Liikkuvuus – Osa 1: Mikä venyttelyssä venyy? Hänninen

Monet vannovat venyttelyn nimeen, toiset pelkäävät sitä ja jotkut haluavat korostaa liikkuvuusharjoittelun ja venyttelyn eroa. Venyttelystä ja liikkuvuudesta keskustellaan paljon, mutta tutkittuun tietoon perustuvia kirjoituksia on vähän. Blogissa aiemmin vieraskirjoittajana esiintynyt venyttelyyn syvällisesti opinnoissaan, töissä ja harrastuksissa perehtynyt liikuntatieteiden maisterivaiheen opiskelija Henri Hänninen aloittaa kirjoitussarjan venyttelystä. Tässä ensimmäisessä teoreettisessa osassa hahmotetaan liikkuvuuden eri osa-alueet. Lisäksi käydään läpi liikkuvuuden fysiologiaa ja anatomiaa eli kerrotaan mitkä rakenteet venyttelyssä venyvät. Lopuksi pohditaan hieman jo käytäntöä liittyen seuraavaan osaan.

Aloitetaan perehtymällä eri rakenteiden ominaisuuksiin ja siihen, kuinka ne käyttäytyvät venytyksessä. Lopussa pohditaan hieman käytäntöä ja liikkuvuuteen liittyviä kroonisia adaptaatioita. Kovin konkreettisiin ”vältä nämä 3 yleistä virhettä” tai ”tässä viiden minuutin ultimaattinen liikkuvuus-bulletproofing-rutiini kaikkiin tilanteisiin ja tavoitteisiin”-ohjeisiin tässä ei mennä. Tätä tekstiä kannattaa ajatella johdantona, jonka kautta on helpompi ymmärtää myöhemmin julkaistavaa, käytännönläheisempää osaa.

Terminologiaa ja peruskäsitteitä

Liikkuvuus määritellään usein nivelen liikelaajuudeksi. Joissain lähteissä notkeutta pidetään liikkuvuuden synonyyminä, mutta monessa tapauksessa niiden välillä on liikkeen tai asennon aktiivisuuteen liittyvä vivahde-ero: Notkeus mielletään passiivisena ja liikkuvuus aktiivisena. Usein kuitenkin myös aktiivinen ja passiivinen ovat hieman epämääräisesti määriteltyjä, ja ammatillisessa puhekielessä staattinen ja dynaaminen sekoittuvat näiden kanssa. Terminologian epämääräisyys on hieman ongelmallista, sillä yliyksinkertaistava käsitteiden määrittely tai väärien ominaisuuksien perusteella tehty luokittelu voi rajoittaa ymmärrystämme.

Yksiselitteisyyden vuoksi nimeän tässä yhteydessä liikkuvuuden eri osa-alueet seuraavalla tavalla: Dynaamisesta liikkuvuudesta puhutaan, kun kyseiseen liikelaajuuteen liittyvien lihas-jännekompleksien pituus muuttuu eli nivelessä tai nivelissä tapahtuu liikettä. Staattisen liikkuvuuden kohdalla liikettä ei tapahdu, eli kyseiseen asentoon liittyvien lihas-jännekompleksien pituus ei muutu.

Aktiivisuuden ja passiivisuuden osalta puhutaan kolmesta eri ominaisuudesta (ks. kuva alla): 1) Passiivinen liikkuvuus, eli venytettävän lihaksen kyky rentoutua, 2) aktiivinen liikkuvuus, eli liikemalli, jossa venytettävä lihas rentoutuu samalla, kuin sen vastavaikuttaja tekee lihastyötä, ja 3) kuormitettu liikkuvuus, jossa venytettävä lihas tuottaa voimaa. Tarkentavana huomiona mainittakoon, että termit staattinen ja dynaaminen eivät liity aktivaatioon, eli staattinen voi olla aktiivista ja dynaaminen passiivista.

Kuva. Liikkuvuuden monia eri muotoja.

 

Mikä venyttelyssä venyy?

Liikkuvuudesta ja ”venymisestä” puhuttaessa on hyvä tarkentaa, että puhummeko kroonisista adaptaatioista (harjoittelun aiheuttama kehittyminen), akuuteista adaptaatioista (lämmittelyn aiheuttamat muutokset) vai pyrimmekö kuvailemaan eri rakenteiden elastisia ominaisuuksia venytysten aikana. Näistä kaksi ensimmäistä ovat kiinnostavimpia, mutta aloitetaan silti kolmannesta.

