Ns. ”puhdasruoka” ja puhtaasti/siististi syöminen (eng. ¨clean eating”) on nykyään melko trendikäs tapa elää. Tässä jutussa kirjoittelen, mitä tästä trendistä kannattaa ehkä ajatella. Juttu on suunnattu urheilijoille, kuntoilijoille, ravintofriikeille ja kaikille muillekin.
Mitä on ”puhtaasti syöminen”? Ruokavalioita on todella moneen lähtöön ja se mitä joku pitää puhtaana ei välttämättä ole kaikkien mielestä puhdasta (ks. kuva yllä). Puhdistettu sokeri ja puhdistettu merisuola eivät ole sama asia kuin ”puhdasruoka”. Ravinnon epäpuhtauksia ovat tietysti lika minkä ympärillä monessa kehitysmaassa syödään, mutta myös teollisuuteen, liikenteeseen ym. liittyvät ympäristömyrkyt, saasteet jne. Suomessa ilmaa ja järviä voidaan pitää puhtaina, ruokiin lisätään vain vähän torjunta-aineita jne. Eli syömme monilla mittareilla puhtaammin kuin monet muut. Tämä ei tietenkään puhdasruokafanaatikoille riitä. He tekevät kaikkensa sen eteen, että he söisivät prosessoimatonta ruokaa, friikkaantuvat perinteisesti puhtaana pidetyistä asioista kuten hanavedestä ja välttävät viimeiseen asti kaikkea mitä löytyy tavallisesta ruokakaupasta, koska ”ruokateollisuus on iso salaliitto kaikkia meitä vastaan, jotka haluavat olla terveitä”.
Puhdas ruoka on toki salaliittoteorioita ja muita ääriesimerkkejä lukuunottamatta aatteena ihan hyvä. Esimerkiksi Suomen metsissä on paljon ravinteikkaita kasveja ja marjoja, joita hyödynnetään nykyään liian vähän. Minulla vain itsellä nousee joskus molemmat rintakarvat pystyyn kirjoituksista, joissa suorasti tai epäsuorasti väitetään, että esim. yli 99,99 % urheilijoista saati sitten tavallisista ihmisistä syö aivan väärin ja sairastuttaa itsensä ruoalla. Tällaiset väitteet aiheuttavat nosebo-efektin. Siinä negatiivisista oletuksista/väitteistä syntyy negatiivinen lopputulos, vaikka oletuksilla ei olisi mitään perää. Nosebo on siis plasebon vastakohta. Monet ihmiset ovat helposti alttiita suggestiolle. Kun joku ihminen (varsinkin itse kovassa kondiksessa oleva) kertoo vakuuttavasti, että jokin ruokavalio on myrkkyä, niin se jo riittää aiheuttamaan joillekin ihmisille fyysisiä ja biologisia oireita. Siis jos ei ala noudattamaan tämän ”gurun” oppeja. Ruoansulatusjärjestelmä on erityisen altis negatiivisille ajatuksille. Samoin kuin plasebolla voi vähentää suolistovaivoja, niin nosebolla niitä voi pahentaa huomattavasti. Stressi yleensä pahentaa suolisto-oireiden määrää. Nosebolla saa myös helposti mm. päänsäryn. Älä siis stressaa liikaa ja ota kaikkia pelotteluja liian todesta.
Puhtaaseen ruokavalioon on hyvä pyrkiä, mutta ihmiselimistö pystyy sopeutumaan monenlaisiin oloihin. Olisin enemmän huolissani passiivisesta elämäntavasta (jonka haitoista on oikeasti paljon tutkimusnäyttöä) kuin ”elintarvikemafian” salaliitoista tai vaikkapa lisäaineista. Nitraatti/nitriitti on kuluttajien mukaan paha kun se esiintyy lihaleikkeissä, mutta kun sitä on pinaatissa, niin se on hyvä juttu. Tai jos sitä otetaan lisäravinteena, niin sitten vasta se onkin hyvä juttu kun se lisää mahdollisesti kestävyyttä ja voimaa kuten kirjoitin aiemmin ja tietyssä mielessä sitä voi ajatella terveellisiksi. Marjoissa on luonnostaan niitä kauheita E-koodeja. Meidän kermaperseiden on joskus hankala tajuta, että jossain maailman kolkassa esim. säilöntäaineet estäisivät ruoan pilaantumisen ja pelastaisivat tuhansien ihmisten hengen joka vuosi. Toki osa lisäaineista on aidosti turhia.
Puhtaasti syöminen menee joskus överiksi ja paljon liikkujalla jää energiansaanti liian vähäiseksi. Jotkut ääripäät ovat jopa sitä mieltä, että puhtaasti syöminen on myytti, koska tutkimusnäyttö friikkipuhtaan ruoan puolesta on vähäistä, tai kun puhutaan urheilusta, niin sitä ei oikeastaan ole olleenkaan. Patrik Borg puhuu liian hyvin syömisen ongelmista ja haasteista ja Layne Norton kertoo ruokarajoitteisen elämän yhteyksistä ortoreksiaan, joka on esimerkiksi fitness-maailmassa ja monissa muissa lajeissa yleistä. Patrik kiteyttää näin: ”Liian hyvän syömisen voi käytännössä tiivistää siihen, että henkilö yrittää liki kaikessa syömisessään tehdä vain järkeviä ratkaisuja”. Hän jatkaa: ”Tällaisessa syömisessä osa syömisvalinnoista on aidosti luontevia ja huolettomia – mutta osa väkinäisiä ja ajoittain ahdistusta tuottavia. Eli kyseessä on ainakin hyvinvointia nakertava syöminen.”. Hän kertoo myös siitä, kuinka urheilija ei usein syö riittävästi panostaessaan yksipuolisesti koko ajan puhtaaseen ruokaan. Urheilija tarvitsee paljon energiaa ja laihin sekä nääntynein harvemmin voittaa.
Varsinkin lihaskasvuun tähtääville energiavaje tuottaa ongelmia. Itselläkin käy helposti niin, että terveystietoisesti syöden huomaan usein syöväni liian vähän monena päivänä. Ravinteikkaan, proteiini- ja kasvispainotteisen ruoan kylläisyysvaikutus on suuri. Terveystietoisen urheilijan pitääkin varmistaa riittävä energian määrä varsinkin jos noudattaa useita helposti kyllästävää ja/tai ruoka-aineita rajoittavaa ruokavaliota. Kehonrakennuksen harrastajien ruokavaliota pidetään usein ainakin melko terveellisenä. Kuitenkin monissa tutkimuksissa juuri tällainen monotoninen ja yksipuolinen ruokavalio on riittämätöntä mm. monien vitamiinien ja kivennäisaineiden suositellun / optimaalisen saannin kannalta (Kleiner ym. 1994, Kleiner ym. 1990).
Mikä urheilussa ratkaisee? Kun puhutaan kovaan fyysiseen kuntoon pääsemisestä tai menestymistä urheilussa, niin harjoittelu (fysiikka, tekniikka, joukkuepeli, henkinen kapasiteetti, lepo jne.) on tärkeää. Ravinto on tietysti myös tärkeää, mutta ravinnon ylikorostaminen ei tee kenestäkään pehmeäkätistä jääkiekkoilijaa tai sulavaliikkeistä ja vahvaa telinevoimistelijaa. Olen kirjoittanut hyvään fyysiseen kuntoon pääsyn olennaisimmista asioista aiemmin. Tietysti se urheilija joka on terve, tuppaa yleensä pärjäämään paremmin kuin paljon oireileva urheilija ja tässä tietysti ruokavalio on yksi tekijä, jota kannattaa viilata jos tarvetta on.
Miten sitten menestyvät urheilijat syövät? Voisi olettaa, että urheilumaailmasta varmasti löydämme helposti, että huiput syövät ”puhtaammin” kuin muut eikö niin? No ei. Joillekin urheilijoille ja ihmisille ruokavaliolla ei näytä olevan suurtakaan väliä kunhan syö riittävästi. Etiopialaiset kestävyysjuoksijat, jotka tunnetusti voittavat meidät länsimaiset minuuttikaupalla syövät näin (Beis ym. 2011):
”The diet consisted mainly of vegetable sources (approximately 88%) with only a small portion of meat (approximately 12%). Breakfast consisted typically of milk, porridge, omelet and bread. Lunch comprised mainly of vegetable sources such as pasta, rice and lentils, while meat was served only twice a week and dinner was similar to lunch.”
3000 – 10 000 metrin juoksuissa ei pärjää pelkällä rasvalla, vaan hiilariakin pitää olla koneistossa. Syömällä paljon näiden urheilijoiden proteiininsaantikin on n. 1,5 g/kg, vaikka ruoka onkin periaatteessa suhteellisesti hyvin proteiiniköyhää. Näiden urheilijoiden ruokavalio lienee monessa mielessä puhdasta, mutta monien suosittujen ruokavalion kannattajat hengittävät jo paperipussiin. Jos huippu-urheilija voi päästä tällaisella tavallisella ruokavaliolla huippukuntoon, niin mikset sinä voisi päästä edes melko hyvää kuntoon?
Tällainen ”mutta kun joku muukin” -argumentti ei tietenkään läpäise pätevän tieteellisen argumentoinnin seulaa. Mutta käytän silti sitä tässä artikkelissa ihan häpeilemättä. Ehdottomasti tarvittaisiin laajoja kokeita, joissa ”puhtaan ravinnon” vaikutuksia tutkittaisiin satunnaistetusti kunnon plasebokontrolloiduilla koeasetelmilla ”likaiseen ja myrkylliseen ruokavalioon”. Itse en epäile yhtään terveellisen ruokavalion etuja, mutta tutkimusten puute häiritsee tietysti tutkija kun olen.
Otetaan siis lisää urheilijaesimerkkejä. Itse rankkaan tällä hetkellä ehkäpä maailman kovimmaksi urheilijaksi Usain Boltin. Hän varmaan syö ”puhtaasti”, koska on niin ylivoimainen? No ei. Hänen syömisensä on vähän mitä sattuu. Mm. Pekingissä 2008 kolme kertaa McDonaldsissa päivässä jos IS-lähteeseen on uskominen. Juoksisiko Usain Bolt vielä kovempaa paremmalla ruokavaliolla? Ehkä hieman, mutta kukaan ei tiedä kuinka paljon ruokavalion hienosäädöllä olisi merkitystä juuri Usain Boltille. Nuorena voi lahjakas päästä huipulle melko huonollakin ruokavaliolla. Ongelma tulee sitten usein siinä, että kuinka kauan tällainen ura voi jatkua. Pekingissä 2008 Bolt olikin parhaimmillaan. Sen jälkeen ura on hieman laskussa, mutta on mahdotonta sanoa, että onko tässä ruokavaliolla jotain merkitystä.
