushingin oireyhtymässä?
      16) Miten mallinne toimii tilanteissa, joissa suolistomikrobisto vaikuttaa massan kasvuun. Esim.: https://www.nature.com/articles/nature05414
      17) Miten mallinne toimii tilanteissa, joissa tietyn makroravinteen laatu vaikuttaa massaan: esimerkiksi kaseiinin korvaus heralla tai toisinpäin. Esim. https://www.cell.com/cell-reports/fulltext/S2211-1247(21)00427-7
      18) Miten mallinne selittää energiankulutuksen muutokset (esimerkiksi metabolisen adaptaation ja adaptiivisen termogeneesin laihtuessa) ja niiden merkityksen painonhallinnassa? Esim: https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/oby.23095
      19) Miten mallinne ottaa huomioon resistentin tärkkelyksen? Esim. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/8935440/
      20) Miten mallinne toimii konstitutiivisesti laihoilla, joilla lisäsyönti ei johda massan kasvuun kuten muilla. Esim. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/jcsm.12572?af=R
      21) Miten mallinne toimii tilanteissa, jossa ravinnon ajoitus vaikuttaa massan muutoksiin. Esim. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0031938414000031

      Tsemppiä kysymyksiin vastaamiseen.

      • Anssi H. Manninen sanoo:

        Eka on saatava ulkolaiset tiedelaput ulos ja sen jälkeen voi olla aikaa hiekkalaatikkoleikkeihin 😉

  20. Anssi H. Manninen sanoo:

    Aloita MBM:ään tutustumin tästä Franciscon lapusta niin pääset kupletin juoneen:
    https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7355950/?fbclid=IwAR10SepfMhO9QynuWDCC9F9WTVGpJ7p8lP41_Atv880fnl-S_16t8tlE5Lo

  21. Anssi H. Manninen sanoo:

    MBM-simulaatio (random number simulation) metabolisessa kammiossa suoritetusta syöttökokeesta, jossa koehenkilöiden ruokailut tiedettiin melkein mikrogramman tarkkuudella: MBM-SIMULAATIO VASTAA TÄYDELLISESTI MYÖS TÄMÄN SYÖTTÖKOKEEN TULOKSIA (KEHON PAINO, KEHON RASVAMASSA JNE). Sen sijaan Hallin malli näyttää minne sattuu, koska se pohjautuu virheellisen paradigmaan.

    • jhulmi sanoo:

      Ei yksi kerrallaan, vaan tee huolella yksi kattava kirjoitus, jossa vastaat näihin. Kiitos.

      Siihen asti: hyvää kesää. Koitahan nukkuakin välillä.

      • Anssi H. Manninen sanoo:

        En jaksa ruveta NYT vastaamaan. Meillä tulee kohta yksi uusi lappu ulos, jossa paljon uutta infoa ja ”lisäselityksiä” niille, joilla järki juoksee ”hieman” hitaammin.

      • jhulmi sanoo:

        Jos olisit lukenut huolella, pyysin vastauksia ihan rauhassa. Ei ole mikään kiire. Mutta älä tule spämmäilemään kirjoituksiasi ja joitain yksittäisiä lauseita tänne. Olet laittanut jo kymmeniä kommentteja. Ei niitä täällä kukaan lue.

        Vastaile rauhassa meille ja muille ”lisäselityksiä”, joilla järki juoksee ”hieman” hitaammin ihan kohta kohdalta noihin kysymyksiin. ja linkkaile artikkeleitasi tänne vasta kun ne ovat läpäisseet vertaisarvioinnin ja tiedeyhteisö on ehtinyt niihin reagoida. Mitään vertaisarvioimattomia tai muita pre-print-julkaisuja tai vastaavia en tänne enää halua. Olet saanut jo mahdollisuuden mainostaa ajatuksiasi enemmän kuin kukaan muu.

        Siihen asti jätätkö blogini rauhaan ja nauti vaikka kesäkeleistä, joita siellä Espanjassa varmasti on.

        Kiitos.

    • Kalle sanoo:

      Miksi et vain voi asiallisesti vastata Juhan kysymyksiin?
      Kuitenkin viisas mies olet niin eihän tuon luulisi kovin hankalaa olevan

      • jhulmi sanoo:

        Ymmärrän toki sen, että on tietysti hankalaa alentua vastaamaan tällaiselle kaverille, kuten minulle, jonka ÅO selvästikin on 100 alempi kuin Anssilla ja Puerto Ricon kaverilla.

  22. Timo sanoo:

    Jos monimutkaisiin asioihin tarjoaa yksinkertaista vastausta, lopputuloksen voi jo melkein arvata. Saattaa toimia melko usein hyvin, mutta tietyissä tapauksissa voikin sitten mennä komeasti metsään. Ja olisi vaan parasta ymmärtää asian olevan monimutkainen ja suhtautua asiaan oikealla tavalla.

    Tässä oli tosi hyvin taustoitettu aiheeseen liittyviä teemoja! Selkeytti itsellä huomattavasti kokonaisuutta. Joku tuossa aiheessa jäänyt itseä rassaamaan kattavan ja monesta eri suunnasta aihetta lähestyneen The Economistin artikkelin myötä (https://www.economist.com/1843/2019/02/28/death-of-the-calorie)

    • jhulmi sanoo:

      Kiitos.

      Harmi kun on tuo on maksullinen kirjoitus.

