Voittajan valinnat? Julkkisten treeni- ja ravintovinkit – Piirainen ja Hulmi

Miksi ihmisen internet-näkyvyydellä ei juurikaan ole yhteyttä sen kanssa, kuinka asiantunteva hän on? Luotettavaa tietoa on vaikeaa löytää ja se että joku on julkkis tai suosittu somessa, ei tarkoita että hänestä kannattaisi ottaa oppia.

Tässä jutussa pääkirjoittajana on nykyinen innovaatiopolitiikan konsultti ja tuotantotalouden dosentti Kalle Piirainen, johon olen tutustunut… somessa. Lue ja ihmettele, kun kerromme millaiseen lankaan ihmiset menevät seuratessaan suosittuja ihmisiä! Loppukevennykseksi tai -ahdistukseksi kerromme muutamia kandidaattejamme maailmanmestareiksi harhaanjohtamisen valtatiellä.

Fitness- ja wellness-skeneä sosiaalisessa mediassa seuratessa alkaa hahmottua selkeä kuvio, että on hyvin suosittua myydä velitiedettä (broscience) ja maagista ajattelua erilaisten niksien, ihmekuurien, lisäravinteiden, muiden tuotteiden, haastekisojen ja ohjelmien muodossa. Myyjät ovat tyypillisesti julkisuuden henkilöitä, verkostomarkkinoijia ja some-atleetteja, joiden juttuja  tavalliset harrastajat jakavat sitten eteenpäin.

Mikä tässä oikein sitten on ongelmana? Yksi suurimmista ongelmista on, että monessa tapauksessa ihmiset päätyvät haaskaamaan rahaa ja aikaa hyödyttömiin tai pahimmillaan haitallisiin valmisteisiin ja palveluihin sekä tehottomaan harjoitteluun. Lisäksi ihmiset alkavat idoliensa johdattamina perustella valintojaan ja tekemisiään muulla tavoin kuin rationaalisesti. Koska kaikki rakastavat “viisi faktaa joita et tiennyt laakamadoista” ja “asiantuntija kertoo: olet luultavasti tehnyt tämänkin arkisen askareen aina väärin” -tyyppisiä juttuja, kerromme viisi syytä miksi luultavasti ei kannata ostaa fitness- tai wellness-neuvoja, tuotteita tai palveluita keneltä tahansa some-atleetilta tai muulta julkkikselta.

1. Menestyykö some-atleetti hyvin myymiensä asioiden ansiosta, vai niistä huolimatta?

Lyhyesti: jos et tunne henkilöä, hänen historiaansa, ravintoaan ja harjoitteluaan, ei ole mitään takeita että hän käyttää itse mitä myy tai että tuotteella on positiivista vaikutusta.

Ensiksi muutama perusasia sosiaalisesta mediasta. On monta syytä miksi ihmiset näyttävät sosiaalisessa mediassa hyväkuntoisilta, lihaksikkailta, kauniilta ja tyytyväisiltä. Näillä ei läheskään aina ole mitään tekemistä heidän elämäntyylinsä tai harjoittelunsa kanssa. Treenatun näköinen ulkomuoto on toisinaan saavutettu elämäntavoista huolimatta, esimerkiksi suosiollisten perintötekijöiden ja joskus myös kemiallisten apuaineiden ja kauneusleikkausten avustuksella. Ymmärtäkää siis kriittisinä lukijoina, että himoitsemanne fysiikka voi olla rakennettu muullakin kuin detox-teellä, proteiinipirtelöillä ja trendiliikkeissä ja -laitteissa hikoilulla.

Lisäksi poseeraus, meikki, valaistus ja jälkituotanto kuvankäsittelyineen tekevät ihmeitä sille, miltä ihmiset näyttävät kuvissa. Somessa esiteltävät kuvat eivät siis usein näytä samalta kuin kadulla. Näin ollen kopioimalla mitä kiiltävissä kuvissa esiintyvät ihmiset väittävät tekevänsä, ei voi olettaa saavansa samanlaisia tuloksia. Tämä kannattaa pitää mielessä myös kun katsoo ennen-jälkeen -muutoskuvia. Tässä alla legendaarinen viiden tunnin muutosvideo.

Video. Kuinka tehdä before-after -kuva viidessä tunnissa.