Kuva. Mitä venyminen missäkin yhteydessä tarkoittaa? Puhutaanko jousen venymisestä vai pidentymisestä, ja miten jousen jäykistyminen tai löystyminen vaikuttaa?

 

Koska tässä tekstissä tullaan puhumaan eri rakenteiden jäykkyydestä, niin tarkennetaan heti alkuun, että jäykkyys (stiffness) kuvaa sitä, kuinka paljon energiaa pituuden muutos vaatii (tai kuinka suurella voimalla kappale vastustaa pituuden muutosta). Esimerkiksi jänteen jäykkyys ei suoraan ota kantaa siihen, kuinka suureen pituuteen jänne voi venyä, vaan kertoo pikemminkin siitä, kuinka paljon jänne voi milläkin pituudella välittää voimaa.

Maailma on hämmentävän monimutkainen ja kokonaisuus on aina enemmän, kuin osiensa summa, sillä osien vuorovaikutukset tuottavat ilmiöitä, joita ei voi ennustaa yksittäisten osien ominaisuuksista. Lihakset, kalvot, jänteet ja nivelsiteet muodostavat monimutkaisen kokonaisuuden, jota elimistö säätelee hyvin monimutkaisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla, mm. hermoston ja hormonien kautta. Pyri muistamaan iso kokonaiskuva, kun luet yksittäisten rakenteiden yksityiskohdista!

Lihakset

Luurankolihasten pienin toiminnallinen yksikkö on sarkomeeri. Sarkomeerikimput muodostavat myofibrillejä, joita ympäröi kalvorakenne (sarkoplasminen retikulumi). Myofibrillit puolestaan muodostavat edelleen lihassyitä, joita ympäröi solukalvon (sarkolemman) lisäksi vahvempi kalvo (endomysium). Lihassyyt muodostavat isompia kimppuja, lihasfasikkeleita, joita ympäröi edelleen vahvempi kalvo (perimysium). Fasikkelit muodostavat edelleen luurankolihaksen, jota ympäröi vielä edellistä vahvempi kalvo (epimysium). (McArdle ym. 2010, 358). Edellämainitut kalvorakenteet ovat yhteydessä toisiinsa ja yhdistyvät edelleen jatkumona syvään faskiaan (Scarr 2016). Faskiasta kerrotaan lisää tekstin lopussa.

 

Kuva. Karkea yksinkertaistus luurankolihaksen hierarkisesta rakenteesta.

Sarkomeerin rakenne on kuvattu alla olevassa kuvassa. Sarkomeerin suurimmat toiminnalliset proteiinirakenteet ovat aktiini, myosiini ja titiini (Herzog ym. 2012). Lihassupistuksen saa aikaan ohuiden (aktiini) ja paksujen (myosiini) filamenttien liukuminen toistensa lomitse. Rentouttaen venyessä homma menee toisinpäin. Voimantuotto venyessä riippuu hieman tilanteesta: joissain tilanteissa sarkomeerin pituus ei juurikaan muutu, mutta lihakseen liittyvät jänteet venyvät, ja joissain tilanteissa aktiinin ja myosiinin lomittaisuus vähenee ja myös lihasrunko venyy (Finni ym. 2001, Ishikawa ym. 2003, Hicks ym. 2013).

Kuva. Kaavakuva sarkomeerin rakenteesta (Ottenheijm & Granzier 2010).

 

Kuvasta näkee melko selvästi aktiinin ja myosiinin, ja jos katsot tarkemmin, huomaat myös myosiiniin yhteydessä olevan titiinin. Titiini on suurin proteiinirakenne, mitä mistään on löydetty (Maryama ym. 1976). Se on molekyylijousi, joka tarjoaa passiivista voimaa ja rakenteellista tukevuutta sarkomeeriin ja osallistuu elastisen energian varastointiin ja vapautukseen. Aktiivisessa lihaksessa titiini on jousena selvästi jäykempi, kuin rennossa lihaksessa (Leonard ym. 2010, Monroy ym. 2012, Nishikawa ym. 2012). Lihassolussa on myös muita useita merkittäviä proteiineja, joiden tarkkaa toimintaa ei vielä tunneta.

Lihassupistuksessa tuotettu voima välittyy pituussuunnassa aina jänteisiin asti ja sivusuunnassa kostameerikompleksien kautta lihassolun kalvolle ja siitä eteenpäin (Peter ym. 2011, Li ym. 2013, Ruoss ym. 2018).

