Ravinnon merkitys terveyden edistämisessä: sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisy – Laatikainen

Ravinto on aihe, joka puhuttaa vuodesta toiseen. Kuulemme usein yliampuvia väitteitä ravinnosta. Yksi tyypillisimmistä liioitteluista on, että olisimme mitä syömme. Toisaalta osa jopa hyvin rankasti vähättelee ravinnon merkitystä. Minulla on kunnia saada vieraaksi ravitsemustieteistä vastikään väitellyt, loistavan Pronutritionist-blogin bloggaaja ja tietokirjailija Reijo Laatikainen. Hän kertoo mikä on tutkimusnäyttö kaikkein vakuuttavimpien ravitsemustutkimuksien valossa ravinnon merkityksestä terveyteen, erityisesti sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyyn.

Ravinnon ja terveyden yhteys on tunnettu kauan. 1950-luvulta alkaen tehdyt sadat satunnaistetut rasvatutkimukset ovat osoittaneet rasvan laadun vaikuttavan veren kolesterolipitoisuuksiin. Näiden tutkimuksien myötä ravitsemustiede siirtyi vähitellen yksistään ravintoaineiden puutteiden tutkimisesta kroonisten sairauksien ja ravinnon välisien yhteyksien tutkimiseen.

Vielä 1980-luvulle tultaessa kroonisten sairauksien, kuten valtimotautien, syövän ja tyypin 2 diabeteksen, tutkiminen perustui suurelta osin ns. ekologisiin korrelaatiotutkimuksiin, poikkileikkaustutkimuksiin tai tapaus-verrokkitutkimuksiin, joita julkaistaan edelleenkin verrattain usein, mutta joiden todistusarvo on heikko (kuva 1). Ekologiset korrelaatiotutkimukset ovat kaikista väestötyyppitutkimuksista eniten alttiita virhelähteille. Koe-eläin- ja koeputkitutkimuksia tarvitaan mekanismien ymmärtämiseen, mutta niiden tuloksia ei voi siirtää sellaisenaan ihmiseen.

1990-luvulta, ja varsinkin viimeisten 15 vuoden aikana ravitsemustieteellinen tutkimus on ryhtynyt nojaaman entistä vakuuttavimpiin tutkimuksiin eli eteneviin (prospektiivisiin) väestötutkimuksiin ja satunnaistettuihin tutkimuksiin. Satunnaistetuissa tutkimuksissa katsotaan useimmin päätetapahtumien sijaan ns. välimuuttujia kuten esimerkiksi verenpaine, matala tulehdus, PSA jne. Edelleenkin on kovin vähän kovien päätetapahtumien tutkimuksia, mutta onneksi muutamia sellaisiakin on (ks. alla). Kovia päätetapahtumia ovat mm. sydän- ja aivoinfarktit, luunmurtumat osteoporoosissa, syöpädiagnoosi, syövän uusiutuminen ja Alzheimerin tauti muutamia mainitakseni.

Tässä kirjoituksessa esittelen kaikkein vakuuttavimpien ravitsemustieteellisten tutkimuksien antia.

Rajaan kirjoituksen koskemaan kokonaisruokavaliota ja painotan sydän- ja verisuonisairauksia; en käy läpi esimerkiksi pelkän rasvan vaihtokauppaa, pelkkää kuidun lisäystä tai laihduttamista koskevia tutkimuksia, joita olen blogissani esitellyt useaan kertaan. Erityisesti karppaustutkimukset ovat ylivoimaiselta enemmistöltään sellaisia, että niissä on pyritty laihtumaan, ja koehenkilöinä on ollut etupäässä lihavia henkilöitä –laihdutustutkimukset eivät sisälly siis tähän kirjoitukseen. Olen kirjoittanut niistä Pronutritionist.net –blogissani.

 

Ravitsemustieteellisen tutkimuksen näytön hierarkiakaavio

Ravitsemustieteellinen, liikuntatieteellinen ja lääketieteellinen tutkimusnäyttö voidaan luokitella sen perusteella kuinka vahva näyttö on siinä, että tuloksia voidaan soveltaa suoraan ihmisiin. Parasta ykkösluokkaa sovellusarvoltaan ovat ns. satunnaistetut kovien päätetapahtumien tutkimukset. Kakkosluokassa ovat samalla tasolla etenevät väestötutkimukset ja kolmannella sijalla ns. satunnaistetut välimuuttujatutkimukset. Jonkin verran väitellään siitä, onko etenevät kohorttitutkimukset vai satunnaistetut välimuuttujatutkimukset tärkeämpiä.