Gluteenifriikkaus. Tämä ei ehkä kuulu tähän artikkeliin, mutta otan sen mukaan, koska monet puhdasruokafanaatikot pitävät gluteenia kaikkein pahimpana myrkkynä. Gluteeni on tiettyjen viljaproteiinien muodostama aine, jolle keliaakikoille on nollatoleranssi. Lisäksi jotkut ihmiset ovat gluteenille yliherkkiä. Olisko suurimmalla osalla suolistovaivojesti syynä kuitenkin FODMAPit eli fermentoituvat hiilarit? Reijo Laatikaisen artikkeli aiheesta kannattaa lukea. Tai joittenkin yksittäisten ihmisten tapauksissa myös joissain tutkimuksissa osoitettu luulotauti voi olla syynä oireisiin? Lue myös nämä: 1, 2. Tarkka ja rajoittava ruokavalio varsinkin yhdistettynä miinuskaloreihin on myös riski syömishäiriöille ja voi pahimmillaan viedä terveyden. Itse toki iloitsen kaikkien niiden puolesta, jotka ovat päässeet oireistaan eroon tapahtuu se sitten tiettyjen ruokien välttämisellä tai jollain muulla tavalla.
Kaikille jääkiekkoilijoille ei sovi joka aterialla (tai ollenkaan) pasta (sisältää gluteenia), mutta monille se on edelleen erinomainen energian- ja hiilihydraatinlähde seuraavaan peliin tai pelistä palautumiseen. Jääkiekossahan pääenergianlähde suorituksessa ovat juuri hiilihydraatit ja päivittäinen energiantarve on erittäin kova.
Jos maitopoika Teemu Selänne olisi pastan ja maidon eli ”suolistomyrkkyjen” sijaan juonut vain suodatettua vettä ja itse pyydystettyjä luomukrokotiilejä, niin hän olisi joka vuosi tehnyt yli 100 maalia ja olisi nyt vasta 34-vuotias!
Lihastohtorin vinkit. Mahdollinen stressi siitä, että joutuu usein tai jopa aina kieltäytymään tavalliseen nykyihmisen elämään kuuluvista asioista on harmillista ja voi itsessään aiheuttaa ongelmia. Ruokailun pitäisi olla myös nautinto eikä vain väkinäistä ravinteiden työntämistä mahalaukkuun.
Stressin lisääntyminen on urheilua harrastavalle turmiollista (Bartholomew ym. 2008, Stults-Kolehmainen ym 2012). Urheilijan elämä on usein hektistä eikä hän pysty keskittymään kuin muutamaan asiaan kerrallaan. Jos esim. matkoilla ja leireillä joutuu jokaisesta syömisestä stressaamaan, niin valitettavasti joku muu mahdollisesti vielä tärkeämpi tekijä helposti kärsii. Toki jos stressin saa vähentymään panostamalla kaikkensa siihen mitä suustaan laittaa alas, niin se on hyvä asia ja silloin tottakai kannatettavaa. Samoin jos jotkin ruoka-aineet aiheuttavat ongelmia vaikkapa terveydelle, niin ilman muuta ne kannattaa karsia ruokavaliosta pois. Ihmiset ovat erilaisia.
Friikeimmässäkin puhtaan ruoan aatteessa on paljon hyvää, mutta koko kansan tai edes kaikkien urheilijoiden ruokavalioksi siitä ei ole. Tietynlainen kultainen keskitie tai kompromissi on suurimmalle osalle mielestäni paras ratkaisu. Eli panosta aitoon ruokaan, mutta älä ota siitä liian kuitenkaan suurta stressiä, jollei sinulla ole jotain hyvää syytä toteuttaa tiukkaa ja rajoittavaa ruokavaliota. Itse suosin melko rentoa, mutta urheilullista elämäntapaa, josta aiemmin kirjoitin. Joillekin vaaditaan omiin tavoitteisiin tiukempi ruokavalio ja joillekin riittää löysempi. Täydellistä ruokavaliota tuskin on olemassakaan. Ottakaa oppia puhtaan ruoan ideologian hyvistä puolista, mutta älkää uskoko kaikkia pelotteluja. Itselleni kotimainen ruoka on mieluisin valinta, koska se on puhdasta ja turvallista ja tällaisina kansantaloudellisesti vaikeina aikoina muutenkin järkevä ratkaisu. Eksoottiset superfoodit ovat trendikkäitä ja usein ravinteikkaita, mutta myös harmillisen usein epäpuhtaita eli sisältävät paljon torjunta-ainejäämiä. Syön niitä silloin tällöin. Itse pyrin kokkaamaan pääosin aitoa ruokaa, joka on joskus luomua. Vastapainoksi syön myös ns. ”roskaruokaa” silloin tällöin, jos on kova ja nopea energiantarve. Tällöin nälästä eroonpääsy on oman sen hetkisen henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää.
Juha Hulmi
Lihastohtori 
Hyvää settiä. Mitäs mieltä olet leangainsista? Aika paljon saanut mediahuomiota nuo pätkäpaastot.
Kiitos. Lengains on ihan toimiva ja tutkimusnäyttöäkin tueksi.Mutta ei se kaikille sovi.
Tosi hyvä artikkeli.
Olen lueskellut kiinalaista lääketiedettä, siinä katsotaan tunteiden olevan ihan yhtä tärkeä vaivojen aiheuttaja kuin ravinnon, esim huolet ja pelot vaikuttaa voimakkaasti elimistöön.
Jos on kovin herkkä ihminen, kuten itse, niin lisäaineetkin haittaa jonkin verran enemmän. Aiemmin tuli syötyä pikkutarkasti, olen kuitenkin nyt päätynyt tuohon aika samaan tilanteeseen kuten mainitset, roskaruokaakin silloin tällöin. Joustaa niin pysyy paljon paremmassa kunnossa, ilman huolia ja pelkoja. Ainakin se oli tärkeä huomata itselle että silloin kun ei vielä tiennyt mitään terveellisestä ruuasta, tuli elettyä paljon huolettomammin, ja todennäköisesti oli siksi ihan kohtalaisen hyvässä kunnossa vähän heikommallakin ruualla.
Myöskin kauppiaan näkökulmasta olisi varmasti erittäin ikävää jos ilman lisäaineiden käyttöä joutuisi heittämään esim 90% ruuasta roskiin. Samoin ravintoloissakin melko hankalaa aivan pikkutarkkaan toimia ilman kompromisseja.
kiitos, näin on
Mun mielestäni ravinnepuoli on niin monen muuttujan tulos, että sen ymmärtäminen vaatii aivan liikaa. Osaoptimointi kukoistaa ja itselleen sopivia asioita mainostetaan kaikille sopivana. Ei ole helppo aihe. Linus Pauling meni kanssa jo aikoinaan sekaisin asioista ja sortui salaliittoteorioihin vaikka ilmeisen fiksu mies olikin.
Mukava kirjoitus oli lukea ja pohtia aihetta.
kiitos. Jep, mukava jos herättää ajattelemaan ja pohtimaan. Täydelliseen ei kukaan pysty eikä edes tiedetä mitä se on. Onko se siis tavoiteltavaa?
Luotan tässä samaan kuin ideaalikaasulaissa. Verrataan täydellisyyteen, mutta ymmärretään, että sinne ei voi päästä.
heh 😉
Kutakuinkin noin, mutta näin vanhempana korostaisin tuota iän merkitystä. Nuorena pärjää todella vaikka Saarioisten pitsoilla, mutta vuosi vuodelta ruoka muuttuu tärkeämmäksi. Oma ruokavalioni on muuttunut hurjasti eikä turhaan.
Nyt 71 v. kunto on pikemminkin paranemaan päin. Minulla on se etu, että en nuorena aktiivisesti kuntoillut, joten kun aloitin 65 vuotiaana salilla käynnit, niin vaikutukset alkoivat näkyä heti. Tähän kun lisää terveelliset sapuskat, niin golfkentällä on kiva kipaista jonkun mäen päälle ja katsoa ikätovereitteni puuskuttamista.
Kiitos muuten siitä voimaharjoittelujutusta vanhemmille. Se tuntuu tekevän gutaa, vaikka aika kevyesti sitä teenkin.
Jeps. Ravinto on tärkeää, mutta kuten jutun pointti olikin, niin sen ei tarvitse olla elämän keskipiste. Suosittelen tottakai terveellisesti elämistä kaikilla tavoin ja kuten sanoit iän myötä sen tärkeys koko ajan korostuu.
Usain Boltin ruokailusta vielä: http://ftw.usatoday.com/2013/11/usain-bolt-ate-1000-mcnuggets-at-the-beijing-olympics/
Pikajuoksussa 40-200 m rentous vaikuttaa nopeuteen äärimmäisen paljon. Enemmän kuin se mitä lautaselta löytyy. Meillä jäykillä suomalaisilla olisi paljon opittavaa näiltä rennoilta sambaajilta.
Boltin nugettien syönti Pekingissähän on oikeastaan vanha juttu, mm: http://yle.fi/urheilu/boltin_salainen_resepti_toi_blakelle_mm-kullan/5413658 mutta näköjään hänen kohdallaan samasta asiasta voi tehdä monta uutista. Tietenkään ei kolmen vuoden työtä voi pilata syömällä parina päivänä ennen kilpailua jotain vähemmän laadukasta tai köyhempää ruokaa.
Juu mäkin kirjoitin siitä tän jutun lopussa vuosi sitten: https://lihastohtori.wordpress.com/2012/12/22/lihansyonti/
Toki monet urheilijat syövät terveellisesti. Tämä oli vain esimerkki, että ei ole pakko friikkailla, vaikka haluaisi olla maailman paras… jos on geenit ja muut olennaiset seikat kunnossa. Boltin ja monen muun kohdalla rento syöminen ei ajoitu vain kisoihin. Joillain syöminen sitten on jo toisessa ääripäässä liiankin rentoa. Se näkyy usein siinä, että urheilija ei enää näytä urheilijalle. Tämä on myös harmillisen usein totta.
Kiitos hienosta kirjoituksesta!
Nykyinen ruokahifistely on johtanut siihen, että välillä aktiivi-kuntosporttareiden kahvipöydissä on pelkästään raakasuklaata ja foliovuokiin taputelta gluteiinitonta, hiilaritonta ja maidotonta mössöä, jota kutsutaan raakakakuksi sekä kenties pari pähkinää. Toinen vaihtoehto on, että osalla illan istujaisiin tulijoista on omat purkit mukana, kun Mitään illan isännän tai emännän tekemää, usein leipomaa, ei voi kuulemma syödä. Toivottavasti tämä trendi menee pian ohi. Hankalaksi menee, yhteisten illallisten tekemisen….
Jeps, samaa mieltä, kiitos. Kisaajat ymmärrän täysin vimppa viikot ennen kisaa, mutta että jotkut perus kuntoilijat haluaa ympäri vuoden. Asettaa haasteen normaalille sosiaaliselle elämälle. Mutta ei siinä mitään ja toki vaikkapa raakasuklaa joskus itselläkin lautasella yms.