      • jhulmi sanoo:

        Anssi: kielsin sinua spämmäämästä toistuvasti julkaisemattomia lappujasi tänne kunnes ne on julkaistu ja olet vastannut kysymyksiini. Itse postasit edellisaamuna seuraavasti julkisilla sivuillasi sen jälkeen, kun olin esittänyt yli 20 kysymystä. En ole saanut näihin edelleenkään yhteenkään vastausta:

        ”Jos saa julmasti sanoa, sinulta puuttuu AO:sta reippaat sata pistettä, jotta ylipäätänsä voisit edes ottaa kantaa koko asiaan. Et ole löytänyt mitään aukkoja meidän mallista, koska olet runkannut kotona siinä välissä kun olemme tehneet hyvin ahkerasti töitä (n. 22-24 h). Mitä helvettiä sinä olet tehnyt sinä aikana? Painu vittuun mun seinältä uikuttamasta.” Kommenteissa sanoit: ”Juhan kannattaa mennä hyvissä ajoin nukkumaan”. Sittemmin olet nämä postauksesi poistanut.

        Niin menenkin ja mene jo sinäkin nukkumaan. Jos yhtään terveystieteiden maisterina ymmärrät terveyden päälle, uni tekee kaikille hyvää. Samoin hyvä stressin- ja vihanhallinta ja viinanjuonnin vähentäminen.

        On myös erittäin hyödyllistä opetella dialogia, argumentaatiota, nöyryyttä ja myös viestintää. Jos omien puheidesi mukaan luit yliopistofysiikat nopeana lukijana kuudessa viikossa, niin pitäisikö sinun seuraavaksi opiskella dialogista pedagogiikkaa ja viestintää? Ehkä nopeana lukijana kahlaat nekin läpi kuudessa viikossa? Pahoittelut, että joudun tuottamaan sinulle pettymyksen: dialogiseen pedagogiikkaan opettajaopinnoissa erikoistuneena voin sanoa, että se ei onnistu kuudessa viikossa. Dialogin oppiminen on elinikäinen prosessi ja jotkut meistä ovat siinä vähemmän lahjakkaita kuin toiset eli joutuvat lähtemään pitkältä takamatkalta.

        Seuraavat julkaisemattomat linkit lappuihinne sekä epäasialliset kommenttisi menevät suoraan roskakoriin.

        Hyvää jatkoa Anssi ja tsemppiä dialogin opetteluun!

  23. Damani sanoo:

    Miten helvetissä sulla Jhulmi pysyy homma noin hyvin hanskassa tämmösten uikuttajien kanssa? Sun hermot on joko terästä, tai osaat vaan helvetin hyvin sivuuttaa aiheettoman ulinan 😀 Oli miten oli, ansaitset aploodit asian johdosta!

    • jhulmi sanoo:

      Heh, kiitos. Olisi toki kiva vastata vittuiluun vittuilulla, mutta yritän parhaani olla alentumatta samaan kuin vastapuoli.

      Opin tässä itsekin koko ajan, vaikka toki välillä tuntuu, että on kuin seinille huutelisi. Anssin ja kumppaninsa teoriassahan on paljon hyvää kuten olen kirjoittanut. Massan säilymisen laki on fiksu konsepti (esim. massan vähentymisestä erityisesti uloshengitetyn ilman hiilidioksidina ja poistuvina nesteinä pikku juttu https://www.bmj.com/content/349/bmj.g7257), kunhan sitä käytetään fiksusti eikä kokonaan sivuuteta atomien välisiin sidoksiin varastoituneen energian merkitystä. Energia ja kalorit ei ole vain lämpöä, kuten he ovat toistuvasti esittäneet. Toisaalta yhtä lailla kalorien liika korostaminen on mennyt monella pahasti mönkään kuten olen kirjoituksessani tuonut esiin. Tässä mielessä vaikka Anssin kanssa dialogi on täydellisesti epäonnistunut, itsekin opin paljon koko ajan kun joutuu haastamaan itseään.

      • ABC sanoo:

        Kiitos kaikista artikkeleistasi Hulmi, erittäin arvokasta luettavaa hyvään muotoon pakattuna!

        @ Anssi H. Manninen vaikuttaa erittäin epämiellyttävältä ihmiseltä.

  24. Moi Juha, kiitos kyssistä. Ehdin juuri muutamaan vastata mutta niistä oli vaikea löytää hyötynäkökulmia: https://www.facebook.com/photo?fbid=10159173766208550&set=a.139738523549

  25. Moi ABC!
    ”Anssi H. Manninen vaikuttaa erittäin epämiellyttävältä ihmiseltä.”
    Onneksi nämä eivät ole missakisat. 🙂 Seriously, me ollaan työstetty tätä MBM-projektia hyvin intensiivisesti (tällä hetkellä n. 22-23 h/vrk) jo PITKÄÄÄÄÄÄÄN aikaa, joten rupeaa vähitellen sivulta huutelu ärsyttämään. 🙂 Eikä tämä ollut mikään spesifisesti Juhaan liittyvä kommentti, huutelua on tullut sieltä sun täältä.

    • Nax nax? sanoo:

      Anssia ei oo koskaan voinu ottaa millään tasolla vakavasti, mitä tiedehommiin tulee.
      Johtunee siitä, että miehen älykkyysosamäärä lienee kutakuinkin sama, kuin keskimääräistä lahjakkaammalla villakoiralla. Toistelee paperista lukemiaan ”totuuksia” mantran tapaan yrittämättä edes ymmärtää syy-seuraussuhdetta tämän takana. Puhumattakaan, että voisi myöntää olleensa väärässä, mikä on tuon tason narsistille täysin mahdotonta. Hyvinä esimerkkeinä nämä Anssin heitot c-vitamiinin käytöstä treenin ympärillä. Puhumattakaan miehen d-vitamiini sekoiluista 😂.
      Tunnen lähinnä sääliä tätä pseudotieteilijää kohtaan. Kyllähän ana on pitkälti naurunalaisena alan piireissä.

