Kannanottoja ajankohtaisiin terveysaiheisiin: lääkkeet, luontaistuotteet, suositukset ja asiantuntijat

Otan tässä kirjoituksessa sananvapausviikon kunniaksi kantaa moniin ajankohtaisiin foorumeilla ja somessa esitettyihin paljon tappelua aiheuttaneisiin kysymyksiin. Aiheina ovat mm. lääkkeet vs. luontaistuotteet, ruoka- ja lääketeollisuus, ravintosuositukset, tutkijat ja Itä-Suomen yliopisto.  Jotkut teistä ovat varmasti eri mieltä kanssani joistain asioista, mutta älkää antako sen häiritä. Asiat riitelevät, eivät ihmiset.

Lääkkeet ovat valvotumpia kuin luontaistuotteet. Tämä on totta. Lääkkeen pitää käydä läpi ensin mittavat kokeet soluilla ja eläinkokeissa. Näihin kuuluu vaikutuksen lisäksi vaikutusmekanismin selvittäminen. Tämän jälkeen on luvassa monivaiheiset ja monivuotiset kliiniset kokeet ihmisillä jos on perustellusti syytä olettaa, että vaikutus voisi olla positiivinen. Usein näin ei sitten lopulta kuitenkaan ole. Tällöin lääke ei saa myyntilupaa.

Sen sijaan luontaistuotteissa toimiikin pitkälti vain markkinan lait. Myyntiin saa laittaa tuotteita, joiden turvallisuutta ei ole tarvinnut osoittaa mitenkään. Joissain tuotteissa toki on positiivisia vaikutuksia ja siten potentiaalia, mutta valitettavasti usein sisältö ei ole sitä mitä luvattiin ja riskit ovat suuremmat kuin hyödyt (esim. Newmaster ym. 2013). Uuden arvion mukaan esim. USA:ssa päätyy vuosittain 23 000 ihmistä ensiapuun ravintolisien nauttimisen takia (Geller ym. 2015, lue lyhyt katsaus tästä). Tämä on toki arvio, mutta hälyyttävä lukema joka tapauksessa. Blogin lukijoita kiinnostanee myös se tieto, että tässä tutkimuksessa melko isokin määrä sydänoireista liitettiin kehonrakennuslisiin ja painonpudotusvalmisteisiin. Tästäkin huolimatta luontaisiin tuotteisiin tai ravintolisiin liitetään usein ajatus, että mitä haittaakaan niistä on. Mm. What´s the harm -sivusto antaa paljon yksittäisiä esimerkkejä siitä, että haittojakin on kun maalaisjärki unohtuu… No, tässä kohtaa on toki hyvä mainita, että myös monet lääkkeetkin aiheuttavat usein suuriakin sivuvaikutuksia ja ongelmia. Eli asia ei ole mustavalkoista. Tästä lisää esimerkkejä myöhemmin.

Vaihtoehtoinen ja luontainen on huuhaata. Ei varsinaisesti. Kovan tieteellisen työn avulla vaihtoehtoisista keinoistakin seuloutuu toimivia lääkkeitä terveydenhoitoon. Loistavaa Tervettä skeptisyyttä blogia siteeraten annan esimerkin tuoreesta lääketieteen nobelistista: ”Farmakologi Tu Youyoun työ perinteisen kiinalaisen lääketieteen parissa herättänee mielenkiintoa myös nykyisissä vaihtoehtolääketieteen piireissä. Hän löysi malarialääke artemisiinin kaiken kaikkiaan 2000 perinteisen rohdoksen joukosta. 

…Tu Youyou teki työnsä kaikkien hyvien tieteellisten periaatteiden mukaisesti. Hän teki huolellista tutkimusta ensin yksittäisten rohdosten tasolla päätyen lopulta eristämään kesämaruna (Artemisia annua)-kasvista sen vaikuttavan ainesosan. Se mahdollisti artemisiinin tarkemman tutkimuksen ja ennen kaikkea annostuksen hallinnan. 

Perinteisten rohtojen seassa on paljon toimivia ja toistaiseksi tuntemattomia yhdisteitä. On kuitenkin tärkeää, että ne etsitään tarkoin ja tutkitaan sen sijaan että hoitoja perusteltaisiin perinteillä tai ”luonnollisuudella”.