Missä menee raja hifistelyn ja omasta terveydestä huolehtimisen välillä? Kyllä ainakin itse yritän tehdä niitä järkeviä valintoja aina, eli valita ns. sen pienimmän pahan esimerkiksi lounasruokalassa. Yleensä kannan omaat eväät mukana (meidän lounasruokalan ruuan ravinteikkuus ja maistuvuus hintaan nähden on surkea), mutta jos eväät syystä tai toisesta jää, valitsen esimerkiksi salaattilounaan linjastolounaan tilalta aina. Oma ruokafilosofiani on sellainen, että haluan syödä ravinteita ja energiaa enkä pelkkää energiaa. En tiedä onko perunan tai eineslihapullan syömisestä väillä nyt mitään haittaa, mutta koska sillä ei ole terveyttä edistävääkään vaikutusta, pyrin valitsemaan muuta, jos siihen mahdollisuus kerran tarjotaan.
Tähän nyt täytyy sanoa, että olen painonpudottaja, jonka rasvamäärä ei lähtenyt mihinkään sillä perinteisellä laihdutusruokavaliolla ja kaloreiden laskemisella. En tiedä, olenko yliherkkä maitotuotteille tai viljoille, mutta niiden poisjättämisellä on ollut ihan mitattava vaikutus kehonkoostumukseen (lihasta on tullut lisää ja rasvaa lähtenyt), huomattava vaikutus yleisoloon (ärtymys pois, virkeyttä enemmän, ylähengitystieoireet lähes kadonneet) mikä taas vaikuttaa jaksamiseen ja palautumiseen treenatessa.
Sosiaalisesta elämästä on sen verran sanottava, että jos jotain kaveria häiritsee se, etten syö kakkua, onko se oikeasti minun ongelma?
Hyvä kysymys, johon ei ole täydellistä vastausta. Terveys on monimuuttujainen käsite ja se mikä toiselle on terveellistä ei ole kaikille muille välttämättä sitä.
Painonpudotusessa ja läskien lähdössä ravinnolla on suuri merkitys. Toki edelleenkin energian saanti – kulutus on suuressa roolissa, ei veden suodatus tai maidon jättäminen pois ruokavaliosta. Kuten kirjoitin, ravinteikas ruoka toimii painonpudotuksessa ja painonhallinnassa hyvin.
On siis hienoa, että olet löytänyt itsellesi ilmeisesti toimivan ruokavalion. Itsekin pyrin valitsemaan minun kriteereilläni sopivimman (terveellisin, ravinteikkain, proteiinipitoisin, maukkain ja näistä kompromissi) vaihtoehdon vaikkapa ruokalassa. Monet pitävät minua terveysfriikkinä, mutta kun seuraan fitness- ja muuta terveyskeskustelua, niin enpäs enää olekaan, vaikka keskiarvotallaajaan nähden olen vielä aika tarkka ehkä sen 70-80 % ajasta. Ennen olin ruokavalinnoissani tiukempi, mutta nyt olen terveempi ja kovemmassa kunnossa kun otan hieman rennommin.
Onkin olennaista, että myönnät itsellesi sen, että vaikka itselläsi ja monella muulla ruokavalio toimii, niin se ei ole välttämättä paras tai että kaikkien pitäisi sitä noudattaa päästäkseen hyviin tuloksiin. Tai varsinkin, että ei pelottele muita ja aiheuta nosebo-efektiä. Jos puhutaan urheilusta, niin tosi moni muu asia on suurella osalla urheilijoista tärkeämpiä kuin äärimmäisyys ruokavaliossa kuten maidon ja viljojen välttäminen tai veden suodatus ja elintarvikejättien tuotteiden totaalinen välttäminen.
Jos se, että elää kuin urheilija ja on urheilullisen näköinen ratkaisisi urheilussa eniten, niin olisin voittanut aika monta kisaa eri lajeissa mitä olen harrastanut.
Itsellä tuli heti mieleen Michael Phelpsin Pekingin 12000 kalorin dieetti, joka koostui lähinnä pizzasta, pastasta, leivästä, majoneesista yms….Lontooseen ruokavaliota oli muutettu terveellisemmäksi ja kunkas kävikään – no tuli sieltäkin kultaa..
Kiitos loistavasta kirjoituksesta, ihanaa lukea tälläinen teksti kaiken friikkailun keskellä. Kunhan ruokavalion perusteet on kunnossa niin voi välillä ottaa vähän rennommin. Itse uskon edelleen vanhaan lautasmalliin ja ”perus”ruokaan. Joskus kun en ole ehtinyt syömään ennen treenejä hätäkeinona käyn ostamassa suklaapatukan ja vetäsen sen juuri ennen treenin alkua ja millasen buustin siitä saakaan! Toki jos tämä tulisi tavaksi vaikutus olisi todennäkösesti päinvastainen…
Kiitos. Tosiaan monille ruokavalion parannuksesta saa apua, huomattavastikin, koska ihan perusteet ovat päin seiniä. Mutta jossain vaiheessa tulee raja vastaan minkä jälkeen hyöty voi olla olematon suhteessa panostuksen määrää. Silloin pitää punnita omia valintojaan.
No ei Phelpsi nyt sentään noin paljoa (ainakaan säännöllisesti) syönyt, esim. http://content.usatoday.com/communities/gameon/post/2012/05/michael-phelps-12000-calorie-diet-just-a-myth/1#.UoOGrEOXU0g ””I never ate that much,” Phelps said. ”It’s all a myth. I’ve never eaten that many calories.””
Heh. Mutta laatu lienee kuitenkin useilla mittareilla melko kuraa.
Tavalliselle kuntoilijalle tai puntin vääntäjälle merkkaa myös elämän tilanne (ikä yms.). Esimerkkinä otan itseni joka sai voimaharjoitteluun uuden kevään muutama vuosi sitten niin sanotusti resetoimalla insuliiniresistenssini melko jyrkälläkin VHH-ruokavaliolla. Voimatasot nousivat aivan uudelle tasolle vaikka punttia on tullut väännettyä jo 20 vuotta.
Olin siis nelikymppisenä siinä tilanteessa, että en saanut hiilareista enää sitä hyötyä mitä saa 20-30 vuotias hemmo eli insuliiniresistenssi painoi päälle. Voimaharjoittelu sujuukin erittäin hyvin rasvavetoisella ruokavaliolla. Vielä kun on mukana tyydyttynyttä rasvaa hormonitoimintakin elpyy.
Nyt viiden vuoden vhh:n jälkeen on pakko taas ottaa hiilareita tankkauksen omaisesti ruokavalioon mukaan koska aloitin erittäin intensiivisen lajin eli jääkiekon harjoittelun. Siinä syketaso on melkein maksimissa koko ajan ja pääenergialähde tällöin glukoosi eli hiilarit.
Jeps, oikeassa olet. Kuntosalillakin hiilarien rooli on sitten isompi, jos reenaa tosi isoilla volyymeilla ja usein.
Itse joskus erittäin terveystietoisena nuorena yli 10 v sitten yritin urheilla ja silloin rasvat olivat pelottelun kohde. Itsellä se meni silloin äärimmilleen ja söin niitä liian vähän (keskimäärin n. 20 E%). Lopetettuani urheilun ja rasvafriikkauksen, niin suorituskyky parantui. Kultainen keskitie usein voittaa äärimmäisyydet.
Kirjoituksessasi oli mielestäni hyvä punainen lanka ja olen itse asiasta kanssasi suurin piirtein samaa mieltä, vaikka jonkun mielestä varmaan puhdasruokafanaatikko olenkin. Kirjoitus olisi voinut olla hyvä, mutta sen uskottavuutta söivät olkiukot ja puhdasta ruokaa kannattavien ihmisten asiaton nimittely. Friikiksi ja fanaatikoksi nimittely oli mielestäni täysin turhaa ja epäammattimaista. Kuvittelisin, että blogisi lukijoista suurin osa on niin älykkäitä, että he ymmärtävät asiaperusteita ilman vastapuolen mustamaalaamistakin.
Minua harmittaa suuresti nykyisessä ravintokeskustelussa vallalla oleva vastakkainasettelu. Toivoisin, että somessa olisi enemmän sellaisia blogaajia, jotka keskittyvät itse asiaan ja kykenevät muuttamaan mielipidettään tiedon lisääntyessä. Toivoisin, että ravintoasioistakin voisi kirjoittaa kiihkottomasti, eikä tarvitsisi turvautua olkiukkoihin ja eri mieltä olevien mustamaalaamiseen.
Kaikkia ei voi miellyttää, mutta jos tässä jutussa oli mielestäsi niin pahasti olkinukkeja tai aukkoja, niin eikö sitten näissä ääripuhtautta kannattavissa ole? Mä näen niissä erittäin harvoin esim. mitään lähdeviitteitä tueksi. Toki myönnän, että ei tällaisesta jutusta mitenkään aukotonta saa enkä oikein yrittänytkään. Tämä on osittain mielipidekirjoitus, ei puhdasta faktaa. Eikä edes ole minun vahvuusaluetta, mutta kirjoitinpahan kuitenkin ja harvinaisen paljon on saanut kehuja. Etsipä tuolta joku nimi johon mä tän jutun kohdistan arvosteluna? Ei sellaista ole eli toivottavasti kukaan ei loukkaannu. Asioista pitää saada Suomessakin olla eri mieltä ilman, että loukkaannutaan. Liiallisesta pelottelusta varoittelin ja toin neutraalimpaa lähestymistä. Itse olen lihasfriikki ja urheilufanaatikko. Ei nuo ole haukkumasanoja, ne vain kertovat äärimmäisestä asennoitumisesta johonkin. Ruoan suhteen on hyvä kertoa välillä myös jonkun, että vähemmänkin fanaattisella lähestymistavalla pärjää. Se on fakta. Itse olen nykyäänkin paljon keskiarvotallaajaa tarkempi ruokavalion suhteen ja sitä kautta lähestyn puhdasruokafaneja, mutta olen ollut joskus fanaattisempi ja friikimpi ruoan suhteen kuin nykyään ja silloin voin huonommin kuin nykyään fyysisesti ja henkisesti (mm. sain liian vähän rasvaa, sen kun koettiin olevan hyvä juttu joskus). Yllättävän monella tuppaa olemaan samoin, mutta jotkut saavat fanaattisemmasta suhtautumisesta fyysisiä ja henkisiä kiksejä ja se heille suotakoon ja olen heidänkin puolestaan onnellinen. Peace 😉
No kirjoituksesi ongelma minun mielestäni on, että siinä hyökätään jotain määrittelemätöntä ääripuhtautta edustavaa tahoa vastaan. En minä osaa sanoa onko ääripuhtautta kannattavissa jutuissa olkinukkeja ja aukkoja kun et ole määritellyt keitä nuo puhdasruokafanaatikot ovat. Helposti kirjoituksestasi kuitenkin saa sen käsityksen, että esimerkiksi hyvin paljon luomuun ja lisäaineettomuuteen omassa ruuassaan panostavat ovat mielestäsi friikkejä ja fanaatikkoja.
