Urheilijoiden ja liikunnan harrastajien vatsavaivat osa I – Valtanen

Moni ehkä muistaa elokuussa käytyjen EM-kisojen miesten 50 km kävelyn, jossa suomalaisilla oli kisaan lähdettäessä kovat odotukset. Kisat menivät suomalaisilta kuitenkin penkin alle, koska vatsaoireet vetivät pidemmän korren: ”neste ei imeytynyt ja kaikki jäi hölskymään vatsaan”, kuten eräässä lehtiartikkelissa kerrottiin. Mitä siis mahdollisesti tapahtui? Ravitsemusterapeutti ja urheiluravitsemuksen asiantuntija Tomi Valtanen kertoo seuraavaksi mistä liikunnan harrastajien vatsavaivat yleisimmin johtuvat ja kuinka niitä voidaan helpottaa ravitsemuksen ja muiden elintapojen avulla. Kirjoitus on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa kerrotaan liikuntasuorituksen aikaisista  ruoansulatuskanavan oireista ja niiden mekanismeista. Kirjoituksen toinen osa keskittyy ravitsemustekijöihin ja psyykkiseen stressin vatsaoireiden taustalla.

Kuva. Kuvan lähde.

Vatsaongelmien yleisyys urheilijoilla ja aktiiviliikkujilla

Urheilijoiden ja aktiivikuntoilijoiden ruoansulatuskanavan vaivat ovat melko yleinen ilmiö. Kestävyysjuoksun osalta vatsavaivojen yleisyyttä on tutkittu ylivoimaisesti eniten ja syynä on kestävyysjuoksijoiden alttius erilaisille vatsavaivoille. Temppuilevan vatsan kanssa kamppailevien kestävyysjuoksijoiden yleisyys on 30 – 90 % riippuen liikuntasuorituksen luonteesta ja tutkimuksen tekotavasta riippuen (1). Muiden lajien urheilijoiden ruoansulatuskanavan vaivoista on vähemmän tutkimusnäyttöä, mutta sitäkin onneksi löytyy. 249 huippu-urheilijalla tehdyssä kyselytutkimuksessa oli mukana kirjava joukko eri lajien urheilijoita (jalkapallo, rugby, taekwondo, ratsastus, ultramaraton, pyöräily ja kriketti) (2). Noin 15 % urheilijoista ilmoitti poteneensa keskinkertaisista tai vaikeista vatsavaivoista edeltävän seitsemän päivän aikana, mikä kertoo siitä, että vatsavaivat eivät ole vain kestävyysurheilijoiden riesana.

Urheilijat voivat kohdata ruoansulatuskanavan oireita laidasta laitaan. Tyypillisiä vatsaoireita urheilijoilla ovat röyhtäily, närästys, pahoinvointi, vatsakrampit, ripuli, oksentelu ja turvotus. Myös ummetus ja suoliston verenvuoto ovat mahdollisia tietyillä urheilijoilla. Pahimmillaan liikunnan aiheuttamat ruoansulatuskanavan oireet voivat aiheuttaa terveydellisiä haittoja, kuten verenvuotoista mahatulehdusta, suolilamaa ja iskeemistä koliittia. Onneksi nämä äärimmäiset oireet ovat kuitenkin harvassa.

 

Liikunnan/urheilusuorituksen aiheuttama ruoansulatuskanavan syndrooma

Liikunta on kiistatta terveydelle hyödyllistä, etenkin liikuntaelimistölle ja sydänterveydelle. Merkittävä altistuminen liikunnan aiheuttamalle stressille voi kuitenkin aiheuttaa haasteita, etenkin ruoansulatuskanavassa. Jo lyhytaikainenkin kohtuullisella teholla tapahtuva liikuntasuoritus voi vaikuttaa ruoansulatuskanavaan ja aiheuttaa erilaisia vatsaoireita.

Termi ”harjoittelun aiheuttama ruoansulatuskanavan syndrooma” on äskettäin lanseerattu kuvaamaan näitä liikuntasuorituksen aikaan saamia normaaleja fysiologisia reaktioita, jotka vaikuttavat epäedullisesti ruoansulatuskanavan toimintaan ja eheyteen. Aihealueen tutkimus on ottanut viime vuosien aikana tuulta purjeisiinsa ja aiheeseen liittyvää tutkimusta on tehty myös suomalaisten toimesta, josta myöhemmin lisää. Tutkimus on kohdentunut pääosin kestävyysurheilijoihin ja kuntoilijoihin, joilla ei ole ollut todettua ruoansulatuskanavan sairautta tai ruoka-aine-intoleranssia. Tämä kirjoitus keskittyykin vain lähinnä terveillä ihmisillä tehtyihin tutkimuksiin.