Koostetutkimukset eli meta-analyysit/systemoidut kirjallisuuskatsaukset aiheista luokista 1, 2 ja 3 ”voittavat” yksittäisen tutkimuksen. Toisin sanoen, vuosikymmenten aikana kertynyt saman metodin tutkimusmassa on arvokkaampaa kuin yksi uusi tutkimus samassa luokassa. Uusi ja modernilla menetelmällä tehty tutkimus ei siis kumoa aiempia lukuisia tutkimuksia, vaikka median otsikoista niin voisimme helposti päätellä. Koe-eläintutkimukset ja myös soluilla tehtävät ”koeputkitutkimukset” ovat tärkeää fysiologista ja biokemiallista tutkimusta, joiden avulla ymmärretään esimerkiksi mekanismit huomattavasti ihmisillä tehtäviä tutkimuksia perusteellisemmin. Yksistään ne ovat kuitenkin heikompia sovellettavuudeltaan ihmiselle ilman samansuuntaista näyttöä vakuuttavissa ihmistutkimuksissa.

Kuva 1. Näytön hierarkia-kaavio tutkimustulosten sovellettavuudesta ihmisille. Uudelleen julkaistu kirjasta Pötyä Pöydässä, Reijo Laatikainen, 2018, Helsinki. Ks.esimerkiksi Micha & Mozaffarian 2010 , Burns ym. 2011 ja Maki ym. 2014

 

Satunnaistetut kovan päätetapahtuman tutkimukset (vahvin näytön aste 1)

Ruokavaliomalleista ja valtimotaudeista on tehty vain viisi kovien päätetapahtumien tutkimusta. Niistä kolmen voidaan katsoa vastaavan erittäin läheisesti nykyisiä ravitsemussuosituksia.

Olemassa on ainoastaan kolme ruokavaliomallia koskevaa tutkimusta, joissa sydän- ja verisuonitautitapahtumia on voitu estää. Kyllä, luit oikein, vain kolme. Nämä ovat espanjalainen Predimed-, norjalainen Oslo Diet Heart– ja ranskalainen Lyon Diet Heart. Katsotaanpa mitkä tekijät näitä kolmea tutkimusta yhdistävät; kyllä vain, ne ovat juuri ne samat tekijät, joita nykyiset nykyiset ravitsemussuositukset painottavat.

 

Taulukko 1. Suositetut ruokavalinnat satunnaistetuissa tutkimuksissa, jossa kovia päätetapahtumia (valtimotautitapahtumia) on voitu estää ruokavaliohoidolla.

 

Predimed-tutkimuksessa oli ns. korkean riskin potilaita, joilla ei ollut sydäntautia lähtötilanteessa, kun taas Oslon ja Lyonin -tutkimuksessa oli mukana jo sydäninfarktin kärsineitä henkilöitä. Suomalaisessa ravitsemussuosituksessa suositetaan traditionaalista Välimerellistä ruokavaliota tai suomalaista versiota siitä. Erot näiden kahden välillä ovat marginaalisia, ja koskevat lähinnä öljyvalintoja, maidon käyttöä ja rukiin sekä marjojen käyttöä. Predimed-tutkimuksessa suositettiin taulukossa mainittujen tekijöiden lisäksi höttöhiilareiden (sokerin ja leivonnaisten) vähentämistä, ja tomaatin sekä sipulin runsasta käyttöä.

Korostettakoon, että kun puhutaan Välimerellisestä ruokavaliosta, on kyse traditionaalisesta Välimeren ruokavaliomallista. Tämä tulisikin erottaa nykyisestä mm. turisteille tarjottavasta länsimaalaistuneesta epäterveellisemmästä ruuasta. Välimerelliseen ruokavalioon kuului Predimed-tutkimuksessa mm. täysjyväviljojen käyttö.

Predimed-tutkimuksessa sydän- ja verisuonitautitapahtumat vähenivät 30 %, Oslon tutkimuksessa sydäninfarktin uusiminen väheni 33 % ja Lyon tutkimuksessa vastaavasti 73 %. Itse en kiinnittäisi eroa näihin prosenttilukujen suuruuteen, siis esimerkiksi Lyonin huikeaan tulokseen, vaan siihen, että tapahtumat todella vähenevät samansuuntaisesti kaikissa tutkimuksissa.