Jänteet ja nivelsiteet

Vaikka jänteet ja nivelsiteet sisältävät huomattavia yhteneväisyyksiä, niillä on hyvin perustavanlaatuinen toiminnallinen ero: Nivelsiteet yhdistävät kaksi kovaa rakennetta toisiinsa (luu <-> luu) ja jänteet yhdistävät joustavan rakenteen kovaan rakenteeseen (lihas <-> luu). Nivelsiteiden jäykkyys voi olla läpi rakenteen lähes vakio, mutta jänteen jäykkyys muuttuu liukuvasti sen päiden välillä: Kiinnityskohta luuhun on lähes yhtä jäykkää kuin luu ja lihas-jänneliitoksen pää on lähes yhtä joustavaa, kuin lihas (Baar 2018). Nyt ei kuitenkaan syvennytä näiden kudosten eroihin, vaan pitäydytään yhteneväisyyksissä.

Jänteet ja nivelsiteet ovat tiheitä, enimmäkseen solujen ulkopuolisista tukirakenteista koostuvia rakenteita, jotka välittävät voimia, tukevoittavat luurankoa ja mahdollistavat kehon liikkeet. Lihasten tavoin myös jänteillä on monitasoinen hierarkinen rakenne (kuva 4). Käytännössä mekaaninen kuormitus (esim. voimaharjoitus, hyppelyt jne.) aiheuttaa kollageenisyiden paksuuntumista ja tiheyden kasvua (Asahara ym. 2017) sekä jänteen jäykkyyden lisääntymistä (Kubo ym. 2006, Waugh ym. 2014, Baar 2018). Nivelsiteiden adaptaatiot kuormitukseen tunnetaan huonommin.

Kuva. Kaavakuva jänteiden ja nivelsiteiden hierarkisesta rakenteesta (Asahara ym. 2017).

Faskia ja solunulkoinen tukiranka (engl. extracellular matrix)

Faskiaa käytetään yleisnimityksenä laajasta monikerroksisesta tukikudosverkostosta, joka ympäröi lihassolukkoa ja yhdistää lihassyitä ja niistä koostuvia lihaksia isommiksi kokonaisuuksiksi. Lihassyyt ja niitä ympäröivä endomysium yhdistyvät toisiinsa koko matkalta, ja endo-, epi- ja perimysium yhdistyvät edelleen jatkumona laajempiin tukikudoksisiin rakenteisiin. Syvä faskia, fascia profunda, on rakenne joka ympäröi lihaksia, hermoja ja verisuonia, vahvistaa nivelsiteitä ja sitoo kaikki rakenteet yhteen. Pinnallinen faskia, fascia superficialis, on ihon alla oleva monikerroksinen kalvorakenne. (Huijing, 2009).  Faskia on erittäin tiheään sensorisesti hermotettua, ja siksi jotkut ovat spekuloineet, että sen rooli liikkeen säätelyssä saattaa olla merkittävä (Stecco 2009). Koko kehon tukikudokset muodostavat toiminnallisesti yhtenäisen verkoston, solunulkoisen tukirangan. Faskiat ovat osa tätä verkostoa (Baar 2018).

Kiinnostavana yksityiskohtana voidaan mainita, että faskioiden kalvorakenteista on löydetty supistumiskykyisiä soluja, myofibroblasteja, joiden avulla faskia pystyy hieman supistumaan ja jäykistymään (Wilke ym. 2018). Faskian jäykkyyteen vaikuttaa myös nestetila: suurempi nesteen määrä tekee kudoksesta jäykemmän ja kestävämmän (Schleip ym. 2012). Myös liike ja lämpö vaikuttavat: Liikkumattomuus ja kylmä nostaa kalvojen välisen nesteen jähmeyttä, kun taas liike ja lämpö tekevät siitä juoksevampaa. Käytännössä liike ja lämpö saavat kalvot liukumaan sujuvammin toistensa lomitse, ja nestetilan ja supistusaktiivisuuden yhteisvaikutus säätää kalvon jäykkyyttä vastaamaan tilanteen vaatimuksiin (Wilke ym. 2018).