  26. Moi taas Juha, vastasin lyhyesti myös tuohon tuoreimpaan kommenttiisi:
    https://www.facebook.com/photo?fbid=10159173987073550&set=a.139738523549

  27. ”Minun on vaikea ymmärtää….että energia on ihmiskehossa vain lämpöä.” Energia on kykyä tehdä työtä ja sivutuotteena syntyy aina vain lämpöä, ei koskaan massaa.

    • jhulmi sanoo:

      Anssi: olet toistuvasti somessa väittänyt, että kalorit/energia on vain lämpöä ja tästä syystä sillä ei ole merkitystä kehossa massan kannalta. Nyt onneksi tarkensit, ettet sitä onneksi tarkoittanut. Mutta voitko nyt spämmäilyn sijaan vastailla joskus huolella ja asiallisesti YHDESSÄ viestissä kerralla kunnolla. Tämä blogin kommenttiosio on jo täynnä viestejäsi eikä tämä ole MBM mainostussivu.

      Tässä sinulle lisää tehtävää edellisten lisäksi. Hyväksyn tänne enää vain hyvin perusteltuja viestejä. Kerro siinä lukijoillemme edellisten pyyntöjen LISÄKSI mm. perusteet sille, miksi juuri nämä käyttämänne energiatiheydet ovat mallissanne oikeat kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa: ”ρi is the energy density of i with ρC = 4.2 kcal / g, ρF = 9.4 kcal / g, ρC = 4.7 kcal / g”, kun nuo ei universaalisti aina pidä paikkaansa (esim: https://www.pnas.org/content/108/48/19199.long ja https://www.sciencedirect.com/topics/biochemistry-genetics-and-molecular-biology/protein-efficiency-ratio).

      Nyt näiden lukujen perusteena käytetään yhtä ainoaa lähdettä, josta luvut on revitty ja käytetään ikään kuin absoluuttisena totuutena: ”Livesey G. Elia M. Estimation of energy expenditure, net carbohydrate utilization, and net fat oxidation and synthesis by indirect calorimetry: evaluation of errors with special reference to the detailed composition of fuels. Am. J. Clin. Nutr. 1988; 47: 608-628”. Todellisuudessa näissä arvioissa on aina iso virhemarginaali, mutta Puerto Ricon kollegasi mallinnuksissa ei ole esitetty mitään virhemarginaaleja.

      Perehdytkö huolella ennen kuin taas vastaat tänne yksittäisten lauseiden spämmejä tai kommentoit FB-sivuillasi.

      Jotta kommenttiosio ei ole tännä pelkkiä Anssi Mannisen kommentteja, vain yksi viesti sallitaan Anssi sinulta viikossa tänne enää jatkossa eli mieti viestisi huolella.

      Kiitos.

      • Jos asia kiinnostaa (ja kun fiksu kaveri olet) niin eikö sinun kannattaisi lähteä mukaan MBM-tutkimuksiin? Sain juuri Muskin meidän tukijaksi. Ei tässä olla kenenkään varpailla hyppimässä, vaan tuomassa uutta tietoa eetteriin.

      • jhulmi sanoo:

        Anssi: onnittelut tukijasta. Tehkäähän viimeisen päälle tutkimuksia ihmisillä, eläimillä ja soluilla, joissa tarkasti mittaatte annetun ravinnon ja sisäänotetun hapen ym. massan ja vastaavasti mitatkaa myös poistuva massa yhtä tarkasti. Tällaiset kokeet kestävät kokonaisuudessaan muutaman vuoden, mutta maltti on valttia. Tieteen tekeminen ei ole pikajuoksua.

        Mutta mitä tulee kommentteihisi, et ilmeisesti tälläkään kertaa lukenut kommenttiani loppuun.

        Edellisessä viestissäni esitin jo pyynnön: ”Jotta kommenttiosio ei ole tännä pelkkiä Anssi Mannisen kommentteja, vain yksi viesti sallitaan Anssi sinulta viikossa tänne enää jatkossa eli mieti viestisi huolella.”

        No ei siis tietenkään mennyt kuin tunti tai kaksi, niin täällä oli taas kolme 1-2 lauseen kommenttia ilman mitään sisältöä tähän blogikirjoitukseen liittyen.

        Olen toistuvasti pyytänyt täällä, että älä spämmäile toistuvasti, vaan tule uudestaan vasta kun sinulla on jotain vastattavaa aiemmin esitettyihin kysymyksiini ja hoidat vastauksen yhtenä kunnollisena postauksena eikä minään yksittäisenä lauseena tai omien sivujesi mainostuksena. Mainostit myös aiemmin, että artikkelinne on hyväksytty julkaistavaksi arvostetuissa lehdissä. Kirjoitit 8.5. 8.5.2021: ”
        Eli näitä lappuja nyt in press mm. Nature, Obesity Reviews, International Journal of Obesity, Drug Research, JISSN, etc.” Odotan innolla näitä julkaisuja, koska jos ne oli painossa 3 vk sitten, nyt ne tulevat kaikkien luettavaksi muutaman päivän päästä. Ja jos näin sanoit, niin kai se sitten on totta eli miehen sanaan pitää luottaa. Tosin olen kyllä yllättynyt mm. JISSN-julkaisusta, koska ymmärtääkseni lehden päätoimittaja blokkasi sinut toistuvien mainostusten ja ylimielisen kielen takia JISSN:n sivuilta: https://www.facebook.com/groups/TheISSN/permalink/10157570543157791/

        Koitahan nukkua välillä.