Näiden tutkimuksien lisäksi on olemassa satunnaistettua päätetapahtumatutkimusta ruokavaliomalleista.  Women’s health initiative (WHI) -tutkimus ja US Polyp Trial, joissa suositettiin 1980-luvun ravitsemussuosituksia vastaavalla ruokavaliota. Näissä tutkimuksissa pyrittiin vähärasvaiseen ruokavalioon, jossa rasvasta tulevan energian osuuden oli määrä olla <20 %.  Nykyisin Suomessa ei suositeta vähärasvaista ruokavaliota, vaan esimerkiksi pähkinöitä, siemeniä, rasvaista kalaa ja ei-trooppisia kasviöljyjä suositetaan verrattain runsaasti käytettäväksi, toisin kuin WHI-tutkimuksessa. WHI- ja US Polyp -tutkimuksien suositettu ruokavalio oli nykyisiin suosituksiin nähden merkittävästi vähärasvaisempi, mutta muutoin tutkimusruokavalio ei ollut parempi (mutta ei myöskään huonompi) kuin kontrolliruokavalio. US Polyp Trial’in ensijainen tarkoitus ei ollut estää valtimotauteja, vaan suolistosyövän esiasteita, adenoomia.

WHI-tutkimuksesta tiedetään, että koehenkilöiden kyky sitoutua vähärasvaiseen ruokavalioon oli heikko; esimerkiksi LDL kolesterolissa ero ryhmien välillä oli vain 0,1 mmol/l. Niinpä ohjeet kunnolla toteuttaneita koehenkilöitä erityisesti seuratessa havaittiin, että vähärasvainen ruokavalio vähensi molemmissa tutkimuksissa sairastumisia; WHI-tutkimuksessa sydän- ja verisuonitautitapahtumien määrä väheni 19 % niillä, jotka pääsivät tyydyttyneen rasvan saannissa alhaiselle tasolle (<6,1 E%) ja US Polyp Trial’ssa uusien suoliston esisyöpäasteiden määrä väheni 30 % heillä, jotka pystyivät toteuttamaan suositettua vähärasvaista ruokavaliota hyvin. Huomattakoon, että molempien tutkimuksien vähärasvainen ruokavalio ei sinänsä ollut huonompi kuin verrokkiruokavalio minkään muuttujan suhteen (eli mitään haittaa ei ainakaan havaittu kummassakaan tutkimuksessa vähärasvaisella ruokavaliolla).

Vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, paleoliittisestä ruokavaliosta tai vegaaniruokavaliosta ei ole yhtään tällaista satunnaistettua tutkimusta, jossa olisi infarkteja tai muita kovien päätetapahtumien määrää tutkittu.

 

Etenevien väestötutkimuksien tulokset (toiseksi vahvin näytön aste 2)

Nämä ovat toiseksi kovimman luokan tutkimuksia ihmisten ravintoon sovellettavan näytön vahvuudesta. Näistä on tehty useita meta-analyysejä, eli kymmeniä tutkimuksia kattavia tutkimuskoosteita, viimeisten vuosien aikana, luettelen tässä keskeiset:

• Mente ym. (2009): Traditionaalinaalinen Välimerellinen ruokavalio ja yleisterveellinen ruokavalio olivat yhteydessä pienempään sydän- ja verisuonitautisairastuvuuteen; 34 % ja 16 % pienempi riski vastaavasti.
• Schwingshackl ym. (2017a): Ravitsemussuosituksen mukaiset ruokavalinnat ovat yhteydessä pienempään kuolleisuuteen.
• Schwingshackl ym. (2017b): Ravitsemussuosituksen mukaiset ruokavalinnat pienempään tyypin 2 diabeteksen ilmaantumiseen.
• Schwingshackl ym. (2016): Traditionaalinen Välimerellinen ruokavalion on yhteydessä pienempään syöpäriskiin usean syöpätyypin osalta.
• Jankovic ym. (2017): Yleisterveellinen ruokavalio maailman syöpätutkimussäätiön määritelmän mukaan on yhteydessä 24 % pienempään syöpään sairastumisriskiin.
• Schwingshackl ym. (2015): Ravitsemussuosituksen mukaiset ruokavaliomallit ovat yhteydessä 15-22 % pienempään ennenaikaisen syöpäkuolleisuuden, kokonaiskuolleisuuden, sydän- ja verisuonitaudin ja tyypin 2 diabeteksen riskiin.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio on yhdistynyt meta-analyysitasolla lisääntyneeseen tyypin 2 diabeteksen ja ennenaikaisuuden kuolleisuuden vaaraan, Noto ym. 2015, Namazi ym. 2017, mutta sydän- ja verisuonitautisairastuvuuden suhteen ei tietääkseni ole meta-analyysejä. Kuolleisuuden lisääntyminen vähähiilihydraattisen ruokavalion yhteydessä on yhteydessä runsaaseen eläinproteiinin (punaisen lihan ja prosessoidun lihan) ja maaeläimen eläinrasvan määrään (Seidelmann ym. 2018). Etenevien kohorttitutkimuksien tutkimusnäyttöä (eikä niistä yhteenvedettyjä meta-analyysejä) hyvin korkearasvaisesta ketogeenisesta ruokavaliosta ei ole olemassa.