Surullinen esimerkki. Tiedättekö te mitä fitness-esikuvanne tekevät YouTuben ja Instagram-virran ulkopuolella? Emme mekään. Eräs suosittu ”personal trainer” ja ”fitness-kilpailija” osallistui yhteen fitness-kilpailuun, ja sen jälkeen erikoistui poseeraamaan varakasta fitness-elämäntyyliä projisoivissa ja kuvankäsittelyllä muokatuissa kuvissa. Hän myös myi ”online-valmennusta” joka koostui pääosin saman harjoitusohjelman ja ravintosuunnitelman lähettämisestä eri asiakkaille (ks. youtube-video). Treenarilla oli oma valmentajansa: ateriapalvelu jolla ei ollut mitään tekemistä treenarin myymien palveluiden kanssa, sekä assistentti joka hoiti asiakaspalvelun ja kirjeenvaihdon.

Tämä esimerkki kuvaa hyvin sitä, että monet some-atleetit tai personal trainerit eivät välttämättä edes hallitse valmennusta saati nauti itse myymiään tai mainostamiaan tuotteita. Lienee sanomattakin selvää, että jos maksaa isoja summia ohjelmasta, jonka voisi itse löytää verkosta hakemalla vartissa, ei saa rahoilleen vastinetta ja eikä luultavasti kehity parhaalla mahdollisella tavalla.

Esimerkkejä kuntosalitrendeistä. Monet kauniit ihmiset tekevät esim. hassuja ”kiinteyttäviä” (toning) pakarajumppia olemattomilla painoilla ja kyseenalaisella tekniikalla, jolloin ainoa asia mikä kehittyy on kuvaajan kärsivällisyys. Polttava tunne lihaksissa voi antaa tunteen siitä, että jotain on saavutettu, mutta lihasten kasvu ei ole maksimaalista (ks. esim. 1, 2, 3). Monella instagramin pepputähdellä kauniit pakarat on saavutettu treenistä huolimatta, ei sen ansiosta.

Kuva. Kaikki mikä polttaa ei ole kultaa.

Fitness-tähtien polttelutreenien serkku on ”funktionaalinen harjoittelu”, jossa harjoitellaan usein kehonhallintaa epävakaalla alustalla tai erikoisissa asennoissa. Sinällään ajatuksessa ei ole suurta vikaa silloin kun näiden harjoitteiden tarkoitus on ymmärretty oikein. Ongelmana kuitenkin on, että epävakaa alusta raskaissa nostoissa on hyvä tapa loukkaantua ja tehokas maksimivoimaa kehittävä voimantuotto on vaikeaa. Itsetarkoituksellinen ja ylenmääräinen bosu-pallon päällä jumppaaminen voi tuntua raskaalta, koska jo pelkästään liikkeen vaatima koordinaatio saa hikoilemaan, mutta mitä lajin- tai toiminnan omaista voimaa se siten kehittää on toinen asia. Kuntosali ei ole sirkus. Lue lisää toiminnallisesta harjoittelusta täältä.

Kuva. Kertokaa jos keksitte mikä on se toiminta jota tämä harjoitus kehittää.

2. Sponsoroitavat urheilijat, some-atleetit ja muut edustajat ovat myymässä tuotteita

Jälleen tiiviisti: some-atleetin, muun urheilijan tai julkkiksen suositus ei kerro tuotteen tai palvelun laadusta lähtökohtaisesti mitään. Olennaisempaa on, että tuotesponsori pysyy tyytyväisenä atleettinsa myynninedistämiseen.

Värikäs kehonrakennuksen veteraani Rich Piana (RIP) tiivistää sponsoroinnin vapaasti suomennettuna: “Lisäravinnefirmat palkkaavat ihmisiä edustamaan tuotteita, … atleetit saavat rahaa edustamisesta. Televisiossa myös Michael Jordanin kaltainen  supertähti mainostaa Fruit of the Loom alusvaatteita. En tiedä teistä, mutta meillä on sellainen kalsarituntuma, Michael Jordan ei käytä Fruit of The Loom alusvaatteita. … mutta jos uskotte että Michael Jordan käyttää Fruit of the Loomia … niin se on teidän häpeänne. ”

Yhteisbrändäyksessä some-atleetti tai muu julkkis kehittää omaa henkilöbrändiään ja saa näkyvyyttä sponsorin siivellä, ja sponsorin brändi saa vähän tähtipölyä päälleen suositun henkilön lavakarismasta. Jos siis some-atleetti, urheilija tai julkkis mainostaa tai sanoo käyttävänsä tuotetta tai palvelua, se ei vielä tarkoita että he oikeasti käyttäisivät tuotteita. Eikä varsinkaan sitä, että he uskoisivat niihin, saati sitten että tuotteet olisivat hyviä. Sen johtopäätöksen tekemiseen pitäisi tehdä oletus, että ko. edustaja olisi palkkapussistaan riippumatta kokeillut useita ellei kaikkia rinnakkaistuotteita ja -palveluita järjestelmällisesti ja pidemmän aikaa ja sen jälkeen riippumattomasti ja objektiivisesti valinnut parhaan. Jos te tiedätte, että nämä oletukset täyttyvät, niin silloin edustus kertoo jotain, mutta muuten ei.

