Fitness Expo 2013 ja karsinnat lähestyvät, samoin mm. Kalevan kisat. Dieetti on aina kova haaste niille, jotka siihen ryhtyvät. Olkaahan kuitenkin tarkkana jos ette halua, että dieetti jää teille viimeiseksi (ks. Borgin juttu aiemmin blogissa). Diureetit eli nesteenpoistajat ja monet muut radikaalit toimenpiteet pahimmillaan tappavat tai vievät terveyden vuosiksi kun dieetti itsessään on jo kova temppu. Tohtori Layne Norton kertoo uusimmassa videoblogissaan hulluimmista tapauksista joihin on törmännyt.
Tavalliset ihmiset vs. geneettiset friikit. Usein unohtuu, että aina löytyy geneettisiä friikkejä, joiden kroppa kestää kovimmatkin tempaukset ja se kuuluu urheiluun. Maksimissaan pari prosenttia ihmisistä on sellaisia, joilla treeni tehoaa poikkeuksellisen hyvin, ruokavaliolla ei ehkä niin väliä, kroppa kestää rankemmankin laihdutuksen ja mahdollisesti myöskään anaboliset steroidit ja muut urheilussa kielletyt tehokeinot eivät aiheuta samalla tavalla sivuvaikutuksia kuin perus petterille. Mikä toimii muutamilla huipuilla, jotka saavat eniten palstatilaa, ei ehkä toimi kuitenkaan sinulla. On ihan normaalia tavallisella ihmisellä, että kisadieetin jälkeen kroppa on sekaisin (testosteroni ja voimat alhaalla mieliala maassa jne.) jopa joskus yli puoli vuotta (esim. Rossow ym. 2013). Ongelmat lienevät erityisen suuria pian nopean painonpudotuksen jälkeen (esim. Karila ym. 2008, Mero ym. 2010). EDIT: lue uusi fitness-tutkimus naisilla (Hulmi ym. 2016).
Pitkäjänteisyys. Monet myös unohtavat huippuja imitoidessaan, että näillä muutamilla huipuillakin on lähes poikkeuksetta ainakin n. kymmenen vuoden kokemus treenaamisesta ja urheilullisesta elämäntyylistä. Alustavaa tutkimusnäyttöä on jo olemassa, että lihasmassa ja -voima säilyvät lihasta surkastavissa tilanteissa (esimerkkinä vaikkapa dieetti tai kovan treenin puute) parhaiten, kun lopputulos on saavutettu vuosien työn tuloksena, ei hetkessä. Kroppaa ei kannata ulosmitata liian nopeasti. Tällöin välttyy myös pahemmilta vammoilta. Pitkäjänteisyyttä toivoisin siis lisää. Pikavoittoja ei kannata tavoitella. Kukaan ei pääse huipulle hetkessä.
Joka tapauksessa tsemppiä kaikille kisaajille viimeisiin rutistuksiin! Itse en tällaisiin panostuksiin ja uhrauksiin pysty ja siksi en olekaan urheilija vaan ainoastaan elämäntapakuntoilija. Kunnioitan urheilijoita suuresti. Varsinkin hyviä esikuvia tarvitaan.
P.S. Dieettaamisesta on tullut paljon pyyntöjä ja siitä lisää asiaa joskus myöhemmin.
Juha Hulmi
Lihastohtori 
Miten hyvin tunnet esim. kamppailijoiden painonvetoon liittyvät kikat ja riskit? Siitä saisi ihan hyvän aiheen blogiisi.
Aihetta ovat mm. Karilan Tuomo ja kumppanit jonkin verran tutkineet. Riekin Jussilta ihan hyviä vinkkejä: http://www.jussiriekki.fi/painonveto/
Asia ei varsinaisesti liity tähän blogaukseen, mutta miten olet perehtynyt ilmiöön nimeltä intermittent fasting (IF)?
Mm. Brad Pilonin (http://bradpilon.com/) ”Eat Stop Eat” sisältää runsaasti viittauksia tieteellisiin tutkimuksiin ja käsittääkseni herra on itsekin oppinut mies (”After 4 years of University I graduated with honors (and Dean’s list too) with a degree in Applied Human Nutrition”).
Olisi mielenkiintoista kuulla aatteitasi asian tiimoilta. Em. opus käsittelee IF-hommia myös vahvasti voimailun/bodailun kantilta.
Jonkin verran ja tiedän, että joillain se toimii, joillain ei. On hieman yksilöllisempi juttu kuin jotkut auktoriteetit väittää. Lihas- ja voimapuolella en ole datasta vielä vakuuttunut muuten kuin että ei ole tarvetta syödä kovin usein, siihen on nyt tutkimusnäyttöä ja kerroin aiheesta mm. täällä:
Oletko tutustunut 5/2 nimellä kulkevaan diettiin? Mietin että voisiko tämä olla jopa hyvä tapa pudottaa rasvaprosenttia. Kuten Layne videossaan kertoo, on keholla tapana kompensoida yhä vähenevää ravinnon saantia menemällä ns. säästöliekille. Tämä tapahtuu useissa dieteissä joissa pidetään kaloreita systemaattisesti matalissa lukemissa. Tässä dietissä pidetään perusaineenvaihduntaa yllä syömällä normaalisti viitenä päivän viikossa ja tiputtamalla kalorit kahdesti viikossa hyvin alas jolloin keho joutuu käyttämään rasvavarastoja energianlähteenä. Käsittääkseni lihasmassan muuttuminen energiaksi käynnistyy hitaammin ja tällöin suurin osa otettaisiin juuri rasvavarastoista. En tiedä sitten onko kyseisen tyyppisen painonpudotusstrategian toimivuutta tutkittu missään.
Olen toki. Pätkäpaastoista ja vastaavista ehkä voisi joskus kirjoittaa hyvistä ja huonoista puolista. Ei nuo sovi kaikille. Lihaksiin liittyen tutkimusnäyttö on tosi vähäinen eli odottelen kyllä jonkin aikaa…