      • jhulmi sanoo:

        Jatkona vielä. Tässä protokolla teidän avuksi kontrolloidun rasva- vs. hiilarikokeen tekemiseen (metaboliahäkissä).

        https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3807094/

        Methods Mol Biol. 2012; 821: 421–433.
        A Mouse Model of Diet-Induced Obesity and Insulin Resistance
        Chao-Yung Wang and James K. Liao

        Teette ad libitum -kokeita, joissa vertaatte miten hiirille käy eri dieeteillä. Tämän lisäksi teette pair feed ja oral gavage -kokeita, joiden avulla voitte tarkkaan kontrolloida ravinnon saannin.

        Sitä ennen kannattaa etsiä tutkimuksia, joissa hiilihydraattien ja rasvojen sisäänotettu massa on likipitäen samaa luokkaa.
        On tosi kiva kuulla miten mallinne toimii (ylisovittamatta) esimerkiksi tähän Speakmanin tutkimukseen: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2212877819309421 ja lukuisiin muihin eläinkokeisiin.

        Speakmanin lapussa on raportoitu ravintomassan saanti kuviossa 4 ja kuviossa 7 näkyy miten käy kehon massalle, rasvamassalle ja rasvattomalle massalle.

        Miten on mahdollista, että ravintomassan saanti on likipitäen sama 20 % ja 60 % rasvalla riippumatta siitä onko hiilihydraattia 10-75 % energiasta (Kuvio 4) JA silti täysin systemaattisesti 60 % rasvaa syöneiden hiirten sekä kehon massa että rasvamassa olivat kokeen jälkeen huomattavasti korkeampia. Voisiko tätä selittää se, että ravinnon sisältämällä energialla on sittenkin merkitystä massan muutoksessa?

        Tuo ei ole täydellisesti raportoitu, koska emme toki näe veden juontia tai vaikkapa virtsan ja ulosteiden määrää, koska varsinkin jälkimmäisten mittaaminen hiiriltä on vaikeaa. Mutta lienee kuitenkin yksi parhaista eläinkokeista oikeasti testata mallinne toimivuutta.

        Tieteessä ei ole fiksuinta yrittää väen väkisin osoittaa omaa ennakko-oletusta oikeaksi, vaan päinvastoin testata kaikin keinoin onko sittenkin mahdollista, että on sittenkin väärässä (falsifiointi). Ja jos on väärässä, omaa ennakko-oletusta tai teoriaa kannattaa viilata sen mukaisesti (esim. sisäänotetun massan yhtälöä voi viilata ottamalla huomioon ravinnon prosessoinnin vaikutus (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22065771/) jne.). Tai sitten hyväksyä se, että teoria esimerkiksi kertoo jonkun osan oikein (esim. massa sisään – massa ulos ilman muuta kertoo muuttuuko kehon massa), mutta ei hylkää aiempaa tietämystä (esim. että atomien välisiin sidoksiin varastoituneella energialla sekä vapaan energian muutosten suuruuksilla kemiallisissa reaktioissa on merkitystä anabolisten ja katabolisten ilmiöiden toteutumisessa).

      • jhulmi sanoo:

        Ilman muuta, jos rahoitusta tulee vähintään muutama 100k. Mutta tutkimusta ei voi tehdä sillä idealla, että yritetään todistaa jokin asia väen väkisin oikeaksi, vaan mahdollisimman neutraalisti ja objektiivisesti esimerkiksi eläinkokeissa syötetään ryhmille samat energiaravinteiden massat vs. kalorit ja katsotaan tarkkaan metaboliahäkissä hiilidioksidintuotto ja hapenkulutus sekä mitataan objektiivisesti ravinnon ja nesteen saanti. Käytetään myös parittaisruokintaa (pair-feeding) apuna. Käytetään sekä normipainoisia että lihavia eläimiä ja punnitaan hyvin tarkkaan kehon massa ja eri kudosten massat. Ja tietysti katsotaan biokemiallisia ilmiöitä tarkemmin mm. analysoimalla entsyymiaktiivisuuksia ja metaboliittien määriä ja flukseja.

  28. Zerro sanoo:

    Kommentoisin hieman vilkasta keskustelua:

    Tuossa Mannisen spämmäämässä tutkimuksessa on yritetty jotain validoinnin kaltaista käyttäen dataa Kong ym. tutkimuksesta, ja he toteavatkin, että massamallin ennustuskyky on parempi kuin energiatasapainomallin. Ongelmana mielestäni on se, että vaikka Kongin ym. tutkimusta väitetään hyvin kontrolloiduksi, ovat sen menetelmät todellisuudessa heikkoja. Ruoansaanti arvioitiin ruokapäiväkirjoilla, joita tutkittavat täyttivät kolmena päivänä viikossa ja rasvaprosentin muutokset arvioitiin ihopoimumittauksilla, jonka validiteetti ja reliabiliteetti ei varmasti voi Mannisen itsensäkään mielestä olla hyvä. Tästä huolimatta Manninen on esittänyt massamallin ennustuskyvyn olevan lähes täydellinen huolimatta siitä, että mitatuiden muuttujien arvot ovat erittäin epätarkkoja.