Koska lääkkeitä säätelee viranomaiset, ne ovat harmittomia. Ei. Kaikessa pitää punnita hyötyjä vs. haittoja ja silloin tällöin katastrofejakin on sattunut myös lääkeviranomaisille. Esimerkiksi fenfluramiinia ja dexflenfluramiinia sisältävät lääkkeet hyväksyttiin yllättävää kyllä markkinoille. Myöhemmin Jenkkilän ravinto- ja lääkeviranomainen FDA veti ne kuitenkin sieltä pois, kun vakavia terveyshaittoja paljastui. Esimerkiksi Ben Goldacre on kirjoittanut monesti lääketeollisuuden ja -tutkimusten ongelmista. Itsellänikin löytyy mm. erinomainen Bad Science-kirja kirjahyllystä. Lisäksi hänen Bad Pharma-kirjansa kurittaa tosissaan lääketeollisuutta, monin paikoin ihan aiheesta. Yksi ongelmista on tilastotieteen väärinkäyttö tulosten tulkinnassa. Eli löydetään liian helpolla tilastollinen vahviste sille, mitä halutaankin. Parantamisen varaa on siis tälläkin sektorilla ja paljon. Puolueettoman tiedon lisäämiseksi tarvitaankin enemmän neutraalia perustutkimusta (päättäjät vink vink).

Video. Pasila-sarjan Rauno Repomiehen legendaarinen ”Anna mulle lääkitystä” -biisi.

 

Lääketeollisuus tietää miten sairaudet, kuten syöpä, parannetaan ja ehkäistään, mutta pitää sen salassa. Höpöhöpö. Tässä erinomaisessa artikkelissa kerrotaan 10 syytä miksi nämä salaliittoteoriat ovat läpimätiä. Myös Reijo Laatikaisen tuore kirjoitus linkkeineen on erinomainen. Valitettavasti osa esimerkiksi syövistä on sattumaa ja huonoa tuuria eikä ympäristöä, elämäntapoja ja geenejä voi aina syyttää (Tomasetti ja Vogelstein 2015). Toisaalta tämä on hyvin lohdullista. Kaikkeen emme voi vaikuttaa ja siksi liiallinen stressi kaikesta on turhaa.

Video. Monet vähättelevät lääketieteen kädettömyyttä ehkäistä sairauksia ja siinä varmasti ollaankin usein oikeassa. Mutta kun ”kakka” on jo housussa, jokainen voi miettiä itsekseen miten käy, jos näyttöön perustuvan toiminnan sijaan käytetään esimerkiksi homeopatiaa ensiavussa, kuten tässä mahtavassa brittikomediapätkässä näytetään.

Ruokateollisuus on kaiken pahan alku ja juuri. Ei (ja kyllä). Tottakai teollisuudella on aina tarve tuottaa rahaa. Mutta ei teollisuuskaan pääse mälläämään miten tahtoo. Viranomaiset, joiden valintoihin vaikuttaa mm. tutkimusnäyttö, onneksi rajoittavat mielipuolista toimintaa. Yhtenä tuoreena esimerkkinä FDA vaatii, että teollisuuden tulee poistaa terveydelle haitalliset transrasvat tuotteistaan kolmen vuoden kuluessa. Suomestahan transrasvat ovat jo lähes kuolleet sukupuuttoon.

Me päällisin puolin terveellisesti elävät sporttiset ihmiset elämme usein terveyskuplassa emmekä näe lähikuntosaliamme pidemmälle. Iso osa kansasta ei ajattele kuten me. Elämässä valintoihin vaikuttavat muutkin asiat kuin suhinaton suolisto, isot lihakset, six-pack ja 200 kg jalkakyykky. Ihmiset perustelevatkin pikaruokavalintaansa terveellisemmän ja kehonkoostumusta ja suorituskykyä kehittävämmän ruoan sijaan mm. argumenteilla nopeus, helppous ja hyvä maku (Hurt ym. 2010). Näihin on teollisuus tietysti iskenyt kiinni. Joka tapauksessa ihminen voi teoriassa itse valita, syökö runsaasti epäterveellistä ruokaa vai ei. Koulutuksen ja sivistyksen avulla ihminen voi oppia uusia terveellisempiä tapoja… jos itse haluaa.

Kuva. Muitten valinnat tuntuvat usein väärille ja on helppo syyllistää vaikka omassa tekemisessäkään ei olisi hurraamista.

Ravintosuositukset ovat hanurista. Usein arvostellaan erilaisia suosituksia, mutta usein arvostelijat eivät ole lukeneet edes suosituksia ja arvostelevat toisen käden kautta. Reijo Laatikainen on tehnyt sivuilleen erittäin hyvän esityksien uusimpien ravintosuosituksien yhteydestä parempaan terveyteen. Eli muutkin perusteet suosituksille on kuin vain ruoka- ja lääketeollisuuden etu. 

Täydellisiä suositukset eivät kuitenkaan ole koskaan, kuten kerroin aiemmin, onhan ihminen yksilö, jolla on omat tavoitteensa ja mielihalunsa. Yleiset valtakunnalliset ravitsemussuositukset ovat yksilön suositusten sijaan aina osittain myös poliittinen päätös. Näissä suosituksissa otetaankin huomioon terveyden lisäksi paikallinen ruokakulttuuri, talous, ekologia ja eettisyys. Onko tämä hyvä asia, siitä voidaan olla montaa mieltä. Itse en yleensä otakaan kantaa arvoihin ja aatteisiin. Näin sananvapausviikolla kommentoin kuitenkin, että minusta esimerkiksi paikallisen ruokakulttuurin tukeminen on järkevää monessakin mielessä. Tosin tykkään minäkin etnisestä ruoasta. Söin esimerkiksi Meksikossa lihapullia perunamuusilla ja oli erittäin hyvää.