Paleoliittisestä ruokavaliosta ei ole meta-analyysejä kovien päätetapahtumien valossa, mahdollisesti sen vuoksi, että niin harvat sitä noudattavat. Paleoruokavaliossa vältettävät täysjyväviljat ja maitotaloustuotteet ovat sydän- ja verisuonisairauksilta ja tyypin 2 diabetekselta sekä kuolemilta suojaavia meta-analyysien mukaan (Schwingshackl ym. 2017a,   Schwingshackl ym. 2017b). Lisäksi suomalaisessa paleoversiossa runsaasti käytettäväksi suositettava naudan ja lampaan liha aivoinfarktien, suolistosyövän ja tyypin 2 diabeteksen riskitekijä runsaasti käytettynä (Kyuwoong ym. 2017, Carr ym. 2016, Schwingshackl ym. 2017a). Paleo näyttäisi siis lisäävän kroonisten kardiometabolisten sairauksien riskiä väestötutkimuksien mukaan. Paleon ruokavalionnat ovat myös osittain ristiriidassa kovimman näytön asteen tutkimusten Predimed-, Oslo- ja Lyon -tutkimusten kanssa, jotka edellä referoitiin.

Vegaaninen tai vegetaristinen ruokavalio yhdistyy etenevienväestötutkimuksien meta-analyysissä 8-15 % pienempään syöpä- ja sepelvaltimotautiriskiin (Dinu ym. 2017).

 

Satunnaistetut välimuuttuja tutkimukset (kolmanneksi vahvin näytön aste 3)

Satunnaistetut tutkimukset ovat osoittaneet, että terveellisellä ruokavaliolla voidaan vähentää veren LDL-kolesterolia (”paha kolesteroli”), apolipoproteiini B:tä (tarkin sepelvaltimotaudin ennustaja), verensokeria, verenpainetta ja matalaa tulehdusta. Näistä kustakin on olemassa seuraavat satunnaistettujen tutkimuksien meta-analyysit.

• LDL-kolesteroli, verenpaine, matala tulehdus ja verensokeri vähenee Välimerellisellä ja suosituksen mukaisella ruokavaliolla (Kastorini ym. 2011)
• Kasviproteiinia, pähkinöitä, kasviksia ja geeliytyvää kuitua runsaasti sisältävä, muutoin suosituksia mukaileva ruokavalio vähentää apoliproteiini B:tä, matalaa tulehdusta ja LDL- kolesterolia (Cihavaroli ym. 2018)
• Matala tulehdus vähenee suositusten mukaisella ja Välimerellisellä ruokavaliolla (Neale ym. 2016)
• Apoliporoteiini B:n ja ruokavalion yhteisvaikutuksista ei tietääkseni oli meta-analyysiä, mutta Predimed-tutkimuksessa apolipoproteiini B väheni ja DASH-ruokavaliolla tehdyssä tutkimuksessa.

Edelleen satunnaistetusta suomalaisesta Strip-baby tutkimuksesta tiedetään noin 20 vuoden kokemuksella, ravitsemussuositusten mukaisia terveyttä edistäviä ruokia suosimalla voidaan vähentää useita sydän- ja verisuonitautien ja diabeteksen riskitekijöitä lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Metabolisen oireyhtymän riski oli ravitsemussuosituksen mukaisilla neuvoilla 41 % pienempi nuorilla aikuisilla ja insuliiniherkkyys oli parempi. Myös LDL-kolesteroli ja apolipoproteiini B-pitoisuus oli alhaisempi ja LDL-partikkelikoko suurempi ravitsemussuosituksen mukaista ruokavalioneuvontaa saaneilla verrattuna verrokkiryhmään.

Vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ei ole satunnaistettujen tutkimuksien meta-analyysejä, joissa tämän ruokavalion vaikutuksia olisi tutkittu edellä mainittuihin välimuuttujiin ilman painonpudotustavoitetta. Sen sijaan yksittäisiä suoria vertailevia tutkimuksia painostabiilissa tilanteessa on tehty, joissa on nähty, että vähähiilihydraattinen ruokavalio painottuen tyydyttyneeseen rasvaan ja punaiseen tai prosessoituun lihaan lisää veren ateroskeenistä lipidiprofiilia eli LDL-kolesterolia, apolipoproteiinia B:tä ja vähentää apolipoproteiini A:ta sekä pienentää LDL-hiukkasten partikkelikokoa (Mangravite ym. 2011, Chiu ym. 2017, Rettersøl ym. 2018)). Vähähiilihydraattinen ruokavalio on siis tärkeä koostaa terveellisiin rasva- ja proteiinivalintoihin pohjatuen –pähkinöiden, siementen, ei-trooppisten kasviöljyjen, kalan, äyriäisten, vähärasvaisen maitotuotteiden, palkokasvipohjaisten proteiinin lähteiden ja kanan suosiminen on runsaan kasvisten käytön ohella suotavaa.

Paleoliittisestä ruokavaliosta on yksi pieni vähäiseen tutkimusnäyttöön perustuva meta-analyysi, jossa paleota on verrattu suositusten mukaiseen ruokavalioon (Mannheimer ym. 2016). Erikoista kyllä meta-analyysissä ei raportoida LDL-kolesterolia, apolioporoteiini B:tä tai matalaa tulehdusta. Joka tapauksessa tämän meta-analyysin mukaan paleolla saatetaan saada hieman suosituksen mukaista ruokavalio parempi verenpaineen lasku, 2 senttiä kapeampi vyötärö, 0,4 mmol/l alempi triglyseridiarvo, 0,2 korkeampi HDL-kolesteroli ja 0,2 mmol/l parempi paastoverensokeri (Mannheimer ym. 2016). Todettakoon, että näissä tutkimuksissa koehenkilöille ei ole suositettu suurta määrää punaista lihaa tai suolaa, eikä ole suositettu rypsiöljyä vältettäväksi (vaan jopa suositeltu), toisin kuten monet ”nettigurut” tekevät Suomessakin. Esimerkiksi suolan saanti on ollut hyvin alhainen, mikä runsaan kaliumin ja magnesiumin kanssa selittänee hyvää verenpainetulosta. Jodin ja kalsiumin saannin vähäisyys on tutkimusten mukaan todellinen haaste paleoruokavalion aikana.

Vegaaniruokavalion vaikutuksesta välimuuttujiin ei ole satunnaistettujen tutkimuksien meta-analyysejä, mutta muutama yksittäinen tutkimus osoittaa sen olevan myös tehokas vähentämään esimerkiksi LDL-kolesterolia ja  verensokeria.

 

Lopuksi

Vakuuttava ja yhdensuuntainen satoja satunnaistettuja ja eteneviä väestötutkimuksia käsittävä näyttö puoltaa voimakkaasti nykyisten ravitsemussuositusten mukaista ja traditionaalista ruokavaliota terveyden edistämiseen. Mistään muista ruokavaliomalleista ei ole likimainkaan yhtä hyvää tutkimusnäyttöä. Esimerkiksi vegaani- tai vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ei ole toistaiseksi ainuttakaan kovien päätetapahtumien tutkimusta. Aina löytyy yksittäisiä tutkimuksia, jotka voivat erinäisistä syistä johtuen sojottaa eri suuntaan kuin suurin joukko tutkimuksia. Näitä ei pidä lukea kuin piru raamattua: laadukkaiden tutkimusten vuosikymmenten aikaan kertynyt massa ratkaisee sen, mikä on terveellistä. Tutkimuksia tulkittaessa on myös ymmärrettävä, että mitä alemman evidenssin tasolla liikutaan, sitä ristiriitaisemmaksi tutkimusnäyttö saattaa käydä.