Mielestäni sinulla on yleensä tapana kirjoittaa kiihkottomasti, asiallisesti ja asiantuntevasti, juuri sellaisella tyylillä, jota minä arvostan. Minun mielestäni tämä kirjoituksesi olisi ollut parempi, jos olisit tässäkin keskittynyt pelkästään asiaan, etkä olisi kohdistanut sitä ketään vastaan, et edes määrittelemättömiä puhdasruokafriikkejä vastaan. Asiasisällöltään sama, mutta pelkästään faktoihin keskittyvä kirjoitus olisi ollut mielestäni paljon vakuuttavampi.
Faktoihin keskittyvä ja ääriryhmiäkin ystävällisesti ja asiallisesti kohteleva kirjoittaja antaa minusta asiantuntevan kuvan itsestään. Minä tulkitsen olkiukkojen käytön ja hyökkäävän kirjoitustyylin epävarmuutena ja faktojen puutteena. Mielestäni niihin yleensä turvaudutaan silloin kun ei omasta mielestään pysty riittävän uskottavasti aukikirjoittamaan omia perusteitaan, vaikka itse on täysin vakuuttunut oikeassa olemisestaan. Olkiukkojen sijaan silloin pitäisi miettiä miksi on niin vaikea aukikirjoittaa omia perusteitaan ja miksi on niin varma oikeassa olemisestaan.
En kiellä yhtään ettetkö olisi oikeassa. Mutta tämä olikin yhdistetty fakta- ja mielipidekirjoitus. Luomuun ja lisäaineettomuuteen panostamisessa ei ole mitään pahaa eikä periaatteessa gluteenittomuudessa ja maidottomuudessakaan. Itsekin kannatan puhdasta ruokaa kuten kaikki terveydestään kiinnostuneet. Nyt vain tulee joskus sellainen olo, että vaikka itsekin näen tässä suuntauksessa paljon hyvää, niin ihmiset eivät joskus näe metsää puulta ja stressaavat tarpeetta liikaa. Ja lisäksi sitten pelottelevat ihmisiä osittain aiheetta. Tämä juttu kohdistui lähinnä liikuntaan ja urheiluun, ei niinkään super-yyber terveyden näkökulmaan.
Ei tällaisesta aiheesta kannata liian ympäripyöreästi kirjoittaa jos haluaa sille paljon lukijoita, vaikka faktan puute vaivaakin. Mutta toki kuitenkin neutraalimpi kirjoitushan tämä aiheeseen oli kuin moni muu. En minä halua lähteä sille linjalle kuin vastavirta, että aina syyttää jotain tahoa suoraan (THL, Valio, leipäteollisuus, Pekka Puska jne.), vaan mieluummin puhun ilmiöstä. Ei tätä juttua pidäkään kohdistaa kehenkään ihmiseen, vaan lähinnä kuuluu teemaan onko ääsimmäisyys tarpeellista, vai voiko sillä osua joskus (ei aina) myös omaan nilkkaan? Itselle friikki tai fanaatikko ovat vain ääri-ilmiöön liittyviä sanoja, joita käytän myös itsestäni ja kirjoitukseni blogissa ovat tarkoituksella värikkäitä. Siitä ihmiset näyttävät tykkäävän ja sananvapauteen kuuluu myös monipuolinen kieli, josta toki joku voi aina ottaa nokkaansa. Parempi kuolla seisten kuin elää polvillaan.
Ruokailu on mielestäni sen verran persoonallinen juttu, että siitä ei voi mitään yhtä kaikille sopivaa mallia sorvata. Valitettavasti osa ihmisistä on herkempiä ruoka-aineksille mitä nykypäivänä terveellisinä suositellaan viranomaisten puolesta. Siihen joukkoon jos sattuu kuulumaan ja yrittää sitten syödä ”terveellisesti” niin ongelmia kasaantuu. Toisille tämä ruokavalio voi taas olla juuri se sopiva. Paljon urheilevien kohdalla ei syödyn ruuan suurilla määrillä ole niin väliä kun kulutus on kovaa mutta edelleen mahdollisilla ruoka-aineherkkyyksillä on väliä. Se on jokaisen hyvä selvittää mikä itselle sopii, sitä kun on vaikea muiden tietää.
Sekä syödyn ruoan määrällä että yliherkkyyksillä on toki väliä ja ihmiset ovat yksilöllisiä kuten sanoit. Ja se tulikin jutussa toivottavasti esiin vähintäänkin rivien välistä. Puhdas ruoka on erittäin tavoiteltava asia, roskaruoka ei sitä tietenkään ole, kenellekään 😉
Hei!
Olisi mielenkiintoista saada jonkinnäköinen näkemys siitä onko urheillessa kengillä miten suuri vaikutus suoritukseen. Esim itselläni on jalkapäivinä salilla ollut käytössä ns PU- pohjaiset salikengät. Osaatko sanoa onko niistä vain haittaa, aktivoivatko ne jalkojen lihaksistoa paremmin vai eikö eroa esim normaalipohjaisiin kenkiin ole?
Toki on merkitystä. Salilla voimanostotyyppisesti kyykkääville usein tasapohjaiset toimii tai jos haluaa kehittää pakaroita, painonnostokyykyssä vastaavasti kantakorotetut. Ja juoksussa ihmisten välillä on eroja ja ei voi yleistää. Työkaverin haastattelu NY Times verkkolehdessä: http://well.blogs.nytimes.com/2013/10/16/pounding-pavement-by-heel-or-toe/
Kun nyt varsinaisessa tekstissä ja kommenteissa on ollut esillä joidenkin huippu-urheilijoiden yllättävänkin laaduttomat sapuskat, niin mitä mieltä olet seuraavanlaisesta mallista: Perusaineenvaihdunta kuluttaa kutakin vitamiinia, kivennäisainetta ym. ”terveyshommelia” määrän (x1, x2, … ,xn)/(perusaineenvaihdunnan energiankulutus) ja energia-aineenvaihdunta (liikunta) vastaavasti (y1, y2, … yn)/(liikunnan energiankulutus), missä (pääsääntöisesti) y(i) < x(i). Eli mitä enemmän liikkuu ja kuluttaa energiaa, sitä vähemmän terveellisesti tarvitsisi syödä energiankulutuksen suhteen?
Nyt sitten huippu-urheilijat, jotka kuluttavat paljon energiaa, voisivat syödä näennäisen huonoa ravintoa, koska saisivat siitäkin enemmän vitamiineja ym. kuin vähän liikkuvat ihmiset.
Tuosta kaavasta en osaa sanoa, mutta liikunnan avulla näyttäisivät monet muut elämäntapasairauksien (mm. epäterveellisen ravinnon) aiheuttamat vaikutukset pienenevän tai joskus jopa kumoutuvan. Sohvaperunalle siis terveellisesti syöminen lienee terveyden kannalta tärkeämpää kuin terveysliikkujalle.
Kun urheilija syö paljon, niin hän syö helposti myös paljon suojaravintoaineita kun syö ok eikä vain pullaa. Suurempi ongelma on urheilija, joka diettaa. Tällöin puutteita löytyy helposti, kuten mm. nuo pari mun linkkaamaa bodaritutkimusta osoittivat. Toki suosittelen urheilijoille mahdollisimman terveellistä ruokaa mitä pystyy syömään ilman stressiä.
Jälkimmäisen kommentin kanssa mallini sopii (tietenkin) hyvin yhteen, eikä ensimmäisenkään kanssa ole käsittääkseni ristiiriidassa, mitä tulee nykykäsitykseen (eli usein tiedon puutteeseen) elintapasairauksien tarkemmista syistä.
Tässä olisi yksi mielenkiintoinen kirjasuositus luettavaksesi, kun puhutaan urheilijoiden ruokavaliosta ja heidän hiilihydraattien tarpeesta. http://www.rasalas.fi/kirja.php?id=80 Tuollaisen reilun puolen tunnin kilpailun pystyy siis helposti suorittamaan ilman hiilaritankkauksia myös olympiatasolla. Käsittääkseni sinun mielipiteesi/tietosi sotii täsä asiaa vastaan?
Poikkeuksia toki on, mutta erittäin vähän. Reilu puolen tunnin urheilu tapahtuukin jo enemmän kehon rasvoista ja lieneekin hyödyllistä ainakin harkita suuren hiilihydraattitaakan vähentämistä. En tiedä kaverin dieetistä tarkemmin, mutta on fakta, että lihasglykogeenin rooli on iso kun 1-30 minuuttia liikutaan kovaa eli ei Antti Heikkilän suosima dieetti tuossa kovin hyvin toimi. Myös pidemmissäkin suorituksissa HH:sta on hyötyä: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21660838
Tutkimukset urheilijoilla rasvadieeteistä eivät ole olleet kovin hyviä, mutta käytännössä vähemmilläkin hiilareilla pärjää kun malttaa jaksaa odottaa adaptaatiota riittävän pitkään. Kannattaa katsoa kaksintaistelu: http://www.nsca.com/Videos/Conference_Lectures/Low-Carbohydrate_Diets_for_Athletes/
Volekin kanssa olen tehnyt itsekin yhteistyötä.
”Poikkeuksia toki on” Onko tämä tapa välttää selitys? Toimiiko poikkeavan ihmisen elimistö yliluonnollisella ja tieteellä selittämättömällä tavalla? En usko. Luulen, että tämän kaiken pystyy selittämään tieteen keinoin. Jos taas asian toimivuudelle löytyy tieteellinen selitys, niin miksei se voisi toimia meillä muillakin samalla lailla? Pelkällä maalaisjärjellä voi siis päätellä, että ihminen on vain hyvin sopeutuvainen ja muuntautumiskykyinen.
Miksi näitä poikkeuksia sitten on harvassa? Koska harva uskaltaa lähteä kokeilemaan poikkeavaa ruokavaliota yleisen mielipiteen vallitessa, ympärillä olevien ihmisten negatiivisesta suhtautumisesta johtuen ja neuvojen puuttuessa. Onneksi on yksilöitä, jotka uskaltavat poiketa ”oikeasta” ja näyttää kuinka asiat todella ovat.
Yksikään tutkimus ei tee kenestäkään urheilijasta olympiavoittajaa. Urheilija itse sen sijaan voi toiminnallaan näyttää mikä on todellisuudessa mahdollista, vaikka tutkimukset väittävätkin muuta. Mistä tämä ristiriita sitten johtuu? Itse kyseenalaistaisin tutkimuksen, jos kerta todellisuus osoittaaa muuta kuin tutkimus tai sitten kyseessä on todellakin yliluonnollinen asia.