Varsinaisten urheilijoiden lisäksi skenessä toimivat some-atleetit, youtubettajat, bloggarit ja Instagram-mallit, joiden tulot pohjautuvat heidän lavakarismaansa sosiaalisessa mediassa. Näitä(-kään) tuote-edustajia ei valita pätevyyden tai rehellisyyden perusteella, vaan siksi että heidän karismansa ja ulkonäkönsä myy tuotetta heidän edustamalleen ihmisryhmälle. On hyvin tiedossa, että yritykset ovat yhteydessä some-tähtiin ja tarjoavat eritasoisia ”brändilähettiläs” eli tuote-edustus paketteja, sponsorisopimuksia, sekä tuotteita ”arvioitavaksi”. Tuote-edustusdiileihin kuuluu usein, että edustaja (myös nimellä brändilähettiläs, sponsoroitu atleetti) saa tuotteita alennuksella ja jopa ilmaiseksi jos tavara liikkuu alennuskoodilla hyvin. Vastaavasti ”tuotearvioiden” peruskuvio on puolestaan, että tuotteen lähettänyt yritys odottaa positiivista arviota, tai tuotteita ei jatkossa enää tule. Joskus myös yritykset vaativat heidän tuotteistaan kirjoitettuja juttuja esitarkastettavaksi. Mitäpä luulette, onko monellakaan some-atleetilla kannusteita tehdä aidosti riippumattomia ja kriittisiä arvioita kokeilemistaan tuotteista? Sosiaalisessa mediassa kiertää meemi (ks. alla), joka tiivistää tämän kuvion hyvin osuvasti huumorin varjolla.

Katsotaanpa kuviota loogisesti vielä toisesta näkökulmasta: ihmiset saavat sponsorisopimuksia menestyksensä tai näkyvyytensä ansiosta. Täten menestys tai ainakin sen perusteet on rakennettu jollain aivan muulla kuin sponsorin tuotteilla. Sponsoroitavia valitaan sillä perusteella, että he edustavat jotain ihmisryhmää ja markkinasegmenttiä jolle tuotteita halutaan myydä. Erityisesti some-atleettien tapauksessa suosio, kuten seuraajien ja katsojien määrä vaikuttavat valintaan.

3. Mihin sinä olet matkalla? Harjoittelun ja ravinnon pitää perustua järkeviin tieteellisiin lähtökohtiin ottaen huomioon sinun tavoitteesi ja rajoituksesi, ei siihen mitä  idoli tekee

Voimanoston maailmanmestari Andrei Malanitshevin kommentti tiivistää kolmannen kohdan:  “Kaikki haluavat noudattaa minun harjoitusohjelmaani, mutta eivät he voi, koska se olisi silloin heidän ohjelmansa.”

Perstuntumalla ajatellen voisi olettaa, että sinunkin kannattaisi tehdä samoja asioita kuin sikahyväkroppainen some-atleetti, julkkis tai huippu-urheilija. Erityisesti, kun hän on jo tavoittanut sen mitä sinä haluat? No ei. Harjoittelun ohjelmoinnin ja harjoitteiden valinnan samoin kuin ravinnon tulee perustua ensinnäkin yleisiin urheilullisiin näyttöön perustuviin suosituksiin ja toiseksi niistä sovellettuihin omiin pitkän ja lyhyen ajan tavoitteisiin ottaen huomioon yksilön vahvuudet, heikkoudet ja rajoitteet. Jonkun toisen ihmisen ohjelmasta mallin ottaminen voi olla hyödyllistä jos se sopii tavoitteisiin, mutta voi mennä myös helposti överiksi, varsinkin jos valitsee äärimmäisiä treenimetodeita eikä ole itse niihin perinnöllisesti sopiva ja fyysisesti ja henkisesti valmis.

Täydellisen kopioimisen lisäksi ei kannata myöskään haaskata aikaa poimimalla satunnaisia hauskan näköisiä harjoitteita tai treeniohjelmia itselleen miettimättä, miten ne sopivat omaan harjoittelukokonaisuuteen, muuten kuin kokeilumielessä.