    Vaikuttaisi ensisilmäyksellä siltä, että Kongin ym. dataa on käytetty kaavojen lopulliseen hiomiseen, jolloin ennustuskyky tietysti on hyvä, mutta mitään ristiinvalidointia ei ole tehty, jolloin kaavojen yleistäminen tämän otoksen ulkopuolelle ei ole mahdollista. Jos näin ei ole toimittu, on erittäin askarruttavaa, miksi kaavan ennustuskyky on niin hyvä muuttujilla, joiden validiteetti on huono. Ennustuskyky ei luonnollisesti voi olla yhtä hyvä, jos esimerkiksi ruokailujen sisältö tiedettäisiin täydellisesti (muun pysyessä samana), sillä kaava ei voi antaa samanlaisia tuloksia erilaisilla muuttujien arvoilla.

    • jhulmi sanoo:

      Kiitos Zerro erinomaisesta kommentista. Olen kirjoituksessani käynyt läpi ongelmia energiansaannin ja -kulutuksen arvionnissa ja täysin samat ongelmat ovat myös massa sisään ja ulos mittaamisessa ja arvioinnissa varsinkin tyypillisissä heikosti kontrolloiduissa epätarkoissa tutkimuksissa kuten vaikkapa tämä Kong ym., jonka mainitsit. Ja hyvä kun otit esiin myös kehon koostumuksen mittaamisen virhelähteet. Vaikka olisi maailman paras malli, paskasta ei saa konvehtia.

      • Zerro, sinulla ei ole mitään hajua mistä puhut mutta on helppo soittaa poskea nimimerkin takaa. 🙂 MALLI OLI _VALMIINA_ KUN OTIMME SIIHEN IHAN SATTUMALTA KOHTEEKSI KONG ET AL. Eli väitteesi olivat ihan hömppää. 🙂

        Zerro, katso vaikka tämä niin huomaat kuinka pihalla olet: https://www.medrxiv.org/content/10.1101/2021.02.22.21252026v1

        Meidän malli täsmää kaikkiin parhaiten tehtyihin syöttökokeisiin (sekä kammiot että free living). Zerro, sinun tarkoituksenasi oli panetella. Muutoin uskaltaisit käyttää oikeaa nimeäsi. 🙂

        Opettaja opettaa mutta oppilaat eivät opi. 😉

      • jhulmi sanoo:

        Tämä kommentti oli mennyt blogin spämmiin, oletettavasti koska WordPress-alustakin jo epäilee kun yksi ja sama ihminen toistuvasti kommentoi. Tosin WordPress oli fiksu: viestitin aiemmin kahdesti, että jotta kommenttiosio ei ole tännä pelkkiä Anssi Mannisen kommentteja, vain yksi viesti sallitaan Anssi sinulta viikossa tänne jatkossa eli mieti viestisi huolella sen sijaan, että vain taas haukut kaikki etkä lue mitä muilla on sanottavaa (tai vielä pahempaa, lähetät sähköpostilla uhkailukirjeitä tai laitat omille FB-sivuillesi henkilökohtaisia uhkailuja). Zerron kommentit Kong ym. virhelähteistä oli erittäin hyvä.

        Jos malli toimii universaalisti, se toimii myös kaikkein tarkimmin kontrolloiduissa kokeissa eläimillä. Hiirillä korkearasvainen lihottaa eläimiä yleensä enemmän kuin matalarasvainen. Esim:
        https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2212877819309421?via%3Dihub
        https://www.cell.com/cell-reports/fulltext/S2211-1247(21)00427-7
        https://www.cell.com/cell-metabolism/fulltext/S1550-4131(18)30392-9

        Itseäni ihmetyttää (IQ on 100 pistettä liian alhainen?) miten on mahdollista vaikkapa tässä laadukkaassa tutkimuksessa (https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2212877819309421?via%3Dihub), että ravintomassan saanti on likipitäen sama 20 % ja 60 % rasvan suhteellisella saannilla riippumatta siitä onko hiilihydraattia 10-75 % energiasta (Kuvio 4). JA silti täysin systemaattisesti 60 % rasvaa syöneiden hiirten sekä kehon massa että rasvamassa olivat kokeen jälkeen huomattavasti korkeampia. Voisiko tätä selittää se, että ravinnon sisältämällä energialla on sittenkin merkitystä kehon massan muutoksessa?

        Speakmanin ryhmän huippulehdessä Cell Metabolism (https://www.cell.com/cell-metabolism/fulltext/S1550-4131(18)30392-9) käytiin läpi hedonistinen hypoteesi: ”The hedonic over-ride hypothesis posits that normally individuals homeostatically regulate their energy intake in relation to energy demands (Figure 1D), and hence are normally in energy balance. However, this homeostatic control may be over-ridden by hedonic factors linked to consumption of various macronutrients, in particular sugars (e.g., sucrose) and fat (Berridge et al., 2010, Berthoud, 2011, Berthoud and Morrison, 2008, Berthoud et al., 2017). This hedonic effect drives individuals into positive energy balance, resulting in weight gain, and has been exceptionally characterized as food addiction (Avena et al., 2008, Gearhardt et al., 2011).

        When we allowed the fat content of the diets to vary but held the protein content constant, there was a clear stimulatory effect of the fat content on total energy intake. At low fat contents (<40% fat) the mice ate very similar weights of food, but because the energy density was greater as the fat content increased, their energy intakes increased. Above 50% fat in the diet the mice reduced the weight they consumed, but still continued to eat more energy than when feeding on the low-fat diets. This elevated consumption of energy led to increased adiposity that was highest at dietary fat levels of 50%–60%.

        These data indicate that overconsumption of energy occurs in mice primarily because dietary fat stimulates hypothalamic hedonic systems that over-ride the homeostatic control (Figure 1D; see also Berthoud and Morrison, 2008).