Rakenteellisesti faskiarakenteista on erotettavissa neljä selkeää pitkittäissuuntaista linjaa: Kaksi vinottaista etuketjua ja kaksi vinottaista takaketjua, jotka välittävät voimaa pituussuunnassa. Tieto faskioiden rakenteista tulee pääasiassa ruumiinavaustutkimuksista, jotka eivät ole suoraan yleistettävissä elävään elämään. Elävillä ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa pitkittäissuuntaisten ketjujen merkitystä on tutkittu liikelaajuuden akuuttien muutosten kautta (esim. paraneeko pohkeen liikkuvuus, kun takareittä venytetään tai putkirullataan), ja ketjujen toiminnalliselle olemassaololle on löytynyt hieman näyttöä. On kuitenkin mahdollista, että tällainen liikelaajuuden kasvu johtuu laajemmin kasvaneesta venytyksensietokyvystä, eikä liity suoraan faskian rakenteisiin (Wilke ym., 2018).

Hermosto

Hermoston vaikutus liikkuvuuteen käydään tarkemmin läpi myöhemmässä osassa. Mainittakoon tässä vaiheessa kuitenkin sen verran, että hermoston osalta oleellisin vaikutus liikkuvuuteen vaikuttaisi liittyvän siihen, miten hermosto kerää tietoa nivelten asennoista ja niihin vaikuttavista voimista, ja miten se reagoi tähän tietoon, eikä niinkään siihen, miten hermorungot itse venyvät tai eivät veny.

Summaus. Mitä sitten?

Mikä venyttelyssä siis venyy? Lyhyt vastaus on, että se riippuu tilanteesta. Lisäksi kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Yksittäisen lihassyyn tasolla passiivisessa lihaksessa titiini on ainoa jousimaista voimaa tuottava rakenne. Aktiivisessa lihassyyssä venymistä jarruttaa aktiinin ja myosiinin poikkisiltoja muodostava vuorovaikutus ja titiinin jäykistyminen (Herzog ym. 2016). Koko nivelen tasolla rakenteista venyy lihassyiden muodostama lihasrunko, sen sisältämät ja sitä ympäröivät kalvorakenteet sekä siihen liittyvät jänteet. Ja vaikka rentouttaen venyttäessä aktiinin ja myosiinin lomittaisuus vähenee ja lihasrunko venyy, niin jänne on luultavasti se, mikä venyy enemmän (Herbert ym. 2002). Venyvistä kalvorakenteista faskiat pystyvät myös säätämään jäykkyyttään tilanteen mukaan (Wilke ym. 2018). Voimantuotosta kiinnostuneille lisätietona voidaan todeta, että nämä kalvostot ja jänteet muodostavat laajan kokonaisuuden ja voimien välitys rakenteiden välillä tapahtuu moneen suuntaan (Maas & Finni 2018, Baar 2018).

Mikä kehossa sitten muuttuu, kun liikkuvuus paranee? Se on seuraavan kirjoituksen asiaa, mutta heitettäköön tähän spoilerina, että jokainen rakenteellinen taso yksittäisestä sarkomeerista kokonaiseen lihakseen ja lihassyyn kalvosta faskiaan vaikuttaisi vastaavan mekaaniseen kuormitukseen lisäämällä jäykkyyttään, mutta rakenteiden jäykkyyttä lisäävällä, erityisesti eksentrisellä voimaharjoittelulla on saatu aikaan kehitystä liikelaajuuksissa (Nelson & Bandy 2004, Mahieu ym. 2008), minkä perusteella vaikuttaisi siltä, että kudosten rakenteellinen joustavuus ei ole liikkuvuuden kannalta se kaikista määrittävin tekijä.

Kuinka moni tässä kohtaa arvelee, että tämän tekstin alun kolmiosaisen kuvan suoritukset voivat perustua samoihin adaptaatioihin, tai että jokaiseen näistä voi päästä jollain yhdellä ja samalla liikkuvuus/venyttelymetodilla?

Seuraavassa osassa mennään lähemmäs käytäntöä ja vastataan yleisimmin kysyttyihin kysymyksiin, kuten ”onko jumi voimaa”, ”ehkäiseekö venyttely loukkaantumisia”, ”kangistaako voimaharjoittelu”, ”haittaako venyttely voimaa” ja  ”pitäiskö venytellä enemmän”. Lisäksi timanttisimmat kommenttikentän kysymykset saavat vastauksensa jatko-osassa. Stay tuned!