No, takaisin asiaan. Ehkä voisi hyvä olla näiden nykyisten kokonaisvaltaisten suositusten lisäksi erikseen viralliset terveys- ja hyvinvointisuositukset. Ihmiset ovat hämillään, kun eivät ymmärrä milloin suosituksien taustalla on terveys ja milloin esimerkiksi ekologia. Voi toki olla, että asiat menevät tällöin liian monimutkaisiksi. Eihän nytkään ihmiset jaksa lukea suosituksia, saati sitten toteuttaa niitä…

Se on tutkittu ja siksi fakta. Yksittäinen tutkimus ei riitä, vaan tarvitaan useita laadukkaita tutkimuksia riippumattomista laboratorioista. Tieteessä on totuus on myös aina totta toistaiseksi. Tieteellisten tutkimustulosten vetäminen pois lehdistä esimerkiksi virheiden johdosta (epärehellisyyttä tai tahattomia virheitä) lisääntyy myös koko ajan. Tämä on hyvä asia ja kertoo siitä, että virheistä jää kiinni ja tutkijan ei missään nimessä kannata uhrata uraansa epärehellisyydelle.Myös väitteet siitä, että rahalla voisi ostaa ison joukon tutkijoita ja heidän mielipiteitään on lähtökohtaisesti väärin. Jos joku yksittäinen tutkija on eksynyt sivupolulle hyvän tieteen tekemisen periaatteista, niin tästä ei tule tehdä johtopäätöksiä, että tämä olisi yleinen trendi.

Tutkija tai muu asiantuntija on aina oikeassa.  Vaikka olisi professori ja perehtynyt asiaan kymmenien vuosien ajan työkseen, voi silti olla niin jämähtänyt norsunluutorniin omien uskomustensa kera, että voi olla väärässä. Suuri joukko asiantuntijoita on kuitenkin erittäin harvoin yhtä aikaa väärässä. Asiantuntijaa luotettavampi onkin monta asiantuntijaa ja asiantuntijoiden yhteisymmärrys silloin kun sellainen on olemassa… ja moniin asioihin on.

Itä-Suomen yliopisto pitäisi lakkauttaa? Itä-Suomen yliopistossa on n. 15 000 opiskelijaa ja yli 2500 työntekijää melkein sadassa koulutusohjelmassa/pääaineessa uskontotieteestä lääketieteeseen. Koko puljuko pitäisi lakkauttaa sen vuoksi, että yhden professorin tai dosentin mielipiteet ravitsemuksesta eivät satu miellyttämään? Muutama tutkija on tosiaan usein kyseisestä tahosta ollut esillä mediassa ravitsemuksesta viimeisten vuosien aikana ja vielä melko provosoivalla tavalla. Tämä onkin ärsyttänyt monia. Ongelmana on usein se, että media haluaa jyrkkiä mielipiteitä esittäviä ihmisiä esiin eivätkä ihmisen tieteelliset meriitit ja esiintymistaidot aina korreloi positiivisesti keskenään. 

Usein arvostelijat unohtavat, että esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa tehdään todella laadukasta tutkimusta monella sektorilla. Tästä esimerkkinä voisi mainita vaikkapa geeniterapian tutkimus Seppo Ylä-Herttualan johdolla. Itsekin teen tällä hetkellä yhteistyötä Itä-Suomen yliopiston kanssa. Tutkimme mm. mielenkiintoista proteostaasi-ilmiötä lihaskasvussa, liikunnassa ja lihastaudissa. 

Yhteenveto. Asiat eivät usein ole ihan niin dramaattisia ja mustavalkoisia kuin niiden väitetään olevan. Toivoisinkin ihmisille sensaatiohakuisuuden sijaan neutraalimpaa otetta terveyskeskusteluun. Toivon tähän(kin) kirjoitukseen sivistynyttä kommentointia. Kuten aiemmin kirjoitin, ei ole olemassa kaikille parasta tapaa harjoitella tai syödä. Usein monet täydellisiksi mainostetut tavat vaikkapa syödä eivät ehkä sittenkään ole niin hyviä ja superihmiseksi tekeviä kuin mainostetaan. Kuten tässä erinomaisessa haastattelussa todetaan, liiallinen täydellisen syömisen tavoittelu voi sairastuttaa ja vähentää merkittävästi hyvinvointia. 

Seuraavaksi jälleen artikkeleita treenistä, lihaksista  ja ravinnosta. Sitä ennen voit katsoa vielä kuitenkin lyhyen huumoripätkän Pasila-komediasarjan Rauno Repomiehen lääkekokeilusta.

Juha Hulmi