Yleinen suositushan on, että mitä pitempi matka sitä tärkeämpi hiilaritankkaus on, mutta silloinhan juuri rasvojen kulutus on myös enemmän mukana, niin kuin sanoit. Eli missä siis menee raja milloin hiilareita ja milloin ei vai aina?
Onko mielestäsi urheilijoiden hiirihydraattien käyttöön olemassa jokin tämän tyylinen kaava kilpailun kestoon nähden;
-Kilpailun kesto 1s-60s Ei tarvita hiilareita (esim. heitto-, hyppylajit ja pikamatkat).
5min-30min tarvitaan hiilareita (esim. 3000-10 000m juoksut).
30min-1h ei välttämättä tarvita hiilareita, koska rasvan käyttö kasvaa.
1h–> tarvitaan hiilaritankkaus (esim. puolimarato/maraton).
Tämä ampumahiihtäjähän tekee myös treeninsä tällä vvh-ruokavaliolla. Treenien pituudet vaihtelevat varmasti suuresti, mutta kilpailun tulokset osoittavat, että nämä treenit ovat myös olleet tuottavia.
Oma kokemukseni puolimaratoneilta on, ettei vhh-ruokavalio tiputtanut vauhtiani yhtään. Olenkohan siis ainut poikkeus tuon ampumahiihtäjän lisäksi? Edelleen miksi siis käytäntö osoittaa jotain muuta, kuin tutkimukset?
Voi olla, että tuli muutama kysymys liikaa vastattavaksi näin blogijutun sivussa 🙂
mutta toivottavasti käsittelet joskus aihetta (siis miksi ”pelkkä” rasva joillakin riittää huippu tuloksiin urheitaessa ja toisilla ei) erillisenä blogijuttuna, niin me tiedonnälkäiset saataisiin vastauksia mielenkiintoiseen aiheeseen.
Peten viestiin (jonka alta ei löytynyt vastauslinkkiä):
Hiilihydraattien käyttö energiaksi on hapen avulla rasvoja taloudellisempaa, eli samalla kulutetulla happimäärällä saa enemmän energiaa. Lisäksi hiilihydraateista voi tuottaa energiaa ilman happea. Hiilihydraatti on siis matkasta riippumatta parempi energianlähde. Se kuitenkin kerää myös nestettä ja sitä kautta painoa kehoon, joten ylimääräistä ei kannata kantaa mukana (kuten ei ylimääräistä rasvaakaan).
Treenien tarkoitus on kasvattaa kilpailuvauhtia, eikä treenien teholla ole siis mitään itseisarvoa. Esimerkiksi sydäntä tuskin liikutaa, käyttävätkö lihakset energiakseen hiilihydraattia, rasvaa vai kenties proteiinia, vaan jos sydän joutuu pumppaamaan paljon verta, se vahvistuu ja kasvaa.
En tiedä Peten puolimaratontasoa, mutta kuntoilijalla voi olla monia syitä, miksi VHH ei pudota(kaan) kilpailuvauhtia. Esimerkiksi harjoittelu on tuottanut tulosta, ja kunto on kasvanut, jolloin huonosta energianlähteestä huolimatta vauhti ei putoa. Tai matka on kuntotasoon nähden niin pitkä, että matka joudutaan menemään läpi alhaisilla sykkeillä, joilla rasvan käyttö energiaksi on merkittävää, eikä hiilihydraatista tule pulaa ilman tankkaustakaan. Juoksun taloudellisuus on myös voinut parantua jne.
Bonalle: En olekaan mikään huippu-urheilija ja siksi käytinkin pääesimerkkinä juuri tuota olympiavoittajaa. En halua siis enää todisteluita siitä, että hiilihydraatit ovat tarpeellisia, vaan selityksen sille miksi tuo ampumahiihtäjä pärjäsi vhh-ruokavaliolla? Teidän teorian mukaan tuo ampumahiihtäjä olisi ollut aivan ylivoimainen kaikkiin muihin verrattuna, jos hän olisi käyttänyt hiilihydraattipitoista ruokavaliota sen ylivertaisuuden vuoksi, eikö niin?
Kirjoittaja Anu tuossa alapuolella taas on kilpaurheilija vuosikymmenten kokemuksella ja hänellä on samanlaiset kokemukset, niin siihen ei selityksesi toimi, minuun kylläkin.
”Treenien tarkoitus on kasvattaa kilpailuvauhtia, eikä treenien teholla ole siis mitään itseisarvoa.” Tuosta olen myös toista mieltä. Jos syöt ”huonoa” ravintoa etkä treenissä saa itsestäsi irti mitä pitäisi, niin ei se silloin kehitä myöskään kilpailuvauhtia. Kyllä treenin teholla jota vaihdellaan on siis merkitys myös maksimisuoritukseen. Jos juokset vuodesta toiseen saman mittaisia lenkkejä samamalla intensiteetillä ei varmasti kehitystä tapahdu huippuvauhdissa. Vai väitätkö muuta?
Jeps, ihan hyviä pointteja molemmilta. Rasvassa on tosiaan energianlähteenä paljon etuja. Itse en ole sen kummemmin vhh:n puolustaja tai vastustaja. Siinä on puolensa ja niille on biokemialliset selityksensä, mutta myös haasteensa. Katsoitteko tuon alle laittamani konffaesitysvideon Volek vs. Aragon? http://www.nsca.com/Videos/Conference_Lectures/Low-Carbohydrate_Diets_for_Athletes/
Itse jos nyt jaksan tuon vhh-jutun kirjoittaa, niin toki sitten otan mukaan biokemiaa, kun nyt se on itselle tuttua. On vain tosi haastavaa kirjoittaa niin, että maallikko siitä mitään enää ymmärtää.
Yksi esimerkki yksilöllisyydestä. Näyttää sille, että glukoosiherkillä / insuliinisensitiivisillä korkeampi hiilihydraattipitoisuus saattaa tehostaa painon pudotusta kun taas insuliiniresistenteillä tilanne on päinvastoin; vähähiilarinen laihduttaa enemmän (Cornier ym. 2005). Ihmisten välillä on eroja. Piste.
Ja tosiaan rasvoilla ei pysty kestävyysruheilijakaan kuin n. 60 % Vo2 max tehoon. http://www.jssm.org/vol9/n1/5/v9n1-5text.php
HH-tankkauksesta on siitä syystä hyötyä pidemmillä matkoilla, että HH:t eivät lihaksissa ja maksassa mene nollaan, vaan pikemminkin pysyvät ainakin 30 % vaikka karppaisi, varsinkin jos syö paljon glukoneogeneesiä tehostavia aminohappoja yms. Tuon ampumahiihtäjän keho on mahdollisesti myös tehokas näissä prosesseissa. Tästä olen Volekinkin kanssa jutellut eli tässä olen yleinen harhaluulo miksi karppaajatkin todellisuudessa käyttävät hh:ta energiaksi aika paljon. Muutenhan ei siis tulisi mitään ja jäisi vain tuonne 60 % vo2max-teholle. Ja tästä syystä Nature-julkaisun saivat lihasbiopsian keksijät aikanaan: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/5954569
Mutta tosiaan tästä aiheesta sitten joskus lisää eli ei nyt tässä sen enempää, kun kyseessä on puhdasruoka, ei karppausjuttu. Karppaus muutenkin herättää liikaa vihakeskustelua, en tiedä haluanko aiheesta kirjoittaa, koska mulla ei ole aikaa ja halua taistella. Karppaajilla on turhan usein muutenkin tiede- ja auktoriteettivastainen ajatusmaailma ja on turha yrittää vakuuttaa, että joillain karppaus ei ole mikään ratkaisu, vaikka se toisella toimii. Toisessa ääripäässä karppauksen vastustajat leimataan valtavirraksi, THL:n kätyreiksi ja Big Pharman edustajiksi. Ja toinen leiri pitää karppaajia huuhaaukkoina. Typerää taistelua, johon en itse halua osallistua. Mustavalkoinen ajattelu on hanurista.
”Teidän teorian mukaan tuo ampumahiihtäjä olisi ollut aivan ylivoimainen kaikkiin muihin verrattuna, jos hän olisi käyttänyt hiilihydraattipitoista ruokavaliota sen ylivertaisuuden vuoksi, eikö niin?”
Ei VHH tarkoita, että hiilihydraattien saanti olisi 0. Tiedätkö, paljonko Ferry syö hiilihydraattia (ja proteiinia sekä rasvaa)? Minä en, olen vain nähnyt sanottavan hänen syövän vähähiilihydraattisesti, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Lisäksi on olemassa glukoneogeneesi, kuten hulmi jo mainitsikin. Todennäköisesti hänellä on siis käytössään riittävästi glykogeenia lihaksissaan. Jos nyt kuitenkin olisi niin, että hän käyttäisi vain rasvoja kilpailusuorituksessaan, niin kyllä, hän olisi ylivertainen hiilihydraateilla (lihasglykogeenilla) aiemmin mainituista syistä johtuen.
”“Treenien tarkoitus on kasvattaa kilpailuvauhtia, eikä treenien teholla ole siis mitään itseisarvoa.” Tuosta olen myös toista mieltä. Jos syöt “huonoa” ravintoa etkä treenissä saa itsestäsi irti mitä pitäisi, niin ei se silloin kehitä myöskään kilpailuvauhtia. Kyllä treenin teholla jota vaihdellaan on siis merkitys myös maksimisuoritukseen. Jos juokset vuodesta toiseen saman mittaisia lenkkejä samamalla intensiteetillä ei varmasti kehitystä tapahdu huippuvauhdissa. Vai väitätkö muuta?”
Ei, treenien tehoilla ei kilpaurheilijalle ole itseisarvoa. Jälkimmäinen pätkäsi ei mitenkään kumoa sitä. Sen sijaan se on yhteensopiva ensimmäisen lauseen: ”Treenien tarkoitus on kasvattaa kilpailuvauhtia” kanssa. Jos et ymmärtänyt, lue vielä seuraava selitys: Kilpaurheilijalle on (lähes) täysin yhdentekevää, millainen treeni (ja sen teho) on (tai on olematta), kunhan suoritus kilpailussa on mahdollisimman hyvä, ts. treenien teholla ole siis mitään itseisarvoa.
hulmi: en. Ehkä yritän jaksaa, vaikka pitkä onkin.