Henri Hänninen

Kirjoittajan esittely

Henri Hänninen on liikuntabiologian maisterivaiheen opiskelija ja Athletican (www.athletica.fi) fysiikkavalmentaja, jolta löytyy sivuaineopintoja kemiasta, solu- ja molekyylibiologiasta, fysiikasta ja kognitiivisesta neurotieteestä. Urheilijoiden, fyysisten taiteilijoiden ja tavoitteellisten kuntoilijoiden fysiikkavalmennuksen lisäksi Henri opettaa parkouria ja muutamaa sirkusakrobatialajia, esiintyy parin sirkusakrobatialajin tiimoilta, ja kouluttaa tuleville sirkusohjaajille voima- ja liikkuvuusharjoittelua. Henrin löytää myös instagramista.

 

Lähteet

Alter, M. 2004. Science of Flexibility. 3. painos. USA: Human Kinetics.

Asahara, H., Inui, M. & Lotz, M. K. 2017. Tendons and Ligaments: Connecting Developmental Biology to Musculoskeletal Disease Pathogenesis. J Bone Miner Res, 32: 1773-1782.

Aquino C. F., Fonseca S. T., Gonçalves G. G., Silva P. L., Ocarino J. M. & Mancini M. C. 2010. Stretching versus strength training in lengthened position in subjects with tight hamstring muscles: a randomized controlled trial. Man Ther 15:26-31.

Baar, K. 2018. Optimal physical training of muscle and connective tissue – Performance and injury prevention. Esitelmä 1.2.2018. Sports Medicine Congress 2018, Copenhagen.

Blazevich, A. J., Cannavan D., Coleman D. R. & Horne S. 2007. Influence of concentric and eccentric resistance training on architectural adaptation in human quadriceps muscles. Journal of Applied Physiol 103:1565-1575

Duclay, J., Martin, A., Duclay, A., Cometti, G. & Pousson, M. 2009. Behavior of fascicles and the myotendinous junction of human medial gastrocnemius following eccentric strength training. Muscle Nerve 39:819-827.

Finni, T., Ikegaw, S., Lepola, V. & Komi, P. 2001. In vivo behavior of vastus lateralis muscle during dynamic performances. Eur J Sport Sci 1, 1–13.

Herbert R. D., Moseley A. M., Butler J. E. & Gandevia S. C. 2002. Change in length of relaxed muscle fascicles and tendons with knee and ankle movement in humans. J Physiol. 2002 Mar 1;539(Pt 2):637-45.

Hicks, K. M., Onambele, P. G. L., Winwood, K., & Morse, C. I. 2013. Gender differences in fascicular lengthening during eccentric contractions: the role of the patella tendon stiffness. Acta Physiologica, 209(3), 235–244.

Huijing, P. A. 2009. Epimuscular myofascial force transmission: a historical review and implications for new research. Journal of Biomechanics 42: 9—21.

Ishikawa, M., Finni, T. & Komi, P. 2003. Behaviour of vastus lateralis muscle–tendon during high intensity SSC exercises in vivo. Acta Physiol Scand 178, 205–213.

Kubo, K., Yata, H., Kanehisa, H. & Fukunaga, T. 2006. Effects of isometric squat training on the tendon stiffness and jump performance. European Journal of Applied Physiology 96:305-314.

Lauersen J. B., Bertelsen D. M. & Andersen L. B. 2014. The effectiveness of exercise interventions to prevent sports injuries: a systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. Br J Sports Med 48:871-877

Leonard, T., Joumaa, V. & Herzog, W. 2010 An activatable molecular spring reduces muscle tearing during extreme stretching. Journal of Biomechanics. 43, 15, 3063-3066.

Li, R., Narici, M. V., Erskine, R. M., Seynnes, O. R., Rittweger, J., Pišot, R. & Flück, M. 2013. Costamere remodeling with muscle loading and unloading in healthy young men. Journal of Anatomy, 223 (5), 525–536.

Maas H. & Finni, T. 2018. Mechanical Coupling Between Muscle-Tendon Units Reduces Peak Stresses. Exercise & Sport Sciences Reviews. 46(1):26-33, January 2018.

Maganaris, C. N., Chatzistergos, P., Reeves, N. D. & Narici, M. V. 2017. Quantification of Internal Stress-Strain Fields in Human Tendon: Unraveling the Mechanisms that Underlie Regional Tendon Adaptations and Mal-Adaptations to Mechanical Loading and the Effectiveness of Therapeutic Eccentric Exercise. Frontiers in Physiology, 8, 91.

Mahieu N. N., McNair P., Cools A., D’Haen C., Vandermeulen K. & Witvrouw E. 2008. Effect of eccentric training on the plantar flexor muscle-tendon tissue properties. Med Sci Sports Exerc 40:117-123.