        This pattern was associated with reductions in the actual weight of food that was ingested as fat content increased, but until fat contents were elevated above 60% this effect was insufficient to blunt energy intake."

        Ihmisillä toki hedonistiset tekijät ovat usein erilaisia: korkearasvainen ruokavalio ei saa ihmisiä syömään liikaa samalla lailla kuin hiirillä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö eläinkokeet olisi paras malli tutkia monia mekanismeja ja vaikkapa testata sitä onko energiansaannilla merkitystä massan säätelyssä (ja kyllä sillä on, kuten esimerkiksi ylläolleet artikkelit näyttivät).

      • tsemppiä sanoo:

        Kaikki vakavasti otettavat tutkijat pakottavatkin omaa tutkimustaan jonkun toisen blogin kommenttiosiossa! Varma merkki laadusta. Odotan innolla kuinka disrupteeraatte tämän alan!

  29. pyh sanoo:

    Ja pari kk sitten laitoit mulle lyhkäseen kysymykseen ettei ole aikaa vastata! Tilanne on nähtävästi sitten muuttunut?

    • jhulmi sanoo:

      Oletko täällä blogissa kysynyt jotain vai privaatisti? Voit kokeilla laittaa tänne uudestaan sellaisen artikkelin kohdalle, johon kysymykset kuuluu.

      Minulla ei valitettavasti ole aikaa varsinkaan privaatisti vastailla kaikkiin kysymyksiin, koska tämä blogi on vain harrastus ja Pro Bono vapaaehtoistyötä. Pahoittelut siitä.

      • pyh sanoo:

        Blogissa eikä tartte vastata! Kunhan huomautin.

  30. Aiheeseen itse sanoisin että endokrinologiaa vaan lisää opiskelemaan.

    Insuliinin ja glukakonin toiminnan kun jättää yhtälöistään, kalori ei enää olekaan kalori, kaikki makrot yhtä ja samaa. Insuliinin toiminnankin ymmärtämisen suhteen valtavasi samanlaisia myyttejä kuin ”kalorionkalori”. Tai se valtavan vaikea ja haastava vaatimus että ymmärtäisi mitä kaikkea _insuliinireseptori_ tekee insuliinisignaalistaan…

    Silti Atkins ja Taubes jotain tajusivat. Mitä he tajusivat? Sehän lukee tässäkin rivien välissä vaikka yhä vain ”virallinen totuus” kieltää mitään tunnustamasta. Varmaan odotellaan vielä monta vuotta sitä ”Lutteria” joka tulee meidän ”kanonisen kirkon” oveen naulaamaan nämä 2010-luvulla opitut tarinat. 🙂 Silläaikaa leikitään että insuliinia ei ole, kaikki makrot samaa syötettä ja niin pois päin, ruokateollisuus ihan vain tervettä, rajoitetaan kolesterolia, syötetään ihmisille verorahoilla maksettuja statiineja, turhia stenttejä pumppuun! Meikän suosikki-inhokit.

    Kiitos blogista ja tiedon jakamisesta. Se on hienoa!

  31. Hei Juha!

    Ollut ”hieman” kiirusta niin en ole kerennyt someräkimiseen vastata. Ennustit muutama päivä sitten, että ”Vaikka olisi maailman paras malli [MBM], paskasta ei saa konvehtia.” Minun on pakko todeta, että ennusteesi meni hieman pieleen. Hyökyaalto on tulossa…. 😉

  32. Miksi muuten Juha käytät useita nimimerkkejä? Ei ole taulua sanoa päin naamaa? 🙂

    • jhulmi sanoo:

      En käytä useita nimimerkkejä blogissani eikä minulla ole mitään tietoa kuka on esim. Zerro.

      Miksi sinä lähetät uhkailukirjeitä minulle ja muille tutkijoille/ravitsemusasiantuntijoille esiintyen piirisyyttäjänä/lakimiehenä tai soittelet työnantajille? Ei meistä kukaan halua mitään pahaa sinulle tai mallillesi, vaan pikemminkin koemme tilanteen surullisena, kun jatkat vain hyökkäystä. Minä itse esitän vain kysymyksiä ja haastan, kuten tieteessä on tapana. Uusia asioita ei purematta niellä, varsinkaan jos niitä esiintuova esiintyy hyökkäävästi eikä suostu dialogiin. Muistutan, että tämä on minun blogini, ja jos tulet tänne 50 kertaa mainostamaan omia julkaisemattomia artikkeleitasi, minä en ole se, joka hyökkää sinua vastaan, vaan puolustautuu blogin editorina.

      Vielä kerran: tsemppiä mallinne kanssa. On todella hienoa kun vanhoja uskomuksia haastetaan. Olen vain täysin eri mieltä strategiasta. Keulien ja haukkuen kaikki ei tule hyvää tulosta, vaan saat(te) vain tiedeyhteisön vihat päällenne.

  33. Ei minun tarvitse esiintyä minään. Juu. Tiedämme ketkä ovat heittäneet kapuloita rattaisiin alusta lähtien. Ja tiedätkö minkä vuoksi minä tiedän nämä kaikki nimimerkkien takana toimivat räkijät? Mietti sekuntti 😉

    • jhulmi sanoo:

      Tuskinpa nimimerkit ovat kovin innoissaan ilmoittautumassa, koska aloitat ajojahdin heitä kohtaan. Nimimerkeillä on oikeus esiintyä nimettöminä. Minä en kuitenkaan todellakaan esinnyt minään muina nimimerkkeinä täällä tai millään muillakaan foorumeilla.