Valintaharha. Ohjelmien ja valmennuksen arviointi tulosten perusteella sisältää myös melko paljon valintaharhaa: huiput usein valitsevat tietyn tallin tai harjoittelukeskuksen ja valmentajan vanhan maineen takia. Myös tällaiset menestyksekkäät valmentajat arvioivat, onko heidän puheille tulleessa urheilijassa mestariainesta. Kokelaita on paljon, ja ne joille valmennustyyli ei sovi, putoavat pois ja hakeutuvat muualle. Tällöin joidenkin yksittäisten huippujen menestys ei mittaa sitä, miten hyvin valmennus toimisi suurelle joukolle jtai vähemmän lahjakkaille yksilöille. Samoja syitä siis miksi koulujen opetuksen laatua ei saisi arvioida pelkästään ylioppilastodistusten perusteella.

Surullisia esimerkkejä. Jos et usko, että ammattiurheilijat tekisivät asioita jotka eivät ole tehokkaita tai hyödyllisiä, niin katsotaanpa muutama esimerkki. Muutama vuosi sitten kohuttiin ihmeitä tekevästä hologrammi-magneettivoimarannekkeesta, joka tunnetaan myös nimellä Power Bracelet. Ranneketta edustivat innokkaasti lätkätähdet, rugbyjoukkueet ynnä muut monenkirjavat urheilijat. Kuten arvata saattaa, tällaisella rannekkeella ei ole mitään plaseboa suurempaa vaikutusta ja suurin valmistaja pakotettiinkin korjaamaan markkinointiväitteitään totuutta vastaavaksi oikeuden päätöksellä.

Vuonna 2016 olympialaisten muotiplasebo oli kuppaus, josta tuskin on urheilijalle hyötyä. Myös suomalaiset huippu-urheilijat ja olympiakomitea ovat menneet markkinakoneiston lankaan käyttäessään vempelettä, jonka hyödylle ei ole tieteellistä perustetta. Edellisissä olympialaisissa Lontoossa puolestaan saatiin esimerkki siitä miten sinällään järkevä hoito lähtee hyppysistä suurentelevan markkinoinnin ansiosta, kun monet urheilijat oli teipattu päästä varpaisiin kinesioteipillä. Teippauksella on paikkansa nivelvammojen ehkäisyssä ja kuntoutuksessa, mutta mukaan tuli väitteitä siitä, miten kinesioteippaus korjaa vaikka mitä ongelmia vesijohtoputkista liikeratojen laajuuteen ja siltä väliltä. Jos kinesioteippaus olisi niin hyödyllistä kuin 2012 väitettiin, luulisi että Riossa teippiä olisi näkynyt vähintään saman verran, mutta ei. Tiede on kuitenkin jo kertonut, että vaikka tästä muoti-ilmiöstä taitavissa käsissä hyötyjä voi ollakin, ei sillä kuitenkaan juurikaan ole mitään mullistavia vaikutuksia, joita ei perinteisemmillä tavoilla saavutettaisi (1, 2).

Miksi humpuuki kiehtoo? Tästä tietenkin herää kysymys,miksi olympiatason urheilija tekisi jotain, mikä ei ole heidän tavoitteidensa mukaista. Selityksenä on arveltavasti jotain yhdistelmää seuraavista: halu uskoa, taikausko, ja halu löytää kilpailuetua. Ajatelkaapa seuraavia olosuhteita. Harjoittelu on saattanut vähän jäädä junnaamaan paikalleen ja tulokset eivät edisty, tulee joku pieni vamma joka syö uskoa, kilpailupaineet ja huoli muiden kunnosta alkavat painaa päälle, tai muuten vaan olo ei oikein ole sataprosenttinen ja isot kisat tai tärkeä ottelu on tulossa. Tällaisessa tilanteessa joku kaveri tulee suosittelemaan että hei, tälläinen olisi joka varmaan auttaa. Helposti voi käydä niin, että urheilija saattaa kokeilla vaikka vähän humpuukiakin viimeisenä keinonaan, jos se nyt kuitenkin toisi sen voiton kotiin. Ja kun todella haluaa ja uskoo että se toimii, niin katso, se toimii, ainakin hetken aikaa. Tätä kutsutaan plasebo-vaikutukseksi. Tuote tai palvelu toimii, koska ihminen vakuuttaa itsensä siitä että se toimii – ei siksi että tuote tai palvelu on hyvä tai fysiologisesti toimiva.

Esimerkki taikauskosta, joka on erittäin yleistä urheilijoilla. Romanialaiset noidat varoittivat Valioliigassa aikanaan pelannutta tähtipelaajaa Adrian Mutua kirouksesta:

– Ei hätää. Kiroukset eivät tehoa minuun, sillä pidän alusvaatteitani aina väärinpäin. Lähde: Toivonen, Jari: Tutkija koripallokentällä. Etnografinen tutkimus suomalaisten koripalloilijoiden maagisista uskomuksista, tavoista ja rituaaleista.