Maruyama, K., Natori, R. & Nonomura, Y. New elastic protein from muscle. Nature. 1976; 262 (5563):58Y60.

McArdle, W. D., Katch, F. I. & Katch, V. L. 2010. Exercise physiology: nutrition, energy, and human performance. 7. painos. Baltimore, MD: Lippincott Williams & Wilkins.

Monroy, J. A., Powers, K. L., Gilmore, L. A., Uyeno, T. A., Lindtedt, S. L. & Nishikawa, K. C. 2012. What Is the Role of Titin in Active Muscle? Exercise & Sport Sciences Reviews. 40, 2, 73-78.

Morgan, D. L. 1990. New insights into the behavior of muscle during active lengthening. Biophysical Journal 57, 209-221.

Nelson, R. T. & Bandy, W. D. 2004. Eccentric training and static stretching improve hamstring flexibility of high school males. J Athl Train 2004; 39:254-258.

Nishikawa, K. C., Monroy, J. A., Uyeno, T. E., Yeo, S. H., Pai, D. K., & Lindstedt, S. L. 2012. Is titin a “winding filament”? A new twist on muscle contraction. Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences, 279 (1730), 981–990.

O’Sullivan K., McAuliffe S. & DeBurca N. 2012. The effects of eccentric training on lower limb flexibility: a systematic review. Br J Sports Med 46:838-845.

Ottenheijm, A. C. & Granzier, H. 2010. Lifting the Nebula: Novel Insights into Skeletal Muscle Contractility. Physiology 25:5, 305-310

Ottenheijm, A. C., Granzier, H. & Labeit, S. 2012. The Sarcomeric Protein Nebulin: Another Multifactorial Giant in Charge of Muscle Strength Optimization. Frontiers in Physiology 3:37.

Peter, A. K., Cheng, H., Ross, R. S., Knowlton, K. U. & Chen, J. 2011. The costamere bridges sarcomeres to the sarcolemma in striated muscle. Progress in Pediatric Cardiology, 31(2), 83–88.

Reeves N. D., Maganaris C. N., Longo S. & Narici M.V. 2009. Differential adaptations to eccentric versus conventional resistance training in older humans. Exp Physiol 94:825-833.

Ruoss, S., Möhl, C. B., Benn, M. C., von Rechenberg, B., Wieser, K., Meyer, D. C. & Flück, M. 2018. Costamere protein expression and tissue composition of rotator cuff muscle after tendon release in sheep. Journal of Orthopaedic Research, 36 (1), 272–281.

Sabatelli P., Pellegrini C., Faldini C. & Merlini L. 2012. Cytoskeletal and extracellular matrix alterations in limb girdle muscular dystrophy 2I muscle fibers. Neurol. India 60, 510–51

Scarr, G. 2016. Fascial hierarchies and the relevance of crossed-helical arrangements of collagen to changes in the shape of muscles. Journal of Bodywork & Movement Therapies 20 (2), 377-387.

Schleip R., Duerselen L., Vleeming A., Naylor I., L., Lehmann-Horn F., Zorn A., Jaeger H. & Klingler W. 2012. Strain hardening of fascia: static stretching of dense fibrous connective tissues can induce a temporary stiffness increase accompanied by enhanced matrix hydration. Journal of Bodywork & Movement Therapies 16: 94 –100.

Schleip R., Klingler W. & Lehmann-Horn F. 2006. Fascia is able to contract in a smooth muscle-like manner and thereby influence musculoskeletal mechanics. Journal of Biomechanics 39: S488.

Stecco, C., Gagey, O., Belloni, A., Pozzuoli, A., Porzionato, A., Macchi, V., Aldegheri, R., De Caro, R. & Delmas, V. 2007. Anatomy of the deep fascia of the upper limb. Second part: study of innervation. Morphologie 91: 38-43.

Stecco, C., Porzionato, A., Lancerotto, L., Stecco, A., Macchi, V., Day J.A. & De Caro R. 2008. Histological study of the deep fasciae of the limbs. J. Bodyw. Mov. Ther.12: 225-230.

Waugh, C. M., Korff, T., Fath, F. & Blazevich, A. J. 2014. Effects of resistance training on tendon mechanical properties and rapid force production in prepubertal children. Journal of Applied Physiology 117:257-266.

Wilke, J., Schleip, R., Yucesoy, C. A. & Banzer, W. 2018. Not merely a protective packing organ? A review of fascia and its force. Journal of Applied Physiology 124: 234-244, 2018.