Harjoittelun/liikuntasuorituksen aiheuttamien vatsaoireiden mekanismit

 Harjoitusstressi voi vaikuttaa ruoansulatuskanavaan kahden eri reitin välityksellä. Ensimmäinen reitti välittyy ruoansulatuskanavan verenkierron kautta. Kohtuullisella tai kovalla teholla liikkuminen saa verenkierron siirtymään työtä tekeviin lihaksiin, sydämeen, ihoon ja keuhkoihin, mikä edistää lihasten aineenvaihduntaa ja kehon lämmönsäätelyä. Ruoansulatuselimistön verenkierto sen sijaan vähenee, mikä voi aiheuttaa haasteita ruoansulatuskanavassa. Toinen reitti välittyy hermoston ja hormonaaliseen säätelyn kautta, mikä johtaa muutoksiin ruoansulatuskanavan liikkuvuudessa. Näiden kahden reitin yhteisvaikutus voi saada aikaan tapahtumasarjan, mikä aiheuttaa vatsaoireita ja/tai akuutteja tai kroonisia terveysongelmia.

Ruoansulatuskanavan verenkierron väheneminen. Liikunnan aikainen verenkierron väheneminen ruoansulatuskanavassa heikentää sen hapensaantia. Kymmenen minuutin yhtäjaksoinen juoksuharjoitus 70 % maksimaalisesta hapenottokyvystä vähensi ruoansulatuskanavan verenkiertoa 20 % ja tunnin päästä laskua oli jo 80 % (3). Näin voimakas hapenpuute saa aikaan suoliston pinnan solujen (epiteelisolujen) vaurioita ja aiheuttaa toimintahäiriöitä suoliston erikoistuneissa soluissa (esim. Panethin ja Gobletin solut). Näiden vaurioiden keskeinen seuraus on suoliston läpäisevyyden lisääntyminen.

Suoliston akuutti vaurio johtaa tulehdusta lisäävien välittäjäaineiden eritykseen, mikä voi entisestään lisätä suoliston läpäisevyyttä aiheuttamalla suoliston epiteelisoluissa olevien tiiviiden liitosten toimintahäiriön. Suoliston seinämän eheyden järkkyminen mahdollistaa muun muassa bakteerien siirtymisen suoliston seinämän läpi. Monissa kestävyysjuoksijoilla tehdyissä tutkimuksissa onkin havaittu suolistobakteerien vapauttamien endotoksiinien, kuten lipopolysakkaridien kohonneita pitoisuuksia veressä suorituksen jälkeen (endotoksemia) (4, 5, 6). Endotoksiinit ovat kuolleista bakteereista erittyviä tulehdusta lisääviä aineita.

Suoliston läpäisevyyden lisääntyminen on voitu osoittaa myös suomalaisten tutkijoiden toimesta (7). Tutkimuksessa ei kuitenkaan huomattu eroja vatsaoireisien ja oireettomien välillä, sillä suoliston läpäisevyyden lisääntyminen koski yhtä lailla molempia porukoita liikunnan yhteydessä. Lipopolysakkaridien tasot eivät kuitenkaan kohonneet merkitsevästi 90 minuuttia kestävän kovatehoisen juoksuharjoituksen aikana.

Suoliston lisääntynyt läpäisevyys ja siitä seuraava endotoksemia on joissain tutkimuksissa yhdistetty vatsaoireisiin, kuten oksenteluun, pahoinvointiin ja ripuliin (8). Kuitenkin monissa tutkimuksissa vatsaoireita ei kuitenkaan ilmene suoliston läpäisevyyden ja endotoksiinien määrän kasvusta huolimatta (9, 10). Joten on todennäköistä, että vatsaoireiden kehittymiseen tarvitaan muitakin vaikuttavia taustatekijöitä.

Ruoansulatuskanavan liikkuvuuden muutokset. Erityisesti kovatehoinen harjoitus hidastaa mahalaukun tyhjenemistä. Lisäksi liikuntasuorituksen on havaittu hidastavan ruokatorven liikkuvuutta ja heikentävän ruokatorven alemman sulkijalihaksen toimintaa. Kaikki yllä mainitut tekijät altistavat liikkujia närästysoireille harjoituksen aikana. Turvottelu ja röyhtäily ovatkin tyypillisiä oireita kovatehoisten harjoitusten yhteydessä, ja oireet tyypillisesti pahenevat, jos ruokaa tai juomaa nautitaan liikunnan aikana.