Ei tietenkään VHH tarkoita 0% hiilareita. En tiedä Ferryn tarkkoja määriä vielä, mutta vähäinen se on tavan tallaajaan nähden, että siitä edes voidaan käyttää nimitystä VHH. Tästä tullaan joka tapauksessa siihen tulokseen, ettei yhtään ylimääräistä hiilaria kroppaan tarvitse ahtaa, hiilaritankkauksista puhumattakaan! Niin kuin sanoit hiilarit keräävät nestettä ja yhtään ylimääräistä ei siis kannata kantaa mukanaan. Kropassa on kuitenkin aina hiilareita ja sen lisäksi myös tuo glukoneogeneesi vielä apuna. Luulisi tämän asian olevan yhtä helppo selittää, kuin tuo hiilareiden ylivertaisuuskin, mutta koska selitykset ovat lähinnä veikkauksia, niin luotetaan niin kauan vaan siihen mitä teot todistavat.
En kyllä ymmärrä miksi sotket tuota itseisarvoa tähän, kun keskustellaan voiko VHH- ruokavaliolla saada yhtä tuottavaa treeniä ja pärjätä kilpailussa yhtä hyvin, kuin ”normaalilla” ruokavaliolla?
Kyllähän näistä asioista tiedetään ja itsekin energia-aineenvaihdunnan biokemiaa tutkivana ja opettavana tiedän aiheesta melko paljon, mutta tämä ketju ei ole siihen oikea paikka, koska en halua viedä tätä off-topic raiteille liikaa. Eikä mulla ole aikaa… ja tämä mun blogi ei ensisijaisesti ole kestävyysurheiluun keskittyvä. Mielenkiintoinen aihe kyllä varmasti. Yllättävimpiä ovat nämä uudet hiilarien mouth-rinse kokeet. Eli ehkä karppaajan kannattaisi toteuttaa edes näitä. http://www.humankinetics.com/news-and-excerpts/news-and-excerpts/asker-jeukendrup-sheds-light-on-how-carbohydrates-affect-performance
Niin siis VHH-nimitystä voi käyttää melkein mistä tahansa ruokavaliosta jos vain haluaa. Joku pitää jo 40% hiilihydraattipitoista VHH:na, joku toinen ehkä vasta 15%:sta. Kestävyysurheilijoillehan suositellaan Suomessa 65%:a. VHH-ruokavalio ei myöskään sulje pois (jonkin asteista) hiilaritankkausta esim. kisoihin, eikä syötyjen hiilihydraattien painottamista kovien harjoitusten yhteyteen. Itseisarvo (jonka mainitsin kerran) viittaa tässä lähinnä siihen, että esimerkiksi PK-lenkit, jotka siis toimivat lähinnä palauttavina harjoituksina kestävyysurheilijoille, ja joita on harjoittelusta yleensä n. 80%, ajavat luultavasti asiansa hyvinkin vähillä hiilihydraateilla. VHH (väljänä terminä) ei ole käsittääkseni ristiriidissa treenin tuottavuuden kanssa nykytieteen valossa. Ferryn kohdalla teot ja erittäin vajavaiset tiedot eivät siis oikein todista mitään. Ei tässä nyt siis tarvitse mitenkään hylätä nykykäsityksiä Ferryn takia.
Emmeköhän ole nyt kuitenkin päässeet riittävään yhteisymmärrykseen, kun tämä tosiaan ei kestävyysurheilublogi ole ja Hulmikin jo toista kertaa off-topicista muistutti.
Tuota suun glukoosinestehuuhtelua testattiin muuten myös jossain dokumentissa ihmisillä, jotka tekivät jonkinlaista peltotyötä. Parhaan tuloksen sai yllättäen vain glukoosiliuosta suussa purskutellut ja ulos sylkäissyt ryhmä, toiseksi tuli glukoosiliuosta juonut ryhmä ja viimeiseksi jäi vesiryhmä.
Jeps, oikein hyviä pointteja. Itse en pidä 30-40 % vielä minään VHH:na, vaan sen sijaan enemmänkin hiilaritietoisena. Yksi hauska pointti, jonka olen huomannut. Jotkut eivät tiedä mitä hiilari tarkoittaa ja syövät sitä siksi enemmän kuin luulevat. Eivät esim. laske Vitargoa, maltoa yms. hiilariksi, mutta syövät sitä 100-200 g päivässä. Siitä ei enää karppausta saa tekemälläkään.
No niin nyt on faktaa. ”Ferryn ruokavalio koostui 60 % rasvasta, 25 % proteiinista ja vain 15 % hiilareista. Ferryn kohdalla radikaali muutos toimi: sairaspäiviä kertyi vain murto-osa entisestä ja kausi huipentui olympiakultaan.”
Kyllä elimmistö toimii siis hyvin rasvoilla kunhan sen vain totuttaa niihin ja Ferryn kohdallakin se tapahtui hyvin nopesati, koska hän vaihtoi tuon ruokavalion seitsemän kuukautta ennen olympialaisia. Voi siis täysin unohtaa nuo hiilaritankkaus höpinät kunhan vain on totuttanut elimmistönsä käyttämään rasvaa ensin!
Eikä Ferry suinkaan ainutlaatuinen ole, löytyy myös Ruotsalainen menestynyt thriatlonisti Jonas Colting johon kannattaa tutustua.
Löysin myös tällaisen jutun, mutta kirjaa en valitettavasti ole päässyt lukemaa:
”Suomalaistenkin urheilijoiden olisi aika syödä läskiä. Ja ehkä olisi syytä lukea Frank Nilssonin kirja ”Istället för doping”. Sen sanoma on: syö sitä mitä ihminen evoluution aikana on sopeutunut syömään, syö luonnollisia tuotteita. Syö rasvaa, polta rasvaa.”
Sitten jos pikkaisen vain puututaan tuohon terveellisyyspuoleen, niin Ruotsalaisethan on yleensä aina Suomea kaikessa edellä kuten nytkin: http://www.elinahytonen.fi/2013/12/rasvat-ovat-elintarkeita-terveydelle-ne-eivat-lihota-eivatka-aiheuta-sydansairauksia/
Antti Heikkilä on puhunut noista samoista asioista jo kymmenen vuotta, mutta Suomessa yritetää vielä vaan tukahduttaa noita hänen puheita. Idioottia porukkaa.
No kohta Suomi seuraa perässä ja totuus paljastuu teille hyväuskoisille ja sinisilmäisille Puskan, Fogelholmin ja THL:n palvojille. Niin ne silmät alkaa avautua tässä maailmassa!
Rasvoilla on hyvin neutraali rooli terveyden kannalta ja itsekin olen samaa mieltä, että niitä on demonisoitu hieman liikaa. Mutta ei kuulu tähän blogiin niistä vaahtoaminen. THL:n ja muiden auktoriteettien syyttely ei myöskään kuulu hyviin tapoihin eikä tänne blogiin. Sen kuitenkin sanon, että tällaisia dieettejä ei kovinkaan moneen lajiin kannata ottaa mukaan, vaikka pitkän matkan kestävyyslajeissa epäilemättä osalla toimiikin (pitkän adaptaation jälkeen), en ole sitä koskaan kiistänytkään. On naivia kuitenkin kuvitella karppausta jotenkin maailmaa mullistavaksi ja kaikille sopivaksi ruokavalioksi kaikkiin tarkoituksiin.
Suosittelen lukemaan Reijo Laatikaisen kirjoituksia tai alkuperäistutkimuksia: http://www.pronutritionist.net/
End of discussion. Peace 😉
Sen verran pitää vielä oikasta, kun olet ilmeisesti ymmärtänyt väärin. ”Rasvoilla on hyvin neutraali rooli terveyden kannalta” Niin on, mutta hiilihydraateilla EI! En ole puhunut suoranaisesti rasvojen terveysvaikutuksista, vaan hiilihydraattien aiheuttamista ongelmista, sairauksista yms. joita pystytään vähentämään vähentämällä hiilihydraatteja.
Ruotsalaiset ovat nyt menossa oikeaan suuntaa ja toivottavasti muut seuraa perässä. Ei VHH ruokavaliosta ole mikään mullistava ilmiö tulossa, kun sen terveysvaikutukset tiedetään jo ja hyvähän se on, kun tieto lisääntyy ja sitä myöten ihmisten terveys paranee.
Rasvasta vaan on tehty peikko. Ei valaan maidossa ole 40% rasvaa sen takia, että se aiheuttaisi poikaselle verisuonitauteja yms. vaan siksi, että poikanen kehittyy ja kasvaa 😉 Maalaisjärkeä ihmiset!
Tietääkseni nämä julkiset blogit ovat vapaata aluetta ihmisille kirjoittaa mielipiteitään. Haluan saada ihmiset ajattelemaan asioita muullakin tavalla, eikä vain kuin viralliset tahot suosittelee ja kyseenalaistamaan näitä ohjeita.
Onhan sinulla mahdollisuus poistaa vaikka kaikki kommenttini täältä, jos haluat boikotoida tietynlaista kantaa näihin asioihin. Niinhän se THL:kin pyrkii tekemään, jos ei ole miellyttävää tietoa heidän kannaltaan.
En halua, että menee off topic. Ei rasvakeskustelu kuulu nyt tähän artikkeliin, en ymmärrä miksi se on niin vaikeaa tajuta. On sitten eri asia kun on kyseessä hiilari- tai rasva-artikkeli. Mutta on pakko sanoa, että ei hiilihydraatit ole lähtökohtaisesti pahasta. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa maailman pitkäikäisin kansa, joka syö paljon enemmän hiilareita kuin THL on koskaan suositellut. http://en.wikipedia.org/wiki/Okinawa_diet
Asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Toivottavasti sinäkin sen ymmärrät. Tämä on viimeinen kommenttini rasvakeskusteluun tässä artikkelissa. Jos haluat jatkaa keskustelua, niin kommentoi sitten aikanaan kun tulee aiheeseen liittyvä kirjoitus.
Ja on niillä rasvanlaaduillakin aika paljon vaikutusta terveyden kannalta. Ei ole sama asia tuleeko rasvat kookosöljystä vai uppopaistettujen ranskalaisten transrasvoista.
Ei kaikki hiilihydraatit olekaan pahasta. Enkä ole puhunutkaan hiilihydraatittomasta ruokavaliosta, joka taitaisi olla aika hankala toteuttaakin. Kyse on prosessoitujen sokerien ja hiilihydraattien haitallisuudesta terveydelle. Tänä päivänähän juuri muuta ei kaupoista tahdo saadakaan. Suomen ravintosuositukset ovat 50-luvulta periytyneeltä linjalta ja miettikääpä kuinka paljon ravinto on 50-60 vuoden aikana muuttunut! Ei ole mitenkään mahdollista, että nuo vanhat suositukset toimisivat enää, koska ravinto on kokenut niin radikaalin muutoksen. Kaikki alkaa olla pitkälle prosessoituja ja täytettyijä lisäaineilla.