      Anssi hyvä: ei kaikesta kritiikistä tai kysymyksistä kannata ottaa itseensä. Kritiikin sietämisen opettelu ja oppiminen auttaa vähentämään koettua mielipahaa.

      Nautihan kesästä siellä Espanjassa ja yritä relata. Mikään asia, ei edes tämä sinulle rakas MBM ei oikeuta siihen, että sen takia kannattaa polttaa siltoja joka suuntaan.

      Peace.

      P.S. Pidetään taas kiinni siitä, että vain yksi postaus viikossa sallitaan sinulta Anssi tänne. Harkitse siis huolella mitä kirjoitat.

      • Juu, JUURI NYT rupean relaamaan. Tässä kun tehnyt töitä 23h/vrk niin hieman meinaa ottaa koville,. Kaikkea hyvää Juha ja blogilukijat!

  34. Ja suosittelen lopettamaan tuon tänne suuntaan räkimisen. Erittäin vahva suositus. 😉

    • MitäHäh? sanoo:

      Kuka sä oikein olet? Sä mesoot täällä blogin kommenteissa kuin olisit isompikin suuruus. Googlettelin sua ja sä olet varmaan jonkinlainen lisäravinnekauppias etkä nyt järin menestyksekäs semmoinenkaan. Titteleitä sulla kyllä riittää, mutta ne taitaa olla kaikki sun omia keksintöjäsi? Samoin kuin kaikki muutkin sua ylistävät nettijutut taitaa olla sun itsesi kirjoittamia? Joten pitäiskö meidän tietää kuka vittu sä olet? Ilmeisesti ei koska ainoat paikat joissa sä saat naamasi esille on netin keskustelupalstat ja blogien kommenttiosiot!

      • jhulmi sanoo:

        Kiitos kommentista. Yritetään kuitenkin pysyä asiallisena ja annetaan mallia siitä kuinka hyvää dialogia käydään. Anssi on on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri 2000 luvun alusta Itä-Suomen yliopistosta.

      • Hyvä Juha,

        Jos sallit, että ”spämmään” vielä yhden kysymyksen. Johdantotekstissä toteat, että ”Epäasiallisia kommentteja ei julkaista.”

        Kuinka asiallinen tämä kommentti mielestäsi oli?

        ”Anssia ei oo koskaan voinu ottaa millään tasolla vakavasti, mitä tiedehommiin tulee.
        Johtunee siitä, että miehen älykkyysosamäärä lienee kutakuinkin sama, kuin keskimääräistä lahjakkaammalla villakoiralla. Toistelee paperista lukemiaan ”totuuksia” mantran tapaan yrittämättä edes ymmärtää syy-seuraussuhdetta tämän takana. Puhumattakaan, että voisi myöntää olleensa väärässä, mikä on tuon tason narsistille täysin mahdotonta. Hyvinä esimerkkeinä nämä Anssin heitot c-vitamiinin käytöstä treenin ympärillä. Puhumattakaan miehen d-vitamiini sekoiluista .Tunnen lähinnä sääliä tätä pseudotieteilijää kohtaan. Kyllähän ana on pitkälti naurunalaisena alan piireissä.”

      • jhulmi sanoo:

        Ei se toki ole asiallinen, mutta valitettavasti nyt aiheutit itse sen, että tämä kommenttiosio on nyt täynnä kymmeniä viestejäsi, joissa et vastaa kysymyksiin, vaan toistuvasti kommentoit linkkejäsi ja mitä sitten vastaankin tai jätän vastaamatta, postailet jotain FB-seinälläsi (kunnes poistat monet niistä myöhemmin).

        En pysty vahtimaan kaikkia kommentteja, koska minulla on muutakin elämää kuin tämä blogi, joka ON VAIN HARRASTUS.

        Sellainen vinkki, että ei kannata uhriutua, jos joku sanoo jotain negatiivista. Itse kun olet Twitterissä käyttänyt seuraavia sanoja kommentoidessasi tutkija Kevin Hallille paljon ennen kuin tämä blogikirjoitus oli julkaistu: ”@KingManninen: Hall, you have no clue what you are talking about. You are a corrupted low IQ inbreed coming up with some BS to hide your own grave mistakes. For example, your Cell Metabolism paper was a politically correctly (but scientifically nonsensical) propaganda peace.” Itse en Kevin Hallia tunne enkä ole koskaan hänen kanssaan keskustellut, mutta tämä löytyy internetistä.

        Minulle kommentoit sivuillasi julkisessa postauksessa: ”Jos saa julmasti sanoa, sinulta puuttuu AO:sta reippaat sata pistettä, jotta ylipäätänsä voisit edes ottaa kantaa koko asiaan. Et ole löytänyt mitään aukkoja meidän mallista, koska olet runkannut kotona siinä välissä kun olemme tehneet hyvin ahkerasti töitä (n. 22-24 h). Mitä helvettiä sinä olet tehnyt sinä aikana? Painu vittuun mun seinältä uikuttamasta.”

        Alan Aragonin haastoit sivuillasi julkisessa postauksessa: ”Please be informed that once we get you on our hands I will fuck your a new asshole in your forehead. Bitch, is this specific enough”.

        Jos käytät tällaista kieltä, kannattaa valmistautua ottamaan myös iskuja vastaan muilta. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

        Mutta yritetään nyt hyvät ihmiset käyttäytyä. Ei minulla ole aikaa paimentaa tällaista lapsellista keskustelua.