4. Mutta katso nyt kuinka menestyneitä ja suosittuja he ovat, tottakai se toimii! Kilpailumenestys ja kuuluisuus mittarina

Tiiviisti: Se, että joku on internetissä suosittu tai pärjää yksittäisessä kisassa ei tarkoita sitä, että hänen ravintonsa, harjoittelunsa tai muut neuvonsa toimivat.

Jos fitness-idoli menestyy kilpailuissa ja on suosittu ja kuuluisa, onko se jonkin tietyn harjoitusohjelman, yksittäisten harjoitteiden, lisäravinteiden tai muun vastaavan ansiota vai sen ansiota, että kanssakilpailijalla oli huono päivä tai tuomarit olivat puolueellisia ja/tai että idoli on hyvännäköinen ja mukaansatempaava esiintyjä?

Pointtina siis, että jos joku atleetti mainostaa jotain tuotetta tai palvelua, on varsin epätodennäköistä, että tällä yksityiskohdalla olisi ratkaisevaa merkitystä kokonaisuudessa (vrt. Kohta 1). Ensinnäkin harjoittelu, ravinto, lepo ja yleensäkin ihminen psykofyysisenä olentona ovat niin monimutkaisia, että syy-yhteyttä on melko mahdoton yhdestä tapauksesta päätellä. Lisäksi kilpailuihin liittyy omia epävarmuuksia. Kisapäivänä voitto on monesta pienestä asiasta kiinni, ja yhden voitto voi olla enemmän jonkun toisen epäonnistumisen ansiota. Tuomarilajeissa epävarmuutta tuo tuomareiden näkemys ja kaikenlainen politikointi. Tästä voi kysyä Mike Mentzeriltä vuoden 1980 Mr. Olympiakisoista.  Yhden yksittäisen kilpailun tulosta ei saakaan koskaan tuijottaa liiaksi.

Mitä sitten tulee kuuluisuuteen erityisesti sosiaalisessa mediassa, siinä ei ole mitään pahaa. Tämä ei kuitenkaan tee kenestäkään asiantuntijaa tai hyvää valmentajaa. Jos Instagramia selaa, niin aika herkästi näyttää, että suosio perustuu moniin asioihin, kuten jonkinlaiseen lavakarismaan ja kiinnostavan persoonallisuuden esiintuontiin. Eli noin karkeasti ottaen samat syyt kuin minkä vuoksi ihmisistä muutenkin tulee julkkiksia. Jos valmennuskyvyllä olisi asian kanssa jotain tekemistä, esimerkiksi tunnettu valmentaja Boris Sheiko olisi Instagramin suosituimpia some-tähtiä. Mutta ei. Vuoden 2016 lopussa herra Sheikolla oli noin 17 000 seuraajaa Instagramissa, siinä missä todella suosituilla some-atleeteilla oli 3-12 miljoonaa seuraajaa. Sheikon valmentamat urheilijat ovat voittaneen voimanoston maailmanmestaruuskisoissa yhteensä 36 kultaa, 17 hopeaa ja 3 pronssia, useimpien some-atleettien valmennettavat eivät ole voittaneet kuin mahdollisuuden ostaa kallista fitness-teetä.

Surullinen esimerkki: Kisamenestyksen ja titteleiden luotettavuudesta kertoo erään fitness-skenessä kulttimainetta nauttivan antisankarin tarina. Hyvin dokumentoiduissa seikkailuissa  sankari kävi läpi muutaman vuoden aikana ainakin viisi sitoutunutta valmentajaa pilaten yhteistyön ja menetti ainakin kaksi ymmärtäväistä sponsoria. Lopulta hän pääsi sen verran kuntoon, että kehtasi osallistua paikalliseen kehonrakennuskilpailuun, jossa sijoittui sijalle kolme kahden kanssakilpailijan jälkeen. Tämän ansiosta hän voi nyt brändätä itseään ”kansallisesti kvalifioituna fitness-kilpailijana” ja ”pronssisijan voittaneena kehonrakentajana”. Nyt hänellä on reilut 40 000 seuraajaa YouTubessa ja 27 000 seuraajaa Instagramissa.

5. Ja sitten lisätään kuunsäteitä, niin syövät lähtee… Hörhöilevät ja vaaralliset vaihtoehtogurut ja heidän kulttinsa

Tiivistys: erityiskunniamaininta hörhöileville vaihtoehtoguruille, jotka paitsi myyvät keksittyjä oikoteitä onneen, sekoittavat pakkaa ja kylvävät epäluottamusta koeteltuihin ja hyväksi todettuihin ravinto- ja treenineuvoihin uskonnollisten kulttien hyväksi havaitsemilla tekniikoilla.