Nestevaje ja elimistön liiallinen lämpeneminen voivat hidastaa mahalaukun tyhjenemistä. Lisäksi, mahalaukun tyhjenemisnopeuteen vaikuttaa liikunnan aikana juotavan nesteen määrä ja väkevyys (11). Energiatiheä ja runsaasti (>8 %) hiilihydraatteja sisältävä neste hidastaa mahalaukun tyhjenemistä. Sen sijaan, mahalaukun suuri volyymi tehostaa tyhjenemistä eli käytännössä säännöllisellä juomisella mahalaukun sisältö voidaan pitää suurempana, mikä edistää mahalaukun tyhjenemistä (12).

Liikuntasuorituksen vaikutukset ohut- ja paksusuoleen ovat epäselviä. Suurin osa tutkimuksista viittaa siihen, että ohutsuolen liikkuvuudessa ei tapahtuisi muutoksia liikunnan aikana. Ravintoaineiden heikentynyt imeytyminen voi sen sijaan laittaa vauhtia suolen sisältöön ja aiheuttaa vatsaoireita, josta lisää seuraavassa.

Ravintoaineiden imeytymisen heikentyminen. Hiilihydraattien heikentynyt imeytyminen on varsin yleinen ilmiö kestävyyslajeissa. On kuitenkin epäselvää, aiheuttaako ravintoaineiden heikentyneen imeytymisen hapenpuutteen aiheuttama ruoansulatuskanavan vaurio, suoliston ravintoaineita kuljettavien kuljetuskanavien aktiivisuuden väheneminen tai näiden molempien yhdistelmä. Jos ravintoaineet eivät imeydy kunnolla, voivat ne kulkeutua ohutsuolen loppuosaan ja paksusuoleen, missä ne sitovat itseensä nestettä ja bakteerit muodostavat niistä kaasua fermentaation eli käymisen sivutuotteena. Lisääntynyt nestemäärä ja kaasu suoliston sisällä voivat aiheuttaa turvotusta, vatsakipua ja löysää vatsaa. Lisäksi ravintoaineiden kulkeutuminen ohutsuolen loppuosaan hidastaa mahalaukun tyhjenemistä ja ohutsuolen alkuosan liikkuvuutta ”suolijarru” -säätelymekanismin välityksellä, mikä voi pahentaa ylävatsaoireita.

Lihaskuntoharjoituksen aiheuttama suolistovaurio voi heikentää proteiinien imeytymistä harjoituksen jälkeen, mikä voi haitata palautumista (13). Aiheesta on kuitenkin vaillinaisesti tutkimusnäyttöä, jonka vuoksi pian harjoituksen jälkeistä ruokailua ei kannata muiden positiivisten vaikutuksen vuoksi siirtää myöhemmäksi.

Kuva. Kuvaus harjoituksen aiheuttaman ruoansulatuskanavan syndrooman mekanismeista (mukailtu lähteestä Costa 2017). a) erikoistuneita antimikrobiaalisia proteiineja erittäviä soluja (esim. Panethin solut) ja suolilimaa tuottavia soluja (Goblet solut), joiden tehtävänä on torjua haitallisten mikro-organismien pääsyä suolistosta verenkiertoon. b) ruoansulatuskanavan hapenpuute ja siitä seuraavat vauriot johtavat suoriin (esim. suoliston hermoston ja/tai hormoneja tuottavien solujen kautta) tai epäsuoriin (esim. ravintoaineiden imeytymishäiriön kautta) muutoksiin ruoansulatuskanavan liikkuvuudessa. c) translokaatio = suoliston bakteerien siirtyminen ruoansulatuskanavan ulkopuolisiin kudoksiin. d) systeeminen endotoksemia = tietyt suolistobakteerit erittävät tulehdusta lisääviä aineita mm. lipopolysakkarideja, jotka voivat siirtyä suoliston seinämän läpi ja päätyä lopulta verenkiertoon aiheuttaen tulehdusreaktiota elimistössä.