Paleoliittista ja vähähiilihydraattista ruokavaliota on tutkittu vain vähän muutoin kuin laihdutuksen yhteydessä. Laihdutuksella on sinänsä omat selvät etunsa terveydelle, mutta sekä paleoliittisen että vähähiilihydraattisen ruokavalion edut ovat parhaimmillaan silloin, kun koostetaan taulukon 2. mukaisista terveellisen rasvan ja proteiinin lähteistä, eikä tyydyttyneeseen rasvaan ja prosessoituun tai punaiseen lihaan painottuvaksi.

On mahdollista, että suosituksen mukaisen ruokavalion voisi muodostaa vielä perustasoa terveellisemmäksi, jos valittavat elintarvikkeet olisivat vielä omien ryhmiensä kaikkein parhaita ravitsemuksellisesti (esimerkiksi kaura vehnän sijaan, saksanpähkinä mantelin sijaan, kaalit jäävuorisalaatin sijaan, marjat ja sitrushedelmät banaanin sijaan, jogurtti maidon sijaan jne. ). Näillä hienosäätötempuilla ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että ylipäätään saa isot linjat oikeaan kuosiin. On myös huomattavaa, että suosituksen mukaisen tai traditionaalisen Välimerellisen ruokavalion voi koostaa gluteenittomasti, low-FODMAP-versiona tai ilman kalaa ja vähentämällä hiilihydraatteja ja syömällä vain vähän maitotuotteita. Yhden ruokavalion modifioiminen on täysin mahdollista ja OK, kun vain pyritään pitämään kiinni muista keskeisistä linjauksista.

Unohda verukkeet ja tee ruokavaliostasi terveyttä palveleva, sillä viimeistään nyt tiedät, mikä on terveellistä.

P.S. Ravitsemussuosituksissa painotetaan yllämainittujen sekä kulttuuristen ja ekologisten tekijöiden lisäksi myös suolan ja sokerin rajoittamista, sekä annoskokojen kontrollia, joita tässä kirjoituksessa ei korostettu.

 

Taulukko 2. Yhteenveto meta-analyyseihin pohjautuvasta tutkimusnäytöstä sydän- ja verisuonitaudeissa eri ruokavaliomalleilla.

VHH) Vähähiilihydraattinen ruokavalio, RCT= Randomised controlled Trial, satunnaistettu kontrolloitu tutkimus

?) Tutkimuksia ei ole tehty

??) Tutkimuksia on tehty muita ruokavaliomalleja vastaan lähinnä vain laihduttajilla. Painoneutraalissa tilanteessa tyydyttyneeseen rasvaan painottuva VHH on lisännyt LDL-kolesterolia, pienten, tiheiden LDL-partikkelien määrää ja apolipoproteiini B:tä verrattuna tyydyttymättömään rasvaan painottuva VHH.

Reijo Laatikainen

 

Reijo on laillistettu ravitsemusterapeutti, filosofian tohtori ja MBA. Hän on väitellyt Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta ärtyvän suolen oireyhtymästä ja viljoista syyskuussa 2018. Reijo pitää vastaanottoa lääkärikeskus Aavassa ja syöpäsairaala Docratesissa Helsingissä. Reijo on tunnettu ravitsemusaiheisesta Pronutritionist-net -blogistaan, jonka pitämisen hän aloitti 2008. Blogi ja/tai yleensä tutkitun tiedon puolustaminen mediassa on palkittu kolmeen kertaan kunniamaininnalla; Suomen Painonhallintaohjaajat (2010), Ravitsemuksen tutkimussäätiö (2012) ja Ravitsemusterapeuttien yhdistys (2016). Reijo on julkaissut yhdessä muiden kirjoittajien kanssa tai yksin seitsemän ravitsemusaiheista kirjaa, viimeisin näistä on noin kuukausi sitten julkaistu Pötyä pöydässä-Älä usko kaikkea, mitä ravinnosta sanotaan. Lisää kaverista voi lukea Hesarin henkilökuvasta.

Reijo on kiinnostunut jatkamaan kliinisten tutkimusten tekemistä erilaisista ravitsemusaiheista, joten jos kaipaat tutkijatiimisi vahvistusta, ota rohkeasti yhteyttä. Reijo on erityisen aktiivinen Twitterissä. Hänen Facebook-sivua voi seurata täällä.