Varsinaisen fitness-skenen kovan ytimen ympärillä toimii kirjava joukko hyvinvointi- ja wellness- vaihtoehtoguruja. “Vaihtoehtoisilla” hyvinvointiguruilla on ainakin kahdentyyppisiä modus operandeja. Maallisempi on pelkistettynä yleensä seuraava:

1) otetaan jonkin todellinen tai kuviteltu hyvinvointiin liittyvä ongelma,

2) suurennellaan sitä täysin pois mittasuhteistaan ja pelotellaan ihmiset kuuntelemaan,

3) väitetään että kukaan muu, varsinkaan ns. valtavirran terveydenhoidossa, ei osaa ratkaista ongelmaa,

4) tarjotaan kaupallinen helppo oikotie ratkaisuksi, ja

5) puolustetaan tätä ansaintamallia väittämällä kaikkia kritiikin esittäjiä valehtelijoiksi, jonkin keksityn valtiollisen salaliiton jäseniksi, ja/tai jonkin Pahan Korporaation™ palkkalistoilla oleviksi sätkynukeiksi.

Tätä taktiikka ovat menestyksekkäästi käyttäneet mm. Vani Hari, alias Food Babe ynnä muut harhaanjohtavat aktivistit, jotka ovat yrittäneet mustamaalata esim. Tohtori Kevin Foltaa keksityillä ja vääristellyillä väitteillä. Toinen esimerkki on Joseph Mercola, joka on rakentanut hyvinvointiliiketoimintaimperiumin erilaisten salaliittojen ympärille.

Toinen, hengellisempi tai henkistyneempi lähestymistapa on sitten New Age-vaikutteinen David Wolfe -lähestyminen, jossa

1) seuraajia houkutellaan sinällään harmittomalla henkistyneeltä vaikuttavalla pölinällä ja sydäntälämmittävillä meemeillä.

2) Kun luottamus on ansaittu, sitten aletaan myymään salaliittoteorioita, pseudotiedettä ja mihinkään perustumattomia ravinto- ja hyvinvointineuvoja.

David ”Avocado” Wolfella itsellään on Facebookissa noin 12 miljoonaa tykkääjää. Wolfe levittää miljoonille faneilleen ajatuksia, että painovoima on myrkkyä, joka aiheuttaa mm. reumaa, ja kun ihminen kääntyy ylösalaisin, tästä myrkystä (painovoimasta) tulee lääke ja niveltulehdukset paranevat. Hän myös perustelee suolan tärkeyttä mm. sillä, että ilman sitä vesi leijuisi pois eikä pysyisi maapallolla. Lisäksi auringonvalosta saatavaa energiaa ei hänen mielestään tulisi hyväksikäyttää, koska aurinkopaneelit kuluttavat aurinkoa. Hörhörakkaus aurinkoon näkyy myös siinä, että Wolfe kuvailee suklaata superruokana, koska se on “oktaavi aurinkoenergiaa” siksi että se “on planetaarisesti linjassa auringon kanssa”. Myös monet suomalaiset suositut internetvaikuttajat (esimerkki) pitävät Wolfea pätevänä kaverina.

Toinen hupaisa (tai surullinen) esimerkki new age -vaikutteisista hoidoista on tunnetun näyttelijän Gwyneth Paltrowin kuuluisaksi tekemä ulkosynnyttimien höyrykylpy. Hän väittää tämän vaginahöyrytyksen auttavan käytännössä kaikkiin vastaan tuleviin arkisiin gynekologisiin ongelmiin. Tapa on erittäin suosittu Aasiassa ja Afrikassa, mutta alan lääkäreiden mukaan höyrykylvystä käytännössä seuraa riski saada palovammoja ja hiivatulehdus. Höyryttämisen lisäksi Paltrow on myös kunnostautunut gynekologian saralla myymällä kalliita geisha-palloja väitteellä, että ne korjaavat lähes kaiken hormonitoiminnan ongelmista lähtien. Gwyneth taisteleekin näyttelijähörhöjen MM-kisoissa voitosta hyvin tasapäisesti skientologi Tom Cruisen kanssa.

Mitä haittaa siitä on, että uskoo humpuukiin? Usein kysytään, että jos ihminen saa apua vaihtoehtoguruilta, niin mitä harmia siitä on – jos homma toimii ja ihmiset ovat tyytyväisiä niin kaikkihan voittavat? Vaihtoehtoisista hoitomuodoistahan on myös osasta tullut lääketieteessä hyväksyttäviä hoitomuotoja, kun tutkimustietoa aiheista on kertynyt. Yleinen argumentti on myös, että lääkkeistä on hyötyjen lisäksi myös haittoja ja ne ovat iso bisnes. Ihan totta eivätkä asiantuntijat kiellä näitä väitteitä, mutta tässä välissä on hyvä huomauttaa, että samoin ovat myös vaihtoehtohoidot tuottava miljardibisnes ja niissäkin on terveysriskinsä.