  35. Moi nimimerkki MitäTäh. Olen osakkaana Dominus Nutrition Oy:ssä mutta voit ”lohduttautua” sillä tosiasialla, että olen saanut NOLLA euroa tuloja ko. yhtiöstä. Hope this helps! 😉

  36. Juha, Kevin Hall ON korruptoitunut kusipää. Lähetellyt mm. lukemattomiin tiedejulkaisuihin täysin virheellistä sontaa meidän mallista (MBM). KYLLÄ, etukäteen jotta meidän lappuja ei saataisi julkaistua mutta se oli pelkkä hidaste. 😉 Kyseessä oli siis faktuaalinen väittämä. No, hyökyaalto kerää kohta pahimman paskan räkimästä…. 🙂

  37. Jos et ole vielä tajunnut niin tämä kalorikorttitalon ylläpito On Coca-Colan tuotantoa; kts. esim. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/32744984/

  38. Piti ihan mielekiinnosta tarkastaa mistä IP-numerosta nimimerkki MitäTäh laittelee sontaa eetteeriin.. katos usual suspectoa osastoa jälleen kerran. 😉

  39. Blogin lukijoiden lienee syytä tietää, että Juha kirjoittelee pahimmat räkimiset nimimerkin takaa… 🙂

    • jhulmi sanoo:

      En todellakaan esiinny minkään nimimerkin takana. Sinulle kettuilevien nimimerkkien ip-osoitteet ovat ihan jostain muualta kuin Jyväskylästä.

      Lopeta valehtelu ja käytä aikaasi johonkin fiksumpaan. Typerää, kun pitää aikuista ihmistä opettaa käyttäytymään.

      Olet nyt viikon verran ainakin blokattuna, kunnes osaat jälleen käyttäytyä.

  40. Tero Tiensuu sanoo:

    Anssi Manninen on varmaankin älykäs, mutta käyttäytyminen on täydellisesti narsistin käyttäytymistä. Valitetettavasti noin narsisti ei tunnusta narsismiaan vaikka sen itsessään tunnistaisi. Kaveri on pitkästi yli 40-vuotias akateemisen tutkinnon suorittanut ihminen, mutta joka paikassa missä häneen törmää hän nimittelee ja vähättlee ihmisiä. Valitettavasti älykkyys ei tuo kaikille viisautta. Juha Hulmille täytyy nostaa hattua, että jaksaa noin huonosti käyttäytyvää ihmistä täällä. Anssilta tekeekin mieli kysyä: mitä saavutat ihmisten haukkumisella ja vähättelyllä?

  41. Moi Juha! Mainitsin tuossa aiemmin, että ”suosittelen lopettamaan tuon tänne suuntaan räkimisen. Erittäin vahva suositus”. No, se suositus EI selvästikään mennyt jakeluun, joten oli syytä laittaa tarvittavat toimenpiteet käyttöön. 😉 Rentoa päivänjatkoa! 🙂

  42. Moi Juha! Mikä meno? 😉 Totesin tuossa aiemmin, että lopeta hyvän sään aikana se systemaattinen mustamaalaaminen tänne suuntaan. No, ei mennyt hyvällä perille… menee sitten toista reittiä. 😉

    • jhulmi sanoo:

      Moi Anssi. Ihan hyvää kuuluu.

      Tosin harmittaa sinun puolestasi kun koet asiat noin ja sinulla on paha mieli.

      Mitään mustamaalausta ei ole sinua kohtaan käynnissä. Koskaan en ole täällä tai millään foorumilla esiintynyt millään muulla nimimerkillä enkä ole usuttanut ketään sinun kimppuusi. Metsä kuitenkin vastaa niin kuin sinne huudetaan: jos tulet blogiini toistuvasti kommentoimaan, uhkailemaan ja haukkumaan minua ja muita ja haukut minua omilla sivuillasi toistuvasti, kymmenistä tuhansista seuraajistani joku saattaa tänne tulla kommentoimaan tänne tai jonnekin muulle foorumille hyvinkin ärtyneenä eikä minulla ole mitään tekemistä sen kanssa. Kun käyttäydyt paremmin, saat myös paremman vastaanoton.

      Ymmärräthän, että ihmiset ympärilläsi emme ole sinua vastaan. Emme todellakaan ole. Toivomme kaikki, että sinulla olisi parempi olla, etkä näkisi koko ajan uhkia ympärilläsi.

      Toivon sinulle ja Fransiscon mallille, jota raivoisasti mainostat kaikkea hyvää. Kuten olen sanonut jo monta kertaa aiemmin, on hienoa kun joku haastaa vanhoja teorioita. Se on ihan sama, vaikka minä olisin eri mieltä kanssasi, asiat riitelevät, eivät ihmiset. Lopulta tiedeyhteisön reaktio ratkaisee, ei se miten ihmiset minun blogini tai Pakkotoiston kommenteissa reagoivat sinun dialogiisi.

      Hyvää kesää!

  43. Iltaa poijat! Mikä meno? Tuliko pissattua väärään fetasalaattiin? Nimim. Leivätön pöytä odottaa 😉

    ”sinulla on paha mieli.” Ei lainkaan. 🙂 Minusta vaikuttaisi siltä, että jollain muulla on paha mieli ja alakulo sen kuin lisääntyy lähiaikoina..

    ”…kymmenistä tuhansista seuraajistani joku saattaa tänne tulla kommentoimaan tänne tai jonnekin muulle foorumille hyvinkin ärtyneenä eikä minulla ole mitään tekemistä sen kanssa.”

    Vinkki: Sinä vastaat niistä kaikista samaan tyyliin kuin esim. sanomalehden vt. päätoimittaja. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s