 

Liikunnan aikaisiin vatsaoireisiin vaikuttavia tekijöitä

Liikunnan aikaiseen ruoansulatuskanavan oireilun yleisyyteen ja tyyppiin vaikuttavat monet eri tekijät (14, 15). Liikuntasuorituksen keston pidetessä myös vatsaoireet tyypillisesti lisääntyvät. Yksilöt, jotka ovat herkkiä vatsaoireille levossa, ovat alttiimpia myös liikunnan aikaisille vatsaoireille. Liikuntamuoto vaikuttaa vatsaoireisiin: juoksijat ovat alttiimpia alavatsaoireille, kun taas pyöräilijät ylävatsaoireille. Kestävyysjuoksijoiden alavatsaoireilun yleisyyden yksi keskeinen selittävä tekijä on voimakas ylös-alas-liike, mikä aiheuttaa mikrovaurioita ruoansulatuskanavaan. Tämä mekaaninen rasitus yhdistettynä suoliston hapenpuutteeseen ja muihin vatsaoireita pahentaviin tekijöihin tekee kestävyysjuoksusta erityisen alttiin lajin vatsaoireille. Pyöräilijöiden ylävatsaoireita selittää mahalaukun paineen kasvu pyöräilyasennon seurauksena. Myös ilman nieleminen lisääntyneen hengityksen tai juomisen seurauksen voi lisätä vatsaärsytystä.

Kuumissa olosuhteissa (> 30 °C) vatsaoireita havaitaan enemmän ja ne ovat luonteeltaan hankalampia. Sukupuolella on myös vaikutusta vatsaoireiden yleisyyteen. Nimittäin, naisurheilijat ovat miesurheilijoita herkempiä harjoituksen aiheuttamille vatsaoireille. Liikunnan aikainen juominen ja syöminen voivat pahentaa erityisesti ylävatsaoireita, mutta toisaalta juomatta jättäminen ja nestevajeen kehittyminen voi pahentaa ruoansulatuskanavan oireita. Säännöllinen harjoittelu parantaa ruoansulatuskanavan sietokykyä harjoittelun aiheuttamaa stressiä kohtaan.

 

Yhteenveto

Erityisesti kovatehoiset ja pitkäkestoiset harjoitukset koettelevat ruoansulatuskanavaa ja voivat aiheuttaa toiminnallisia ja fyysisiä muutoksia ruoansulatuskanavassa ainakin harjoituksen aikana ja pian sen jälkeen.  Nämä muutokset voivat olla täysin huomaamattomia tai pahimmassa tapauksessa estävät urheilijaa ylittämästä maaliviivaa, kuten suomalaisille kävelijöillä tapahtui EM-kisoissa. Onneksi näitä muutoksia ja niiden aiheuttamia vatsaoireita voidaan ehkäistä eri tavoin ruokavalion ja muiden elintapojen avulla. Kirjoituksen seuraavassa osassa pureudutaankin näihin teemoihin.

Tomi Valtanen

Tomi on terveystieteiden maisteri ja urheiluravitsemukseen erikoistunut ravitsemusterapeutti. Tomi on vastannut Sm-liigan ja Veikkausliigan joukkueiden sekä monien kansainvälisellä ja kansallisella tasolla kilpailevien urheilijoiden ravitsemusvalmennuksesta. Tällä hetkellä Tomi työskentelee ravitsemusterapeuttina pääkaupunkiseudun Terveystaloissa sekä ruoansulatuskanavan oireisiin keskittyvän lääkärikeskus Aavan Gastrolääkäreiden Kampin toimipisteessä. Lisäksi hän opettaa Itä-Suomen avoimen yliopiston urheiluravitsemusopinnoissa. Tomi on myös aloittamassa jatko-opinnot Itä-Suomen Yliopistossa urheilijan ravitsemukseen liittyen.

Tomi juoksi kilpaa SM-tasolla 400 ja 800 metrin matkoilla aina vuoteen 2014 saakka, kunnes ripusti piikkarit naulaan. Lenkkipolun kuluttaminen kuuluu edelleen Tomin päiväohjelmaan pyöräilyn ja kuntosalin lisäksi.

Tomin kirjoituksia löydät Ravitsemustalon nettisivuilta, joka on toisen ravitsemustieteilijän kanssa perustettu ravitsemusvalmennuspalveluja tarjoava yritys. Ravitsemustalon ja Tomin otteita voit seurata Facebookissa, Instagrammissa ja Twitterissä. Lisäksi Tomi julkaisee säännöllisen epäsäännöllisesti ravitsemusaiheisia videoita Youtubeen.