”Toistakaa perässä: se että lääketeollisuus tekee paskamaisia temppuja, ei tarkoita että taikapavut parantavat syövän.” – Ben Goldacre, sekä lääketeollisuuden että humpuukin kriitikko, lääkäri. Vapaasti suomennettu sitaatti.

Sinällään perusterveille ihmisille suunnatut vaihtoehtoparannukset, biohakkeroinnit, ja muut kikat ovat kohtuullisen harmittomia, ja niissä ei haaskaannu välttämättä kuin aikaa ja rahaa. Ja jos tarpeeksi uskoo voi käydä niin hyvä flaksi, että jollekin yksilölle hyötyjäkin voi tulla. Mutta kaikki eivät voita: whatstheharm.net ja Tervettä Skeptisyyttä -sivusto ovat keränneet paljon tarinoita siitä miten vaihtoehtohoidot suoraan tai epäsuorasti vahingoittavat ja tappavat ihmisiä, vaikka niitä harjoittavat eivät käytännössä koskaan kerro riskeistä. Viimeisimpien joukossa pH-dieetin keksijä Robert Young, joka tuli kuuluisaksi markkinoimalla fysiologian väärinymmärrykseen perustuvaa dieettiään, johon myös jokunen julkkis lähti mukaan. Hänet on nyt pidätetty ja hän odottaa luultavasti vankeustuomiota, koska hän harjoitti lääkärin ammattia netistä ostetulla diplomilla ja joudutti asiakkaidensa kuolemaa annostelemalla kallista ruokasoodaa suoneen syöpähoitona.

Yhteenveto

Asiat eivät aina ole sitä, miltä ne näyttävät sosiaalisessa mediassa. Tästä syystä ei kannata sokeasti luottaa siihen, mitä some-atleetit tai julkkikset sanovat tuotteista ja palveluista joita he väittävät käyttävänsä. On tärkeää huomata, että jos ihminen on kuuluisa, suosittu tai hyvännäköinen, se ei tee hänestä terveyden, hyvinvoinnin ja harjoittelun asiantuntijaa. Itse asiassa, mitä riippuvaisempia someatleetit ovat somesta ja erilaisista sponsorisopimuksesta, sen varmemmin he sanovat mitä tahansa myydäkseen sponsorin tuotteita ja pitääkseen diilit.

Toimiva harjoittelu ja ravitsemus perustuu tieteelliseen tietoon ja yleisiin perusperiaatteisiin, joita sovelletaan riippuen yksilön tavoitteista, vahvuuksista, heikkouksista ja rajoitteista. Kaikkea ei voi ja kannata kopioida muilta suoraan, vaikka idoli olisi juuri sellainen kuin itsekin haluaisit olla. Annoimme lopuksi muutamia harhaanjohtamisen maailmanmestaruutta tavoittelevia esimerkkejä suosituista internet-tähdistä.

Meillä ei ole mitään kaupallisia tuotteita ja palveluja vastaan. Tärkeä viestimme kuitenkin on, että terveenä, tyytyväisenä, hyväkuntoisena ja vahvana olemiseen ei tarvita sitä sälää, humpuukia ja kikkailua mitä fitness- ja hyvinvointiskenessä ihmisille myydään. Tämän ymmärtäminen vapauttaa aikaa ja rahaa keskittyä olennaiseen, eli hyvään ravintoon, runsaaseen uneen ja napakkaan harjoitteluun. Toki tämä voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että helppoahan näiden perusteiden toteuttaminen arjessa järkevästi vuodesta toiseen ei välttämättä ole. Se ei silti tarkoita, että olisi olemassa joitain salattuja oikoteitä, jotka ovat tiedossa vain kauniilla, kovakuntoisilla, kuuluisilla ja häpeämättömillä.

Tämän kirjoituksen perusteella voi vaikuttaa että nyt näykitään pelkästään some-atleetteja ja valmentajia, joilla on näyteikkuna sosiaalisessa mediassa tai vaihtoehtohoitoja. Emme todellakaan tarkoita, että kaikki suositut some-starat vain myisivät humpuukituotteita ja -palveluita. Esimerkiksi Suomen ”Fitness-skenessä” on monia erinomaisia ja inspiroivia ihmisiä, joista vaikkapa Lihastohtori itse seuraa ja joiden tekemistä hän arvostaa (esimerkkinä vaikkapa Piia Pajunen ja fitoona). Tarkoituksena onkin vain alleviivata, että internetin moottoritiellä on jotakuinkin yhtä paljon roskaa kuin nelostiellä Korson jälkeen, ja tästä pitää sitten ne tiedon kultajyvät jollain siilata. Hyvä puoli tässä on, että kun pitää pään kylmänä, käyttää google-ninjataitoja ja kriittisen ajattelun lihaksia, niin paljon on ihan ilmaista ja hyvää tietoa. Kannattaa myös tutustua uuteen kotimaiseen Antidootti-sivustoon, joka on nimensä mukaisesti vastalääke humpuukia vastaan.