Tässähän keskustellaan nytkin juuri ruuan puhtaudesta, joka sopii hyvin tuon kirjoittamasi artikkelin otsikon alle. Artikkelissa mainitsit myös noista rasvojen ja hiilihydraattien tarpeesta urheilijalle, joten ei tässä nyt ihan off topiciksi olla menty, vaikka siihen koko ajan yritätkin vedota. En ole myöskään näissä viimeisissä kommenteissani kysynyt sinulta mitään tai vaatinut sinua vastaamaan, eikä mikään sinua velvoitakaan vastaamaan. Olen kirjoittanut vain omia mielipiteitäni, joihin olet sitten omasta tahdosta halunnut kommentoida. Nämä kommentit ovat tarkoitettu ihmisille jotka mahdollisesti lukevat tätä keskustelua ja haluavat saada myös toisen näkökannan asioille.
Sitten ehkä hiukan off topicia. Nuo ihmiset (Okinawa) eivät varmasti syö näin pitkälle prosessoituja hiilihydraatteja ja erojahan on myös ihmisten viljaherkkyyksissä rotujen/asuinsijaintinsa mukaan. Muunmuassa eskimot ovat vielä viljaherkempiä kuin me, kuoska vilja ei ole kuulunut heidän alkuperäiseen ruokavalioonsa kovinkaan suurena osana aikoinaan. Eikä pelkkä pitkäikäisyys ole merkki hyvästä ruokavaliosta tai takaa hyvää elämänlaatua. Elinikään vaikuttavat niin sterssi kuin monet muutkin tekijät, jotka länsimainen kiire ja hektisyys aiheuttavat. Ei tarvitse olla kovinkaan neropatti, että osaa yhdistää länsimaissa vellovat kansansairaudet kuten sydän- ja verisuonitaudit sekä 2-tyypin diabeteksen tähän meille kehitettyyn ravintoon ja vanhentuneisiin ravintosuosituksiin. Tuon asian myös tutkijat ja lääkärit ovat nyt todenneet.
Ongelma on olemassa, mutta en näe sitä niin pahana kuin sinä ja kyllä ihmisillä on valinnanvapaus edelleen. On turha aina syyttää auktoriteetteja ja yhteiskuntaa ihmisten valinnoista. Turha pelottelu ei myöskään ole perusteltua, se luo turhan nosebon. Toisin kuin karppaajat ja paleoliitit tuntuvat uskottelevan itselleen ja muille, niin ei virallisissa suosituksissa tietääkseni ole koskaan lukenut esim. että suosi sokereita, puhdistettuja hiilihydraattea, eineksiä ja transrasvoja. Ei ne suositukset niin huonoja ole ja pienetkin muutokset jo auttavat kun ruokavalio on pielessä eikä tarvitse mennä äärimmäisyyksiin. http://patrikborg.blogspot.fi/2013/12/8020-periaate-syomisessa.html
Mutta itse vältän sokereita ja olen tästä puhunut blogissa aiemminkin:
Mutta ei se mun omana valintana tarkoita silti sitä, että hiilihydraatit olisivat pahasta tai että sokerikaan olisi niin paha kuin karppaajat väittävät. Lähes kaikkea voi syödä kohtuudella.
Suurin ongelmahan tässä onkin, että ravinnon laatu on mennyt niin huonoksi ruokateollisuuden pyrkiessä mahdollisimman suuriin voittoihin myytävästä tuotteesta. Sitten kun yleinen ravintosuositus sanoo, että käytä hiilihydraatteja näin ja näin paljon, niin ihmiset ostavat niitä kaupasta eivätkä tajua minkälainen ero noilla tuotteilla voi olla laadullisesti. Luulevat siis syövänsä ”terveellisesti”, mutta totuus on toinen ja sitä haluan juuri tuoda esiin. En todellakaan yritä pelotella ihmisiä vaan tuoda totuuksia esille.
Ihmiset voivat taas vaikuttaa asiaan jättämällä ostamatta noita ”huonoja” tuotteita, mutta mitä ne sitten ostavat, kun muuta ei tahdo olla tarjolla. On helppoa muutta ravintosuosituksia ja ruokatottumuksia, jolloin ruokateollisuus seuraa myös perässä. Näin ihmiset saavat sitä mitä haluavat. Ravintosuositukset pitää olla ajantasalla ravinnon laadun kanssa. Prosessoitujen hiilihyraattien aiheuttamien sairauksien huima kasvu pitää saada loppumaan. Tuo on täysin edesvastuutonta edes lailisesti myydä noita tuotteita. Ei ihmisen terveyttä saisi tietoisesti tuhota. En siis ymmärrä miksi pitää vastustaa sellaista ruokavaliota, joka on todettu terveelliseksi ja vähentävän noita räjähdysmisesti lisääntyneitä/lisääntyviä sairauksia. Kaikki ei sovi kaikille, mutta ravintosuositukset ovat ravintosuosituksia ja valtaväestölle ne pitäisi saada oikeanlaisiksi.
Hei!
Olen testannut noita ruokavalioita, ja voin sanoa, että ainakaan minun kohdallani ei ole merkitystä, saako energian hiilareista vai rasvoista. Aiemmin söin hiilareita enemmän ja sain runsaasti energiaa niistä, nykyään syön enää vähän hiilareita, eli energia liikkumiseen tulee rasvoista. Mitään eroa jaksamisessa en ole huomannut missään treenissä. Kaikki sujuu rasvoilla vallan mainiosti, voimatreeni, pitkäkestoinen pk, vauhtikestävyys, maksimikestävyys ja nopeustreenit. Eli minä en ainakaan allekirjoita sitä, että mihinkään urheilusuoritukseen tarvittaisiin hiilareita. Ja siis tiedän mistä puhun, minulla on vuosikymmenien kilpaurheilutausta, kestävyyslajissa. Voipi olla yksilöllistä, mutta pitää testata tarpeeksi kauan, että keho tottuu. Se on sitten ihan oma lukunsa, mitä muita etuja rasvoilla saavutetaan hiilareihin nähden, ja niitähän riittää, ainakin minun kohdallani. Mielummin olen vähän ”friikki” ja voin hyvin, kun syön suositusten mukaan ja kärsin vaivoista. Se on minun valintani, kukin valitsee oman tiensä vapaasti.
Niin, rasvoilla pystyy saamaan tehoa vain reilu 50 % maksimihapenotosta eli kyllä hiilareita tarvitaan KEHOSSA lihasglykogeenin muodossa kun tehdään kovan intensiteetin liikuntaa (paitsi alle 10 s suoritukset, joissa pärjää ATP+KP energian avulla). Se on eri asia, että kuinka paljon niitä ravinnosta tarvitaan, koska lihasglykogeenitasot eivät laske nollaan vaikka hiilareita ei olisi ravinnossa. Huippukestävyysurheilijat harvemmin karppaavat, mutta joillekin hiilarin vähennyt olisi poikaa, mutta ei kaikille. Ihmiset ovat erilaisia. Mutta tämä aihe menee ohi aiheen, joten ei tästä sen enempää. Karppauksesta joskus juttua blogiin. Se vain on ärsyttävä aihe, kun siitä on hankala kirjoittaa kumpaan suuntaan tahansa tai neutraalisti ilman, että joku vetää herneen nenään. Ravinto on joillekin uskonnon korvike.
No, ravinteikkuus on pikemminkin oikea sana, sana karppaus on muutenkin ihan syvältä. Tosiaan uskonnon korvike tuntuu olevan Suomessa tuo ravinto, jos et noudata valtavirtaa (eli virallisia suosituksia), sinut leimataan ja olet friikki.
Ei liity ihan täähän artikkeliin, mutta oisos Juhalla mitään neuvoa mitä tehdä kun suurimmassa osassa ojentajaliikkeistä oikean käden kyynärpää kipuilee. Tämä alkoi noin 3 kuukautta sitten ranskalaista tehdessä. En tietenkään enää ole ranskalaista tehnyt, mutta kiinnoistais tietää voiko sille tehdä mitään.
Sori, sun on pakko etsiä vastausta muualta, en viitsi off topic juttuja liikaa tänne ottaa 😦
jahas eräs kampaviinerifanaatikko käynyt ottamassa pienet raivotukset kirjotuksesta. ei tuo huumorillisen lämmin ja hyvä kirjotus kyllä hehkunut minkäänlaista fanatismia verrattuna esimerkiksi kampaviinerikauhuun, mitä joissain blogeissa esiintyy.
tämä blogiteksti eroaa myös minusta sinälläänkin, että se keskittyy SUORITTAMISEEN eikä esimerkiksi seksikkäältä näyttämiseen, mikä on joillekin treeni- ja kampaviineriblogeille se tärkein juttu.
En oikein tiedä, että mitä tästä pitäisi sanoa kun en ole ihan varma, että mitä kampaviinerifanaatikoilla tarkoitat. Ylläolevia karppaajia? Itse en viinereitä, pullia ja kakkuja harrasta, mutta kyllä ne kammaksi näemmä kelpaa, heh: http://www.youtube.com/watch?v=xYAv9RSZewQ Mutta en kuitenkaan niillä myöskään peloittele, sitä varmaan tarkoitat.
Ihan todella tervetullut kirjoitus tähän vellovaan ruokavaliokeskusteluun. Tuntuu, että päivän trendi on olla jollakin ruokavaliolla jolle joku guru on keksinyt nimen ja jota myös toivottavasti joku huippu-urheilija tai muuten hyvännäköinen julkkis noudattaa, sisällöllä ei niin väliä.
Ylipäänsä vähän kaikessa tuntuu olevan vallalla se, että jokaiselle asialle täytyy löytää selitys ja yleensä just se mieleinen selitys löytyy. Jos joskus on paska fiilis, ei se sitä tarkoita että oot masentunut. Jos joskus vähän on vatsaoireita, ei se sitä tarkoita että koko ruokavalio pitää laittaa uusiksi.
Mitä sosiaalisuuteen tulee, niin epäilen kyllä että se että minä kieltäytyisin anopin kahvipöydässä jatkuvasti pullasta tekis enemmän hallaa mun anopin mielihyvälle, mitä se pulla tekee hallaa mun terveelliselle ruokavaliolle. Ja niin kauan kun se anoppi kokkailee aika monet sapuskat oman kasvimaansa tuotteista, säilöö niitä talveksi ja leipoo ne pullansa ite ilman puhdasruokahössötystä, on sillä siihen myös aika paljon enemmän varaa.
Terveellinen ruoka on hyväksi, ehdottomuus sen sijaan hyvin harvoin.
Kiitos. Hyviä pointteja. Tämä on tosi haastava aihe. Ravinnolla on paljonkin väliä, mutta harvalle sopii tai tarvitaan ehdottomuutta.