Disclaimer: Tämä juttu ei ole noitavaino somea tai hyvännäköisiä, atleettisia ja suosittuja ihmisiä vastaan. On kerrassaan mainiota, että ihmiset harrastavat liikuntaa, voivat hyvin ja parantavat elämänlaatuaan, sekä jakavat kokemuksiaan somessa ja muualla. Sitä vastoin on väärin, että ihmiset, joiden pitäisi tietää paremmin, huiputtavat harrastajia tuotteilla tai palveluilla, jotka eivät ole niihin käytetyn ajan ja rahan arvoisia. Siksipä tämä juttu on avoimen kriittinen. Muutamia härskeimpiä esimerkkejä lukuun ottamatta emme mainitse nimiä tai tuotteita, koska tavoitteena on kiinnittää huomio itse asiaan. Ymmärrämme täysin myös sen, että esimerkiksi monille urheilijoille voi olla vaikeaa olla hyväksymättä sponssidiilejä epäilyttäviltäkin tuotteilta, kun talous on muutenkin tiukassa.

Myös Lihastohtori-blogi on suosittu (mm. > 40 000 tykkääjää Facebookissa). Joku voisikin ajatella Lihistä somejulkkikseksi ja nyt tällä kirjoituksella kirjoittajat sahaavat oksaa Lihiksen jalkojen alta. Näin ajatteleva ei ole totaalisen väärässä. Tämä kirjoitus kannustaakin ihmisiä ajattelemaan kriittisen rationaalisesti myös tämän blogin suhteen. Lihastohtori-blogin kirjoituksia tai sen Facebook- tai Instagram-päivityksiä ei tulekaan uskoa vain siksi, että blogi on suosittu tai edes koska sen pitäjä on koulutukseltaan tohtori. Sen sijaan kirjoituksen laadussa on olennaista katsoa popularisoiko se tieteellistä/näyttöön perustuvaa rationaalista tietoa neutraalisti ja kattavasti. Muista kuitenkin, että tämä blogi on Lihikselle ja muille kirjoittajille vain harrastus ja tieteelliset artikkelit ovat erikseen ja niiden vaatimaan tieteelliseen tarkkuuteen ei populaariteksti pysty eikä sen ole tarkoituskaan niin tehdä. Kuten Lihis on itse kirjoittanut, hän aivan samoin kuin muutkin tieteentekijät, on ollut usein väärässä. Tämä tiedon luonteen ja erehtyväisyyden myöntäminen erottaakin usein käärmeöljykauppiaan tieteellisen maailmankuvan omaavasta ihmisestä.

Piirainen ja Hulmi

Kalle Piirainen

Kalle Piirainen Kalle on nykyinen innovaatiopolitiikan konsultti ja tuotantotalouden dosentti, jolla on taustaa monipuolisesti harrasteliikunnasta ja urheilusta mm. rugbystä Tanskan 1. Divisioonassa, (maasto-) pyöräilystä ja kuntosali-/voimaharjoittelusta. Kallella on insinöörin lähestymistapa harjoitteluun, eli yritetään kehittää mietittyjä ratkaisuja siihen miten vähistä harrastustunneista saadaan eniten hupia ja tulosta. Samalla alan kirjallisuus on tullut tutuksi. Kallen tavoittaa blogista: https://kartturi.wordpress.com/ ja Instagramista nimimerkillä  @k4rtturi.

Kuva. Kirjoittaja lempipuuhissaan (mustassa peliasussa) – pelaamassa rantarugbyä Tanskan maajoukkueen kanssa

Tämä kirjoitus pohjautuu aiemmin Kallen blogissa julkaistuun englanninkieliseen kirjoitukseen, joka on nähtävissä täällä. Tämän kirjoituksen tekoon kommenteillaan vaikutti myös tanskalainen Mia Sand, joka paremmin tunnetaan Instagramissa nimellä MissMiaFit. Mia on fitness-harrastaja, malli, ja terveydenhoitoalan ammattilainen. Seurailen myös mm. Stan Efferdingiä ja @RPDMikeä.