Oma kokemuksena voin kertoa, että kun liikaa innostuin hifistelemään ruokani kanssa huomasin pian syöväni aivan liian vähän ja palanneeni ehkä hieman teini-iässä harrastamaani eräänlaiseen ”paastoiluun”. Olin kiinnostunut niin paljon elämään terveellisesti, etten huomannut sekoittavani päätä useiden erilaisten blogien ruokajutuilla. Olin lukenut paljon erilaisia blogeja liittyen ravintoon ja yhtäkkiä huomasin, etten kaupassa enää tiennyt mitä ostoskoriini laittaisin, kun pitäs olla ravinteikasta, lähiruokaa, luomua (muttei mahdottoman kallistakaan kun ei budjetti mahdottomia salli), ravintoarvot pitäisi olla kohdallaan, gluteenia ei saa olla, eikä ainakaan juuri sitä vehnää, maitokin voi tarkemmin ajatellen olla pahasta, niin ja tarviikohan sitä lihaakaan loppujen lopuksi syödä, mutta proteiinia pitäisi olla, hyviä rasvojaki tarvii muttei ei niitä huonoja, hiilarit on muutenkin pahasta…. Lopulta päätin pistää jäitä hattuun ja palata niiden perusasioiden äärelle, muistaen kuitenkin muutamia hyviä vinkkejä, mitä olen lukenut ja sovellan niitä tervettä järkeä käyttäen. Empä olisi itsestäni uskonut, että näin voi minullekkin käydä…
Kiitos kun jaoit tämän tarinan. Monelle varmaan kovin tuttu. Toivottavasti olet löytänyt itsellesi sopivan, rennomman ruokavalion! Suosittelen sinua ja muita lukemaan tämän erinomaisen artikkelin: http://www.precisionnutrition.com/best-diet
Mitä mieltä olet esimerkiksi coca-cola zerosta ja muista aspartaamia sisältävistä virvoitusjuomista / tuotteista. Minä ja moni muut tuntuvat nauttivat jopa 16 tölkkiä tällaista kolaa viikkoon ja kyllä se pelottaa onko pian syöpää ja muuta? Mitä mieltä olet tästä?
Muistaakseni aspartaamitutkimukset, joissa ei ole haittaa lyöytynyt ovat olleet erityisen todennäköisesti teollisuuden rahoittamia ja enemmän haittaa on löytynyt muulla tavoin (luotettavammin) rahoitetuissa tutkimuksissa. Itse olen lopettanut makeutusaineiden käytön tai joskus käytän luonnollisempaa versiota eli steviaa. Yritän minimoida makeanhimoani.
Mutta stressaaminen on ehkä suurempi ongelma. Ihmisen mielen vaikutus on ihmeellinen. Esim: http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0195666313004698
Kiitos mahtavasta blogista ja tämän artikkelin mainiosta vinkistä: ”Älä siis stressaa liikaa ja ota kaikkia pelotteluja liian todesta.” Unohtuu liian usein nuo ressaamisen ja huolehtimisen haitat, hyvä että joku joskus muistuttaa!
Kiitos. ”Puhdas ruoka” itsessään on hyvä asia, mutta harva pystyy siihen varsinkaan äärimmilleen vietynä ilman lisästressiä, joka siis syö hyödyt, valitettavasti.
Hyvä kirjoitus, kiitokset. Kestävyyslajeja harrastavana löysin mielenkiintoista tietoa Beis et al. linkin kautta.
Kontribuutiona Boltin ruokavalioon – huippu-urheilijoiden ravinto on mielenkiintoinen kuriositeetti, joskin vain yksi osatekijä kuten totesitkin, huippuyksilöiden valmentautumisessa. Esittelemääsi parempana lähteenä voidaan pitää Boltin omaa kommenttia ravinnostaan dokumentissa http://www.imdb.com/title/tt2583020/ jossa hän kertoo ruokavalionsa olevan valmentajansa määrittelemä jonka hänen kokkinsa valmistaa valmentajan ohjeiden mukaan. Kokkina toimii ystävä joka on entinen urheilija. Pikaruokauutisten motiiveja on syytä tarkastella kriittisemmin muista näkökulmista kuin niiden rinnastamista urheilijan päivittäiseen ruokavalioon. Toki tälläiset uutiset take-away-kuvineen toimivat tehokkaina keskustelunherättäjinä blogikirjoituksissa. Satunnaisten huonolaatuisempien aterioiden osalta toimii ajankohtainen vertaus – oleellisempaa on se mitä syö uudenvuoden ja joulun välillä kuin se mitä syö joulun ja uudenvuoden välillä.
Jep, olet oikeassa. Mutta Boltin dokumentissakin tuli esille hänen rento suhtautumisensa ruokaan (ja elämään yleensä). Ei nuo lähteet ihan väärässä olleet. Silloin tällöin pikaruokakin menee kunhan se ei ole jokapäiväistä.
hei. heraproteeni VS. maitorahka , onko väliä kumpaa syö.
Reenin jälkeen herajuoma monelle hieman parempi vaihtoehto, mutta muuten ei suurempaa merkitystä jos ei ole fyysisiä (tai henkisiä) ongelmia maitotuotteiden kanssa. Ja useimmillahan ei ole, varsinkaan hapatettujen. Mutta suosittelen hankkimaan proteiinit monipuolisesta ruokavaliosta eikä vain rahkaa aamusta iltaan 😉
Todella tärkeää tekstiä, jota varsinkin urheileva nuoriso TARVITSEE. Tiedätkö on Suomessa tutkittu (mahd. enetrologian/gastroenterol.) elimistön omien hormonien reagointia nk. puhtaaseen (prosessoimattomaan) ravintoon ja suhteessa treenaaminen? Tai tiedätkö Suomessa asiaan erikoituneita?
Keho ruoansulatuselimistöineen (lähinnä ohutsuoli) adaptoituu toki hyvin,jos sitä vaikka lyhennetään ja ravintoaineosat imeytyvät hyvin eri kohdissa kuin aikaisemmin. Yhdysvalloissa törmäsin aiheeseen. Ihmisen evoluution ollessa edelleen aika alkutekijöissä vaikka jokapäiväinen ruoka-annoksemme on muuttunut paljonkin. Lähinnä ajatukset olivat sen suuntaisia, että kehomme ei tunnistaisi ja käytä nauttimiamme aterioita/ravintoaineita maksimaalisesti, jos aineosat ovat prosessoituja ja kaukana alkuperäisistä, raaoista/puhtaista versioista. Onneksemme meillä ”härmässä” ravinto on tuotettu puhtaammin ja manipuloimattomimmilla menetelmillä muuhun maailman verrattuna.
Kiitos. Tosiaan suomalainen ruoka on usein puhtaampaa ja manipuloimattomampaa (antibiootit, myrkyt jne) ja luomumpaa kuin monessa muussa maassa. En nyt suoralta kädeltä tiedä aiheen eksperttejä, mutta eiköhän niitä ole.
Olipa mukavaa luettavaa, näin kaikkiruokaisen kuntourheilijankin vinkkelistä. Monesti kun puhutaan ruokavalioista ja treenistä, tunnutaan menevän suoraan ääripäihin,toit mukavia harmaita sävyjä muuten niin muatavalkoiseen keskusteluun ”puhtaasta ruoasta” ja sen vaikutuksista urheiluun.
Kiitos!
Tämä neljä vuotta vanha kirjoitukseni on valitettavasti tällä hetkellä vieläkin ajankohtaisempi kuin kirjoitushetkellä 😦
Välillä tuntuu, että ”tolkun syöjiä” ei arvosteta riittävästi.
Todellakin ajankohtainen,valitettavasti. Allekirjoittanut saanut itsensä treenillä ja clean eatingillä jamaan jossa viskeraalinen on inbody mittauksen mukaan liian alhaalla,luun massa heikentynyt ja mineraaliarvot pienentyneet+rasvaprosentti vaan tippunut. Labrasta taas alat arvo liian korkealla. Nykysellään koetan (nainen) nostaa rasvoja ylös maltilla ja koetan katsoa ettei lisäravinteita tulisi liikaa päivittäiseen ruokaan. Näin täällä:( Pitää vaan koettaa nauttia siitä että herkkuja saisi syödä vähän enemmän:P
Hei,
hienoa kun olet todennäköisesti kuitenkin ihan riittävän ajoissa liikkeellä. Sporttiseen ja terveelliseen elämäntapaan sopii erinomaisesti myös rennompi syöminen. Itse asiassa sillä saa usein parempia tuloksia kuin ”jäykistelyllä”.
”Pitää vaan koettaa nauttia siitä että herkkuja saisi syödä vähän enemmän:P”
🙂
Hei! Kirjoitus on tosiaan jo muutaman vuoden vanha, mutta edelleen todella ajankohtainen. Sai kyllä paljon pohdittavaa, vaikken omasta mielestä ainakaan mikään ruokafriikki olekkaan 😀 Ei oo kieltoja,sääntöjä tai ehdottomuuksia, mutta kehoni vaan toimii paremmin kun ruoka on juuri sitä ”puhdasta”. Kaloreita tulee päivässä yli kolmen tonnin ja se on aika paljon pienelle naiselle. Painoa on kuitenkin saatava lisää ja syömisurakka on varmasti helpompaa jos osan energiasta ottaa vähän huonommista vaihtoehdoista. Herkkuja tulee kyllä syötyä viikottain, mutta jokapäiväinen pulla päiväkahvilla ei varmasti ole huono vaihtoehto tässä mun projektissa. Kiitos! 🙂
Kiitos. Siististi syöminen on hyvästä, mutta sopiva jousto on yleensä paikallaan.
Kirjassani kirjoitin myös aiheesta.
Itseasiassa en ollut ajoissa liikkeellä. Ajattelin että kyllä se raja jossain vaiheessa tulee vastaan(viskeraalisen väheneminen ja rasvapros) että ei tässä mitään. Tilanne äityi sen verran pahaksi että aina ns bulkkipäivän jälkeen jo heti aamulenkillä alkoi heikottamaan todella pahasti,minkä luin ettei kroppani osaa käyttää hh hyväkseen ja siksi en uskaltanut nostaa hh määrää,*idiootti*.
Olen sen verran aktiivinen jo töissäkin että en saa lukea ravintosuosituksia, ainakaan tässä vaiheessa kun koetan nostaa arvoja. Puhdasta ruokaa joutuisi syömään niin paljon, että maha halkeaisi. Olenkin tehnyt niin että syön alkupäivästä (olen aktiivisimmillani) hh niin paljon kun mieli sietää ja jäätelöt tm herkku jälkkäriksi.Paino ei vaan meinaa nousta ellen vedä paketillista jäätelöä ja se taas tuntuu boostaavan koko päivää niin että liikun vahingossa enemmän.Illalla jos syön liikaa hh en saa kunnolla unta vaan jalat saattaa viedä jopa yölliselle juoksulenkille. Mutta hiljaa hyvä tulee, ääntä kohti vaan:) Kiitos kun sain vuodattaa.
Oletko kokeillut ”the Holviala” dieettiä? 🙂
Kyllä meikäläinen kohtuullisilla plussilla on:)